Täällä äityli, jolla aiemmasta liitosta kaksi lasta (8 ja 6v). Olen seurustellut tämän "uuden" avomieheni kanssa kohta neljä vuotta ja puolet siitä ajasta olemme asuneet kaikki neljä saman katon alla. Miehen suhde lapsiini on hyvinkin vaihteleva, välillä ok, mutta useimmin hän vaan vetäytyy omiin oloihin, eikä sillälailla osallistu meidän arkeen..Nyt hän on kertonut olevansa todella ahdistunut ja masentunut, ja syyksi kertoo lapset...hänen mielestään ainoa vaihtoehto on,että eroamme ja muutamme hänen luotaan pois :( ..itse olen kuitenkin varma, että masennuksen ym. taustalla on jotain muutakin..työstressi?
Kaipaisin nyt kohtalotovereilta jotakin apua miten olisi järkevä toimia. Tiedän, että nämä uusperhe-hommelit vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä..mutta kuinka kauan siinä mahtaa aikaa mennä, kaksi, kolme, neljä, viisi..? vuotta? ...jos sinulla on sama elämäntilanne, kerro ihmeessä vinkkejä..
Kaipaisin nyt kohtalotovereilta jotakin apua miten olisi järkevä toimia. Tiedän, että nämä uusperhe-hommelit vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä..mutta kuinka kauan siinä mahtaa aikaa mennä, kaksi, kolme, neljä, viisi..? vuotta? ...jos sinulla on sama elämäntilanne, kerro ihmeessä vinkkejä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
ole mutta.. Miehetkin on vähän "lapsia". Olisko niin että miehesi ei tunne itsensä tarpeaksi tärkeäksi sinulle? Että lapset aina ykkössijalla (niinkuin varmasti onkin)? Vaikea aihe, tuskin kukaan osaa neuvoa oikein..
Sinulla on aika pienet lapset, jotka vaativat jatkuvaa huomiota yms. Suhteenne alkuaikoina mies oli sinusta niin kiinnostunut, että ei välittänyt häiriötekijöistä (lapsista). Nyt kun suhde on arkipäiväistynyt, hän ei enää jaksakaan.
Onko vielä niin, ettei miehellä ole omia lapsia, jolloin ei ymmärrä, miten sitovaa lasten kasvattaminen on?
Miehellä ei tosiaan ole itsellä lapsia. Olemme yrittäneet yli vuoden yhteistä lasta, mutta kaksi keskenmenoa ovat aina tämän unelman romuttaneet.
Tyttäreni ovat aika pieniä, mutta kuitenkin molemmat jo 4vuotta vanhempia siitä kun aloimme tapailla eli voisi ajatella, että se "pahin" rumba pienten lasten kanssa alkaa olemaan pikkuhiljaa takanapäin, ja lapset touhuavat nykyään yhä enemmän ja enemmän omien kavereiden kanssa eli eivät sillätavalla mitenkään rasita tätä uutta miestäni, eivät ole koskaan vaatineet häneltä muutenkaan mitään..ovat tietenkin aina iloisia kun hän edes vähänkin osallistuu..
Mutta nyt, oikeastaan aika yllättäenkin, hän on täysin kyllästynyt ja ahdistunut tähän perhe-elämään...olen pääni puhki miettinyt mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä, mutta en vaan kertakaikkiaan tiedä..en nyt haluaisi pistää ns. pillejä pussiin heti ensimmäisen vaikean kriisivaiheen koittaessa?!
Mies voi koeka, että hänessä on vika keskenmenoihin. Hän voi olla myös jotenkin stressaantunut niistä aiheutuvien kysymysten edessä: "Miksi minun kanssani ei onnistu, kun aiemmin on?" "Onko minussa joku vika?" "Miksi kasvatan toisen lapsia, jos en voi saada omaa?" yms. Ihminen ei ajattele aina järkevästi.
Suosittelen sinulle uusperheellisten keskustelupalstaa, jossa voi avata tunteitaan vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Palstan löydät osoitteesta www.uusionni.net/uusionni
mies oli mustasukkainen ajasta, jonka vietin lasten kanssa uusioperheessä, vaikka meillä oli yhteinenkin lapsi. Istui mököttämässä ja kerjäsi huomiota lapsen lailla. Olisikohan kyse samasta asiasta?
kannattaisi kokeilla, ulkopuolinen näkee monesti asiat puolueettomasti ja asiantuntija monesti osaa kysyä oikeat kysymykset.
Liittoa rasittavat tekijät voi syntyä myös liiton ulkopuolella koskematta millään lailla varsinaista yhdessäeloa.
Se,että olet pääsi puhki miettinyt mikä miestä kyllästyttää ei auta, sillä vain mies itse osaa sen kertoa. Tosin voi olla, että hän ei ole löytänyt oikeita sanoja millä kertoa tunteistaan.
Toinen kirjoittaja otti jo esille nuo keskenmenot, miten miehesi reagoi niihin?
Suriko hän avoimesti vai sulkiko tunteensa kuoren sisään?
Lapset ei koskaan ole vaatineet mieheltä mitään?
Eikö todella?
Tosta saa sen käsityksen, että mies on ollut täysin ulkopuolinen lapsille ja eivät ole noteerannut miestäsi millään lailla.
Huono puoli on siinä, kun toinen on ahdistunut ja toisen alkaessa kysymään ahdistuksen syytä, ahdistunut voi ahdistua sitä enemmän.
Eli alussa ehdottamani parisuhdeneuvoja?
Varsinkin jos mies on kiinnipitämisen arvoinen.
Taitaa haluta olla omikseen,ei siis halua olla perhe,kyllästynyt koko asiaan ,sinuun ja lapsiin.Ei riittänyt rakkaus.joop kysyppä suoraan tai oikeastaan eikö hän jo pyytänyt teitä lähtemään.Mitäs tos enään mietit!! Ei ollut sulle se oikea.mene eteenpäin!!
semmoinen on miehellä mieli.....
Aika raskasta on olla vaimon kahden lapsen (8 & 11) ns. isäpuoli. Saamarin erolapset osaavat olla rasittavia. Lasten isän suku asettaa koko ajan painetta myös muhun. Mut on täysin demonisoitu niiden toimesta.
Vaimo arvostaa kyllä sitä, että pidän taloudellisesti ja ajankäytöllisesti huolta sen kauhukakaroista. Aina ei jaksa. Tekee mieli lähteä heittämään pubiin dartsia niin kuin silloin ennen vanhaan.
Yhdellä ehdolla rakas vaimoni jaksan kuitenkin. Anna sitä sun muodokasta pebaa ja paljon. Jos sitä rupeat pihtamaan (mille on viime aikoina tuntunut) niin yhtälö ei toimi. Rahoille ja ajalle pitää tulla vastinetta.
paras keino on päästää irti jos ei ole vielä yhteisiä lapsia.. puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä=)
meillä on jo yhteinen lapsi 3kk vanha tyttö ja minulla edellisestä liitosta kaksi poikaa, erityis lapsia molemmat =/ eli hommaa piisaa..
mies ei ole viimeisen vuoden aikana mitään muuta tehnyt kuin suotanut ja huovannut.. nyt eilen tuli töiden ja nukkumisen jälkeen tänne illalla ja tyttö kun itki uni itkua tuli kommentti 'tuo ei saatana muuta tee kuin itkee joka päivä' ajatella omasta lapsestaan...
ympärillä olevat ihmiset sanovat ettei kannata jatkaa tällaista suhdetta jossa minä kuihdun vaan..
isä kysyi eilen vaikean kysymyksen :mitä m.... on tehnyt sinun hyväksi ja missä se on sinua auttanut? piti miettiä todella pitkään ennenkuin sain muutaman asian mieleen..renkaiden vaihto pari kertaa =)
en jaksa enää itseäni ja huonoa oloa mitä tuo tuottaa minulle joten päästän irti..
*parempaa huomista odotellessa*
T.niina