vielä eroa haettuanne menneet sänkyyn ex-kumppanin kanssa. Meillä eroa haettu reilu 2kk sitten ja oho huomasinkin yhtäkkiä rakastelevani miehen kanssa joka oli vannonut ettei koske minuun enään sormenpäälläkään.
kuinka monella näin
että olette
81825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos saatat vielä rakastella sen kanssa? Mulla ei tulis mieleenkään sortua samaan sänkyyn, vaikka hän oli se joka jätti ja haki eroa ja minä olin se joka kaipasi ja itki ikäväänsä.. Mutta että seksiä vielä, no ei todellakaan.
Se riippuu syistä.Me erosimme 15 vuoden avioliitosta ystävinä.Eron syy ei ollut ketään kolmas ihminen.Jonkin aikaa sen jälkeen,kun mies oli muuttanut pois,meillä oli vielä joitakin sekstailujuttuja.En pidä sitä pahana,vaikka se olikin oikeasti vain tarpeiden tyydyttämistä.Eikä se muuttanut mitään.Nyt jo uudet kuviot ja uudet ihmiset meidän elämässä.Kaikki entinen on kaunista muistoa.
Toisen naisen matkaan.....laitettiin heti eropaperit ja hups,mies alkoikin käymään heti viikon päästä salaa kotona =o)
noooh...seksiäkin oli ett mä ,sitten myönnyin ja annoin uuden mahdollisuuden!
Ett ei se uusikaan ihan kaikkea kaudella saa omakseen =o) tämäkin nainen tiesi ett ollaa oltu teinistä asti yhdessä...silti halusi iskeä ukkomiehen mutt eipäs sitten saanutkaan =o)
Tietty...se ett kerätää rusinat pullasta jättää haavat mutt.....eiköhän niistä selviä kun kerta eron syynä oli vaan ohimenevä huuma!
Me erottu 1,5kk sitten 12 v. avioliitosta. Kolmansia osapuolia ei ollut eron syynä ja muutenkin sopuisa ero. Mies halusi erota, mutta nyt vietämme kuin kuherruskuukautta... tai alkuaikojen huumaa... Ja ikävöidään.
Emmekä tiedä palatakko yhteen vai ei....
12v avioliitossa, ei kolmansia osapuolia. Erohakemus täytettiin yhdessä jo puolivuotta sitten, mutta toimitin sen vasta 2kk sitten käräjäoikeuteen (riidan jälkeen). Vaimo sai heti oman asunnon läheltä ja sisusti sen itsensä näköiseksi (kauniiksi :-) Jotenkin se laukaisi tilanteen ja pystyimme puhumaan kipeistäkin asioista toisillemme ja osittamaan myös hellyyttä toiselle... aivan kuin joskus kauan sitten.
Hän on viettänyt vasta viikon omassa asunnossaan ja melkein päivittäin ollaan nähty... ja aina jää ikävä kun erotaan.
Toisen arvon ymmärtää vasta sitten kun sen menettää.
Me emme koskeneet sormenpäälläkään toiseen enää allekirjoituksen jälkeen, vaikka nukuimme samassa vuoteessa siihen päivään kun pääsin muuttamaan. (1kk)
Minua ei arvostettu, ei kaivattu, tai jos kaivattiin, ei ainakaan kerrottu. Edelleen vuosi jälkeen kaiken kun ex vastaan tulee, hän lähinnä yrittää nujertaa katseellaan, ei näy hellyyttä ei tunteita, ei mitään mitä ei olemassa ole.
"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa" mieheni sanoi yhteisille ystävillemme kun viimein pääsin muuttamaan. Hän oli varma että palaisin, varma ettei hänen itsensä tarvitse tehdä mitään, jotta palaisin.
Niin paljon ei maa ole routinut että tontilleen olisin enää astunut.
Mutten minä vihaa, minä olen surullinen siitä kuinka monta vuotta tuhlasin elämääni ihmiseen joka ei todellakaan rakastanut minua.
Tuo totuus oli kirvelevä pala niellä erotessa. Hän ei heltynyt, ei pyydellyt, ei anellut, ennen muuttoa kyllä itki, mutta kun muutin, katkaisi välit kuin mädänneen raajan itsestään ja jatkoi uuteen suhteeseen.
Onnellisia olkoon he, minäkin olen, nyt kun viimein ymmärrän mukavan miehen kainalossa, mitä sanalla rakkaus tarkoitetaan.
Miksi näin täytyy olla, että vasta nyt, kun asutaan eriosoitteissa,ositukset yms. paperit tehty, niin pystytään puhumaan kaikesta? Miksi ihmeessä ei aikaisemmin, silloin kun asiat alkoivat menemään hullusti ??? (olen mee kanss kirjoittaja) Kolahti vaan tuo sinun kirjoituksesi, kun näemmä ollaan aivan samanlaisessa tilanteessa..... saako kysyä, että onko teillä lapsia ?
Joo... kyllä lapsillakin on meitä siunattu (9 ja 11 v.)
Pahalta tuntuu katsoa kun lapsetkin ovat "vähä pihalla" koko tapauksesta, mutta niin olen kai minäkin. Välimme ovat hyvät ja yhteisiä juttuja on suunniteltu ja yhdessä on touhuttu lasten kanssa, kotiosoitteet ovat vain erillään. Lasten ajatuksia sotkee kai se kun ovat nähneet myös niitä hankalia erotilanteita ystäväpiirissään (tapaamisten vaikeuttamista, yms) ja meillä sellaista ei ole.