Jos on paskat duunit, voi aina itse keksiä, mitä haluisi tehdä ja sitten alkaa tekemään sen eteen jotakin.
Ensin opiskellaan ja sitten harjoitellaan.
Sitten voi saada jopa hommia, tai perustaa oman yrityksenkin.
Ei ne hyvät duunit itellään kelleen tosiaan tule.
Jos haluat esim. laulajaksi, mene laulutunneille.
Jos haluat sairaanhoitajaksi, mene ensin hoitamaan vanhuksia, vammaisia ja lapsia harjoittelumielessä pikku palkalla.
Jos haluat yleensä jotakin, sen eteen on ponnisteltava.
Turha valittaa, jos odottaa ihmettä tapahtuvaksi.
Kyllä se Onassiskin aloitti pohjalta, lue kirja.
Jos olet businessihminen, kiitä taitojas, niitä ei meillä kaikilla tosiaan ole samalla lailla.
Siksi on ponnisteltava muilla keinoin.
Olemme erilaisia, ja niin pitää ollakin.
Ensin opiskellaan ja sitten harjoitellaan.
Sitten voi saada jopa hommia, tai perustaa oman yrityksenkin.
Ei ne hyvät duunit itellään kelleen tosiaan tule.
Jos haluat esim. laulajaksi, mene laulutunneille.
Jos haluat sairaanhoitajaksi, mene ensin hoitamaan vanhuksia, vammaisia ja lapsia harjoittelumielessä pikku palkalla.
Jos haluat yleensä jotakin, sen eteen on ponnisteltava.
Turha valittaa, jos odottaa ihmettä tapahtuvaksi.
Kyllä se Onassiskin aloitti pohjalta, lue kirja.
Jos olet businessihminen, kiitä taitojas, niitä ei meillä kaikilla tosiaan ole samalla lailla.
Siksi on ponnisteltava muilla keinoin.
Olemme erilaisia, ja niin pitää ollakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika menisi työstä vapaana harrastusluonteiseen puuhasteluun jota voi tehdä silloin kun huvittaa. Töihin, olipa se sitten mitä tahansa työtä, on pakko mennä joka työpäivä, huvittipa tahi ei, se on juuri työelämän vastenmielisin piirre.
Jos olet pennitön poispotkittu 42-vuotias, sinulla ei ole varaa yrityksen perustamiseen, ei varaa tehdä ilmaisia töitä, ainoastaan varaa ottaa vastaan tukia tai palkkaa josta maksetaan edes 1600 e kk. Yhtään enempää en minä vaatisi, mutta tämäkin on liikaa vaadittu. Terveisiä muuten ruokajonosta!