millaisia syitä omaan, toisten uskottomuuteen olette löytäneet..
mikä ajaa uskottomuuteen
kleopatra84
313274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyse on selkärangattomuudesta. Jos olisi sitä rehtiyttä, niin voisi myöntää reilusti tahtonsa, toiveensa ja tarpeensa ilman että tarvitsee esittää yksiavioista tai lupailla jotain, mihin ei ole.
Ne lukuisat muut syyt, jotka kaatavat vastuun pettämisestä muiden kuin pettäjän omaan niskaan, ovat kaikki tekosyitä.
Voisiko tuota paremmin enää ilmaista.
Ikävä kyllä, tuota faktaa eivät monet pettäjät/petetyt tajua. Aina on helpompi yrittää selvitä ongelmistaan syyttämällä jotain toista tai jotain näennäistä tekijää.
Kuten "suhde oli kylmä" (miksei yrittänyt lämmittää sitä tai kertoa toiselle että on kylmä?), "olin humalassa" (pitääkö viunaa lipata niin paljon ettei voi enää kontrolloida antaako toiselle alavärkkiään? siis tuo humalan syyksi laittaminen on erittäin säälittävä tekosyy pettämiselle, kertoo jotain henkilöstä ja tämän tajunnanvirran tasosta todellakin), "halusin vaihtelua arjen harmauteen" (miksei voi vaihtelua toteuttaa oman kumppanin kesken?), jne. jne. you know.
Vaan ihminen on epätäydellinen otus, tekee virheitä ja kaikki eivät osaa niiden virheiden kanssa toimia oikein, siis tunnustaa että on itse syypää tekemisiinsä ja myös vastaa niistä. Ei kukaan ketään vieraaseen sänkyyn kannna, ellei toinenkin sitä halua.
Sitten on tämä, että jotkut ihmiset vain suhtautuu elämään ja avioliittoon (tai parisuhteeseen yleensä) kevyemmin ja sen suuremmin tekojaan puntaroimatta, se kumppani siinä vierellä voi olla vakavammin asioihin suhtautuva ja pettäminen voi vaurioittaa tätä toista koko loppuelämäksi. Siksi koska se parisuhde ja kumppani on hänelle vakava asia.
Entä jos kumppani ei suostu mihinkään nuista edellämainitsemistasi asioista...
En puhu omasta puolestani vaan pohdin asiaa yleisesti..
Se on totta että kyllä syitä aina keksitään ja haluaako se petetty edes loppujen lopuksi kuulla ne rehelliset syyt.
Uskoton ihminen on yksin vastuussa teoistaan ja kantakoon ne jos pystyy sillä sekään ei ole helppoa.Petetyn tunteet kaikki tietää mutta kolmansia pyöriä joko vähätellään tai nostetaan jalustalle tilanteesta riippuen.
Ainoat jotka voivat tietää syyt pettämiseen on pari itse eikä sitä voi ulkopuolelta arvostella.
Anna minulle voimaa olla rehellinen ja käyttää rehellisyyttäni järkevästi.
Sehän se ongelman ydin onkin, ettei puututa parisuhdeasioihin silloin kun niitä jomman kumman käsityksen mukaisia ongelmia esiintyy. Pitää hakea sitä paijaamista toisesta sylistä, sehän on niin paljon helpompaa kuin alkaa selvitellä omia parisuhdeongelmiaan oman siipan kanssa.
Ehkä ihmiset, pitemmässä liitossa ainakin, jotenkin väsyvät ja arkistuvat kuvioihinsa ja siihen omaan puolisoon siten, ettei jaksa alkaa sen isompia keskusteluja virittelemään vaikka aihetta olisikin. Ehkä haetaan sitä väriä elämään toisen sylin kautta, ehkä ehkä ehkä... syitä aina riittää.
Minun mielestä kuitenkin parisuhde on sen verran vakava asia, ettei sen kanssa pidä leikitellä. Jos haluaa vehdata ympäriinsä eri ihmisten kanssa, pitää olla sitä kuuluisaa selkärankaa erota vakikumppanista. Mutta tätähän ei pettäjä yleensä tee, haluaa saada kaiken itselleen: turvallisen kotisataman perheineen kaikkineen elämän suolan muualta. Ei kovin reilua, vai mitä?
Tämä pettämis/salarakastouhu on saanut jonkinlaisen yleisen hyväksynnän tässä yhteiskunnassa, koska se tunkee joka tuutista kansan tietoisuuteen. Kynnys lähteä itsekin pelailemaan alenee tämän takia monella, samalla menee suhteellisuudentaju siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Pettäminen on helvetin väärin, koska se on yksipuolinen päätös loukata toista osapuolta, tuli tämä petetty sitten tietämään siitä tai ei. Aika usein tulee tietämään.
Aivan loistavaa ajattelua! Itse kun olen niin monesti varrella vuosien joutunut petetyksi, olen alkanut syyllistämään itseäni...miksi? Mikä mussa on vikana? Hetkinen! Pettäjällä se vika on...kysyppä siltä syy....et saa järkevää vastausta....se saatttaa olla esim."se vaan meni niin"
Se jos mikä osoittaa että pettäjä on vailla vastuuta, vailla vahvaa itsetuntoa ja sisällä saattaa asustaa hyvin pieni ja heikko ihminen, näin ajattelen.
Kyllä se pettäminen lähtee aina itsestä. Ja siihen varmaan auttaa se, että pettämistä hymistellään ja se hyväksytään, ainakin "ymmärretään".
Puhuimme jo heti seurustelun alettua vaimoni kanssa, että uskollisuutta vaaditaan puolin ja toisin. En tiedä, tulisiko heti avioero, jos vaimoni pettäisi minua, mutta ainakaan hän ei voisi vedota siihen, että ei tietäisi tehneensä mitään väärää.
Ei kaikki avioliitot voi kestää, mutta minusta kuuluu jo hyviin tapoihin, että pysyy poissa vieraista sängyistä avioliiton kestäessä. Jos avioliitto on onneton, siitä täytyy puhua tai lähteä pois. "en tarkoittanut niin tapahtuvan" tai "olin humalassa" jne. on vain itsensä pettämistä. Muutenkin parisuhteen tila ja uskollisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä edellistä saa käyttää tekosyynä pettämiseen. edes silloin, jos seksielämä on huonoa tai olematonta, ei ole oikein hakea tyydytystä avioliiton ulkopuolelta ilman lupaa.
Liika ymmärtäminen lisää pettämistä. Luullaan, että kaikkien täytyy käyttäytyä kuin tv-sarjoissa.
Kyllä se pettäminen lähtee aina itsestä. Ja siihen varmaan auttaa se, että pettämistä hymistellään ja se hyväksytään, ainakin "ymmärretään".
Puhuimme jo heti seurustelun alettua vaimoni kanssa, että uskollisuutta vaaditaan puolin ja toisin. En tiedä, tulisiko heti avioero, jos vaimoni pettäisi minua, mutta ainakaan hän ei voisi vedota siihen, että ei tietäisi tehneensä mitään väärää.
Ei kaikki avioliitot voi kestää, mutta minusta kuuluu jo hyviin tapoihin, että pysyy poissa vieraista sängyistä avioliiton kestäessä. Jos avioliitto on onneton, siitä täytyy puhua tai lähteä pois. "en tarkoittanut niin tapahtuvan" tai "olin humalassa" jne. on vain itsensä pettämistä. Muutenkin parisuhteen tila ja uskollisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä edellistä saa käyttää tekosyynä pettämiseen. edes silloin, jos seksielämä on huonoa tai olematonta, ei ole oikein hakea tyydytystä avioliiton ulkopuolelta ilman lupaa.
Liika ymmärtäminen lisää pettämistä. Luullaan, että kaikkien täytyy käyttäytyä kuin tv-sarjoissa.
Ihminen ei ole täydellinen - se tekee virheitä. Ihminen kasvaa henkisesti koko elämänsä - toiset hitaammin toiset nopeammin.
Nuorena en ymmärtänyt miksi pitää olla uskollinen. En tuntenut mustasukkaisuutta enkä toisen määräämishalua. Nyt vanhempana tunnen...
Olen vain huomannut että useimilla syy uskollisuuteen on PELKO! He pelkäävät monia asioita - maíneen menetystä, eroa, kiinnijäämistä jne.
Eivät he ole siis halustaan uskollisia, vaikka tekopyhästi he puhuvat moraalista tai selkärangasta. Nämä juuri ovat niitä jotka jossain vaiheessa elämäänsä heittävät kuperkeikkaa - hups! mulle vaan sattu tapahtumaan niin, mutta kun... ja seli seli
et muiden puolesta.
Mielestäni pelko voi ennemminkin olla sitoutumisen pelkoa.. Pettämisen pelkoa.. "teen sen ensin" olen tavannut sellaisiakin ihmisiä..
Myös tietenkin ihmisistä löytyy sellaisia jotka omaavat psykopaattisia piirteitä, tahtovat tieten tahtoen kohottaa omaa itsetuntoaan raivaten muut tieltä..
Sellaisia jotka eivät kykene empatiaan, siksi eivät voi ymmärtää tehneensä mitään väärää..
"Teet työs, tulet kotiin. Tahtoisit vähän rauhaa, huomiota ja ehkä läheisyyttäkin. Muksu antaa, muija ei. Eikä "sitäkään". Ihan yhtä lailla kumpikin tekee duunii, mä vielä iltaisin remppaan taloa. Eikä muija harrasta mitään liikuntaa. Lihoo ja veltostuu. Mikään ei naiselle riitä. Mistä v*tusta annat aikaa kun sitä ei itelläkään oo."
Näin kuvaili minulle tuttavan tuttava, noin 30-kymmpinen mies. Onko totta, että naiset haluavat huomiota pyytämällä sitä ja tätä ja suuttuvat, kun eivät kaikkea saa? Elämmekö toisen elämää ja odotamme toisen tekevän meille puitteet valmiiksi? Onko unohtunut, että suhteessa pitää ensin antaa ja sitten vasta vaatia? Kun ihmettelin nuorempien, varattujen miesten kiinnostusta 10 vuotta vanhempia naisia kohtaan, sain vastauksen, että "Ne antaa elää".
Kommentteja?
pettämiseen! Hei herätkää, ei ole mitään syytä pettää. Reilusti vaan peli poikki jos haluaa lähteen nussiin muita. Itsekäs on jos ajattelee, etb perhe on saatava pidettyä, mut silti lähtee toisten matkaan. Jos muija ei anna niin sit se vaihtoon! Reilu peli!
Minusta uskottomuus on jopa oikeutettua silloin, kun nuori, kaunis nainen ei saa kotoa seksiä vaikka sitä pyytäisi. Tässä tilanteessa miestä kiinnostaa enemmän harrastukset ja työ kuin vaimo. Entäs kun uhkailu vieraissa käymisestäkään ei tehoa, mutta nainen yhä välittää miehestään liikaa erotakseen? Mitä kyseisessä tilanteessa sitten oikein pitäisi tehdä?
vaikka itse olen nuori vaimo itse.. kai se täytyy vaan yrittää sopeutua siihen ettei kaikki ihmiset ole yhtä seksuaalisia, tai siihen ettei seksi ole kaikille tärkeintä parisuhteessa..
Onhan suhteessa ainakin läheisyyttä, turvallisuutta, yhteistä vastuun jakamista, yhdessäoloa, hellyyttä..
En osaa sanoa voiko toista syyllistää siitä ettei tee mieli seksiä yhtä usein kuin toisen osapuolen..
Seksiin "painostaminen" ainakin vie varmaankin viimeisetkin halut..
Viestisi on ristiriitainen: koet että pettäminen on oikeutettua sen takia ettei saa riittävästi seksiä kotona, silti sanot välittäväsi miehestä liikaa erotaksesi.
Ymmärrä tämä: yhtään parisuhdetta ei paranneta pettämällä! kukaan ei halua tulla petetyksi, jos on tosissaan mukana parisuhteessa! et sinäkään haluaisi, vai mitä!
Ongelma on ratkaistava muuta kautta jos aikoo kumppaninsa ja parisuhteensa säilyttää. Keskustele ongelmasta, käykää seksuaaliterapeutilla tai muulla ammattiymmärtäjällä, hanki dildo (vastaavassa tilanteessa miehet alkavat käyttää omaa kättään jos vaimo ei ole kiinnostunut riittävästi seksihommista, siis elleivät halua pettää).
Pettämällä lähes varmistat parisuhteesi pilallemenon.
...hän liikaa miehestään vai miehen tuottamasta elintasosta? Siinä kysymys.
...harmi että et käyttänyt rekisteröityä nimimerkkiä, niin en pääse lukemaan muita sinun kirjoittamiasi, todennäköisesti yhtä laadukkaita vastauksia.
Eipä tuohon pettämiseen löydy oikein yksiselitteistä syytä, ei varsinkaan jos/kun on kysymys jostain muusta kuin patologisesta pettämisestä. Kännipanot menee tietty omaan luokkaansa, tökeröihin mokailuihin.
Tässä on käynyt niin, että kaksi aika vanhoillisinkin mielipitein varustettua henkilöä on pettänyt keskenään omia puolisoitaan kylmäverisesti, harkiten ja tekojaan vieläkään katumatta. Miten helv...ssä näin pääsi käymään?
Jos kuvailee lyhyesti, niin kysymys on siitä, että on tavannut jonkun joka on "perfect match", ihmisen joka ajattelee täysin samalla tavalla, nauraa samoille asoille ja ennenkaikkea ymmärtää sinua. Sellainen tapaus siis, jota ei voinut edes ymmärtää olevankaan maailmassa. Tämä -jos mikä- on asia, jota ei oikein voi tajuta, ennenkuin se osuu omalle kohdalle.
Kysymys ei ole kostamisesta, ei oman "markkina-arvon" mittauttamisesta, ei siitä, että haluaisi olla ilkeä tai v-mäinen jollekulle. Eikä edes lähtökohtaisesta, _tiedostetusta_ tilanteesta, että oma virallinen parisuhde ei kertakaikkiaan natsaa.
Eikä se ykkönen ole huonompi kuin kakkonen. Kysymys on erilaisuudesta, me kaikki olemme niin erilaisia persoonina, emme toisiamme parempia tai huonompia - vain erilaisia.
" "perfect match", ihmisen joka ajattelee täysin samalla tavalla, nauraa samoille asoille "
Vai onko tämä perfect match vain eräänlainen illuusio joka johtuu siitä, että kaksi omiin liittoihinsa tympääntynyttä ihmistä ovat yliherkistyneitä löytämään uuden sielunkumppanin ja sitten kun joku näennäisen potentiaalinen kumppani sattuu ulottuville, on "antennit ulkona" kumminkin puolin ja halutaan miellyttää toista mahdollisimman paljon mukautumalla toisen elämänarvoihin ja ylipäätään kaikkeen mitä toinen edustaa.
Tämä tilannehan on aina päällä kun aletaan seurustella uuden ihmisen kanssa, sitä se oli sen ensimmäisenkin kanssa joskus nuorena jos oikein muistelee menneitä... :)
Ihmisen todellisen luonteen näkee vasta vuosien päästä jos silloinkaan. Alkuajan perfect match ikävä kyllä usein muuttuu vähemmän täydelliseksi. Ei aina, mutta hyvin usein.
Ehkä on kysymys moisesta asiasta.
Mutta se johtaa siihen jatkokysymykseen, että _miksi_ kaksi ihmistä on tympääntyneet omiin liittoihinsa?
" _miksi_ kaksi ihmistä on tympääntyneet omiin liittoihinsa? "
Erittäin hyvä kysymys. Ehkä se on jonkinlainen luonnonlaki? Kaikkeen turtuu kun se jatkuu riittävän pitkään, työhönsä leipiintyy miksei puolisoonsakin?
Joku viisas(telija?) on sanonut että kaikki työsuhteet pitäisi säätää max 5-v pituisiksi leipiintymisen ehkäisemiseksi. Samoin tulisi avioliitot säätää esim. 10-v määräajaksi jonka jälkeen se purkautuu ellei uusita. Heh, toisiko se lisää viriä liittoihinsa kyllästyneiden eloon?
että ei halua olla yksin. piti siis olla varanainen ja varanaisen varanainen, itsetunnon kohtottajia, kehujia yms.
ristiriitaista sikäli, kun juuri tuolla pelillään tuhoaa mahdollisuudet kunnolliseen parisuhteeseen... ehkä pohjimmiltaan oli kuitenkin sitoutumiskammoinen.
Täällä saa lukea tulikivenkatkuisia tilityksiä petetyiltä. Joskus voisi olla aihetta katsoa peiliin, vaikka syy ei totta vieköön aina ole petetyksi tulleessa.
Minut sai hakeutumaan suhteeseen vuosikausien henkinen ja fyysinen yksinäisyys. Puolisoa ei kiinnosta ikävien asioiden vatvominen, hänelle riittää sisko-veli-suhde.
Nyt olen tyytyväinen, kun saan fyysistä läheisyyttä toiselta. Se ei ole keltään muulta pois.
Puiden latvat kasvavat erilleen, mutta yhdessä ne suojaavat taimen kasvua. Kumpikin latva hakee auringonvalon omalta suunnaltaan.
juuri oikeaan, itse asiassa arkaankin paikkaan, koska oma avioliittoni on tällä hetkellä molempien osalta melkoisessa käymis- tai karkintatilassa...(lapsiakin on kaksin kappalein), mutta onneksi ei ole mitään kakkosia sotkemassa pakkaa puoli tai toisin!
saman parisuhdemallin taimelleen.
minäkään en elä kuin vanhempani, eikä juuri kukaan muukaan tutuistani. Lestadiolaisilla on keskimäärin 10 lasta, miksi suomi ei ole täynnä lestadiolaisia?
Uskallan väittää, että vanhempien tavat, normit ja ennen kaikkea reagointitavat eri tilanteissa periytyvät opittuna lapsille. Itse tunnistan itsessäni monia vanhemmiltani perittyjä käyttäytymiskaavoja (hyviä ja huonoja).
Koira-vertausta en oikein ymmärtänyt.
Et elä kuin vanhempasi, koska aika ja olosuhteet ovat toiset kuin heillä aikoinaan. Mutta silti olet imenyt itseesi hyvin paljon heidän käyttäytymismallejaan. Ja lapsesi puolestaan automaattisesti omaksuu teidän tiedostamattomat käytösnormit luotevimmaksi tavakseen toimia.
eleet ym pintasilaus on perittyä, arvot opittua. Ajatteleva ihminen (homo sapiens) oppii arvot monista eri lähteistä ja eniten havainnoitu lähde (=koti?) joutuu myös tarkimman kritiikin kohteeksi. Siksi arvot ovat aina suhteessa kotona opittuun, mutta usein täysin päinvastaiset. Eli juopon kotona lapsi oppii katsomaan maailmaa suhteessa ryyppäämiseen.
Koira on laumaeläin (suhtessa ihmiseen). Koiran elämän määrittelee sen asema laumassa ja mahdolliset asemat laumassa on opittu pentuna. => koira oppii olemaan ja käyttäytymään kuin perheensä=laumansa.
Lapseni varmaan arvottaa tulevat ihmissuhteensa kotona oppimaansa malliin. Ei kuitenkaan todennäköisesti matki niitä.
tämä on mutua, en ole opiskellut aihetta.
Tosi vaikea kysymys.Mutta minut ainakin "ajoi"tähän tilanteeseen seuraavat asiat.
Näytän tunteeni,tykkään halia,suukotella jne..
Rakastan miestäni ja halusin/haluan häntä. En saa "takaisin" näitä tunteita häneltä.Hän on Hän ja piste.Näin hän on asian itse ilmaissut.Osaa kyllä toisella tavalla näyttää tunteensa mikä on ihan OK.Mutta kaipaan hyväilyjä,suukkojajne...
Vuosi sitten tapasin miehen ja meillä oli heti jotain yhteistä.Sain/saan häneltä paljon hellyyttä ym... En tiedä syitä,mutta tämä on totuus.Päätelkää itse.(itse sen kyllä tiedän)