Minulla on tulllut eteen elämäni tähän mennessä suurin kriisi eli olen ollut kihloissa 2 vuotta ja asunut yhdessä avovaimoni kanssa 2,5 vuotta!
Nyt sitten muutama viikko sitten hän jätti minut minulle täysin yllättäen! Hän oli toki aikaisemmin puhunut, että hänellä on "tyhjä" olo, mutta kuitenkin hänen käytöksena oli ihan normaalia, joten en ehtinyt ajoissa reagoiga, kun pää on niin tyhmä!
Eli ongelmat, jonka takia tähän on tultu ovat aika laajoja. Avovaimoni on kokenut, ettei ole saanut tarpeeksi vastarakkautta tunteisiinsa,vaikka itse olen kuitenkin tuntenut koko ajan tosi vahvasti häntä kohtaan, Toinen ongelma on ollut se, että olen pitänyt häntä liian itsestään selvyytenä eli kaverit yms ovat usein helposti menneet hänen edelle, koska olen ollut heistä epävarma kun taas häntä olen pitänyt varmana asiana elämässäni! Kahdestaan tekeminen on jäänyt todella vähäiseksi enkä ole osallistunut kodin hoitoon melkein ollenkaan(en kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka ajattee, että kotihommat on naisten juttuja) vaan olen jotenkin siirtänyt asioiden tekemistä ja hän on sitten loppujen lopuksi tehnyt kaikki. Lisäksi hän on kokenut, että on joutunut tukemaan minua saamatta itse ollenkaan tukea!
Olen itse kokenut tässä viime viikkojen aikana täydellisen herätyksen ja oikeasti olisi valmis muuttamaan toimintatapojani lopullisesti!! Ja olen sen hänelle sen ilmaissut
Kysynkin nyt teiltä kaikilta ohjeita miten minun pitäisi menetellä. Avovaimoni kanssa käymäni viimeisen keskustelun aikana hän sanoi, että muistaa hyviäkin asioita, mutta pahat asiat ovat kuulemma pahasti vielä mielessä ja että hänellä ei kuulemma ole tarvittavia tunteita jatkaa tällä hetkellä, mutta kuitenkin suhtautuu meidän tulevaisuuteen avoimin mielin ja kuulemma näkee minussa paljon hyviäkin asioita! Tiedän, että pitäisi antaa aikaa, mutta sen tuntuu, että se vieraannuttaa meitä entistään. Miten minun tulisi toimia??
-aki
Nyt sitten muutama viikko sitten hän jätti minut minulle täysin yllättäen! Hän oli toki aikaisemmin puhunut, että hänellä on "tyhjä" olo, mutta kuitenkin hänen käytöksena oli ihan normaalia, joten en ehtinyt ajoissa reagoiga, kun pää on niin tyhmä!
Eli ongelmat, jonka takia tähän on tultu ovat aika laajoja. Avovaimoni on kokenut, ettei ole saanut tarpeeksi vastarakkautta tunteisiinsa,vaikka itse olen kuitenkin tuntenut koko ajan tosi vahvasti häntä kohtaan, Toinen ongelma on ollut se, että olen pitänyt häntä liian itsestään selvyytenä eli kaverit yms ovat usein helposti menneet hänen edelle, koska olen ollut heistä epävarma kun taas häntä olen pitänyt varmana asiana elämässäni! Kahdestaan tekeminen on jäänyt todella vähäiseksi enkä ole osallistunut kodin hoitoon melkein ollenkaan(en kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka ajattee, että kotihommat on naisten juttuja) vaan olen jotenkin siirtänyt asioiden tekemistä ja hän on sitten loppujen lopuksi tehnyt kaikki. Lisäksi hän on kokenut, että on joutunut tukemaan minua saamatta itse ollenkaan tukea!
Olen itse kokenut tässä viime viikkojen aikana täydellisen herätyksen ja oikeasti olisi valmis muuttamaan toimintatapojani lopullisesti!! Ja olen sen hänelle sen ilmaissut
Kysynkin nyt teiltä kaikilta ohjeita miten minun pitäisi menetellä. Avovaimoni kanssa käymäni viimeisen keskustelun aikana hän sanoi, että muistaa hyviäkin asioita, mutta pahat asiat ovat kuulemma pahasti vielä mielessä ja että hänellä ei kuulemma ole tarvittavia tunteita jatkaa tällä hetkellä, mutta kuitenkin suhtautuu meidän tulevaisuuteen avoimin mielin ja kuulemma näkee minussa paljon hyviäkin asioita! Tiedän, että pitäisi antaa aikaa, mutta sen tuntuu, että se vieraannuttaa meitä entistään. Miten minun tulisi toimia??
-aki
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jahas,täällä se Aki vaan kyselee neuvoja vaikka naisia on joka sormelle...ehkä olet ollut liikaa netin orjana ja se on tullut pakkomielteeksi ja avovaimosi on sen huomannut?
Tarkkaan haluatko jäädä roikumaan ja odottamaan, että avovaimosi uskoo sinun muuttuneen?
Avovaimosi ei ilmeisestikkään lähtenyt syyttä koska oli ja tunsi olonsa tyytymättömäksi.
Hän teki oikein kun lähti, mutta älä anna hänen luoda sinulle toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, eli että sinun pitää odottaa häntä takaisin.
Ja tietenkään et saa olla muiden kanssa sinä aikana ja hän vakuuttaa ettei hänellä ole muita..hmmm...eli älä anna kusettaa itseäsi.
olette varmasti puhuneet asiat halki..keskity omaan elämääsi ja älä jää odottamaan, että ottaako hän sinut takaisin.
Vaikka ottaisiskin, useinmiten suhde kariutuu uudelleen ennenpitkää.
Ole siis vapaa, kehitä itseäsi henkisellä tasolla ja parane haavoistasi, kun olet täysin valmis aloita suhde..älä vie entisiä ongelmia uuteen suhteeseesi...siksi pitää antaa ajan kulua ei saa kiirehtiä.
Lapsi saattaa uskoa kun sille sanoo, mutta aikuinen ei tajua vasta kun on liian myöhäistä.
Suhde on samanlainen kuin auto. Tarpeeksi kun tulee pieniä lommoja, niin se on ihan rutussa.
Lommoja voi oikoa, mutta voi olla että se runko on kierossa.
Paskat asiat jää kuitenkin sinne takaraivoon vaivaamaan. Itse en ole koskaan onnistunut missään uudelleenlämmittelyissä, mutta toivon onnea. Jos se rakasti/rakastaa sua oikeasti, niin on teillä mahdollisuus. Jos ne tunteet on jo kuolleet hänen puoleltaan, niin en oikee usko että ne tyhjästä lähtee taas nouseen, kun sun ympärillä ei oo sitä ihastumisen sädekehää enää.
Jos ne tunteet on kuollu ja annat ajan kulua, niin huomaat kyllä milloin pitää alkaa miettiin uutta elämää. Ei nimittäin vastata edes tekstariin enää.
Life is a bitch ja sitten ootki jo 30v. Tsemppiä vaan! Jos ei onnistu, niin festareilla ainaki onnistuu.
Sydänsuruihin auttaa Provinssirock, Ilosaari, Meripäivät ja Sziget-festari Unkarissa. Mukavaa seuraa mukavassa humalassa. Veikkaan että jos noiden jälkeen vielä vituttaa, niin menet lääkärille.
Mulla on just toi edellä mainittu "ei vastaa edes tekstareihin"-vaihe menossa. Päätin että vittuako tässä alan anelemaan. Leuka pystyyn ja menoksi. Jos ei tämä neiti osaa arvostaa, niin varmasti löytyy joku, joka osaa arvostaa.
Sitä vaan kovasti hakee niitä positiivisa merkkejä puheluista ja tekstareista. Hän kuitenkin myös usein itse tehnyt aloitteen yhteydepitoon tosin tekstareilla. Viimeisin tilanne on se, että hän kyllä muistaa hyviäkin asioita, mutta pahat asiat ovat vielä voimakkaasti mielessä. Tunteen eivät kuulemma tällä hetkellä riitä yhdessäoloon, mutta on minussa kuulemma aviomies aineista?!?! ja kuulemma suhtautuu avoimin mielen myös meidän yhteiseen tulevaisuuteen.
Olette kyllä siinä ihan oikeassa, että ei tässä tilanteessa hänelle voi enää sitä ensihuuman tuomaa rakkauden tunnetta tulla. Se vähän mua pelottaakin, että hän etsii itsestään ehkä liiankin vahvoja tunteita, eikä niitä tosiaan välttämättä löydy. Uskon kuitenkin siihen, että jos voitaisiin olla hetki vielä yhdessä, voisivat tunteet myös siinä ohessa vahvistua riittävästä. Positiivista on myös mielestäni se, että hän suostuu näkemään minua silloin tällöin. toki hän on sanonut, että se vie liikaa voimia, mutta kuitenkin aina kun ollaan nähty on meillä tilanteeseen nähden ollut ihan kivaa!!
Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua?
että hänellä kuitenkin vielä on jonkinlaisia tunteita sinua kohtaan ja hän ehkä toivoo, että voisitte vielä palata yhteen. Mutta samalla hän varmaankin pelkää, että jos palaisitte yhteen, kaikki jatkuisi taas entiseen malliin ja hän saisi pettyä. Eli ehkä hän haluaisi uskoa sinun voivan muuttua, mutta ei kuitenkaan oikein uskalla luottaa siihen.
Sinun pitäisi siis jotenkin pystyä osoittamaan hänelle, että olet muuttunut mies. Se on tietenkin vaikeaa, jos ette vietä kovin paljon aikaa yhdessä, kun ongelmanne liittyivät juuri noihin arkielämän asioihin. En usko, että pystyt oikein muuta tekemään, kuin antamaan hänelle aikaa, ja yrittää olla kaikissa tilanteissa luottamuksen arvoinen ja näyttää, että hän todella on sinulle tärkeä. Ehkä jonkin ajan kuluttua voisit ehdottaa hänelle, että muuttaisitte kokeilumielessä yhteen vaikka muutamaksi viikoksi, jonka aikana hän näkisi, oletko todella muuttunut.
Eipä mikään ihme kun et ole vastannut viestiini,kun täällä pohdiskelet näitä juttujasi!Voithan kysyä multakin mielipidettä,ei tarvitse ujostella!
No mikä se sun mielepide on??
No mikä se sun mielipide on??
Uskon, että avovaimosi haluaa sut takaisin. Mutta oot tehnyt pahan mokan... puoliso tulee aina ensin sitten vasta kaverit. Jokainen nainen alkaa varmasti miettiä kengän kuvaa kumppanin perseeseen jos huomaa/luulee, että miehen kaverit on tärkeämpiä kuin hän. Eli vakuuta avovaimollesi, että hän on sinulle kaikkein tärkeintä (jos on) ja järjestä yhteistä tekemistä teille, jos palaatte yhteen. Joudut myös vähentämään kaverien kanssa ramppaamista. Sitten toinen ongelma on selkeästi se, että avovaimosi ei pysty ilmaisemaan tunteitaan sinulle. Jos ollaan oltu ainakin 4,5 vuotta yhdessä ei kukaan terveessä parisuhteessa oleva jätä kumppaniaan yrittämättä ensin korjata suhdetta tai ainakin antamalla jotain merkkejä siitä, että asiat on huonosti ja jotain pitäisi muuttaa.
Itse olin tällanen puhumaton ja siihen suhde päättyi. Ei ollut yhteistä tekemistä ja kaikki muutkin asiat vaivasi enkä osannut puhua niistä jätkäkaverilleni. Pyysin jätkäkaverin kuitenkin takaisin ja nyt suhde kukoistaa... mä puhun, tehdään yhdessä paljon juttuja ja molemmilla on silti omat juttunsa. Syksyllä toivottavasti mennään myös kihloihin.
Onnea sulle... uskon, että avovaimosi haluaa sut takaisin... mut sun täytyy ja myös hänen muuttua, jotta teidän suhde toimisi. Puhumalla selviää melkein kaikki.
Hyvää kesää!
Mikä olisi hyvä yhteydenpito väli ja minkäläisista asioista tässä vaiheessa olisi hyvä jutella. Tuntuu, että jos kyselen meistä liikaa, hän menee kauemmaksi ja ahdistuu. Olen kyllä nyt varmasti kertonut hänelle, että olen oikeasti tajunnut sen kuinka tärkeä hän on sen, että oikeasti pystyisin tekemään asioita ihan toisella tavalla. Olen tajunnut myös sen, että kaverit pysyvät kavereina vaikka en jokapäivä heitä näkisikään, olen ollut vaan niin epävarma ja halunnut mielyttää kaikkia!
En haluaisi häntä koko ajan piinata, mutta toisaalta jos en pidä yhteyttä(toki myös hän on lähetellyt viestejä ja soitellut suunnilleen saman verran kuin minäkin), pelottaa, että etäännymme entisestään toisistamme! Olen yrittänyt ehdottaa tapaamisia, jonkun kivan asian merkeissä, mutta hän on sanonut sen vievän liikaa voimia ja sekoittavan hänen tunteitaan entisestään, JOTEN MIKÄ NEUVOKSI??
Elämä olisikin tosi helppoa, jos aina tietäisi kaikkiin oikeat ratkaisut.Älä yritä tehdä väkisin mitään.Anna mennä omalla painollaan.Jos suhde ei toimi, ei sen ole tarkoituskaan.Joskus aikanaan se oikea voi tulla yllättäen vastaan silloin kun et odotakkaan.Tee niinkuin sisälläsi tunnet oikeaksi.