Vaikeneminen työpaikalla?

Työskentelen lastenhoitajana Espoossa L.vaarassa ryhmäperhepäiväkodissa. Työpaikallani on pakko vaieta kaikenlaisista kinkkisistä asioista esimiehelle tai paremminkin naiselle. Epäkohtien esilletuoja saa helposti "turpaansa" ja esimies asemansa turvin kostaa rohkeasti epäkohtia esilletuovalle alaiselleen ja syö alaisensa hermolomalle (näin on käynyt useasti). Tässä työyhteisössä alaiset vaikenee tai ovat oppineet vaikenemaan, vaikka teoriassa pyydetään puhumaan, mutta uhkailut ja kiristykset ovat palkintona rohkeudesta. Työntekijät voivat puhua asioista vapaasti ja turvallisesti keskenään, mutta esimiehelle on viisainta näyttää, että kaikki on hyvin. Parasta on vaieta, koska et kuitenkaan ole ymmärtänyt asioita oikein, soitat väärään aikaan tai liian myöhään, tämä on esinaisen mielipide avunpyyntöihin.

-esiintyy
-yleisesti ottaen kaikista asioista mitä liittyy ta:n ja työntekijöitten väliseen asiointiin
-työyhteisö on lamaantunut/depressiivinen,koska aina on ta kertonut/määrännyt mitä tehdään ja sillä saavutetaan tietenkin palkka 2 viikon välein....
-ylin johto ja osa myös alimmista esimiehistä ,joilla on halua nousta organisaatiossa ylöspäin
-koko työyhteisö
-asioista ei saa puhua ja mikäli tähän ei totu,huomaa sen omassa työpisteessä(savustus)
-vaikenija on tietenkin helpotus(siis ta.:lle)ja päinvastoin
-muutama kollega(toivon mukaan...)
-kuvasin edellä,eli työyhteisö on lamaantunut miltei kokonaan

-esim.uusi kaveri tuli töihin ja rupesi tekemään ehdotuksia jotta työnteko/tuottavuus nousisi,niin tämä kaveri savustettiin ulos(esimiehille ei sopinut,että heidän tontilleen hypitään)
-esimerkkejä on erittäin paljon mutta viime aikoina kuten edellä kerroin niin "lamaannus"on vallannut työpaikan ja yleisin kommentti töissä on:evvk eli ei vois vähempää kiinnostaa....

sitten totean lopuksi että meidän firmassa on sairaus% läpi vuoden 15-20% koko henkilöstöstä ja ylin johto on "käärmeissään"alemmille tasoille juuri esim.näistä sairauspoissaoloista.......

summa summarum:mikään ei muutu ellei ylin johto(siis toim.joht)vaihdu tai saa jotain "herätystä"ja ala ajatelle että firmassa on IHMISIÄ töissä eikä vain koneenosia(joka vaihdetaan jos osa ei toimi).
-surullista tietenkin tämä nykymeno koko yhteiskunnassa,että ihmisyys on unohtunut työelämässä(aika monessa paikassa),no mt-syyt ovat tällä hetkellä jo suurin työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisperuste ja moni heistä on vielä niin nuorikin 30-50v.

-mutta mennään nyt näillä pelimerkeillä ja toivotaan,että jotain muutosta tulee koko yhteiskunnassa ja jollei tule niin kriisi on edessä ja silloin asenteiden ja arvojen on pakko muuttua.

tsemppiä gradun tekoon!

Kyllä vaietaan, mm. etätyöstä. Teen töitä järjestelmäasiantuntijana vakuutusyhtiössä. Työkaverini on yrittänyt saada etätyösopimusta nyt noin kaksi vuotta, itse olen yrittänyt saada melkein vuoden päivät. Hetken pystyinkin tekemään etätöitä vanhan pomon suullisella luvalla mutta kaikki muuttui kun tuli organisaatiomuutos ja meille tuli talon ulkopuolelta uusi naispomo. Häntä ei tippaakaan kiinnosta alaistensa hyvinvointi, hän keskittyy nuoleskelemaan miespuolisen esimiehensä persettä. Niinhän pomot tekevät, pitävät yhtä. Niillä on ne omat piirit, missä ne pyörii. Suurinta osaa kaikista pomoista ei vittuakaan kiinnosta, jos alaiset ei syystä tai toisesta viihdy työpaikalla. Ei ole heidän ongelmansa. Etätyöstä kukaan ei tunnu tietävän yhtään mitään, toinen sanoo talossa olevan etätyösopimusten tekokielto, toinen sanoo, että just nyt ei voi tehdä sopimuksia, kolmas sanoo, että hän ei voi asiaan vaikuttaa. Kuka sitten voi? Kun ei haluta sanoa suoraan ei, vaietaan. Ja tätä jatkuu sitten vuosia.

Olen ottanut puheeksi sekä tämän etätyöasian että yleisen viihtyvyyden avokonttorissa. Aikuiset miespuoliset kollegani piereskelevät ja röyhtäilevät estottomasti päivät pääskytystensä. Se on otettu ohimennen puheeksi palaverissa mutta koska naispomo haluaa olla hyvä jätkä, hän ignooraa minua eli ainoaa naispuolista asiantuntijaa tiimissä. On käskenyt minun hankkia korvatulpat.

Tietysti on käynyt mielessä työpaikan vaihto, nyt kun tämän uuden pomon todellinen luonto on paljastunut. Vituttaa suunnattomasti, kun sen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen joka arkipäivä kahdeksan tuntia. Sen ihmisen johtamistaidot on olemattomat ja ainakin meikäläisen kunnioitus sitä kohtaan on täysi nolla. Kehenkään ei voi luottaa, vähiten omaan esimieheensä. Tai hänen esimieheensä tai hänen esimieheensä. Itse on pärjättävä, joko kestettävä tai lähdettävä.

Hei,

Suuri kiitos kaikille vastanneille! Mielelläni kuulisin vielä lisääkin kokemuksia vaikenemiseen työpaikalla liittyen.

Vielä kiitos kaikille vastanneille! Vastauksistanne on suuri apu tutkielmalleni. Toivotan kaikille hyvää kevään jatkoa!

Tähän pro gradu -tutkielmaani koskevaan keskusteluun voi osallistua vielä maaliskuun ajan, joten voit halutessasi jakaa kokemuksiasi liittyen vaikenemiseen työpaikalla.