Kaksi vuotta kaukosuhdetta, unelmia lapsista, avioliitosta ja yhteisestä elämästä. Vaikka kyseessä kaukosuhde, opimme silti tuntemaan toisemme, olen viettänyt pitkiäkin aikoja hänen luonaan.
Ensi keväänä minun oli tarkoitus muuttaa lopullisesti hänen kanssaan yhteen, hänen kotikaupunkiinsa. Oli tarjoitus aloittaa se kauan kaivattu, kovasti odotettu yhteiselämä, laittaa ehkä pienokainenkin alulle.
Nyt olen saanut tarpeekseni. Mies on helposti viinapirun vietävissä, nytkin "jätkien kanssa mökillä ryyppäämässä", enkä ole kuullut hänestä kahteen päivään. Tiedän, ettei hän petä minua jonkun toisen kanssa, mutta lupauksen hän on pettänyt näin jo monia monia kertoja. Lupaa soittaa, olla yhteydessä, ei mitään syytä huoleen. Ja puhelin heittäytyy hiljaiseksi pariksi vuorokaudeksi.
Tänään tajusin, että voisin olla onnellisempi ilman häntä. Ryypätköön rauhassa, minä en enää odota, valvo vihaisena. Miksi antaisin enää kohdella itseäni näin?
Loppuviikosta haen kaikki tavarani pois hänen töissä ollessaan. Annan vapauden, otan vapauden itselleni.
Miksi harmittaa näin vietävän paljon, vaikka toinen oli se joka mokasi kerta toisensa jälkeen, eikä vika ole missään vaiheessa ollut minussa? Olen antanut vapauden mennä, pitää hauskaa, olenko nyt vain nalkuttava akka, kun odotan että minua informoidaan jos niin luvataan?
Ensi keväänä minun oli tarkoitus muuttaa lopullisesti hänen kanssaan yhteen, hänen kotikaupunkiinsa. Oli tarjoitus aloittaa se kauan kaivattu, kovasti odotettu yhteiselämä, laittaa ehkä pienokainenkin alulle.
Nyt olen saanut tarpeekseni. Mies on helposti viinapirun vietävissä, nytkin "jätkien kanssa mökillä ryyppäämässä", enkä ole kuullut hänestä kahteen päivään. Tiedän, ettei hän petä minua jonkun toisen kanssa, mutta lupauksen hän on pettänyt näin jo monia monia kertoja. Lupaa soittaa, olla yhteydessä, ei mitään syytä huoleen. Ja puhelin heittäytyy hiljaiseksi pariksi vuorokaudeksi.
Tänään tajusin, että voisin olla onnellisempi ilman häntä. Ryypätköön rauhassa, minä en enää odota, valvo vihaisena. Miksi antaisin enää kohdella itseäni näin?
Loppuviikosta haen kaikki tavarani pois hänen töissä ollessaan. Annan vapauden, otan vapauden itselleni.
Miksi harmittaa näin vietävän paljon, vaikka toinen oli se joka mokasi kerta toisensa jälkeen, eikä vika ole missään vaiheessa ollut minussa? Olen antanut vapauden mennä, pitää hauskaa, olenko nyt vain nalkuttava akka, kun odotan että minua informoidaan jos niin luvataan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
teet jos jatkä juo,yleensä kulutus kasvaa,ja kasvaa,kohta viikko putkeen
Kylläpä noiden punaisten varoituslippujen piti liehua kauan ennenkuin sinä ne näit!
Hyvä näinkin. Miten hirveää jos olisit muuttanut tuon olion luo ja tehnyt viattoman pienen ihmisen tuon kanssa. Kuinka epäreilua se olisikaan ollut lasta kohtaan!
Kenenkään naisen EI pitäisi olla niin miehenkipeä että huolisi puolisokseen kenet tahaansa. Ellei kunnon miestä osu kohdalle, niin sitten on 1000 kertaa parempi olla yksin. Siinä nimittäin ei ole mitään laitonta.