Kannattaako yrittää?

Oltiin seurusteltu yli vuosi ja molemmat rakasti suunnattomasti. Seurustelu oli ihanaa ja koettiin yhdessä niin paljon uutta ja ihanaa, suunniteltiin tulevaisuutta.
Sitten 2kk sitten hän jätti minut, sanoi että ei tiedä ollaanko liian erilaisia toisille. sanoi, että rakastaa vielä ja ei itsekkään halua erota. ollaan yritetty nyt koko kaks kuukautta parantaa tilannetta, mutta hän ei vieläkään tiedä mitä haluaa.
sattuu kamalasti, joka ilta miettii mitä toinen haluaa, itkee itsensä uneen. kauaa en jaksa enää tällästä, vaikka kuinka haluisin jatkaa.. Yhteiset muistot vaan satuttaa.

Kannattaako enää yrittää.? Kannattaako unohtaa kaikki?
4750
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mielestäni ansaitset parempaa. Jos mies ei tiedä valitako sinut vaiko jonkun muun tilalle, ehkä hän vain odottaa perempaa, paremman puutteessa hän tyytyy sinuun. Tai ehkä hän ei tajua kuinka tärkeä ja arvokas hänelle olet. Jos lähdet suhteesta nyt, hän saatta tajuta mitä on menettänyt ja hänen päätöksentekonsa nopeutuu. Näin käy myös, jos hän päättää, ettet ollutkaan hänelle se oikea, eikä lähtösi haitta. Näinollen pääset toipumaan nopeammin. Jos miehesi todellakin pitää sinua hätävarana, ansaitset jotain paljon parempaa. On miehiä, jotka varmasti kohtelisivat sinua paremmin ja jotka ehkä tiedostavat mitä sinulta haluavat. Sinun ei kannata jäädä siihen tilanteesen, jossa olet nyt, vaan tehtävä miehelle selväksi, ettet ole mikään lelu etkä hätävara, etkä roiku hänen perässään ikuisuuksiin. Tiedän, että ero sattuu, mutta tilanne, jossa olet nyt vie sinulta liikaa energiaa. Erosta se paraneminen alkaa:).

Äänestä
  • Nyt sitten asiasta keskusteltiin ja kerroin tunteistani. Kerroin että en ole valmis kaveri suhteeseen kun rakstan häntä niin paljon. vaikka kuinka haluan olla hänen lähellä.
    Nyt ei pidetä enää mitään yhteyttä eikä olla missään tekemisissa.

    En tiedä kuinka tähän pystyn tai mihin tämä johtaa mutta jotain oli pakko tehdä.
    Toivottavasti valitsin oikein.

    Äänestä

  • juuj kirjoitti:

    Nyt sitten asiasta keskusteltiin ja kerroin tunteistani. Kerroin että en ole valmis kaveri suhteeseen kun rakstan häntä niin paljon. vaikka kuinka haluan olla hänen lähellä.
    Nyt ei pidetä enää mitään yhteyttä eikä olla missään tekemisissa.

    En tiedä kuinka tähän pystyn tai mihin tämä johtaa mutta jotain oli pakko tehdä.
    Toivottavasti valitsin oikein.

    Kun olet tuossa tilassa nyt, toivottavasti sinulla on kavereita, jotka ymmärtävät antaa olkapäätä. Vaikka rakastat häntä edelleen paljon, toivotavasti olet myös valmis pääsemään hänestä yli. Elät vain päivä kerrallaan, äläkä pidätä surua.
    Sinun kohdallasi ymmärrän hyvin, miksi kaverisuhde on epäedullinen. Toivottavasti tiedät sen itsekin. Voi olla, että pystytte olemaan jälleen kavereita, kun olet täysin toipunut. Itsekin toivon sitä omalta exältä, mut tiedän et hän ei ole siihen valmis.
    Toivotaan että toivut, vaikka nyt tuntuukin kamalalta.

    Äänestä

  • Wada kirjoitti:

    Kun olet tuossa tilassa nyt, toivottavasti sinulla on kavereita, jotka ymmärtävät antaa olkapäätä. Vaikka rakastat häntä edelleen paljon, toivotavasti olet myös valmis pääsemään hänestä yli. Elät vain päivä kerrallaan, äläkä pidätä surua.
    Sinun kohdallasi ymmärrän hyvin, miksi kaverisuhde on epäedullinen. Toivottavasti tiedät sen itsekin. Voi olla, että pystytte olemaan jälleen kavereita, kun olet täysin toipunut. Itsekin toivon sitä omalta exältä, mut tiedän et hän ei ole siihen valmis.
    Toivotaan että toivut, vaikka nyt tuntuukin kamalalta.

    Kyllä tässä yksinään pitää itkee. koko muu elämä haihtu pois seurustelun aikana. En halunnu ollla muiden kavereitten kans seurustelun aikana. oon vaan niin umpirakastunut että en haluu olla muutakun oman kullan vieressä.

    Kaikkee on käyny mieles mut kai sitä vaan on pakko yrittää jaksaa

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


juuj kirjoitti:

Oltiin seurusteltu yli vuosi ja molemmat rakasti suunnattomasti. Seurustelu oli ihanaa ja koettiin yhdessä niin paljon uutta ja ihanaa, suunniteltiin tulevaisuutta.
Sitten 2kk sitten hän jätti minut, sanoi että ei tiedä ollaanko liian erilaisia toisille. sanoi, että rakastaa vielä ja ei itsekkään halua erota. ollaan yritetty nyt koko kaks kuukautta parantaa tilannetta, mutta hän ei vieläkään tiedä mitä haluaa.
sattuu kamalasti, joka ilta miettii mitä toinen haluaa, itkee itsensä uneen. kauaa en jaksa enää tällästä, vaikka kuinka haluisin jatkaa.. Yhteiset muistot vaan satuttaa.

Kannattaako enää yrittää.? Kannattaako unohtaa kaikki?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu