Mistä tietää, että seurustelee sen oikean kanssa? Tunsitteko niin jo heti seurustelun alussa vai tuliko tunne vasta myöhemmin?
Olen treffaillut erästä miestä, joka on kunnollinen kaikin puolin, mutta emme keksi yhteisiä puheenaiheita ja olemme välillä aivan hiljaa. Oikein meillä ei ole yhteisiä harrastuksiakaan, ainoastaan kiinnostus samanlaiseen työhön. Olen miettinyt, että kuinka monta kertaa ihmistä pitäisi tavata, että tuntisi, että hänen kanssaan haluaisi vaikka mennä myöhemmin vuosien kuluttua naimisiinkin? Joidenkin harvojen miesten kanssa minulle on tullut tunne, että voisin joskus haluta lapsiakin, mutta tämän miehen kanssa ei oikein ole tullut sellaista tunnetta, vaikka hän olisi varmasti hyvä ja kunnollinen isä lapselleen.
Olen treffaillut erästä miestä, joka on kunnollinen kaikin puolin, mutta emme keksi yhteisiä puheenaiheita ja olemme välillä aivan hiljaa. Oikein meillä ei ole yhteisiä harrastuksiakaan, ainoastaan kiinnostus samanlaiseen työhön. Olen miettinyt, että kuinka monta kertaa ihmistä pitäisi tavata, että tuntisi, että hänen kanssaan haluaisi vaikka mennä myöhemmin vuosien kuluttua naimisiinkin? Joidenkin harvojen miesten kanssa minulle on tullut tunne, että voisin joskus haluta lapsiakin, mutta tämän miehen kanssa ei oikein ole tullut sellaista tunnetta, vaikka hän olisi varmasti hyvä ja kunnollinen isä lapselleen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuulema varma ja rakastunut heti. Mulla meni kauemmin, epäilin vielä parin kuukauden päästäkin, tunteita.
Sitten riideltiin ja lähdin niskoja nakellen, illan istuin kotona ja ajattelin asioita. Tajusin että jos nyt menetän tämän miehen niin en tiedä mitä teen.
Nyt tiedän että mies on se mies jonka kanssa haluan olla loppu elämäni.
"Mistä tietää, että seurustelee sen oikean kanssa?"
Sitä ei tiedäkään heti. Siksi pitää olla lempeä ja lämmin tuota toista osapuolta kohtaan, vaikkei hän heti vaikuttaisikaan "siltä oikealta". Ehkäpä jotakin mullistavaa voi kuitenkin tapahtua.
"Joidenkin harvojen miesten kanssa minulle on tullut tunne, että voisin joskus haluta lapsiakin, mutta tämän miehen kanssa ei oikein ole tullut sellaista tunnetta, vaikka hän olisi varmasti hyvä ja kunnollinen isä lapselleen"
Voi kuule, no se asia pitää sanoa hänelle suoraan. On vaikeaa muodostaa paria kenenkään sellaisen ihmisen kanssa, johon ei tunne riittävästi intohimoa, esimerkiksi.
No meillä kävi niin, että heti kun tapasimme meillä sujui juttu todella hyvin eikä ollut hiljaisia hetkiä ja halusimme tavata toisiamme aika tiiviisti alusta asti. Myös intohimoa oli alusta asti. Itselläni ainakin oli sellainen tunne että hänen seurassaan on mukavaa eikä ole mitään syytä lopettaa tapailua, koska viihdymme yhdessä.
En kuitenkaan ollut varma siitä onko hän se "oikea" loppuiäkseni, oikein pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Vasta nyt 3 vuoden parisuhteen jälkeen alan tulla varmaksi siitä että tämän ihmisen kanssa haluan mennä myös naimisiin ja perustaa perheen, vasta nyt tiedän että todella Rakastan häntä, tunteet ovat matkan varrella syventyneet puolin ja toisin. Mutta kyllä meillä synkkasi alusta asti.
Ensimmäisillä oikeilla treffeillämme (joihin ei todellakaan sisältynyt seksiä) oli jo sellainen harvinaisen turvallinen ja onnellinen tunne, tunsin että tähän mieheen voin luottaa, hän "suojelee minua kaikelta". Jokunen kuukausi siitä kyllä kai meni eteenpäin ennenkuin rakkaudesta voi puhua, lapsenhankkimishinku tuli varmaankin jonkin verran rakkauden jälkeen. Ja lapsenhankkimisyritykset aloitettiin vasta muutama kuukausi sitten, reilusti naimisiinmenon jälkeen.
Koskaan ei voi tietää tuleeko mikään suhde kestämään, mutta sen voit tietää, haluatko tehdä suhteen eteen kaikkesi -tuli eteen mitä vain. Ehkä juuri 100% varmuus siitä ettei itse missään nimessä halua luopua kumppanistaan saa aikaan tunteen että on juuri sen oikean ihmisen kanssa.
Minä tiedän haluavani, enkä hetkeäkään epäröi mennä suhteessa eteenpäin sitten kun aika on oikea. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana minä todella TIEDÄN. :)
Parisuhteessa on tärkeää että kykenee olemaan toisen lähellä myös hiljaisuudessa. Jos toisen kanssa vaikkapa joskus menee naimisiin ja muuttaa saman katon alle, ei sitä puheensorinaa riitä millään 24/7 tyylillä, vaan elämässä on joskus hiljaistakin. Jos oman kullan seurassa ei voi niinäkin hetkinä olla luontevasti, ei se sitten taida ihan oikea kumppaniehdokas olla. Pitää kyetä olemaan toisen seurassa luontevasti ja kiusaantumatta arjen kaikissa tilanteissa, silloin kun tehdään yhdessä jotain, tai kun molemmat tekevät omia juttujaan, tai jos kummallakaan ei satu olemaan mitään mielessä.
Sen tietää vasta valitettavasti pitkän ajan kuluttua... alussa rakastumishuumassa vietetyt ½-3 vuotta eivät kerro juuri mitään siitä miten sovitte toisillenne, se on vain aivokemiaa, ja oikea rakkaus alkaa syntyä ja joutua koetukselle vasta sen jälkeen.
"Se oikea" on aika paljon myös tahdosta kiinni. Jos sinusta tuntuu, että tahdot hänen olevan sinulle se oikea ja tunne on molemminpuolinen, lähtökohdat on hyvät.
Tunne siitä että pitäisi mennä naimisiin voi tulla vaikka toisilla treffeillä - ja olla täysin huuhaata ja arpapeliä vaikkakin hyvin voimakas. Tai sitten se voi kestää vuosia ja vuosia... koska toiseen tutustuminen vie kauan, ja oikein erityisen kauan jos katselee toista rakastumisen vaaleanpunaisten lasien läpi eikä aina näe totuutta.
tajusin että kenen kanssa olen tekemisissä vasta sitten kun olin kertaalleen hänet menettänyt, nyt kun sain hänet takaisin, olen ylittänyt kaikki seurustelutottumukseni ja tekisin ihan mitä vain mieheni puolesta, koska hän on niin hyvä mies ja rakastan häntä yli kaiken. lisäksi siinä vaiheessa kun tajuaa että on hissukseen omassa päässään suunnitellut perheen perustamista, siitä tietää että se on se oikea
Kun tuntuu hyvältä olla vain hiljaa yhdessä, eikä tarvitse väkisin keksiä mitään sanottavaa...
Itse tunsin sen jo edeltä, että tuossa olisi nyt se oikea...Enkä osannut pitää varaani; nyt on yhteistä taivalta yli 25 vuotta takana.
Minusta on nimittäin tämän miehen kanssa kiusallista, kun emme keksi mitään sanottavaa. Aikaisemmin ei ole ollut näin kiusallista hiljaisuutta seurustellessa. En oikein tunne edes mitään ihastumista tai rakastumista tähän mieheen, ainakaan vielä. Voi tietenkin olla, että jossain vaiheessa hiljaisuus ei enää häiritse. Olen kuitenkin oppinut, että sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa viihtyy oikein hyvin, ovat pelimiehiä, eivätkä he halua mitään vakavaa suhdetta.
sen oikean tunnistaa kyllä ihan samantien tai viimeistään ekan viikon aikana. Jos ei oo mitään puhumista tai tuntuu että kaikki tuli puhuttua jo ekan tunnin aikana niin ei se sitten taida olla sulle oikea.