Kun palasin ä-lomalta, oli tiimimme tullut uusi mies. Tykästyin häneen viikko viikolta yhä enemmän. Ensin ajattelin viattomasti huvittaa itseäni sillä että töissä on mukavaa katseltavaa ja seuraa, töihin on kiva tulla kun hän on siellä. Nyt en saa mielestäni häntä enää ollenkaan.
En todellakaan aio romuttaa 10 vuotta kestänyttä avioliittoani ja näyttää näitä tunteitani yhtään kenellekään, mutta pelkään että tämä työkaveri jo aavistaa jotain punastelustani ja ajoittaisesta hämmennyksestäni. Tiedän että hänkin pitää minusta, olen sen rivien välistä lukenut, mutta ei hänellä välttämättä näin kiihkeitä tunteita ole... Aivan älytöntä, viimeksi teininä on ollut tällaista! Olen aina halveksinut pettäjiä, enkä aio siihen ryhtyä, mutta toinen puoli minusta tahtoo lähemmäs häntä ja katselee onnellisena hänen silmiään, huuliaan ja koko olemusta ja kuuntelee pehmeää ääntä kun hän puhuu minulle työasioista.
Tämä on kuin addiktio, joka alkoi "hupikäytöllä" mutta on siinä ja siinä ettei riistäydy käsistä. Toivon että tämä menee ohi (millä?!) ja voimme jatkaa työtoveruutta. Sehän pilaisi myös hyvän hengen työtiimissämme jos jotain todella välillämme tapahtuisi.
En todellakaan aio romuttaa 10 vuotta kestänyttä avioliittoani ja näyttää näitä tunteitani yhtään kenellekään, mutta pelkään että tämä työkaveri jo aavistaa jotain punastelustani ja ajoittaisesta hämmennyksestäni. Tiedän että hänkin pitää minusta, olen sen rivien välistä lukenut, mutta ei hänellä välttämättä näin kiihkeitä tunteita ole... Aivan älytöntä, viimeksi teininä on ollut tällaista! Olen aina halveksinut pettäjiä, enkä aio siihen ryhtyä, mutta toinen puoli minusta tahtoo lähemmäs häntä ja katselee onnellisena hänen silmiään, huuliaan ja koko olemusta ja kuuntelee pehmeää ääntä kun hän puhuu minulle työasioista.
Tämä on kuin addiktio, joka alkoi "hupikäytöllä" mutta on siinä ja siinä ettei riistäydy käsistä. Toivon että tämä menee ohi (millä?!) ja voimme jatkaa työtoveruutta. Sehän pilaisi myös hyvän hengen työtiimissämme jos jotain todella välillämme tapahtuisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...kaipaa, koska tiedän että ainoa vaihtoehto on päästä tästä yli.
Mutta onko kenelläkään kokemusta tästä? että se mene ohi? Voiko tämä vielä muuttua tavalliseksi ystävyydeksi? hän on niin ihana ihminen, että joillain tavalla haluaisin elämässäni säilyttää. Voi olla kyllä, että se on utopiaa...
..minulle. Kun mies tuli käytävällä vastaan, niin jalat sulivat alta. Vieläkin ajattelen hänä vaikka on jo kulunut vuosi aikaa ja en nyt ole juuri tällä hetkellä töissä siellä. Kuitenkin on mahdollista, että voisin päästä uudelleen..
Minuun ei ole auttanut etäisyyskään. Muisto on silti hirveän voimakkaana mielessä. Toivoisin jopa pääseväni takaisin samaan työpaikkaan.
Tosin sanoit että olit tullut äitiyslomalta (jos oikein muistan lekeneeni). Minulla ei ollut mitään vastaavaa kyseessä.
Ne ovat tosi voimakkaita tunteita nuo!
Ei se mene ohi!
Vaikka vaihtaisit työpaikkaa, niin silti unelmoit siitä samasta tyypistä vielä piiiitkään!
En anna neuvoja, koska ei niitä voi antaa. Olin itse muutamia vuosia sitten samassa tilanteessa, aiemmin tuomitsin myös kaikki syrjähypyt yms.
Nyt en voi tuomita enään mitään en jaksa. Me menimme sänkyyn ja se siitä, seksi olisi vain seksiä. Mutta tämä on paljon muuta, olemme nyt vuosia yrittäneet olla ystäviä, mutta se on todella vaikeaa. Välillämme niinsanotusti on KEMIAA!
En yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, kaikkea on kokeiltu maan ja taivaan väliltä mutta ei auta. Hänen lähellään on todella hyvä ja rauhallinen olla. Mutta kuinka paljon kaipaisin lapsia. Nyt kaikki moralistit (olin itsekin ennen) sanovat olisit miettinyt. Voit uskoa että mietin. Olin jo etukäteen miettinyt, mutta mikään ei valmistanut siihen tunnekuohuun joka iski.
Entä jos emme olisi aikoinaan menneet sänkyyn, suoraan sanottuna en usko et tilanne olisi yhtään parempi. Joten teit niin tai näin paljon voimia tarvitset. Me olemme kuitenkin voineet työskennellä myös tuon jälkeen vuosia yhdessä, tosin pahalta tuntuu.
Mulle kävi samoin!
Olin pitkällä sairaslomalla ja käväisin töissä, kun Hän käveli vastaan! Hän oli uusi työntekijämme ja en ollut häntä ennen nähnyt! Se oli kliseisesti "rakkautta ensisilmäyksellä", kuin salama olisi iskenyt ja vienyt jalat alta!! Sen jälkeen odotin joka hetki töihin paluutani! Kävin kyllä loman aikana muutaman muunkin kerran, ja totesin että upea pakkaus on!
No kun töihin vihdoin pääsin, niin "pakkaus" osoittautui joka hetki vain paremmaksi ja upeammaksi! En koskaan unohda ekaa hymyä ja katsetta jonka häneltä sain, sen jälkeen se oli varmaa menoa! Huh, hiki iskee nytkin päälle ja sydän tykyttää tuhatta pelkästä ajatuksesta.
Keskustelu hetkemme ovat olleet pitkiä ja ihania!
Katseet kertoo paljon, tosin välillä vain ajattelen että ne ovat omaa kuvitelmaani, mutta työkaveritkin ovat huomanneet jo jotain välillämme!
Meistä emme puhu koskaan vain yleisellä tasolla olevista asioista, niin ja tietysti työasioista...
Ikävä kyllä, hän on varattu, minä en!
Eli se siitä...
Mutta tunne on upea, välillä tosin aika kiduttavakin, mutta tiedän mitä haluaisin ja tiedän kyllä senkin, etten sitä koskaan saa. Toivon kuitenkin, että voisimme pysyä edes ystävinä. En halua menettää häntä läheltäni pois!
..mikään ei ole auttanut muihinkaan tarnansa kertoviin!
Jos vetovoimaa on, niin sitä on. Ei sille voi mitään.