Varmasti on muitakin, joilla edellä mainittu seikka on aika suuri syy siihen että "joutuu" sinkkuna olemaan?
Itse olen 24-vuotias nainen ja edellisen 2 vuotta sitten sattuneen eron jälkeen olen ollut aika yksinäinen. Olen ihan tavallinen nainen, jonka varmasti joku huolisi, jos vain kävisin joskus jossain näyttäytymässä.
Tai käynhän mä koulussa (jossa vain muutama miespuolinen opiskelija) ja töissä (jossa ei ole pahemmin nuoria miehiä).
Jokaikinen kavereistani seurustelee ja viettää kovin mielellään kaiken vapaa-aikansa kultansa kanssa. Suunnilleen 2 kertaa puolessa vuodessa käyn jossain iltaa istumassa ja kuvio on aina sama, naispuoliset ystäväni istuvat koko illan miestensä kainalossa ja pusuttelevat niitä.
Ilmeisesti pitäisi ruveta opiskelu- ja työpaikkaa vaihtamaan, jotta saisi jotakin normaalia nuoren ihmisen sosiaalista elämää. On kai käynyt huono tuuri, kun molemmat paikat sattuvat olemaan täysin pystyynkuolleita sosiaalisesti.
Olen joskus muutaman kerran koittanut kirjotella nettitreffien kautta jonkun kanssa...mutta eivät ne oikein ota tuulta alleen sillä olen jotenkin huono kirjoittelemaan tai jotakin. Ja varsinkin kun haluaisin niin kovasti tavata jonkun potentiaalisen kumppanin in real life.
Joskus kun seurustelin ja muutenkin sattui olemaan enemmän sosiaalista elämää niin aika usein olisi joku kiva mies löytynyt mutta itse kun oli varattu...
Äh, tää nyt oli vaan tällainen vuodatus.
Itse olen 24-vuotias nainen ja edellisen 2 vuotta sitten sattuneen eron jälkeen olen ollut aika yksinäinen. Olen ihan tavallinen nainen, jonka varmasti joku huolisi, jos vain kävisin joskus jossain näyttäytymässä.
Tai käynhän mä koulussa (jossa vain muutama miespuolinen opiskelija) ja töissä (jossa ei ole pahemmin nuoria miehiä).
Jokaikinen kavereistani seurustelee ja viettää kovin mielellään kaiken vapaa-aikansa kultansa kanssa. Suunnilleen 2 kertaa puolessa vuodessa käyn jossain iltaa istumassa ja kuvio on aina sama, naispuoliset ystäväni istuvat koko illan miestensä kainalossa ja pusuttelevat niitä.
Ilmeisesti pitäisi ruveta opiskelu- ja työpaikkaa vaihtamaan, jotta saisi jotakin normaalia nuoren ihmisen sosiaalista elämää. On kai käynyt huono tuuri, kun molemmat paikat sattuvat olemaan täysin pystyynkuolleita sosiaalisesti.
Olen joskus muutaman kerran koittanut kirjotella nettitreffien kautta jonkun kanssa...mutta eivät ne oikein ota tuulta alleen sillä olen jotenkin huono kirjoittelemaan tai jotakin. Ja varsinkin kun haluaisin niin kovasti tavata jonkun potentiaalisen kumppanin in real life.
Joskus kun seurustelin ja muutenkin sattui olemaan enemmän sosiaalista elämää niin aika usein olisi joku kiva mies löytynyt mutta itse kun oli varattu...
Äh, tää nyt oli vaan tällainen vuodatus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinkkuhan tarvitsee sinkkukavereita. Parisuhteessa elävistä kavereista ei oikein ole baariseuraksi, mikä on ihan ymmärrettävää. Itse olen saman huomannut ja senpä takia olen etsinyt uusia sinkkukavereita netin kautta. Esim. deittinetistä (www.city.fi/deitti) voi ihan hyvin etsiä myös kavereita ja baariseuraa. Itse olen sitä kautta tutustunut moniin ihmisiin ja saanut hyviä kavereita. Välttämättä kaikkien kanssa ei natsaa, ja osa voi jäädä lyhytaikaisiksikin tuttavuuksiksi, mutta silti kannattaa kokeilla. Ei maksa kuin vaivan. Jos sinkulla on pelkkiä seurustelevia kavereita, niin aika äkkiä epätoivo iskee. Itse ainakin tarvitsen samassa elämäntilanteessa ja samojen ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten seuraa. Jos nykyisestä kaveripiiristä ei tällaisia löydy, niin ei kun vain etsimään uusia kavereita. Siitä se lähtee.
> Itse en ole koskaan vielä seurustellut, mutta en ole siltikään etsimässä mitään suhdetta, vaan haluan ensin tutustua toiseen kunnolla, mutta en halua tätä asiaa miettiä sen enempää, vaan annan asioiden tapahtua.
> Kyllä sinkkuna olen kanssa huomannut, että sinkkuna tarvitsee ja haluaa sinkkukavereita. Eipä parisuhteessa elävistä ihmisistä ole baariseuraksi ja tietty ymmärrän sen, mutta eihän sitä tiedä, vaikka sinkkukaverin sinkkupäivät joskus päättyisivätkin.
Mulla vähän sama juttu. Kaverit pariutuneet/pariutumassa ympäriltä. Koulu on naisvaltainen ja bileisiin välillä vaikea saada seuraa tai jos saan niin juuri nämä kavereiden miehet sitten mukana. Olisin samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.. sinkkukavereita tarvitaan.
Suomi24 treffeihin, hukut viestinpaljouteen ainakin jos profiilissasi on kuva.
Jos sosiaalista elämää ei ole, rakenna sellainen. Uusia harrastuksia ja ties mitä kuvioita, ja jos osut vielä keskelle otollista sukupuolijakaumaa niin sitten voi vaikka käydä säkä. Ei pidä olla liian riippuvainen vanhoista kavereista.
Been there, done that. Vaikkei heti tärppäisikään, niin olo ei ainakaan tunnu yhtä epätoivoiselta kuin ennen.
Olet vielä niin nuori, että miehiä riittää :)
Eli nyt toimeksi: uusia kavereita, harrastuksia, baariin myös rohkeasti ihan yksinkin, nettiin ilmoitus vetämään.
Mitä voit menettää? Et mitään!
Kotoa ei kukaan tule hakemaan ja yksinäisyys alkaa vain masentamaan.
Olisin itse voinut kirjoittaa täsmälleen samanlaisen viestin. Olen myös 24-v ja kaikki kaverini melkein jo suunnittelevat häitään, lapsiaan jne. Ei siis oikein ole mitään yhteistä jaettavaa, elämämme ovat niin eri vaiheessa. Välillä tuntuu jopa nöyryyttävältä näihin osallistua yhteisiin iltoihin, joihin jokainen sit ottaa oman kultansa mukaan. Ja joskus jopa puheena on ollut, että nyt vietetään oikein "tyttöjeniltaa", mutta yllättäen kaikki sulhot myös saapuvat paikalle. Mitä sanottavaa itselläni on tällöin käytäviin keskusteluihin esim. siitä, että kumpi meillä yleensä tiskaa? Itsekseen sitten vaan miettii, että harvan onni nykyään hautaan asti kestää...tiedän kyllä kenen olkapäätä sitten tarvitaan.
Sinkkuna oleminen on ollut oikeastaan ihan mukavaa ja olen oppinut itsestäni todella paljon. Ei sitäkään kuitenkaan loppumattomii nyksin jaksa ja koko ajan sitä on haku päällä. Epätoivoiseksi tai katkeroituneeksi on ole missään vaiheessa ryhtynyt, tiedän kyllä vielä löytäväni sen oman kultani. Ainut huonopuoli sinkkuudessa on tosiaan se, että sen myötä myös sosiaalinen elämäni on kuihtunut. Ennen liikuin poikaystäväni kanssa milloin missäkin. Oli bileitä, joista kyllä olisi löytynyt hyvinkin paljon uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Nyt tuntuu niin typerältä lähteä yksin esim. elokuviin tai kahville. Ja ihan vaan siitä syystä, että tapaisin uusia ihmisiä. Veikkaan, että harvalla miehellä on pokkaa tulla kuitenkaan kassajonossa iskemään. Eli missä voin edes törmätä tulevaan mieheeni. Nettideittailu on jotenkin vaan arvelluttavaa...
Kaikeksi onneksi en ole vielä valmistunut ja suunnitelmani onkin heti etsiä toiselta paikkakunnalta töitä ja siten varmasti saan uusia ystäviäkin.
Mistähän päin he kirjotteleee?
Ihan samallai se on käyny mullaki.. Alkaahan tässä jo sinkkuuteen tottua vaikka jotain tuntuu aina puuttuvan.
Onhan tää elämä ihan laiffii näinki:)
sinkkuus on kuin tauti joka kroonistuu. Sinkkuja ei kutsuta mihinkään ja jos kutsutaankin, niin tulee vain ulkopuolinen olo kun kaikilla muilla on kieli jonkun kurkussa..
Ja jos lähdet yksin ulos, niin on kaikenlaiset limanuljaskat ja vanhat patut kimpussa.
Tulisi kerrankin nuori mies juttelemaan, mutta ei..
Sitten sitä vaan tympääntyy lihatiskeihin ja jää kotiin.
Itsekin olen alle kolmekymppinen ja ollut jo 3 vuotta sinkku.
En varmaan enää edes huomaa jos vaikka joku mies minusta kiinnostuisikin, jotenkin on ottanut jo sen asenteen että "ollaan sitte yksin -kele."
Oisko tässä jotain vinkkejä, miten löydät enemmän menoa:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2015/08/case-sosiaalisen-elaman-yllapito-hs.html
Se mistään sosiaalisesta elämästä ole kiinni - käy ulkona enemmän. Ei sua kotoa tule kukaan hakemaan.
Pääasia kiinnostuksen saamiseen on syntyä kiinnostavaksi eikä olla esillä.
Jos olet ruma ja lyhyt niin et kiinnosta naisia vaikka miten olisit esillä.
Noin se tuppaa olemaan. Me kelvottomat miehet voimme sitten palloilla päämärättömästi koko elämämme ja viihdyttää itseämme miten parhaiten taidamme, muista ihmisistä ja heidän inhostaan piittaamatta. Mitä isompi taakka ATM on tälle yhteiskunnalle sen parempi.
Tällaisia yksinäisten parikymppisen naisten viestiketjuja teillä olisi, ellei palsta olisi kahjojen seksihullujen psykopaattien dominoima :)
Mutta eeeeeeei. Naisten haukkuminen ja solvaaminen on kivempaa kuin niihin tutustuminen!
Ei meitä kiinnosta tutustua läskeihin naisiin tai kurppiin.
Hieno asenne blokata KAIKKI internetihmiset sen takia, että joku saattaisi olla läski tai kurppa! Ihan joutessanneko solvaatte kaikkea ja kaikkia? :D
Omapa on häpeänne ja itsepähän tapoitte tämän seuranhakukanavan *irvistys ja paluu trollimoodiin*
Naisten on naurettavan helppoa löytää miesseuraa, mutta saahan siitäkin tehtyä vaikeaa kun nostaa itse vaikeusastetta ja sulkee pois kaikki siihen soveltuvat paikat ja tavat.