Tällä palstalla on usein outoja, negatiivisiä keskusteluita. Sen vuoksi ajattelin kertoa oman kokemukseni pettämisestä:
Ihastuin (ja kaipa vähän rakastuinkin) työkaveriini kesällä 2003. Pikku hiljaa se alkoi, katseiden vaihdoilla, pienillä hipaisuilla, pitkillä kahvipöytäkeskusteluilla. Yhteisellä työyhteisön henkeä parantavalla kurssilla suhde pääsi täyteen liekkiinsä, yhdessä nukkuen - ei kuitenkaan vielä seksiä harrastaen.
Ihanaa, sekä henkisesti että fyysisesti tyydyttävää suhdetta kesti noin 5 kuukautta. Rakasteliin, halittiin ja pussailtiin aina kun siihen oli mahdollisuus.
Kuitenkin pienet asiat rakastajassani alkoivat vaivata. Ei sittenkään oltu aivan samalla aaltopituudella, ei naurettu ihan samoille asioille. Vaikka minua rakastettiin, en itse rakastanut. 5 kuukauden ja 16 päivän jälkeen päätimme lopettaa. Ystävinä.
Meillä molemmilla on ja oli lapsia. Uskon, että molemmat osapuolet tajusivat kuinka hyvin asiat ovat kotona. Rakastan vaimoani ja lapsiani nykyisin enemmän kuin mitään muuta ja tajuan että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Ilman tätä suhdetta en osaisi nähdä asioita näin selvästi. Nykyinen vaimoni ja perheeni ovat se mitä rakastan.
Ihastuin (ja kaipa vähän rakastuinkin) työkaveriini kesällä 2003. Pikku hiljaa se alkoi, katseiden vaihdoilla, pienillä hipaisuilla, pitkillä kahvipöytäkeskusteluilla. Yhteisellä työyhteisön henkeä parantavalla kurssilla suhde pääsi täyteen liekkiinsä, yhdessä nukkuen - ei kuitenkaan vielä seksiä harrastaen.
Ihanaa, sekä henkisesti että fyysisesti tyydyttävää suhdetta kesti noin 5 kuukautta. Rakasteliin, halittiin ja pussailtiin aina kun siihen oli mahdollisuus.
Kuitenkin pienet asiat rakastajassani alkoivat vaivata. Ei sittenkään oltu aivan samalla aaltopituudella, ei naurettu ihan samoille asioille. Vaikka minua rakastettiin, en itse rakastanut. 5 kuukauden ja 16 päivän jälkeen päätimme lopettaa. Ystävinä.
Meillä molemmilla on ja oli lapsia. Uskon, että molemmat osapuolet tajusivat kuinka hyvin asiat ovat kotona. Rakastan vaimoani ja lapsiani nykyisin enemmän kuin mitään muuta ja tajuan että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Ilman tätä suhdetta en osaisi nähdä asioita näin selvästi. Nykyinen vaimoni ja perheeni ovat se mitä rakastan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
perheesi arvon, mutta törkeää, että petit vaimoasi! Kai kerroit hänelle suhteesta ja siten annoit hänelle mahdollisuuden päättää, elääkö miehen kanssa joka on ollut valmis pettämään häntä vai lähteäkö suhteesta?
Käsittämätöntä yksisilmäistä, mustavalkoista tuomitsemista. Ikäänkuin pettämistä pahempaa tekoa ihminen ei voi tehdä...
Oikeasti: mahtuuko teidän pettämisen ehdottomasti tuomitsevien ajatusmaailmaan mitään pettämistä pahempaa tekoa?
no, ei oikeastaan ole mitään pahempaa ..
pettäminen on petetylle henkisesti järkyttävä mankeli jonka jälkeen ihminen on alkuun raunio, mutta ajan kanssa saa koottua elämänsä kuntoon, jos saa.
pettäminen on pahinta laatua henkistä väkivaltaa petetylle. edes lähimmäisen kuolema ei pitkällä aikavälillä ole niin raskas kokemus, sille kuolemalle kun kukaan ei juuri mitään mahda ja se on pakko hyväksyä. ja harvoin kuolema on kenenkään syytä. pettäminen on. eikä pettämisen jättämiä arpia paranna ikinä mikään.
fyysinen väkivalta, raiskaaminen jne. ovat yleisesti ottaen hyvin pahoja asioita nekin, mutta näitä esiintyy harvemmin tavallisen ihmisen elämässä kuin pettämistä.
nimim. petetty (jolta myös läheinen kuollut)
Minulla tulee nyt heti montakin asiaa, jotka taatusti ovat pahempia kuin pettäminen. Törkeä fyysinen väkivalta, raiskaaminen, alistaminen jne ovat varmasti rankempia kuin pettäminen. Saatikka murha tai vaikkapa pedofilia.
Asiasta kertoo jo sekin, että pettäminen ei riko maamme lakeja vastaan.
Maailmassa tapetaan ihmisiä joka päivä ja suomessa pahinta mitä keksitään on pettäminen ja pedofilia - säälittävää.
Tajuatteko, tapetaan? Lapsiin sekaantumisestakin selviää muutaman vuoden terapialla.
" Asiasta kertoo jo sekin, että pettäminen ei riko maamme lakeja vastaan."
Ei tästä nyt niin montaa kymmentä vuotta ole kun haureus oli laissa rangaistava teko ja aviorikos siis oli oikea rikos. Jenkeissä eräissä osavaltioissa on voimassa edelleen laki joka määrää aviossa pettäneen heikompaan taloudelliseen asemaan eron tullessa.
Vaikka pettäminen ei ole rikos lakia vastaan, on se sitä ihmisyyttä vastaan. Joka on asian kokenut, tietää että henkinen rasitus on täysin verrattavissa lähimmäisen kuolemaan. Ja vain toisen tekojen tähden. Joillekin avioliitto on puuhakenttä jossa voi touhuta mitä haluaa, joillekin se on pyhä asia jota tulee kunnioittaa kaikin keinoin.
Mitä tulee näihin muihin ikäviin asioihin (pedofilia, raiskaaminen jne.), niin niille on varmaan omat fooruminsa täällä suoli-palstalla.
Voi helvetti, että sinunlaiset paskiaiset pääsevät tällaisesta kuin koira veräjästä, ja saavat vielä uuden tilaisuuden nauttia onnellisuudesta muiden kustannuksella. Tuskin sinä saasta olen suonut ajatustakaan meille tuhansille ja taas tuhansille aviopuolisoille, joita on petetty ja joiden tunnelin päässä ei näy mitään valoa. Toivon että vaimosi saa tietää sinun alhaisen pettäjän seikkailuista, ja saa itse päättää haluaako asua tuollaisen kurjan koiran kanssa!!!
En usko, että vaimoni pillastuisi vaikka saisikin tietää seikkailuistani. Hän on itsekin luultavasti hyvin onnellinen elämässään nyt koska meillä on kaikki hyvin ja kotona vallitsee positiivinen ilmapiiri.
Tiedän, että vaimollanikin on ollut vuosien varrella joitain juttuja mutta ne on ollutta ja mennyttä.
Ettekö te osaa antaa anteeksi????
itse en anteeksi antaisi, varsinkin kun suhde kesti noin kauan...
Jollakin tapaa ymmärrän pointtisi, enkä lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan.
Ihminen on vain ihminen, eikä yhdestäkään ihmisestä voi mennä takuuseen, etteikö hän voisi pettää jossakin elämäntilanteessa. Elämä ei ole mustavalkoista.
Moni asia kuitenkin arveluttaa.. eikö tuossa ole riskinä, että kun liittoon ilmaantuu ongelmia jatkossakin, niitä lähdetään ratkaisemaan vieraan sängyn kautta? Sehän ei kuitenkaan ole avioliiton tarkoitus?