en siis yksinkertaisesti jaksa enää...ei ole kysymys kateellisuudesta, jos joku näin tästä tekstistä ymmärtää.. En jaksa sisarusta joka pitäessään yhteyttä jatkuvalla syötöllä kehuu saavutuksiaan ja mitä hän omistaa ym. muut puheenaihetta ja toisen välittämistä ei ole. Keskustelun päätteeksi en tiedä miten reagoida luonnollisesti kehuako pitäisi sillä arvomaailmani on toinen eikä hän tunnu todella välittävän miten muilla menee (tuntuu että haluaa itselleen jumalaseman). Tuntuu myös, että muuta keskustelun aihetta ei ole ja läheisyys on ja välittäminen on todella kaukana. Mikä vinkiksi tällaiselle kanssakäymiselle joka ei johda muutakuin mielipahaan ja siihen että tekisi mieli katkaista koko rakkaudeton kilpailuhenkinen sisarussuhde mutta keinoja en keksi ?
siis nyt mitta täynnä
sisarus suhteita
6968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eiku katkolle
hyi noita ilkeitä
sisaruksia, pahoja ne on kaikki,
sano minun sanoneen
Puheluistako puhut? Vai kasvokkain käydyistä keskusteluista?
Puhelut nyt aina voi katkaista,ja jos juttua piisaa, niin pane luuri pöydälle, jos et raski paiskata kiinni.
Ei toisen itsekehuja ole pakko kuunnella. Vajoa omiin ajatuksiisi äläkä ota kantaa, kun sinun vuorosi on vastata.
Ynähtelet vain jotain.
Ja kun toinen kysyy mielipidettäsi pitkän selostuksen jälkeen, niin sanot vain, ettet oikein kuunnellut, kun on omat asiat mielessä.
Niin että voisiko asianomainen kertoa uudestaan juurta jaksaen, mitä asia koski.
Eihän sinun tarvitse kehua toista pelkästä kohteliaisuudesta. Miksi pitäisi?
Ei hän kehuja kaipaa, vaan ihailua ja kadehtimista. Jos ei sinulta niitä sa, niin jutut loppuvat. Älä ruoki hänen intoaan.
Juuri tuollainen on sisareni. Yhteydenpito on itsestään vähentynyt olemattomiin; ei mitään välirikkoa, mutta en vaan enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti, koska en jaksa kuunnella sitä retostelua asioilla, jotka eivät minulle merkitse yhtään mitään..tai pikemminkin inhoan moista elämäntyyliä. Ei ole ikävä kai kumminkaan puolin, ei se pelkkä sukulaisuus pakota kestämään ihmistä, joka aiheuttaa pelkän pahan olon...
kysy ensi kerralla et kuules rakas sisko tajuatko et joka kerta ku jutellaa puhutaa vaan sun jutuista, ikinä et kysy mitä mulle kuuluu, eikö sua kiinnosta mun kuulumiset ollenkaan. Jos suuttuu ni menetätkö hiveästi jotain...
olen aikoja päiviä sitten katkaissut yhteyden siskoon juuri rehvastelun takia. ja yhtä paha on hänen avokkinsa, tai jopa pahempi. he mollaavat minun elämätyyliäni, joka on aivan tavallinen. he itse ovat ostaneet hienostoalueelta sellaisen kämpän , että olisivat kahdestaan pärjänneet pienemmässäkin. tässä hiljattain siskoni avokki tuli esittelemään uutta autoa. ihan pelkästään rehvastelun takia. siskolla on noussut virtsa päähän suoraan sanoen. en ole kateellinen, vaan ärsyttää, että miten voidaan materialla leuhkia!? eipä heillä kavereitakaan ole,enkä juu´ri ihmettelekkään. minä ja avokkini matkustellaan,ei kuitenkaan kovin paljon..mutta siinä ei ole mitään leuhkimista. sitä ihmettelen, että miten kolmekymppinen siskon avokki voi olla niin lapsellinen,että tulee esittelemään leluaan, ja pelkästään vain sen takia tulee käymään.avokkini sitä autoa meni sitten katsomaan. itse pyörittelin päätä, ja todellakin ihmettelin..
Se on tuolla näyttämömaailmassakin siten, että mitä vähemmän on sisältöä näytelmässä, niin sitä enemmän rekvisiittaa ja krääsää tarvitaan.
Katos "tyhjät tynnyrit kolisee eniten".
Ja suotakoon se heille, kun elämään jokaisen pitää sitä sisältöä hommata. Tavalla tai toisella.