Kesällä kiersimme Itä Suomea ristiin rastiin pari kuukautta, ja pääasiassa yövyimme sekä SFC:n että yleisillä leirintäalueillä. Näiden kaikkien siisteys ja palvelut olivat yllätys, siihen nähden mitä esimerkiksi täällä kirjoitetaan. Vastaanotto ja palvelut pelasivat, saunaan pääsi joka ilta, alueilla oli ystävällinen tunnelma kaikkien kesken sekä esimerkiksi vaunun huoltojärjestelyt olivat hyvin toimivasti järjestetty. Muutamia öitä olimme myös metsäteiden varsilla kalastusalueiden lähistöllä sekä järvien rannoilla yleisissä puskaparkeissa,joissa monissa illalla kokoontui usein myös SFC-jäseniä.
Mistä johtuu, että täällä parjataan sekä alueilla viihtyviä, että maastossa yönsä oleskelevia, koska ilmeisesti kaikki ovat kuitenkin samaa porukkaa tiellä liikuttaessa? Onko yöpymistapa niin merkityksellistä ja harrastuksen pääasia?
Toinen asia, että mistä löytyvät ne katkerat sadat maanomistajat, jotka ovat suuttuneita maastoyöpyjiä kohtaan tai katkovat esimerkiksi teitään esteiksi? Ei niitä ainakaan Itä Suomessa näkynyt?
Mistä johtuu, että täällä parjataan sekä alueilla viihtyviä, että maastossa yönsä oleskelevia, koska ilmeisesti kaikki ovat kuitenkin samaa porukkaa tiellä liikuttaessa? Onko yöpymistapa niin merkityksellistä ja harrastuksen pääasia?
Toinen asia, että mistä löytyvät ne katkerat sadat maanomistajat, jotka ovat suuttuneita maastoyöpyjiä kohtaan tai katkovat esimerkiksi teitään esteiksi? Ei niitä ainakaan Itä Suomessa näkynyt?
Vastaukset 15
Vanhimmat
että täällä niitä herjakirjoituksia viljelevät eivät ole edes karavaanareita, tai jos ovat niin heidän elämänsä on jostakin syystä niin vaikeaa etteivät näe missään positiivisia puolia, purkavat pahaa oloaan täällä. Yksi osa on sitten niitä vakio riidanhaastajia, ei muuta motiivia kuin saada riitaa ja epäsopua aikaiseksi.
Länsi-Suomen alueita on mollattu paljon, ja aivan yhtä suotta. Kyse on muutaman turha kateus Kalajärveä tai hiekkasärkkien leirintäaluetta kohtaan, jotka ovat kuitenkin Suomen parhaimmistoa.
pitää toisten kustnnuksella.
se että puskaparkkilaiset eivät käytä näitä hienoja alueitamme, vaan sotkee ympäristönsä niin etteivät edes itse viihdy sotkuisaan.
tietämättömät valittajat sekä alueilla että ulkopuolella
Tänne on pesinyt pidemmän ajan tämä pilailijasengi, joka on saanut vähäisetkin asianharrastajat kyllästymään ja katoamaan muualle. Tämän huomaa selvästi jo asiallisten aloitusten häviämisestä, tai niiden vähienkin lyttäämisestä pitkien herjakirjoitusten alle.
Olisi mukava keskustella kesän tapahtumista muuallakin kuin SFC-jäseien omalla Etuteltta-palstalla, koska sielläkin on tietty joukko, jotka kirjoittelevat enimmäkseen toisillensa. Itse asiaan ei ole muuta lisättävää, kuin että homma toimii hyvin Suomessa, tästä parjaamisesta huolimatta ja jokaiselle on ollut vielä paikkansa.
siellä SFC:n Etuteltassa "kirjoittelevat enimmäkseen toisillensa"? Itse en ole sellaista huomannut. Oletko sinä? Käytkö siellä Etuteltassa oikeasti, vai puhutko toisen käden tietoa?
Kuka tai ketkä siellä toisilleen mukamas kirjoittelevat?
Ei sinnne voi kirjoitella kuin jäsenet.
Siis: valhe - emävalhe - TILASTO!
jäsenkeskustelupalstalla jäsenet kirjoittelevat toisilleen! Tosi on. Vain jäsenet pääsevät palstalle.
Ne kirjoittajat eivät varmaankaan tee sitä tahallaan, vaan ovat eräällä tavalla "sokeita" huomaamaan tuota ongelmaa. Ei joka juttuun tarvitse sormenjälkiään jättää?
etuteltan keskustelun tasosta siirtyvät tänne suomi24:een, jossa taso onkin sitten paljon korkeampi ja asiallisempi. Ei tälläisiä loruja omalla nimellään kukaan kirjoittaisikaan.
Olemme Suomessa hyvässä asemassa leirintäalueiden kunnon suhteen verrattuna jo lähinaapurimaihin, joissa esim pesutilat ovat olleet pääasiassa huonokuntoisia. Lisänä siellä on vielä vesipolitiikka, kun tarvitsee poleteilla liruttaa lämmintä vettä hanasta.
Mutta norjalaisten kausialueet kyllä ovat tosi hienoja ja suuria, ja siinä on vielä opeteltavaa.
Kyllä on Vanninen osunut aivan kohdalleen. Varsinkin SFC alueet ovat todellisia keitaita joss voi hetken levähtää reissun lomassa.
Ne örkit jotka täällä moitiskelevat aggressiivisestikin milloin mitäkin ovat jotenkin huomion kipeitä. Aivan kuin pienet lapset jotka kiukuttelevat saadakseen äidin heltymään ja antamaan piparin.