Vihdin viimein koittaa Vapaus.
Avioliittoa takana - liian kauan -
täysin kuollut liitto - molemmin puolin.
Kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään mutta eilen kolahti postista käräjäoikeudelta tieto, että harkinta-aika on alkanut.
Huhuhuuh että olen iloinen.
Tuntuu, etää elämällä taas on jokin TARKOITUS.
Lapset jo aikuisia, kiinni omassa elämässä. Lapsenlapset kasvavat vanhempiensä hoivassa kuten kuuluu, mummo ja vaari pysyvät - eri osoitteissa vain.
Onkohan se ollut pelkoa yksinäisyydestä/ kaiken muuttumisesta, mikä on pitänyt yhdessä - kun kumminkaan ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä.
Ei niin mitän - ei EDES riitoja ole ollut - kaikki vain on - kuollut pystyyn.
Aikani yritin puhua, hain/kerjäsin/ruinasin melkein vastarakkautta/ toivoin turhaan jaa:
miksi sitten menimme naimisiin?
Lapsi oli tulossa.
Se oli riittävä syy olevinaan.
Huomenna tulee muuttoauto heti aamutuimaan.
Tavaroista emme ole riidelleet, sovimme, että kumpi ottaa sen mitä haluaa.
Kovin paljon en halua viedä mukananai, haluan aloittaa ´ ihan puhtaalta pöydältä`-
Entä hän?
Oma itseriittoisuus, pöyhkeys, sen luuleminen että on ehdottomasti Jumalasta seuraava kyllä hänet pelastaa.
Aikuiset ihmiset sentään!
Kaikille naisille jotka elätte kuolleessa liitossa:
lähtekää ennen kuin on myöhäistä.
Elämätön elämä voi tehdä katkeraksi.
Minä olen kuin kesälaitumelle pääsevä nuori vasikka- naama voi olla vähän uurteinen ja ryppyinen mutta ah´sielu on kuin nuorella tytöllä.
Tulemme pakostakin tapaamaan x:n kanssa - lastenlasten tiimoilta - synttärit - joulut yms mutta ei se minua ahdista.
Minulla on nyt ihka oma elämä ja vapaus -
vapautta ei ole ollutkaan oikeastaan ikinä sillä:
muutin suoraan lapsuudenkodistani ´miehelään´- nykypäivän nuori tyttö harkitsee, mitä HÄN haluaa, ei hänen tarvitse välittää mitä vanhemmat/ suku sanoivat mahdollisesta ´vahingosta´ja sitäpaitti: mikä vahinko lapsi on?
Lasta on rakastettu yli kaiken, ja hänen sisaruksiaan myös mutta nyt on kyllä tämän mamman vuoro ELÄÄ. Toivottakaa minulla onnea.
Ja sovinnossa jaoimme asunnonkin, eli kaikki meni kuten laki määrää 50/50.
Jos joku ilkimys kirjoittaa, että olen rahastanut miehellä sanon että hui hai ette tiedä , millaista on ollut ja laki on puolellani.
Avioliittoa takana - liian kauan -
täysin kuollut liitto - molemmin puolin.
Kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään mutta eilen kolahti postista käräjäoikeudelta tieto, että harkinta-aika on alkanut.
Huhuhuuh että olen iloinen.
Tuntuu, etää elämällä taas on jokin TARKOITUS.
Lapset jo aikuisia, kiinni omassa elämässä. Lapsenlapset kasvavat vanhempiensä hoivassa kuten kuuluu, mummo ja vaari pysyvät - eri osoitteissa vain.
Onkohan se ollut pelkoa yksinäisyydestä/ kaiken muuttumisesta, mikä on pitänyt yhdessä - kun kumminkaan ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä.
Ei niin mitän - ei EDES riitoja ole ollut - kaikki vain on - kuollut pystyyn.
Aikani yritin puhua, hain/kerjäsin/ruinasin melkein vastarakkautta/ toivoin turhaan jaa:
miksi sitten menimme naimisiin?
Lapsi oli tulossa.
Se oli riittävä syy olevinaan.
Huomenna tulee muuttoauto heti aamutuimaan.
Tavaroista emme ole riidelleet, sovimme, että kumpi ottaa sen mitä haluaa.
Kovin paljon en halua viedä mukananai, haluan aloittaa ´ ihan puhtaalta pöydältä`-
Entä hän?
Oma itseriittoisuus, pöyhkeys, sen luuleminen että on ehdottomasti Jumalasta seuraava kyllä hänet pelastaa.
Aikuiset ihmiset sentään!
Kaikille naisille jotka elätte kuolleessa liitossa:
lähtekää ennen kuin on myöhäistä.
Elämätön elämä voi tehdä katkeraksi.
Minä olen kuin kesälaitumelle pääsevä nuori vasikka- naama voi olla vähän uurteinen ja ryppyinen mutta ah´sielu on kuin nuorella tytöllä.
Tulemme pakostakin tapaamaan x:n kanssa - lastenlasten tiimoilta - synttärit - joulut yms mutta ei se minua ahdista.
Minulla on nyt ihka oma elämä ja vapaus -
vapautta ei ole ollutkaan oikeastaan ikinä sillä:
muutin suoraan lapsuudenkodistani ´miehelään´- nykypäivän nuori tyttö harkitsee, mitä HÄN haluaa, ei hänen tarvitse välittää mitä vanhemmat/ suku sanoivat mahdollisesta ´vahingosta´ja sitäpaitti: mikä vahinko lapsi on?
Lasta on rakastettu yli kaiken, ja hänen sisaruksiaan myös mutta nyt on kyllä tämän mamman vuoro ELÄÄ. Toivottakaa minulla onnea.
Ja sovinnossa jaoimme asunnonkin, eli kaikki meni kuten laki määrää 50/50.
Jos joku ilkimys kirjoittaa, että olen rahastanut miehellä sanon että hui hai ette tiedä , millaista on ollut ja laki on puolellani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin sitä pitää - eikä jäädä kitisemään paikoilleen...jokainen on oman onnensa seppä.
..tosi paljon onnea uudelle elämälle. Tuttu tunne, ei mitään yhteistä. (Paitsi jatkuva nälvintä molemmin puolin.) Ehkä toinenkin osapuoli ajattelee samoin, että ihana vapaus alkaa... Enemmän voi mummot ja papat lapsille antaa, jos ovat omassa elämässään tasapainossa. Itse olen päättänyt, että ens syksynä lähden. En ajattele vain itseäni, vaan lapsiani ja miestäni. Meidän perheessä voi ero olla se ainoa oikea vaihtoehto, kuten sinunkin perheessäsi.
Onnea avioerollesi! Mieheni aloitti salasuhteen naiseen, joka meni naimisiin kuolevan miehen kanssa. Kolme viikkoa häistä kuoli tämä mies ja nainen hyppäsi sänkyyn mieheni kanssa muutaman viikon kuluttua hautajaisista. Tässä kohtaa tutustuin mieheeni uudelleen, kun hän vihdoin löysi kaltaisensa. Helppoja eroja ei ole, toiset ovat vain vähän vaikeampia. Aurinkoista syksyä sinulle!
ITse tiedät kai parhaiten, jos olet rahana ansiannut itse omaisuutesi niin silloin et ka iole vienyt mitään. Mikäli rahamäärässä tai omiasuudessa on miehesi ansaitsemia rahoja on ilmeisesti tullut sinulle ansiottomasti. Rehellisyys ja moraali on ainut laki ,,