Huolimatta työttömyyden vähenemisestä viime vuosina, on suomessa yhä kuusinumeroinen lukema työttömiä. Samanaikaisesti ilmenee yhä lisääntyvää ammattityövoimapulaa, pulaa eri alojen osaajista.
Oman päätelmäni mukaan, merkittävänä syynä tähän paradoksi-ongelmaan (työvoimapula rinnan työttömyyden kanssa) on koulutus. Tiedotusvälineissämme aloiksi, joilla pahin työvoimapula ilmenee, on mainittu mm. hoiva-ala ja rakennusala. Onko tarpeen ja välttämätöntä suorittaa monivuotinen ammattitutkinto, kyetäkseen tekemään vastuullisesti ja oikein näitä töitä?
Fakta asia on, että tekemällä oppii parhaiten, ei koulun pulpetissa istuen opi kuin teoriaa, joka sekin unohtuu jos ei pääse "sorvin ääreen tekemään". Eihän esimerkiksi 65 vuotta sitten, sota-aikana, laitettu lottia 4,5 vuodeksi ammattikorkeakouluun, että he olisivat olleet kykeneviä tekemään hoiva- ja hoito-alan töitä, mm. sitomaan haavoja, antamaan lääkkeitä yms. Vaan todellakin, uskoisin, että näiden alojen joilla ammatityövoimapulaa esiintyy, ongelmat voidaan ratkaista tehostamalla ja lyhentämällä koulutusta.
Eikö tullakseen hoitajaksi, rakennusmieheksi tai vaikka putkimieheksi, riittäisi parin viikon tehokas teoriaopiskelu yhdistettynä muutaman viikon käytäntö-painotteiseen työjaksoon?
Tällä tavoin sekä työttömyys, että työvoimapula vähenisi merkittävästi.
Miksikö sitten laitoin tekstini 'työ ottaa päähän' palstalle? Siksi, että lukijakuntaa on määrältään suurempi täällä kuin vaikka tuolla 'kehityskeskustelut'-palstalla, josta tuskin saisin vastakaikua aloitukselleni.
Oman päätelmäni mukaan, merkittävänä syynä tähän paradoksi-ongelmaan (työvoimapula rinnan työttömyyden kanssa) on koulutus. Tiedotusvälineissämme aloiksi, joilla pahin työvoimapula ilmenee, on mainittu mm. hoiva-ala ja rakennusala. Onko tarpeen ja välttämätöntä suorittaa monivuotinen ammattitutkinto, kyetäkseen tekemään vastuullisesti ja oikein näitä töitä?
Fakta asia on, että tekemällä oppii parhaiten, ei koulun pulpetissa istuen opi kuin teoriaa, joka sekin unohtuu jos ei pääse "sorvin ääreen tekemään". Eihän esimerkiksi 65 vuotta sitten, sota-aikana, laitettu lottia 4,5 vuodeksi ammattikorkeakouluun, että he olisivat olleet kykeneviä tekemään hoiva- ja hoito-alan töitä, mm. sitomaan haavoja, antamaan lääkkeitä yms. Vaan todellakin, uskoisin, että näiden alojen joilla ammatityövoimapulaa esiintyy, ongelmat voidaan ratkaista tehostamalla ja lyhentämällä koulutusta.
Eikö tullakseen hoitajaksi, rakennusmieheksi tai vaikka putkimieheksi, riittäisi parin viikon tehokas teoriaopiskelu yhdistettynä muutaman viikon käytäntö-painotteiseen työjaksoon?
Tällä tavoin sekä työttömyys, että työvoimapula vähenisi merkittävästi.
Miksikö sitten laitoin tekstini 'työ ottaa päähän' palstalle? Siksi, että lukijakuntaa on määrältään suurempi täällä kuin vaikka tuolla 'kehityskeskustelut'-palstalla, josta tuskin saisin vastakaikua aloitukselleni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä sain nykyisen työpaikkani yrityksen, kouluttajan ja työkkärin yhteisprojektin myötä, se oli semmoinen rekrytointikurssi että kaikki kurssin hyvin suorittaneet palkattiin töihin yritykseen. Pidän tätä hyvänä ratkaisuna koska koulutus oli kohtuulyhyt, vain 3kk ja se keskittyi olennaiseen, erittäin paljon opiskelusta oli työssäoppimista käytännössä.
Taloudellinen tilanteeni ei olisi kestänyt lähteä 3 VUODEKSI opiskelemaan jotain vastaavaa, opintotuilla ei paljon vuokria ja elämää maksella kun on jo aikuinen, korkeintaan joku äitinsä ja isänsä helmoissa asuva teini pärjää opintotuella, ei aikuinen yksin omassa vuokrakämpässä asuva ihminen.
Hienoa että vastasit, en ollut tietoinen vastaavanlaisten työllistymismuotojen olemassa-olosta. Todella, kuten esimerkkisi osoittaa, voi töihin päästä asiallisella aikataululla, kuten 3kk on.
Tämänkaltaisia työllistymis-/työllistämismahdollisuuksia hain alkuperäisellä kirjoituksellani takaa. Lyhyt oppijakso yhdessä vahvan käytäntöpainotteisen jakson kanssa luo tehokkaan tavan työllistää ja työllistyä.
on monen laisia. Valitettavasti työvoimahallinto järjestää esim. näitä aktivointkursseja joista ei työllisty. Kun ihmiset pakotetaan kurssille on motivaatio yleensä nolla. Ja kun kurssi on käyty ollaan taas työttömiä. Ne jotka haluavat koulutukseen eivät välttämättä pääse kun pitää saada pitkäaikastyöttömät johonkin ja tarkistaa ovatko työvoimakelpoisia. Sitten on näitä kursseja jotka suunnitellaa yhdssä isojen yritysten kanssa kurssitetaan 20 työtöntä ja ehdä yksi työllistyy ko yritykseen ja sen jälkeen uusi kurssi ja taas uudet 20 kurssilaista ilmaiseen työharjoitteluu puoleksi vuodeksi ja sama toistuu ja toistuu. Tässä on se maku että työttömiä käytetään ilmaisena työvoimana. Oikeita työllistäviä kursseja pidän hyvinä niintä vaan on vaikea löytää ainakaan sellaisia joiden avulla useampi kun 1 kurssilainen saisi työtä.
Ratkaisit asian hyvin, mielestäni tätä voisi alkaa toteuttaa! Mitä kansa odottaa? - Lisäksi sanon, että tällainen toimintatapa olisi tosi hyödyllinen, sillä meitä on tosi monia, jotka emme ns. pysty opiskelemaan, emme jaksa lukea ja muistaa lukemaamme. Pitäisi muistaa teoriatiedot kokeita ja näyttötutkintoja varten ja sillei. Se on meistä monille liian vaikeaa; ei kaikki ihmiset ole opiskelijatyyppejä.
Sen sijaan juuri työssä oppiminen sujuisi vastaavasti erittäin hyvin. Myös minulta.
Itseänikin on ärsyttänyt tuo hokema koulutus-koulutus, sillä silloinhan tarkoitetaan aikamoisen vaativia projekteja; kestoltaan ja rahoitukseltaan. Ihan mahdottomia, varsinkin siis jo vähän varttuneemmille henkilöille ja ammatinvaihtajille. Silti tuollaisen satsauksen lopputulos ei olisi kovin varma, työttömyys saattaisi jatkua! Mutta oppia paikassa, johon sitten saa myös jäädä, upeaa olisi!
Onko tarpeen ja välttämätöntä suorittaa monivuotinen ammattitutkinto, kyetäkseen tekemään vastuullisesti ja oikein näitä töitä?
------------------------
on välttämätöntä suosittaa vieläkin pidempi opintoaika.
Opintoaikana OPETTAJA vertailee kymmeniä JA SATOJA oppilaita tasapuolisesti,
jos työpaikalla joku vanhempi sanoisi 5 vuoden jälkeen että ei tuosta tule sairaanhoitajaa,
mitä siitä syntyisi ?
Toiseksi opettaja opettaa 2-30 oppilasta,
työpaikalla jokainen oppilas tarvitsisi yhden opettajan, useita vuosia.
Eli se olis 30 kertaa kalliimpaa.
Kyllä tyopaikallakin pitäisi oppikirjaa seurata ja olla havaintovälineitä, ei sitä heti ihmiseen kokeilla.
Kolmanneksi, työpaikalla oppii vain yksipuolisesti sen työpaikan tehtävät,
juuri siitä syystä nykyään onkin 50veet työttömiä kun,
on vain yhden työpaikan oppimäärä.
jos nuori oot, yksi tutkinto pitää olla,
vaikka menisit sitten mille alalle vaan.
siellä oppii aikuisen ryhmäkurin ja useita tapoja.
aina lukeneempi on viisaampi, tosi, jos nuori olet,
lue.
--Kun nuori olla sain, kuin lapsi haaveissain.
Kun tiennyt en.
Minä menisin ehdottomasti takaisin koulunpenkille, varsinkin rakennusala kiinnostaa.
En mene, sillä työttömyyskorvauksella maksan vuokran ja ruoan. Jos vaihtaisin sen pienempään opintotukeen, ei rahaa jäisi edes ruokaan saatikka sitten opintoihin. Tämä siitä huolimatta että saisin asumistukea, se ei silti riitä. Opintolainaa minulla on muutenkin jo tarpeeksi, en tarvitse lisää. Jos pääsisin töihin, haluan nauttia tuloistani itse, en maksaa huimia opintolainakorkoja.
Yksi tutkinto minulla jo on, ja siitäkin kaikki tarpeellinen olisi voitu tiivistää maksimissaan puoleen vuoteen. En minä halua istua koulun penkillä kuuntelemassa, kun opettaja puhuu kännykkäänsä niitä näitä.
Jos tekisin yötyötä, jäisi aikaa ja rahaa myös opiskeluun. Sitä odotellessa minun on taloudellisesti kannattavampaa olla työtön, vaikka kiinnostusta opiskeluun olisi.