22 vuotta yhdessäoloa takana ja minulla on ihana ja rakastava mies. Minä vaan en enää rakasta häntä tai en enää osaa arvostaa hänen hyviä ominaisuuksiaan. Kaipaan suunnattomasti lisää sosiaalisia kontakteja ja menoa ja meininkiä.
Vuosien varrella meidän elämämme on ollut varsin tasaista, aina välillä liiankin tasaista minun mielestäni. Tarvitsen näköjään enemmän tekemistä elämääni kuin hän, kotona lötköttely saa minut suoraan sanoen hyppimään seinille. Nykyään arki-illat vietänkin liikuntaharrastuksen parissa ja muutaman vuoden ajan se näyttikin riittävän.
Nyt viikonloppujen tyhjyys ajaa minut ahdistuksen partaalle. Haluaisin käydä illanvietoissa ystävien/ystäväperheiden kanssa, käydä välillä bailaamassa yöelämässä, käydä yhdessä ravintola illallisella. Ystäväperheitä on vain muutamia, ja viimeaikoina olen ollut liian alamaissa kyetäkseni heitäkään kylään kutsumaan, mieheni ei tällaisista asioista välitä. Myös ystävien määrä on vuosien saatossa kutistunut aika vähiin. Joskus kaipaisin uusiakin tuttavia, mutta mistä ihmeestä sellaisia löytyy. Illanvietto hyvän viinin ja ystävien kera on ehkä parasta mitä tiedän. Tällaisia illanviettoja on ehkä pari kertaa vuodessa, muutamat muut kerrat menevät lässyttäessä kahvin voimalla.
Bailaamista mieheni varmaankin inhoaa, hänet kun pyytää mukaan, kotiin pitää lähteä viimeistään puoliltaöin ja hauskanpito on järkyttävän jäykkää. Ravintolaillallisella yritimme joskus käydä, mutta siitä ei seurannut kuin riitaa, odotukset olivat liian suuret ja kaikki asiat pielessä, eikä mitään keskusteltavaa löytynyt. Olen miettinyt, että voisimme yhdessä perheen kanssa käydä vaikka keilaamassa, muutaman kerran sitä olemmekin tehneet, mutta kun mikään hauska asia ei tunnu vakiinnuttavan paikkaansa elämässämme. Näitä hauskoja hetkiä, kun ei näytä kukaan muu kuin minä kaipaavan.
Olenkin miettinyt vakavasti eroa, saisin sitten kerrankin vapauden mennä ja tehdä mitä haluan. Käydä joka ikisessä kissanristiäisessä, baarissa iltaoluella, konsertissa ja esityksessä, mitä kaupungissa järjestetään. Tuppisuu kun en ole, löytäisin varmaankin itselleni seuraakin mukaan. Jokin esto minulla varmaankin on päällä, kun avioliitto ahdistaa ja tuntuu olevan kunnon elämän este vai onko tämä kaikki haavetta vain.
Vuosien varrella meidän elämämme on ollut varsin tasaista, aina välillä liiankin tasaista minun mielestäni. Tarvitsen näköjään enemmän tekemistä elämääni kuin hän, kotona lötköttely saa minut suoraan sanoen hyppimään seinille. Nykyään arki-illat vietänkin liikuntaharrastuksen parissa ja muutaman vuoden ajan se näyttikin riittävän.
Nyt viikonloppujen tyhjyys ajaa minut ahdistuksen partaalle. Haluaisin käydä illanvietoissa ystävien/ystäväperheiden kanssa, käydä välillä bailaamassa yöelämässä, käydä yhdessä ravintola illallisella. Ystäväperheitä on vain muutamia, ja viimeaikoina olen ollut liian alamaissa kyetäkseni heitäkään kylään kutsumaan, mieheni ei tällaisista asioista välitä. Myös ystävien määrä on vuosien saatossa kutistunut aika vähiin. Joskus kaipaisin uusiakin tuttavia, mutta mistä ihmeestä sellaisia löytyy. Illanvietto hyvän viinin ja ystävien kera on ehkä parasta mitä tiedän. Tällaisia illanviettoja on ehkä pari kertaa vuodessa, muutamat muut kerrat menevät lässyttäessä kahvin voimalla.
Bailaamista mieheni varmaankin inhoaa, hänet kun pyytää mukaan, kotiin pitää lähteä viimeistään puoliltaöin ja hauskanpito on järkyttävän jäykkää. Ravintolaillallisella yritimme joskus käydä, mutta siitä ei seurannut kuin riitaa, odotukset olivat liian suuret ja kaikki asiat pielessä, eikä mitään keskusteltavaa löytynyt. Olen miettinyt, että voisimme yhdessä perheen kanssa käydä vaikka keilaamassa, muutaman kerran sitä olemmekin tehneet, mutta kun mikään hauska asia ei tunnu vakiinnuttavan paikkaansa elämässämme. Näitä hauskoja hetkiä, kun ei näytä kukaan muu kuin minä kaipaavan.
Olenkin miettinyt vakavasti eroa, saisin sitten kerrankin vapauden mennä ja tehdä mitä haluan. Käydä joka ikisessä kissanristiäisessä, baarissa iltaoluella, konsertissa ja esityksessä, mitä kaupungissa järjestetään. Tuppisuu kun en ole, löytäisin varmaankin itselleni seuraakin mukaan. Jokin esto minulla varmaankin on päällä, kun avioliitto ahdistaa ja tuntuu olevan kunnon elämän este vai onko tämä kaikki haavetta vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos sinä haluat mennä enemmän! Hyvä ihminen senkun menet, ei kai se mies pallona ole jalassasi kiinni. Anna hänen olla rauhassa kotona ja mene itse. Bailaa, tapaa ystäviä, harrasta, tee mitä lystää, kunhan sovitte sen, mitä EI saa tehdä jotta avioliitto säilyy.. Minkä ihmeen takia sinä muita perheenjäseniä yrität mukaasi, kun ne eivät halua? Huomaatko nyt, vain sinä olet tyytymätön ja syyllistät muita siitä?
Hanki itsellesi elämä, mutta mieti kannattaako sen varjolla hylätä tätä mikä sinulla nyt on? Voit nimittäin yhdistää ne mainiosti. Tarvii vain nähdä vaivaa ja ottaa sitä omaa aikaa..
Kokeile nyt ensin edes, mene kaikkiin "kissanristiäisiin", johon vain ikina viitsit, bailaa, konsertoi, juttele, flirttaile, tee elämästä itsesi näköinen. Älä tähän hätään eroa, jos miehesi hyväksyy sinun menemisesi, niin saat kaiken yhdellä kertaa.
että voisin mennä itsekin. Kiitos järkevistä sanoistasi, itse sitä lukkiutuu katsomaan asiaa vain yhdestä vinkkelistä.
Tajusin, että duunin kautta niitä konserttilippuja voi ostaa itselleen vaikka vain yhden kappaleen. Sillähän sitä puolituttua seuraa on ainakin muuten mukana.
Mieheni tajuaa, että nyt on jotain vialla ja yrittää ehdottaa kävelyä yhdessä metsässä, mutta minun pitää yrittää ottaa tämä juttu yhdessä puheeksi. Saanhan minä mennä nytkin, mutta on vaan niin outoa lähteä yksin.
mista pain olet, olisi tosi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka sahkopostilla... terv. nainen33v
pääkaupunkiseudulla ja oon just 4-kymppinen.
Puhut tutun rouvan suulla joka ratkaisi asian ottamalla minut salarakkaaksi ja mehän rakastuimme jopa niin että vaimo ehdotteli miehelleen eroa parikin kertaa.Kärysimme kuukausi sitten ja nyt yrittävät yhdessä vaan ei helpolta näytä parsia kokoon luottamusta.
Ymmärrän hyvin ahdistuneisuutesi ja varsinkin viikonloput ovat meilläkin yhtä tuskaa kun ei ole mahdollisuutta tavata.Hän on hyvin aktiivinen ja kaavoihin kangistunut seksi sai hänet hakemaan parempaa.Iltaisin hän käy myös kuluttamassa energiaansa liikunnan parissa.Nyt vaan sitten odotan koska omena putoaa maahan.
Tällä jutullani tarkoitan lähinnä sitä että jos kaipaat menoa ja vipinää niin menkään perheneuvontaan ja jollei se auta niin ota ero äläkä salarakasta.Rakkauksia tulee erosi jälkeen.
Voin sanoa kolmantena pyöränä olemisen tosi v..mäiseksi.
Niin mtta oletko se sinä?
se ole minä ainakaan vielä. Katsotaan sitten...
Sinun parisuhteessasi on nyt menossa vaihe, että olet itsenäistymässä. Kaipaat jotain uutta. Älä missään tapauksessa kuitenkaan eroa, jos sinulla kerran on hyvä mies. Miten teidän seksi sujuu? Sehän on aika olennaista.
Itsekin olen ottanut työpaikalta teatterilippuja yhdelle. Nimittäin lapsemme ovat aika pienet, joten jo ihan lastenhoitosyistäkin olen tehnyt näin. Mies kyllä lähtisi mukaan, mutta lapsenvahdin palkkaaminen on kallista, joten on helpompi mennä yksin.
Välillä minullakin on samanlainen tunne, että tuttava-, ystäväperheitä ja kavereita voisi olla lisääkin. Toisaalta perhe- ja työelämä vie aikalailla voimia. Välillä kyllä itsekin olen ollut kyllästynyt avioliittoon, en kylläkään henkisistä vaan fyysistä syistä.
Olen sivistynyt ja akateeminen kahden pienen lapsen äiti. Käyn oopperassa, teatterissa, elokuvissa tai ihan missä vaan mukavissa tapahtumissa, mikäli lastenhoidolta vaan ehdin.
Kirjoittele, jos kaipaat ajatustenvaihtoa/ kaveria. Osoitteeni: [email protected]
Onko tuo seksi tosiaan ykkösasiana??