olen uudessa tilanteessa, mieheni on juuri eronnut liitostaan ja olemme olleet yhdessä jo harkinta-aikana sekä ennen sitä. uskon mieheni tuntevan syyllisyyttä siitä, että jätti vaimonsa, mutta on hyvin selvää, ettei muita vaihtoehtoja ollut. He tekivät eroa jo pitkään ennen kuin minä tulin kuvioihin mukaan. Exä on koittanut kaikilla mahdollisilla tavoilla syyllistää miestäni, minkä hyvin ymmärrän, keinoton ihminen kun on. Itse pidän itseäni varsin hyväntahtoisena ihmisenä, mutta näen mieheni "kärvistelevän" edelleen syyllisyydessä, ei niin, että haluaisi palata exän luo, mutta muuten... yrittää aikuisten lastensa kautta "hyvittää" jotakin. Haluaisin tukea häntä tässä tilanteessa kaikin tavoin. Onko kellään muilla samankaltaisia kokemuksia?
suhde eromieheen
???
304056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Siis sinulla on ollut suhde naimisissa olevaan mieheen ja ongelma on miehen tuntema syyllisyys. Olette ansainneet toisenne.
Sinä siis olet ollut miehen kanssa jo ennen hänen avioeroaan ja tiesit jo silloin ettei mikään muu auta. Mukavaa varmaan miehesi ex vaimosta, että olet niin ystävällisesti ollut tukemassa hänen miestään jo ennen harkinta-aikaakin.... Tällaisessa tilanteessa syyllisyys lienee terveen ihmisen merkki. Ja oletkos varma ettei miestä vähän kiinnosta paluu sen keinottoman emännän luokse? Se entinen kun ehkä sittenkin tietää mitä on uskollisuus ja avioliiton kunnioittaminen.
Tätä lukiessa tuli mieleen vain yksi asia.Toivottavasti tämä eronnut mies pettää tätä uutta naisystäväänsä mahdollisimman nopeasti.
pettää jo,koska suree mennyttä liittoaan,eikä naisystävä osaa lohduttaa.
Jos petti ennen, niin pettää vastakin.
kun olet jo avioliiton aikana huseerannu välissä. Enkä ihmettele vaikka mies tuntisi syyllisyyttä, olisit odottanut kunnes mies olisi vapaa. Veikkaan että mies ei olisi edes eronnut, ilman luikertelevaa käärmettä.
Minäkin tutustuin mieheeni siinä vaiheessa kun hän oli jo muuttanut entisensä luota pois eikä eropapereita oltu laitettu vetämään. Istuimme kaksi iltaa ja vain puhuimme tilanteestamme. Mies päätti jäädä luokseni, nyt tulemme olleeksi 5 vuotta naimisissa. Silloin kun asuimme yhdessä yritti tämä entinen tunkea jopa meille kylään, ei onnistunut. Kun kuuli meidän avioituneen, älysi jättää rauhaan. Onneksi, sillä minussa on niin paljon poweria, että olisin tehnyt vaikka mitä tuhotakseni kyseisen naisen. Jotain hänestä kertonee sekin, että kukaan heidän lapsistaan ei pidä äitiinsä yhteyttä. Pojalle hän soittelee ja valittaa jatkuvasti, kuinka elämä on niin vaikeaa, ai ai, voi voi sentään. Poika laittaa puhelimen pöydälle, tekee opintoihinsa liittyviä juttuja tietsikalla, sanoo kännyyn välillä juu juu, niin niin ja jatkaa taas. Meihinpäin taas välit ovat hyvät. Jopa niin, että minä sain kutsun yhden lapsen häihin. Oma äiti ei saanut. Tyttö sanoi vain, ettei halua äitiään riehumaan häihinsä.
Miksi ihmeessä te vaimot,entiset ja nykyiset,annatte toisen hyppiä silmille.
Ei toiset äidit ymmärrä maailman realiteetteja. Eivät ymmärrä miten lapset kaikesta huolimatta kaipaavat äitiään, joka on kuitenkin heidän ainoa oikea äiti.
Mutta jos äiti kyseenalaistaa lasten kyvyt itse muodostaa mielipiteet ihmisistä, voi lapsetkin tuntea, että parempi pysytellä äidistä erossa.
Sellainen äiti oli minulla: mitään en osannut, luotin vääriin ihmisiin, kaveripiiri oli väärä ja lopulta käännyin äitiä vastaan tapaamalla isääni ja samalla isän uutta vaimoa - äidin mielestä asiat oli noin.
Kun nyt omaa eroa selvittelen olen tehnyt kaikkeni jotta ei omat tunteeni välittyisi lapsiin. Haluan lasten käyvän isänsä luona ja kaikille olisi parempi jos lapset tulee toimeen myös isänsä naisystävän kanssa. Sitähän en voi niellä että mies lähti sillä tavalla, mutta enpä enää asialle mitään voikaan. Meidän välit oli huonot eikä ennalleen palaisi mitenkään.
Entä tuetko sinä niitä lapsia pitämään yhteyttä äitiinsä, vaikka äidin mielipiteet on mitä on? Lapsille voi kertoa että myös äideillä on oikeus mielipiteisiin, eikä se tarkoita etteivät rakasta omia lapsiaan.
Miten sitten voitkin sanoa olevasi hyväntahtoinen ja kuitenkin olet huorannut yhden avioliiton pilalle. Ja oletko "selvännäkijä", kun voit olla niin varma, että vaikka "he olisivatkin tehneet eroa jo pitkään", niin olisivatko he kuitenkaan eronnet, ilman sinun väliin tuloasi?
Oletettavasti heillä olisi vain ollut tavallista syvempi kriisi, jonka jälkeen entistä kestävämpi suhde olisi jatkunut.
Mies tietää sen ja katuu nyt sydämensä pohjasta, kun on sekoillut kanssasi, eikä vaimo huoli enää "huoripukkia" takaisin. Mies tuntee syyllisyyttä, koska ON syyllinen, ei siksi että vaimo hänet syyllistää. Ja tietysti hän haluaisi hyvittää, kun huomaa olleensa kusipää ja perheenrikkoja.
ET kuule saa sääliä keneltäkään.. Kärsi nahoissasi vain. Ja vaikka "tuet" kuinka sitä miestä, niin hän on kuitenkin vaimonsa mies elämänsä loppuun asti.. siellä sisällään..
olevasi jotenkin "parempi" kuin keinoton (uusi sanonta,mitä se tarkoittaa)exvaimo.Odotit auvoista ja onnellista tulevaisuutta,ilmeisesti.Mutta saitkin kipuilevan ja oireilevan miehen.Nyt olet neuvoton.Miehen oireilu osoittaa liikahdusta jossain sisikunnassa.Hän on lopullisen eron myötä herännyt näkemään jotain arvokasta jota ei aikaisemmin nähnyt.Kun vaimo on "syyllistänyt"miestä,kuten sanoit,se on ollut yritystä asioiden korjaamiseen ja keskusteluun.
itse olet ROOLISI valinnut...ota koko mies, nyt kun sait...syyllisyyksineen kaikkineen..minä jatkan elämääni huomattavasti viisaanpana....ENKÄ mene sotkemaan itseäni kenenkään avioliittoon.
Tuleepa mieleeni eroajat 15 v sitten. Mieheni oli naistentansseissa tavannut 15 v nuoremman kauniin naisen ja tavannut tämän vasta 3 kertaa kun tuli jo minulta kysymään kokeiluaikaa, ettei jäisi tyhjän päälle, jos vaikka ei olisikaan oikea, vaikka nyt oli lähes varma. Sanoin; "Minä en ainakaan ole oikea, olet kokeillut minua 23 v, mutta tämän tästä pitää kokeilla jotakin muuta(miehellä oli useita syrjähyppyjä). Jos tämä ei ole oikea, kokeilet sitten jotain muuta." Pistin heti eron vireille, olin nimittäin viimeisen vuoden aikana päättänyt, että jos toinen nainen tulee, lähden välittömästi. Naisparka tuli esittäytymään minulle, suosittelin miestä hänelle vilpittömästi, olihan hän ainakin kunnollinen, juoppoon työttömään, naisen silloiseen mieheen verrattuna ja miehen narsistiseen luonteeseen sopi hyvin nuori nainen. Olimme kaikki ystäviä ja olin helpottunut ja iloinen kun sain viimeinkin lopetettua vaikean avioliittoni. Mies alkoi selvästi katua ja tuli joka aamu naisen luota tuoden minulle kahvin sänkyyn itsensä kera, minä nautin tilanteesta ja yritin kannustaa häntä. Olin hankkinut itselleni asunnon ja päätin muuttaa pois 23. hääpäivä. Vietimme sen yhdessä, katselimme vanhoja valokuvia ja joimme Malibua maidon kanssa ja meillä oli fantastinen yö, varmasti ihanin hääyö koskaan. Aamulla mies tuli aamiaistarjottimen kanssa makuuhuoneeseen ja sanoi, että emmehän me voida koskaan erota, kenenkään muun kanssa seksikään ei tunnu miltään minuun verrattuna. Sanoin että kiität vielä minua, että erottiin, saat nuoremman kauniin vaimon ja yhteisestä asunnostakin oli maksanut käsirahan.
Mies jäi nyyhkimään kotiin, minä muutin iloisesti pois. Mies ehdotti, että tee sinä nyt töitä ja hoida lapset rauhassa, kyllä me vielä yhdessä lapsenlapsia vielä hoidetaan, hän ei halua niin nuoren naisen kanssa vanhentua.
Viikon kuluttua mies soitti ja sanoi jättäneensä naisen, joka oli myös pyytänyt entistä miestään takaisin(olivat vielä vuoden yhdessä, sitten erosivat, nainen meni uuteen avioon mielestäni fiksun miehen kanssa, mutta nään häntä usein pettämässä miestään yhden tuttavani kanssa. On kieltänyt minua koskaan paljastamasta asiaa hänen miehelleen)
Minä en perääntynyt, koska 3 v aikaisemmin olin suostunut perumaan eron samanlaisessa tilanteessa ja katunut sitä.
Uusi, taaskin varattu nainen löytyi nopeasti, nainen asui ennen eroaan jo meidän entisessä kodissa melkein vakituisesti. Minä halusin jo heistä irrottautua, enkä enää muutaman kuukauden jälkeen ottanut miestä vastaan, vaikka hän kuinka ikävöi, minäkin, mutta en enää jaksanut. Mies tuli 8 kk jälkeen työpaikalleni ja sanoi, ettei voi erota minusta. Ihmettelin mitä nainen sanoisi, mies uskoi hänen ymmärtävän, melkein sorruin sänkyyn, mutta onneksi jäi halaukseen. Kannustin häntä jatkamaan seurusteluaan.(menivät myöhemmin naimisiin)
Naiselle mies ei tietysti mitään puhunut asiasta, minusta hänen piti siitä tietää, mutta naisen mielestä vain keksin ja kuvittelen itsestäni liikoja. Kerroin kuitenkin, että sänkyyn meneminen oli vain minusta kiinni, mies tietenkin kiisti myös. " Kun minä hänet tapasin ja päätin saada hänet, sinulla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Imartelet vain itseäsi, jos kuvittelet muuta."
Nainen osoittautui erittäin mustasukkaiseksi, en saanut pitää mieheen yhteyttä edes lasten asioissa. Kaksi kertaa kun hän kuuli miehen puhuvan kanssani lapsista, hän ilmoitti sossuun, että kirjoittelen ja soittelen heille jatkuvasti, mikä ei todellakaan ollut totta, mutta joskus oli pakko laittaa viestiä, olihan meillä 4 lasta.
Sossut sanoivat, että eikö sinun pitäisi hyväksyä yhteydenpito niin kauan kun lapset ovat täysikäisiä. Hän sanoi, että minä olen sanonut että mies tulee kanssani sänkyyn, kun vain sormiani napsautan, siksi ei voi olla yhteydessä. Välimatkaa oli 30 km ja erosta 10 v.
Onneksi lapset ovat jo aikuisia. Miniä sanoi säälivänsä ex:ää, koska vaimo pistää häntä koko ajan 6-0 ja yhdelle lapsestamme isä oli kertonut haluavansa erota, koska vaimo nalkuttaa ja nälvii jatkuvasti. Uskon että uskollinen hän on nyt joutunut olemaan, on kuulemma kovin tossun alla.
ELÄMÄ ON IHMEELLISTÄ, toivon heille todella "elinkautista, he ovat sen ansainneet.
Ajan mittaan miehen "erotuskat" hellittää. Kyse ei ole kaipuusta exän luo. Kyse on pitkälle siitä ettei omalta osaltaan onnistunutkaan avioliitossaan - vaikka vaimokin on siihen oman panoksensa antanut tai jättänyt antamatta, kuitenkin ihminen tarkastelee asiaa enemmän omasta näkökulmastaan.
Mies käy läpi yhteistä elämää etsien syitä ja seurauksia, valintojen viisautta jne. Ymmärtäen kuitenkin ettei eroa olisi voinut estää. Kukaanhan ei voi ennakkoon tietää mitä tilanteita elämä tuo, mihin suuntaan ne ihmistä ohjaavat jne. Jokainen voi vastata omista teoistaan, mutta ei toisen. Puolison sanat ja teot voi satuttaa, loukata, jättää syviäkin arpia jotka tappaa tunteet, ilman että puoliso on niin tarkoittanut. Joskus jopa ovat tarkoittaneet, mutta eivät osaa aavistaa kuinka pahasti voi sattua. Niin, ja kukapa rakastaan haluaa loukata? Ei kukaan. Siitä voi päätellä ettei puoliso ehkä rakastanut... mutta ymmärsikö puoliso itse omat puutteensa ja tekosensa?
Lasten takia syyllisyys voi painaa monin verroin. Jokainen ymmärtää ettei lapsi erosta "kärsi" kun sen hoitaa oikein. Mutta mikä on oikein, kun ei ole kokemusta? Lasten reaktiot ja kyselyt voi tulla yllättäen. Lapsi voi syyllitää, tai isä voi kokea sen syyllistämisenä. Eikä lapsi kuitenkaan tarkoita pahaa. Kun toinenkin puoliso ymmärtäisi ettei ero ole kenenkään syy vaikka siihen on johtanut kummankin toiminta/toimimattomuus, väärinymmärrykset kenties, mutta ajan mittaan tunteiden tuho. Silloin ero lapsia ajatellen onnistuisi paremmin.
Uuden suhteen orastaessa mies varmasti myös pelkää olevansa ikuinen epäonnistuja. Miettii miten toimisi ettei enää käy niin. Miettii, miten ei lupaisi liikaa, kuitenkaan suhdetta sillä tuhoamatta.
Mies tarvitsee aikaa. Voit olla hänelle tukena, kun ymmärrät ettei hän kuitenkaan aivan kaikkea jaa kanssasi. Eikä se ole teidän suhteen tuho tai epäluottamuslause sinulle. On asioita, joista ei vain voi puhua.
Mies tarvitsee myös aikaa itsenäistymiseen eron jälkeen. Anna hänelle aikaa. Varo takertumasta mieheen, tai antamasta hänen takertua sinuun. Siten teidän tuleva suhteenne saa hyvän alun, kun mies tuo suhteeseen itsensä erosta selvinneenä. Kaikkea hyvää teille.
eronneelta mieheltä.Näin sitä miettii ja erittelee asioita kumpainenkin.(Useimmiten exvaimo yksinään ja jostain syystä miehellä jo se uusi kainalossa). Oletko kertonut näistä ajatuksista exvaimollesi aikanaan?Sitä monesti odotellaan vain itselle kaikkea hyvää ja tuppisuuna murjotetaan kun kaikki ei menekkään oman mielen mukaan.Uskomatonta miten pienestä sitä monesti mennään hakoteille kun ei osata keskustella rakentavasti.Aletaan tosiaan miettiä jotain yksittäistä sanaa,tekoa josta kasvaa yksin miettiessä ylitsepääsemätön ongelma.Loukkaannutaan,tulee syviä arpia jotka tappaa tunteen.Päätellään että puoliso ei rakasta.Itsekseen pähkäillään vielä että ymmärsikö tuo edes puutteensa ja tekonsa.Ehkä ei kumpikaan ymmärtänyt.
VOI sinua ressukkaa.. Miten voitkin noin kyseenalaistaa miehen ajatusmaailman ja tunteet. Ettei ne prustu mihinkään Aitoon ja Oikeaan.
Entä jos perustuukin? Eronnut mies olen minäkin. Tiedän miten vittumaista on kun vaimo ainoastaan valittaa. Ei halua lähelleen, eikä kerro syytä. Kun sen kanssa puhuu...YRITTÄÄ puhua- ei tule mitään. Kun sille kertoo miten loukkaava hän on, ei mitään merkitystä.
Se on joissain naisissa näköjään vika: ei kuunnella, ei ole empatiaa, ei ymmärrystä. On vain oma napa ja sitten väitetään että MIES EI PUHU?! Vaikea se on huomata miehen puhuvan kun ei halua kuunnella.
Mitä siitä voi päätellä: EI OLE RAKKAUTTA eikä mitään syytä jatkaa sellasta paskanluomista. Väärinymmärrykset on aivan tavallista arkipäivää monelle. Ne vaan pitää osata selvittää. Kun toinen osapuoli eli meillä vaimo (en varmaan ole ainoa mies kenen vaimo ei kuuntele?).
Kyllä siinä rakkaus ja muutkin myönteiset tunteet kuolee. Jää vain kylmyys, välinpitämättömyys. Sellaisen miehenkö sitten haluaisit itselläs "pitää"? Kun asioiden selvittely on myöhäistä.
Hienoa eromies kirjoituksesta. Eronneiden ja eroavien miesten kanssa seurustelu edellyttää hieman ymmärrystä. Hienoa kun aloittaja kyseli mielipiteitä, kokemuksia, ja tuntemuksiakin kai?
hyssykät.OLet saanut uusiomiehen hyppysiisi eikä suuri onni tullutkaan.Syyllistät vaimoa vaikka todennäköisesti et tiedä asioista muuta kuin miehen kertomaa.Sinun voimasi ja pihtisi jolla pidät miehen hyppysissäsi on miehen exvaimon morkkaus.Huonolta näyttää,ymmärrän että olet huolissasi.
Äänessä näköjään taas jätetty petetty ja katkera akka.
Kerro rehellisesti helpottaako kun olet kommenttisi kirjoittanut?
Jos luulet tekstisi aiheuttavan mitään negatiivisia tuntemuksia lukijassa, erehdyt. Lähinnä se huvittaa.
Kuinka joku jaksaa syyttää ympäröivää maailmaa ja tekeytyä marttyyriksi, kun ihmiset ei hypi sinun pillisi tahdissa. Kun ex miehesi olikin normaali tunteva ja ajatteleva ihminen, otti eron sinusta, ehkä löysi rinnalleen häntä arvostavan ihmisen.
Tekisit itsellesi asenteillesi ja käytöksellesi jotain järkevää. Voisit ehkä itsekin saada elämänkumppanin joka sietää sinua.
voit tehdä on tosiaankin tukea miestä.Olet osasyyllinen tilanteeseen.Suhteenne vaikeudet ovat vasta edessäpäin.Tähän mennessä voimavara on ollut exvaimon syyttely ja monella (ikävä kyllä)toive taloudellisesti paremmasta tulevaisuudesta.Tästä eteenpäin olet avainasemassa,jos ero on tuore.Löytyykö muuta yhteistä,aitoa rakkautta?,haluaako mies sitoutua...
Millä tavalla joku ulkopuolinen olisi osasyy kahden ihmisen välirikkoon?
Joo tiedetään...että kolmas osapuoli on "vietellyt" naimisissa olevan jne.
Oletko ollut joskus naimisissa ja rakastanut puolisoasi? Jos vastaat kyllä: olisiko joku ulkopuolinen voinut viedä huomiosi rakastamastasi puolisosta ja aiheuttanut sen, että petät puolisoasi...kenties rakastutkin siihen kolmanteen osapuoleen?
Ehkäpä sinun kohdallasi suhteet on niin herkkiä. Tai mitättömiä. Väärin perustein solmittuja. Mutta kukaan, joka puolisoaan rakastaa ei ole vietävissä kenenkään ulkopuolisen "halusta"/yrityksestä.
vakuuttunut asiasta.Siinäväiheessa kun hoksaat miehelläsi tai itselläsi jotain toisenlaista kutinaa niin muista mitä kirjoitit.
ja sitä paitsi, en ole homo.
Olit hermostunut kirjoituksestani.Kyllä,olen paljon maailmaa nähnyt,kolmekymmentä vuotta naimisissa ollut mummo.Enkä ole koskaan pettänyt miestäni.
Tue miestäsi uuden elämän alussa; sain sen vaikutelman, että todella rakastatte toisianne.
Kuuntele häntä ja keskustele hänen kanssaan ja ole se olkapää, jota vahvakin mies joskus tarvitsee.
Jos lapset ovat jo aikuisia, suosittelen avointa keskustelua heidän kanssaan; heillä on oikeus tietää molemmat totuudet.
Olen ollut vastaavantapaisessa tilanteessa; sillä erolla että mieheni exä heitti mieheni pihalle löydettyään uuden.
Lapset jäivät tietysti äidille ja samoin suurin osa omaisuudesta;
valehteli ja pelotteli lapsia, että isä vie heiltä kodin...millä ei tietysti ollut mitään tekemistä totuuden kanssa!
Isä tietysti liian kilttinä luopui osasta omaa osuuttaan ja sai nähdä kun exä samantien ostaa yhdessä uuden äijän kanssa luxustalon.
Vieläkin se nainen purkaa vihaansa ja turhautumistaan järkyttävällä tavalla nyt jo aikuistuviin lapsiinsa ja miniäänsä, ja sai aikaan kolmelle heistä keskivaikean masennuksen...
Avioero kolmannen osapuolen avustamana on hirveän vaikea tilanne kaikille. Eksäksi joutuvan kannalta uusi tulokas on hirviö, joka rikkoo perheen. Helpompi on syyttää uutta, kuin omaa puolisoaan, jonka kanssa on luullut viettävänsä elämänsä ehkä loppuun asti, ja johon on tottunut luottamaan ja turvaamaan, vaikka koko muu maailma kaltoin kohtelisi. Uutukainen ihanuus taas on mustasukkainen eksälle, jota ei ehkä lasten takia saakaan kokonaan häviämään kuvioista. Oma epävarmuus on helpompi muuntaa eksän syyttelyksi. Ja entäs sitten tämä keskipiste, kahden miehen tai naisen välisessä loukussa, jonne on itse iloisena heittäytynyt. Siinä myllertää pienessä päässä sekaisin into uudesta suhteesta ja syyllisyys vanhan pettämisestä. Uusi rakas kasvattaa egoa mukavasti, mutta vanhan kanssa on perhe ja lapset sekä ne yhdessä jaetut haaveet. Ja tuskin hän on aivan kylmä velvollisuuksilleen lapsiaankaan kohtaan.
Jotenkin on huvittavaa, että juuri naiset käyvät tätä keskustelua uusi vs vanha. Siinä sihistään kuin kissat, kun etsitään tarpeeksi pahoja loukkauksia toiselle naiselle. Sekö ukko siinä välissä on molempien mielestä viaton ja syyntakeeton. Eikö se mies ole kuitenkin se tärkein toimija, jotta eksästä tuli eksä ja toisesta naisesta se uusi puoliso? Entisen vaimon ei tarvitse pitää uudesta. Lasten vuoksi hänen kuitenkin täytyy tämän olemassaolo hyväksyä, katkeruutta ei saa osoittaa lapsille. Myöskään uuden vaimon ei tarvitse pitää entisestä. Mutta hänen täytyy hyväksyä tosiasia, jonka hän tiesi jo suhteeseen ryhtyessään: miehellä on menneisyys, johon kuuluu entinen vaimo ja lapset. Lapset ovat yhä hänen lapsiaan, avioero ei vähentänyt lasten arvoa isälle eikä isän arvoa lapsille. Jotta isä voisi olla täysipainoisesti läsnä lastensa elämässä, se vaatii ainakin niukan yhteydenpidon myös exvaimoon.
Hyvää syksyä uusille, vanhoille ja vaihtajille, yritetään me kaikki pärjätä ryvettämättä itseämme liikaa!
kirjoituksesta.Täälläkin naispuoliset kiistelevät siitä kumpi on parempi ex vai nykyinen tai toisinpäin!Olen seurannut palstaa ja pääosin kirjoitukset ovat hyviä ja asiallisia.Täynnä elämän tuskaa ja siksi tämä onkin monelle hyvä purkautumiskeino.Ystävällisiä auttajiakin aina löytyy.Mutta silloin tällöin tulee ilmiriita naisten kesken.Taitaa olla tasapeli kun haukutaan uutta tai vanhaa.Miestä ei haukuta hän on ennenminkin viaton "uhri" kuin asianosainen!Harvemmin miehet haukkuvat kumppaninsa exmiestä tai exmies exänsä nykyistä.MIksi ei?
On kummaa myös se kun naiset (ex JA nyx) tekee miehestä syypään kaikkeen pahaan: miehellä ei ole tunteita, mies haluaa sotkea vaimon ja toisen naisen elämän - ihan vaan huvikseen tai piruuttaan?
Että kun pyydätte huomioimaan muita, huomioikaa myäs mies. Tilanne ei ole helpo miehelle. En suosittele kokeilemaan miltä tuntuu kun avioliitto on vuosia kuollut ja vaimo sitoo kaikin keinoin jatkamaan yhteistä elämää; kuitenkin mies rakastaa aivan toista ihmistä, ja lopulta tekee ratkaisevan askeleen: ottaa eron.
Kummaa on myöskin kun avioliittoa läheltä seuranneet eivät pidä eroa ja toista naista mitenkään hämmästyttävänä: lähipiiri on jo pitkään nähnyt avioliiton huonon tilan. Myös vaimon (tuon petetyn ja jätetyn) sukulaiset.
Tilanteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja se, että KETÄÄN ei syyllistetä, on ainoa keino selvitä erosta mahdollisimman vähin vahingoin.
Katkeruus luo tarpeen vahingoittaa jotain muuta osapuolta, tai kostaa tuleviin suhteisiin. Sellainen ihminen joka pitää kostoa ja kiusantekoa "oikeutettuna" ei pitäisi ihmetellä miksi on ajautunut erotilanteeseen.
ylistys ja exvaimon parjaus.Kamalaa miten ne miesressukat ovat aikanaan valinneet niin "huonon" vaimon.Onneksi he vihdoinkin saavat "hyvän" vaimon.Sanotaan kyllä,että ei se vaihtamalla parane.Toivoa sopii että myös mies on oppinut jotain avioliittonsa aikana ja oppii virheistään.Avioliitto on KAHDEN kauppa, avioliiton "huono tila" EI ole vain toisen syy!Jos se on tätä,että virheet oli VAIN vaimossa ei hyvältä näytä.(Varsinkin jos nykyvaimo tukee tätä käsitystä).Kyllä se on niin että KUKAAN ei ole täydellinen.Jokaisessa on jollain alueella puutteita!Niin miehillä kuin naisillakin.SAnoit kauniisti että hyvin menee ,jos ketään ei syyllistetä.Miksi ihmeessä itse syyllistät??
Joko et lukenut mihin vastasit, taikka vastasit johonkin muuhun.
Ihmettelen miks joku miesraukka on sinutkin joskus vaimokseen ottanut ....... tai ehkä ei olekaan ja se pännii.
Mikä lie täällä ruikuttamisen motiivisi, elämä ja sen rakentaminen ei ainakaan.
Valita vaan. Ei nuo haavaa kenellekkään tee.
Ja miehet: kyllä on olemassa vaimoja ja naisia jotka ymmärtää myös miehiään erossa ;)
jostain?Olen käsittänyt että tänne saa kirjoittaa mielipiteensä.Täällä aletaan heti haukkumaan jos mielipide ei sovi itselle.Hanki elämä niin näet laajemmin!
ON toki hyviä miehiä ja hyviä eroja.Kuin myös hyviä vaimoja ja hyviä eroja.Jokainen ero on omanlaisensa ja kumpikin on osasyyllinen.Sen halusin kertoa.ENkä tykkää että täällä melkein jokaisessa erossa vain toinen nähdään syylliseksi.