Kohta on vuosi aikaa kun erosin ja nyt olen pystynyt vasta käsittelee pikkuhiljaa koko eroa ja suhdetta. Olin 7 vuotta kimpassa miehen kanssa, josta kuvittelin tulevan aviomieheni.
Hän oli aluksi todella mustasukkainen minusta kaikin tavoin. Minulla ei esim. saanut olla lainkaan miespuolisia ystäviä, ja hän kärkkyi kovin tarkkaan menoni. Usein hän omissa puheissa painotti, kuinka tärkeää uskollisuus on.
Meno meni sitten vuosien saatossa täysin päinvastaiseksi. Eli kun olin sulautunut noudattamaan hänen pelisääntöjä parisuhteessa, hän alkoikin pettämään minua. Hän ei ole koskaan myöntänyt mitään, mutta sain itse salapoliisityönä selville, että pettäminen oli laajamittaista ja todella röyhkeää. Siihen kuului niin seurustelusuhteet kuin maksullisissa käynti. Eron jälkeen jotkin tutut ovat vihdoin myöntäneet tiennensä jo pidempään, mutta eivät ole uskaltaneet kertoa.
Kysymykseni oli se että onko muilla samanlaisia kokemuksia, että petturiluonne vaikuttaa aluksi maailman uskollisimmalta ihmiseltä?
Itse koen, että olen joutunut täydellisen petoksen uhriksi, ja todennäköisesti kärsin näistä henkisistä vammoista vielä pitkään.
Hän oli aluksi todella mustasukkainen minusta kaikin tavoin. Minulla ei esim. saanut olla lainkaan miespuolisia ystäviä, ja hän kärkkyi kovin tarkkaan menoni. Usein hän omissa puheissa painotti, kuinka tärkeää uskollisuus on.
Meno meni sitten vuosien saatossa täysin päinvastaiseksi. Eli kun olin sulautunut noudattamaan hänen pelisääntöjä parisuhteessa, hän alkoikin pettämään minua. Hän ei ole koskaan myöntänyt mitään, mutta sain itse salapoliisityönä selville, että pettäminen oli laajamittaista ja todella röyhkeää. Siihen kuului niin seurustelusuhteet kuin maksullisissa käynti. Eron jälkeen jotkin tutut ovat vihdoin myöntäneet tiennensä jo pidempään, mutta eivät ole uskaltaneet kertoa.
Kysymykseni oli se että onko muilla samanlaisia kokemuksia, että petturiluonne vaikuttaa aluksi maailman uskollisimmalta ihmiseltä?
Itse koen, että olen joutunut täydellisen petoksen uhriksi, ja todennäköisesti kärsin näistä henkisistä vammoista vielä pitkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan täsmälleen samankaltaisia kokemuksia.
Mies painotti, kuinka rehellinen, luotettava ja uskollinen on. Mustasukkaisuus minusta imarteli aluksi, lopuksi tuntui, ettei hänen vaateillaan ollut enää mitään tolkkua. Puheluni ja tekstarit vahdittiin ja tarkistettiin, kuka oli ollut minuun yhteydessä. Minun piti tilittää sekin, oliko töissä tullut puhuttua muuta, kuin työasioita firman miesten kanssa.
Pikkuhiljaa selvisi armaan oma peli. Tutut näkivät kaupungilla tai iltariennossa toisten naisten kanssa, kännykkä oli jatkuvasti kourassa, netissä oli profiileja ja blogeja. Minä tyhmä kieltäydyin kauan uskomasta näitä asioita, kunnes lopulta mitta tuli täyteen. Aloin huomautella asioista. Kaiken hän aina kiisti ja huusi todisteita. Kun asian todisti hänelle, löytyi harkinta-ajalla köykäinen selitys, useammin kylläkin asia käännettiin minua vastaan (hyökkäys paras puolustus?) Olin vainoharhainen, sairas, hullu, kyyläävä ämmä, jolla oli vakoilijoita joka puolella.
Vielä nykyäänkin tulee ex mieleen ja puistatus, jos joku ylenpalttisen vuolaasti mainostaa olevansa uskollinen ja rehellinen.
Olen mies ja kokenut naisen taholta vastaavaa. Eli kuvio on ikävä kyllä tuttu, ja sukupuolesta riippumaton ilmiö näköjään.
Se on jonkinlainen luonnevika ihmisessä, jos näin tekee että ensin vahtaa haukkana joka liikettä (kertoo siitä ettei osaa luottaa toiseen), on mustasukkainen lähes sairaalla tavalla (erittäin ahdistavaa muuten), kuitenkin kykenee itse pettämään ja toistuvasti eri ihmisten kanssa.
Aivan käsittämätöntä! Mutta jos ihmiselle on annettu sellainen luonne, ei se sille mitään voi. Vierellä oleva kumppani vain joutuu kohtuuttomaan rääkkiin sellaisen takia, eikä voi ymmärtää.
Tämä on aika tyypillistä, että yltiöpäisen, sairaan mustasukkaiset ihmiset ovat usein itse niitä pettäjiä. Siitähän ne toista epäilee, mitä itse tekee. Mutta toivottavasti ei kohdallesi tule enää yhtä sairaita tyyppejä!