Tapasin viime helmikuussa baarissa itseäni pari vuotta vanhemman naisen (20), jonka kanssa olemme siitä asti seurustelleet. Nyt kuitenkin hän halusi erota, koska ei sanomansa mukaan tuntenut minua kohtaan vahvoja tunteita. Tunnen itse rakastavani häntä ja ero tuntuu raskaalta. Yhteinen aikamme on ollut hienoa, vaikka seksissä on vielä ollut parannettavan varaa. Hä sanoo minun olevan hieno ihminen, mutta emme kuulemma ole luodut toisillemme. Tilanne on täysin uusi minulle ja en tiedä miten edetä. Tärkeintä olisi tietää, että miten saisin hänet rakastumaan minuun, vai onko siihen mahdollisuuksia? Olemme nyt "ystäviä", vaikka en tiedä mitä tehdä. Naisella oli ennen minua takanaan parisuhde miehen kanssa joka pahoinpiteli ja oli lähes hirviö. Naisen ystävä sanoi syyksi vain, että: "naiset rakastuvat renttuihin!" Haluan vielä kuitenkin taistella, mutta tarvitsisin hyviä neuvoja..?
Millä sytyttää rakkaus?
Jonas
3554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luovuta ajoissa. Jos kumppanisi on ilmoittanut sinulle tunteensa noin, tarkoittaa se myös sitä. Ei ole olemassa oikeasti mitään lemmenjuomaan, jolla saisit kumppanisi yhtäkkiä rakastumaan sinuun. Tilannetta ei ainakaan paranna se, jos tarraudut kiinni ja anot rakkautta, jota ei ole.
Usko vain minua. Elin vuosikausia liitossa, jossa anoin epätoivoisesti kumppaniltani hyväksyntää ja kiintymystä. Mutta eihän kukaan voi määrätä tunteitaan ja mateluni oli omiaan vain lisäämään hänen minua kohtaan tuntemaansa väheksyntää.
Eli päästä irti ja suuntaa kohti uusia juttuja. Kyllä se kirpaisee, mutta myöhemmin tajuat, että näin oli paras.
Tekeydy välinpitämättömäksi ja älä ole huomaavinasi koko ihmistä.
Jos ei vieläkään ala kontata perässä, niin eti uusi. Vähän aikaa olet murheellinen, mutta eti mieluummin joku joka kunnioittaa sua.
Jos alat konttaan perässä ja ostaan kukkia yms. kerjäämään, niin olet säälittävä luuseri. Hän todennäköisesti ottaa vastaan kaiken huomiosi, mutta sinä et saa kun omaa kättä.
Kiitoksia teille! On mukava huomata, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka oikeasti yrittävät auttaa. Yksin asioiden pohtiminen on todella tuskallista ja toisten kokemuksista voi olla hyötyä. Olen itsekin miettinyt, että olen saattanut aikasemmin ehkä turhankin paljon "kontata perässä" ja yrittää miellyttää. On aika kohdata totuus ja näyttää että pystyn nauttimaan elämästä myös ilman häntä. Mitä mieltä olette kaveri suhteesta? Onko se tässä tilanteessa järkeä yrittää olla kaveria? Totta on että kukaan ei pysty asettumaan tilanteeseeni, mutta erilaisia neuvoja ja vihjeitä ottaisin mielelläni vastaan...