meillä on uhmaikäinen.. tilanne on tosi paha ja jostain syystä au pair ei saa otetta. Olen yrittänyt tukea ja sanoa, että sinä olet pomo ja lapsi ei saa pyöräillä keskellä tietä (naapurikin meinasi ajaa päälle autolla) ja hänen pitää uskoa sinua.Tämä on vain yksi esimerkki, näitä tilanteita on paljon. Sisällä hän pomottaa häntä jatkuvasti, ei suostu pukemaan, syömään yms. Siis minäkin kohtaan samoja, mutta saan tilanteen hallintaan, meidän nelilapsisessa perheessä ei todellakaan kukaan lapsi pomota. Hän on ollut meidän perheessä 2kk ja koko ajan tilanne on mennyt pahemmaksi. Yhteisen kielen puute on tietenkikn keskeinen juttu, mutta mitä aik. olen auppareiden emojen kanssa jutellut, ei se useinkaan ole ongelma.
Oletteko au pairit saaneet vastaavanlaisen tilanteen jotenkin hallintaan, mitä mieltä te emot olette??? on kuormittavaa murehtia asiaa töissä. ja alan pelkäämään, mitä kaikkea siellä kotona tapahtuu, hän ei uskalla kertoa kaikkea, kun pelkää että heitämme hänet pois
Oletteko au pairit saaneet vastaavanlaisen tilanteen jotenkin hallintaan, mitä mieltä te emot olette??? on kuormittavaa murehtia asiaa töissä. ja alan pelkäämään, mitä kaikkea siellä kotona tapahtuu, hän ei uskalla kertoa kaikkea, kun pelkää että heitämme hänet pois
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse aupparina uhmaikäiselle olen ensinnäkin seurannut tarkkaan perhe-elämää, jotta saan selville, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, ja millä tavalla asioihin puututaan. Tärkeintä on yhteiset pelisäännöt, ja niitä olisi hyvä aupparinkin noudattaa, että homma pysyy johdonmukaisena.
Sanoit, että olet sanonut aupparille tilanteesta, mutta oletko kertonut hänelle millä tavoin hän voisi saada tilanteen haltuunsa? Mitä te vanhemmat teette kun uhmis alkaa kiukutella, mitä auppari voisi siinä tilanteessa tehdä? Miettikää mahdolliset karikkotilanteet etukäteen yhdessä läpi, ehkäpä aupparin on sitten helpompi pysyä jämynä. Ei ole helppo uutena aupparina komentaa lasta (varsinkaan uhmista, joka saa itkupotkuraivarit todella helposti), kannattaa ajatella tilannetta myös hänen kannaltaan.
Haluaisin vielä takertua yhteen pikkuseikkaan; minkä takia auppari pelkää, että hänet lähetetään pois?!
on oma tulkintani, että hän pelkää että hänet lähetetään pois. tai jotain hän pelkää, kun aina kun otetaan puheeksi asioita, hän on heti pelokkaan oloinen. siis hän on eu:n ulkopuolelta ja moni perhe ei halua aupparia eu:n ulkopuolelta
itse myös työsekentelen oikeastaan kolmen aika riehakkaan ja välillä kovaakin uhmaa käyttävän lapsen kanssa. itseäni aluksi mietitytti miten rajusti lapsia saa komentaa, ja toisaalta inhottikin kun lapset komentamisen jälkeen rupeevat huutaan että viihaavat minua ja paiskovat ovia jne. eikä kukaan muutenkaan suuren tunnekohun vallassa uudessa maailmassa halua enää lisää haukkuja ja tunne purkauksia itsellensä. minua ainakin sisäisesti raastoi lasten haukut vaikka tunnin päästä tietysti olivat kuin parhaita kavereita eikä enää muitettu edes koko tapausta.
Joo eli oon ollu jo kaks kuukautta naitten muksujen kanssa jotka karsivat kyseisia sairauksia, meikalaista on purtu, potkittu, lyoty ja huudettu ties vaikka mita ja alkaa tuntua etta on tullu tokittya vahan vaaraan paikkaan... ja harvoin minuakaan kuunellaan ja haukut vaan saan ja huonon omantunnon kun menen vaivaamaan isantaperheen aitia ja kysyn et mita pitais tehda... siks oonkin tassa perheen vaihdosta miettinyt... toki se kerto miulle et on tammosta et kummallakin on laakitykset ja ovat melkein normaaleja mut mun luokituksen mukaan ovat kaukana normaaleista kun ei niiden kanssa voi oikein mitaan leikkia kun se on sen seittaman sekuntia ja kaikki on pain persetta...
Mut ehottomasti kannattaa menna Au Pairin kanssa keskustelemaan tasta kertoa ensin etta mitka ovat hanet hyvat puolensa silla jokainenhan tykkaa kehumisesta ja sit menna naihin mitka asiat sinua huolestuttaa jne. ja lisata vaikka loppuun etta et halua et au pairi lahtee pois jos oot oikeasti sita mielta.
Mie kavin tan keskustelun oman host aidin kanssa, omasta aloitteestani ja tuntemuksistani etta en mahda olla oikea au pair tahan taloon, aiti ei nahny paljoakaan vikaa itsessaan vaan minussa, olen kuulemma kuin 14 vuotias ja puhun kuin robotti... annettiin toisillemme viela yks mahollisuus mut alkaa jo nayttaa et ei ois tarvinnu antaa sita yhtakaan kun ei vaan tunnu oikealta. Host aiti kylla sano et se auttaa mua saamaan uuden perheen ja tukee kaikilla tavoilla et paasisin semmoseen perheeseen jossa viihdyn, et sita mina arvostan paljon.
Mut onnea matkaan kaikille au paireille ja isanta perheille
eli time-out nurkkaus, jolla voi osoittaa olevansa tosissaan (tosin tämä pitäisi olla käytössä muillakin perheenjäsenien taholta, vieraalla kielellä viesti ei mene perille...) ja ennen kaikkea palkitsemistaulu eli aina kun pukee kiltisti niin tulee tarra ja kun on tottelematon niin lähtee tarra. Kun on tarroja tarpeeksi niin sitten tulee palkinto
Jospa hän ei vaan uskalla toimia itsenäisesti, sillä vieraan lapsi on aina vieraan lapsi. ei ehkä uskalla, kun pelkää että te rupeatte sättimään yms....jos hän tekeekin erinlailla, kuin sinä äitinä... minä kyllä komennan ja kehun myös taloyhtiön muita lapsia, kun omat vanhempansa eivät sitä tee..(syytä en tiedä) mahtavatko olla edes kotona.
Itse olen ollut au pairina kolmessa eri perheessä ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että au pairin asema perheessä voi usein olla melko vaikea. Tällä en tarkoita "huonoja" perheitä (joita heitäkin on uskomaton määrä), vaan sitä, että au pairin oikeudet ja velvollisuudet ja asema perheessä ovat usein melko epäselviä. Oman lisänsä tähän sekametelisoppaan tuovat erilaiset kulttuurit ja erilaiset kasvatuskäytännöt. Jos ajatellaan pelkästään suomalaisia perheitä, kasvatuskäytännöt poikkeavat toisistaan huomattavalla tavalla. Au pairilla vaikeutena on usein myös vieras kieli.
Nämä kaikki yhteensä sekä mahdollinen pelko siitä, joutuuko pois perheestä vai saako jäädä voivat olla aika raskas kokemus yksistään. Jos kuvioon lisätään vielä uhmaikäinen lapsi, on au pairilla edessään haastetta enemmän kuin kaipaisi.
Yksinkertaisin vastaus ongelmaan voi olla, ettei au pairilla yksinkertaisesti ole paljon kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Loogiset toimintatavat puuttuvat myös monilta vanhemmilta nyky-yhteiskunnassa: ei ole ihme, jos vieraaseen kulttuuriin heitetty nuori ei selviä siitä, mistä monet vanhemmatkaan eivät selviä.
Lapsen uhmakkuus on melko suurta, jos hän on kaiken aikaa uhmakas myös au pairille, joka on (toistaiseksi) vieraampi henkilö. Olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että teidän olisi hyvä käydä yhdessä läpi kasvatuksellisia asioita.
Ensimmäiseksi voisit tosiaankin aloittaa mainitsemalla au pairin hyvistä puolista ja siitä, että toivot että hän jää perheeseenne. Voisit myös selittää, että koette itsekin lapsen uhmakkuuden ongelmalliseksi ja ettei se missään nimessä ole au pairin syytä. Au pairin näkökulmasta kaikkein karmeimpia ovat vanhemmat, jotka eivät ota kuuleviin korviinsakaan lastensa ongelmallisempia puolia. Silloin au pair tuntee jäävänsä aivan yksin asioiden kanssa.
Eräs mieleenpainuvimmista kokemuksistani au pairina on ollut, kun yhden perheeni lapsi väitti vanhemmilleen, etten koskaan leiki hänen kanssaan. Todellisuudessa leikin hänen kanssaan kaiken mahdollisen ajan, mikä kotitöiden tekemiseltä jäi. Lapsi ei kuitenkaan ymmärtänyt kotitöiden pakollisuutta. Yleensä ajatellaan, että lapsen suusta kuuluu totuus, mutta lapsen totuus on aina lapsen näkökulma. Parhaimmat kokemukseni ovat perheestä, jossa vanhemmat lähes päivittäin kyselivät, kuinka lasten kanssa on mennyt ja ovatko lapset käyttäytyneet hyvin. Vanhemmat myös muistuttivat lapsia toistuvasti siitä, että heidän tulee käyttäytyä asiallisesti.
Keskustelun aikana voisit kertoa, että haluat keskustella au pairin kanssa nimenomaan siitä syystä että hän on vertaisenne kasvattaja ja keskustellessa yritätte yhdessä löytää vastauksia ongelmiin, et sen vuoksi että haluaisit etsiä au pairista jotain syytä ongelmille.
Vieraassa perheessä on todella vaikea tietää, miten pitkälle lasten komentamisessa voi mennä. Toimimista auttaa suunnattomasti yhteisten pelisääntöjen miettiminen ja se, että vanhemmat selkeästi ilmaisevat antavansa au pairille "täydet" valtuudet lasten kasvatuksen suhteen. Myös minä kannattaisin yksinkertaisten esimerkkitilanteiden miettimistä ja pohtimista. Yhdessä voisitte listata ongelmia, joita lapsen kanssa ilmenee (pomottaminen, kieltäytyminen, keskellä tietä pyöräily...) ja miettiä ratkaisut joka tilanteeseen.
Yhdessä perheessäni oli uhmaikäinen lapsi, jolloin minun ja perheen erilaiset tavat toimia eri tilanteissa tulivat hyvin esille. Esimerkiksi aamupalalla lapsi halusi ensin jotain, ja kun hän sen sai, hän ei suostunutkaan syömään vaan halusi aina jotain muuta. Oma toimintatapani tilanteessa oli, että kieltäydyin antamasta lapselle aina uusia vaihtoehtoja. Perheen mielestä lapselle piti kuitenkin tarjota aina uusia vaihtoehtoja, että hän söisi edes jotakin. Oman käsitykseni mukaan lapsi olisi pian oppinut, että jatkuva pompottelu ei toimi. Jouduin kuitenkin toimimaan vanhempien mielipiteen mukaisesti, jonka seurauksena lapsen toiminta ei koskaan muuttunut.
Eräällä kerralla lapsi heitteli päivällisellä lautasellaan olevat riisit tahallaan ympäri keittiötä. Tämän seurauksena annoin lapselle luutun käteen, ja kehotin häntä siivoamaan aiheuttamansa sotkut. Lapsi siivosi kiltisti ja asia oli mielestäni opittu. Kuitenkin perheen äiti tapahtumasta kuultuaan puuttui asiaan myöhemmin ja pisti lapsen istumaan nurkkaan. Mielestäni se oli jälkikäteen täysin tarpeetonta tilanteessa, jonka hoidin omalla tavallani ja joka ei enää koskaan toistunut.
Sanomattakin on selvää, että on vaikeaa viihtyä perheessä, jossa kasvatuskäytännöt poikkeavat omista. Silloin joutuu ikään kuin kaiken aikaa tekemään myönnytyksiä, joita ei itse sisimmässään halua ja koe itselleen sopiviksi tavoiksi kasvattaa lasta.
Jäähyllä istuttamista voisi todellakin kokeilla, mutta jos lapsi ei ole aikaisemmin tottunut sen kaltaiseen rankaisuun, voi alku olla melko vaikea. Itse olen lasten kanssa ehdoton. Jos lapsi pyöräilee keskellä tietä, haen lapsen ja otan pyörän pois. Jos lapsi ei syö, korjaan ruoat ja annan ruokaa seuraavan kerran vasta seuraavalla aterialla. Jos lapsi nakkelee leluja, otan lelut pois. Voi kuulostaa jyrkältä, mutta en ryhdy taistelemaan lasten kanssa auktoriteetista. Rajojen täytyy olla loogisia ja toistuvia.
Jakakaa au pairin kanssa omat käsityksenne eri tilanteiden ratkaisumalleista! Tsemppiä!
Yhdyn edelliseen täysin.
samaa mieltä. Mutta ikävä kyllä meidänkin perheessä lapsille annetaan vaihtoehtoja kunnes saavat sen mitä alunperin kiljuivatkin.. Itsekkin haluaisin olla jyrkempi kasvatuksessa, mutta heidän mielestään pitää lempeästi torua. Lapsi itse kokeekin tämän takia että olen kamalan jyrkkä, ja valitti usein äidillensä että kiusaan häntä. Myöskin uhmassaan sanoi kerran että löin häntä.. Lapsi aloitti juuri koulun, ja muutenkin elämässä on uusia asioita mihin pitää sopeutua joten ymmärrän ettei se ole helppoa ja näkyy käytöksessä. Juttelin asiasta ja ja selitin että olen tullut ihan sinua varten, sinua hoitamaan, ettei ole mitään syytä miksi minulle pitäisi kiukutella yms.
Että joku muukin on lasten kanssa ehdoton säännöistä! Nykyään tuntuu etteivät vanhemmat osaa laittaa mitään pelisääntöjä ja jos niitä on niin kummallakin vanhemmalla on oma näkökulma asiaan...
kiitos oikein paljon. olet todella syvällisesti pohtinut asioita ja tunnut "sisäisesti" viisaalta. tavallaan olen itsekin vähän tuon suuntaisesti asioita ajatellut, mutta selvensit paljon ja sain rohkaisua ja uskoa. Jotenkin on vaan tuntunut, että ei hommasta tule mitään ja pitää itsekin lyödä hanskat tiskiin ja viedä lapsi tarhaan ja auppari kotiin. ei sitä sen takia ole aupparia ottanut, että valvoo itse yöt tämän asian takia :-)