Elämän tilanteeni on se että olen asumuserossa. Puolisoni ei siedä ystäviäni jotka ovat toista sukupuolta. Missä on ystävän ja suhteen ero. Huulta heitellään aika rajusti ja illalla myöhään tullaan kotiin. Onko kenelläkään tästä kokemusta??
Voiko mies ja nainen olla ystäviä???
utopiaa??
111670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei muuten voi olla....
Oletan että olet jo siirtynyt seuravalle tasolle : ) Eli olet sitä mieltä että nainen ja mies ei voi olla ystäviä?? Halu saada toista aina mukana kuvioissa??
Vaan ken ei ole kokenut, voi olla vaikea uskoa. On se omalla kohdallani aika erilaista kuin ystävyys naisystävien kanssa, mutta silti se on ystävyyttä. Vietetään silloin tällöin aikaa yhdessä. Hänen kanssaan nauran enemmän kuin kenenkään muun.
Halata voidaan, mutta sitähän tehdään naistenkin kesken. Suudella ei eikä harrasteta seksiä. Voidaan nukkua samassa sängyssä molemmat oman peiton alla. On erittäin luontevaa yhdessäoloa ilman seksuaalista virettä.
Molemmat kokee tilanteen aivan samoin. Ei ole mustasukkaisuutta, jos toinen deittailee tai seurustelee. Ollaan siis sinkkuja molemmat.
Miksikö vain ystäviä? On hiukan ikäeroa eikä meidän luonteet sopis seurustelusuhteessa yhteen. Nytkin pitää rajoittaa tapaamiset maksimissaan viikonloppuun - sen jälkeen alkaa toinen jo ärsyttää.
Voisiko tämä ystävyys uhata seurustelusuhdettani? Ei missään nimessä. En missään tapauksessa seurustelisi ystäväni kanssa. Voisinhan sen jo nyt tehdä, mutta kun ei meillä ole sellaisia tunteita toisiamme kohtaan emmekä tosiaankaan sopisi yhteen.
Ongelmana on saada elämänkumppani (uusi/vanha) uskomaan että mitään muuta ei ole meneillään.
että jos teidän ystävyyssuhde on alkanut seurustelun aikana, ei ole oikeutettua vaimoa kohtaan. onko vaimonsi kulkenut teidän mukana, vai onko hänet jätetty teidän ystävyyden ulkopuolelle? jotainhan on täytynyt sattua jos olette asumuserossa? eli vietitkö aikasi ennemmin ystävän kuin vaimon kanssa?
itse ymmärrän mieheni naisystävät (joista on tullut lähinnä tuttavia) meidän liiton aikana. ovat siis olleet kuvioissa jo ennen minua. mutta kuten mieheni sanoi minulle, hän ei tarvi ulkopuolista naisystävää, hänellä on minut, hän voi räkätellä miesten kanssa.
Mielestäni mies ja nainen voivat olla ystäviä, mutta se edellyttää sen, että kumpikaan ei halua enempää. Joskushan voi käydä niin, että toinen haluaa olla pelkkä ystävä, mutta toinen haluaisi olla enemmänkin. Hieman ihmetyttää se, että miksi olette asumuserossa? Niin ja kumman tahdosta olette erossa? Voisiko se olla teidän yhteinen päätös? Yleisesti ottaen voisin kuvitella, että jos pariskunta on yhdessä ja heillä on ongelmia, niin he yrittävät ratkaista ne ongelmat ilman muuttamista erilleen. Sillon, kun muutetaan erilleen on tilanne jo erilainen.
Itse olen eronnut, mutta en ole vielä päässyt kokonaan irti entisestä miehestäni. Olen todennut sen, että parempi on asua yksin ja katsella rauhassa tulevaisuutta. En kaipaa mitään yhden illan suhteita tai muutenkaan ketään, joka rajoittaisi omaa ajankäyttöäni. Voin viettää aikani niinkuin haluan, enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Tässä tilanteessani olisi myös miespuoliset vain ystävät todella tervetulleita. Minulla on vaan ollut miehistä sellaisia kokemuksia, että heillä on mielessä ihan muut asiat kuin ystävyys. Tai että se ystävyyskin loppuu jos ei pääse sänkyyn.
että en jaksanut jatkuvaa epäilyä. viestien lukemista, puhelujen äänittelyä,kyselyjä missä olet ja varsinkin kenen kanssa. Vastasin aina rehellisesti mutta eihän minun sanaani voi uskoa se pitää todistaa. En jaksanut selittää joka menoa. Vaikka Rakastan puolisoani minullakin on rajani. Mitta täys
Itse tiedät suhteidesi laadun. Jollet tiedä, ota niistä selvää.
Jos puolisosi ei luota siihen että ovat vain kavereita, niin mitä sitten? Oletko tilivelvollinen hänelle menemisistäsi? Jos olet, sitten voisit huomioida hänen tunteensa ja karsia kaveripiiriä.... taikka elää kuten itse parhaaksi näet ja laitat välit poikki aiheettoman mustasukkaiseen puolisoon.
Ystävyys on mielestäni ehkä hieman väärä termi miehen ja naisen välisestä platonisesta suhteesta kun kumpikin on heteroja. Kavereita ehkä, mutta ystävyys... hmm.
mutta. Vastaan tulee tunne että satutan toista jos vahingossa törmään kavereihin ja jään juttelemaan. En tiedä osaanko olla niin kuin hän vaatii. Syyllisyyden tunne siitä että en täytä puolisoni "standardeja"
"Vastaan tulee tunne että satutan toista jos vahingossa törmään kavereihin ja jään juttelemaan. En tiedä osaanko olla niin kuin hän vaatii."
Oletko tosissas edes ....? Oletko aikuinen?
Miehen ja naisen välinen ystävyys siis vain ystävyys ei ole mielestäni helppo juttu. Omalla kohdallani vaimo "jäikiinni" ja selitti sen olevan vain ystävyyttä. Eipä sitten kai ollutkaan koska haki avioeron, kun en ollut sitä mieltä että uusi ystävyys oli vain ystävyyttä. Eikä se sitten ollutkaan. Mielestäni kaksi tervettä ihmistä (heteroa), mies ja nainen tulevat aina jossain vaiheessa tilanteeseen jossa kiinnostus ja uteliaisuus vie sänkyyn.
No voihan sekin olla ystävyyttä mutta parisuhteen (edellisen) se rikkoo aina.
Kyllä ihminen on eläin ja toimii (unohtuneiden) vaistojensa mukaan ja pyrkii "lisääntymään"