Nuo muutamat miespuoliset henkilöt, jotka pojalleni toimivat miehenmalleina, niin poikahan on heille ihan älyttömän tärkeä ja sen huomaa kauas.
Kuitenkin heistä jokainen karsastaa yh-äitiä kumppanina tai ns.miehenmallina olemista naisystävänsä lapselleen. Siitäkin huolimattaa et pitävät lapsista, mutta ei vakavasti otettavalla naisystävällään.
Itse en älyä: Onko se sit paljon helpompaa hyväksyä lapsi/kiintyä lapseen, jonka kanssa ei tarvitse asua? Vai onko pointti vaa se kenen lapsi on ja siinä et voi lapsen palauttaa heti, kun ei jaksa enää?
Taitaa olla aika harvakseen miehet, jotka pystyvät toisen miehen lapsen ottamaan omakseen?
Tiedän muutaman ja jokainen sanonut et olis helpompi, jos ei biologinen isä sättäis välissä. Sit taas on miehiä, joiden mielestä biologisen isän pitääkin sättää välis.
Itse tietyistä syistä pähkäilen paljon noit jutskii ja tosiasia vaa se et vaik sanois ja ajattelee et sitä haluaa itselleen miehen, mutta sit taas pidemmän päälle se ei mene niin, koska lapsi on pieni ja lapsella puuttuu isä ja kokonaan toinen puoli sukua. Siitä huolimattakin, että pojalla on miehiä ympärillä ja kiinteästi isoisää, kummisetää, enoa, äidin serkkua, kaverimiestä...niin jos asuis jonku miehen kanssa, niin tosiasiassa se mies joutuis olemaan enemmänkin pojalle, kuin joku isäpuoli, varsinkin jos olisi yhteinen lapsi vielä tai miehellä omia lapsia, jotka isäksi kutsuvat.
Siinä tuleekin se ei kai oikein kukaan mies pysty lapsen kanssa touhuumaan, etteikö ajattelis"toisen miehen kersa"?
Joissakin heimoissa lapset jäävät isälle tai isän vanhemmille, etteivät joudu vieraan miehen pieksemiksi.
Itsekin kyllä karsastan yh-isejä, koska he ovat lapset äidiltä "vieneet" ja viikonloppu iseistä tulee mietittyä, että miksköhä se on kersansa jättänyt.
Helpoin ratkaisu on olla sotkematta lasta/lapsia mukaan, mutta silloin täytyy pois sulkea vakavat seurustelusuhteet.
Niin tämmöistä tällä kertaa.
Kuitenkin heistä jokainen karsastaa yh-äitiä kumppanina tai ns.miehenmallina olemista naisystävänsä lapselleen. Siitäkin huolimattaa et pitävät lapsista, mutta ei vakavasti otettavalla naisystävällään.
Itse en älyä: Onko se sit paljon helpompaa hyväksyä lapsi/kiintyä lapseen, jonka kanssa ei tarvitse asua? Vai onko pointti vaa se kenen lapsi on ja siinä et voi lapsen palauttaa heti, kun ei jaksa enää?
Taitaa olla aika harvakseen miehet, jotka pystyvät toisen miehen lapsen ottamaan omakseen?
Tiedän muutaman ja jokainen sanonut et olis helpompi, jos ei biologinen isä sättäis välissä. Sit taas on miehiä, joiden mielestä biologisen isän pitääkin sättää välis.
Itse tietyistä syistä pähkäilen paljon noit jutskii ja tosiasia vaa se et vaik sanois ja ajattelee et sitä haluaa itselleen miehen, mutta sit taas pidemmän päälle se ei mene niin, koska lapsi on pieni ja lapsella puuttuu isä ja kokonaan toinen puoli sukua. Siitä huolimattakin, että pojalla on miehiä ympärillä ja kiinteästi isoisää, kummisetää, enoa, äidin serkkua, kaverimiestä...niin jos asuis jonku miehen kanssa, niin tosiasiassa se mies joutuis olemaan enemmänkin pojalle, kuin joku isäpuoli, varsinkin jos olisi yhteinen lapsi vielä tai miehellä omia lapsia, jotka isäksi kutsuvat.
Siinä tuleekin se ei kai oikein kukaan mies pysty lapsen kanssa touhuumaan, etteikö ajattelis"toisen miehen kersa"?
Joissakin heimoissa lapset jäävät isälle tai isän vanhemmille, etteivät joudu vieraan miehen pieksemiksi.
Itsekin kyllä karsastan yh-isejä, koska he ovat lapset äidiltä "vieneet" ja viikonloppu iseistä tulee mietittyä, että miksköhä se on kersansa jättänyt.
Helpoin ratkaisu on olla sotkematta lasta/lapsia mukaan, mutta silloin täytyy pois sulkea vakavat seurustelusuhteet.
Niin tämmöistä tällä kertaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapset on ihania niin kauan, kun ne ovat jonkun muun.
Ja tässä tapauksessa sanontaan joutuu vielä lisäämään: Ne asuvat eri katon alla kuin itse.
Tämä kyllä suuresti ihmetyttää:
"Itsekin kyllä karsastan yh-isejä, koska he ovat lapset äidiltä "vieneet" ja viikonloppu iseistä tulee mietittyä, että miksköhä se on kersansa jättänyt"
Karsastat siis kaltaisiasi. Minkälaiset mahdollisuudet sulla on löytää lapseton kiva poikamies joka pitää muiden lapsista? Montakas sulla niitä lapsia on ja montako isää niillä on?
ja en etsikään miestä en nyt, enkä tulevaisuudessa. Tosin elämäni aikana olen törmännyt kahteen lapsettomaan mieheen, jotka olisivat halunneet enemmän, kuin minä. Viimonen tapaus kesällä ja frendei ollaan vielä.
Vuosina 1991,1993 ja 1995 syntyneillä lapsillani sama isä (yhteishuoltajuus) 2007 vuonna syntyneellä eri isä ("isätön" toistaiseksi)
Luulisi sinun ymmärtävän mitä parhaimmiten, miksi yh-äidit eivät ole suuressa huudossa, jos kerran itsekin karsastat yh- tai etäisiä.
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että yh-isä on lapset äidiltään vienyt? Naisvaltainen lastenvalvojakaarti pitää erittäin tehokkaasti huolen siitä, että mies ei taatusti saa lapsia itselleen, ellei äiti ole täysin kelvoton lähivanhemmaksi tai anna lapsia suosiolla isänsä huollettaviksi.
Mistä muuten päättelet, että etäisä on jättänyt kersansa? Ainakaan minun isäni ei jättänyt minua tai siskoani vaan äitini jätti isäni, eikä siinä paljoa isäni mielipidettä kyselty. Toisekseen isäni hoiti viikonloppuisän roolinsa mielestäni todella mallikkaasti.
Minusta ajatusmaailmasi on todella outo. Jos sinun lastesi isät ovat noin toimineet, niin kannattaisi ennemminkin miettiä, millaisten miesten kanssa olet lapsesi tehnyt. Onko siitä miehiä syyttäminen? Onko se jotenkin helpompaa?
asiaan olen tosissaan tavannut muutaman miehen, jotka on lapset äideiltään vieneet ja muutama isukki vie pentunsa joka perjantai ja lauantai hoitoon, jotta pääsevät dokaamaan, mutta hoitopaikka ei suinkaan ole lasten äiti vaikka äiti on kunnollinen, ettei kaikki etä-äidit suinkaan kelvottomia ole.
Miten ihmeessä isä pystyy Suomessa viemään lapset kunnolliselta äidiltään?
menestymään.
Kaikkihan sen tietää, miten sosiaaliviranomaiset (=sosiaaliämmät) toimii pääosin riitaisissa huoltajuusasioissa.
Lapset naiselle on hiljaisesti hyväksytty periaate tässä maassa. Oli perusteita tai ei. Joka muuta väittää, on puusilmä.
Niinhän minäkin jo kirjoitin, että on kunnollisiakin naisia, jotka ovat antaneet lähihuoltajuuden isälleen. Väkisinhän sitä ei Suomessa voi viedä.
uhkailemalla/painostamalla äitiä. Yksi mies asuu Vantaalla, yksi Helsingissä, yksi Tampereella, yksi Tampereen kupeessa, yksi juuri muutti Järvenpäähän. Suomessa ei toi poliisisuojelu kovin hääppöstä touhua ole.
Yksi isi asuu Keravalla, pari Vantaalla, muutama Helsingissä, pari Imatralla... ja lukuisia ´muita joille oikeus määrännyt lapsen/lapset ja äidit ei suinkaan ole hulttioita. Kaksi pentuu ovat olleet jatkuvasti luonani yökylässä, että isä pääsee naisensa kanssa bilettämään, mutta äidilleen antaa vain yhtenä viikonloppuna kuussa.
Työssä tietämiäni en voi paljastella. Sitoo vaitiolovelvollisuus. Päivitä tietosi etä-äideistä ja oikeudenpäätöksistä huoltajuuskiistoissa.
ei olekaan koko maailma :DD
pääsi ihan unohtumaan näistä yksi mies vielä itse sanoi minulle, kun kysyin haitko oikeuden päätöksellä lapses itselles: Mä vaan ilmoitin nyt on mun vuoro ja voin mä ottaa "piip" et jos se siitä on kiinni...
Tämä "piip" lapsi ei ollut miehen oma edes.
olisikin ajatella, että äidin täytyy olla "huono", jos lapset jäävät isälle. Meilläkin yhteishuoltajuus, isä lähivanhempana (perusteltu sopuratkaisu), äidillä tapaamisia runsaasti. Toivottavasti äitiä ei tuomita välinpitämättömäksi...
Onko kenenkään mieleen tullut, että on äidinrakkautta ajatella lapsensa parasta? Tai arvostusta lapsen isää kohtaan päätyä tähän ratkaisuun? Molemmat vanhemmat ovat "hyviä", mutta lapsen etu on tärkein. Oman ikävänsä kanssa on vain selvittävä.
harvinainen tapaus olet?
Tuollaisia ihmisiä (varsinkin naisia) toivois olevan enemmän.
Sehän on sopuratkaisu ja yhteinen päätös. Mutta edelleenkin totuus on se, että huoltajuuskiistoissa lapset määrätään poikkeuksetta äidille, ellei hän ole narkomaani, mielisairas tms. muusta pakottavasta syystä kykenemätön huolehtimaan lapsistaan. Näin siis, jos molemmat vanhemmat haluavat lapset luokseen asumaan. Isä ei todellakaan vie lapsia.
Täytyy myös sanoa, että on väärin, että lapset määrätään lähes poikkeuksetta äidille. Aivan kuten itsekin sanoit, ei ole mikään itsestäänselvyys, että äiti on sopivampi huoltaja.
Lämmittää sydäntä :)) Eivät ne syyllisyyden tunteetkaan vieraita ole... En ole ainoa etä-äiti lähipiirissäni, samoin ajattelevia löytyy muitakin. Ehkä minulla on vain käynyt hyvä tuuri siinä, että lapseni isä on loistotyyppi. Hänelle voisi uskoa toistenkin lapset huoletta, varmasti tykkäisi ja hoitaisi. En kai muuten olisi lasta hänelle taistelematta antanutkaan ;)
Yritän silti olla mahdollisimman hyvä äiti, vaikka kauempaakin. Ei se vanhemmuus mihinkään katoa, vaikka ei eletäkään koko ajan yhdessä.
tiedä olisko tähän tarvinnu mitään vastata.
Hyvät teot yleensä riittää ihmiselle itselleen, ei siinä ulkopuolisia kehuja tarvita.
Oletko sä mielestäsi hyvä äiti? Millainen lasten isä on? Kaipaatko kumppania tällä hetkellä? Jos siis löytyisi sellainen mies joka ei karsasta yh-äitiä kumppanina?
>Oletko sä mielestäsi hyvä äiti?<
-Parhaani koitan tehdä, mutta voiko koskaan kyllin hyvä äiti olla. En tiedä ikuinen miettimisen aihe, kunnes lapsi halaten kertoo: "sä oot maailman paras mutsi" Seuraava juttu tulee ja taas mietin teenkö oikeata ratkaisua lapseni hyväksi. Sanon lapseni, koska he ovat yksilöitä.
Millainen lasten isä on?
-Kolme jo teinejä hoitavat isä suhteensa itsenäisesti ja ajattelevat omilla aivoillaan. Nuorimmaisella ei toistaiseksi ole isää.
Kaipaatko kumppania tällä hetkellä?
-Joskus, mutta sitten katson nuorimmaistani...
Jos siis löytyisi sellainen mies joka ei karsasta yh-äitiä kumppanina?
"Taitaa olla aika harvakseen miehet, jotka pystyvät toisen miehen lapsen ottamaan omakseen? "
Ei sitä toisten lapsia tee mieli omia. Jos lapsella on isä jossain muualla, lapsella on isä jossain muualla ja heidän keskinäinen suhteensa on tärkeämpi ja arvokkaamoi kuin äidin poikaystävän suhde äidin lapsiin. Parempi on, että äiti antaa lasten oikean isän olla lastensa isä.
ja täysin oikein, mutta esim. nuorimmaiseni isä ei itse häntä halua tavata, ei nyt eikä koskaan ja siinä tulee väistämättä semmoisia asioita vastaan myös miehelle, joita ei tulisi jos isä olisi eli voidaan ajatella isä on kuollut vaikka ei olekaan ja lapsen kannalta kuolemakin olisi helpompi sulattaa, kuin isä joka ei tahdo nähdä.
Mutta ihmiset kasvavat, asiat muuttuvat ja on mahdollista, että lasten isäkin haluaa tulevaisuudessa olla lastensa isä ja olla heidän kanssaan.
yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Tässä tapauksessa.