No niin nyt on siis mun vuoroni kysyä jotain, ollaan oltu 2v kihloihin mentiin kesällä ja tässä siis on onkelma: Sulhaseni ei tykkää jos lähden kaverieni kanssa juomaan.
Käyn kotipaikkakunnallani todella harvoin ja yleensä vain silloin kun porukat on kotona, ja kun olen siellä, en viitsi lähteä kaverieni kanssa pitämään hauskaa koska en jaksa kuunnella kultani valitusta hänen mulle soittaessaan että "missä sä oot, onko siellä paljo jätkiä? varmaan petät mua heti ku saat tilaisuuden, plaaplaaplaa" menee kohta hermo, mulla ei ole nykyään omaa elämää ollenkaan ja haluaisin sitä edes sen verran että voisin hyvillä mielin käydä moikkaamassa vanhoja kavereita ja viettää iltaa tyttöjen kesken.
Käyn kotipaikkakunnallani todella harvoin ja yleensä vain silloin kun porukat on kotona, ja kun olen siellä, en viitsi lähteä kaverieni kanssa pitämään hauskaa koska en jaksa kuunnella kultani valitusta hänen mulle soittaessaan että "missä sä oot, onko siellä paljo jätkiä? varmaan petät mua heti ku saat tilaisuuden, plaaplaaplaa" menee kohta hermo, mulla ei ole nykyään omaa elämää ollenkaan ja haluaisin sitä edes sen verran että voisin hyvillä mielin käydä moikkaamassa vanhoja kavereita ja viettää iltaa tyttöjen kesken.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatkuvaa kyttäämistä ja ei voinu vapaasti ees frendejä tavata saati sukulaisia. Eihän ketään voi omistaa, pitää se oma elämäkin olla. Mun mielestä sellanen ei ees ole rakkautta jos koko ajan ollaa määräilemässä ja kyttäilemässä toisen tekemisiä. Osoittaa vaa sen, että toisella on pahoja ongelmia ja on läheisriippuvainen ja pelkää yksinoloa. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi elää ja olla. Itsel ei tulis mieleenkään estää toista viettämästä aikaa ystäviensä kanssa.
huomioon, että loukkaat baariin mennessäsi tulevaa puolisosiasi ? miltä sinusta tuntuisi jos sinun kultasi menisi baariin 20 muun tytön/naisen kanssa ? tällaisen tilanteen sinun miehesi ilmeisesti ajattelee sinulle eli että siellä on väh. 20-30 muuta miestä, jotka vain odottavat päästä iskemään sinua. tuntuisiko sinusta hyvältä jos vieraat naiset
tulisivat sinun reviirillesi ?
itse ottaisin todellakin loukkauksena jos mieheni menisi omille teilleen baariin ryyppäämään ja tanssimaan muiden naisten kanssa !
muuten: olet kihloissa, parisuhteessa ei ole enää "minä" ja "sinä", se on "me". silloin ei olee enää omaa elämää, on vain "meidän elämä". :)
En ole aloittaja, mutta pakko kommentoida.
Totta kai jokaisella on myös oma elämä sen "meidän elämän" lisäksi. On yhteisiä kavereita ja on omia kavereita joita voi tavata yhdessä tai erikseen.
Miltä minusta tuntuu, kun mieheni menee baariin jossa on naisia seurassa jossa on naisia? No ei oikein miltään. Hän menee miespuolisten kavereidensa kanssa, joilla jollain on heiloja tai heilan siskoja jotka roikkuvat mukana. Minäkin roikun joskus mukana, mutta en aina. Miksi minua loukkaisi tuollainen? Minäkin menen tyttöjen kanssa, enkä todellakaan lähde miesmetsälle tai anna kenellekään miehelle edes mahdollisuutta kuvitella sellaista, vaikka joskus seurueeseemme eksyy myös miespuolisia (jonkun veli, serkku, poikakaveri, poikakaverin kaveri tms.).
Tanssiminen onkin sitten jo sellainen asia (mistä aloittaja ei mielestäni puhunut mitään) joka meidän suhteessa kuuluu sopimattomiin asioihin. Joillain ei. Ja kumpikaan ei siellä baarissa tanssi varta vasten vastakkaisen sukupuolen kanssa paitsi jos olemme yhdessä ja tanssimme keskenämme.
Ei mies tai vaimo ole mikään pölkky jonka päälle kustaan reviirin merkitsemiseksi. Hän on aikuinen (toivottavasti) ihminen jolla on oma tahto ja omat arvot. Hän joko pettää tai ei. Se että hänellä on ystäviä tai että hän viihtyy heidän kanssaan satunnaisesti baarissa ei ole pettämistä. Ei sitten kirveelläkään.
Kuulostat sairaalloisen omistushaluiselta ja mustasukkaiselta. Mitä et ehkä ole, ehkä sinulla vain on erilainen käsitys parisuhteesta. Mutta minua ei tuollaiseen vankilaan ole.
Onhan niitä herranjestas miehiä ruokakaupassa ja kuntosalillakin, pitäisikö minun oma mies ottaa joka paikkaan mukaan? Työpaikallekin?
"muuten: olet kihloissa, parisuhteessa ei ole enää "minä" ja "sinä", se on "me". silloin ei olee enää omaa elämää, on vain "meidän elämä". :) "
Tuo edellinen lause nosti niskakarvat pystyyn tekstissäsi. Olen ollut avopuolisoni ja kihlattuni (ensi kesänä mennään naimisiin) kanssa yhdessä kuusi vuotta. En tiedä oliko tuo lauseesi sarkasmia tai provoa, mutta minusta ajatus pelkästään "meidän elämästä" kuulostaa karmealta. Tietysti parisuhteessamme olemme me, mutta minusta se ei estä yhtään olemasta sinä ja minä (vaan päinvastoin hyvä suhde tukee myös kummankin itsenäisyyttä).
Minun mies käy kavereidensa kanssa baareissa, ympäri Suomea ja vähän rajojen ulkopuolellakin. Minäkin tapailen omia kavereita ja käydään baarissa ja reissutaan jos vain mahdollisuutta. En tarkoita että reissutaan koko ajan, mutta muutaman kerran vuodessa. Voin lähteä yksin baariinkin jos olen kotona yksin ja tanssijalkaa pakottaa. Olen saanut iskuyrityksiä ja mieheni on saanut iskuyrityksiä.. entäs sitten? Ei se tarkoita vielä toisen luottamuksen pettämistä.. pystymme puhumaan asioista ja luottamus pelaa todella hyvin (ja rakkaus myös). Mustasukkaisuus on terve tunne ja kumpikin meistä tuntee sitä toisistamme (mutta liika on aina liikaa)
Jos mieheni haluaisi pettää minua niin sitä en pystyisi estämään kieltämällä pelkästään baareissa käynnin. Toisen pettäminen onnistuu huorien kanssa tuokatunnillakin (tunnen muutaman parisuhteellisen, jotka tekee näin päivällä ja näyttelevät illat onnellista perheenisää ilman menohaluja). Ei ole minun tehtävä vahtia toista ja leikkiä omaatuntoa. Kyllä se pitää olla puolison oma järki, joka sanoo mitä saa ja mitä ei saa tehdä.. ja jos se pelaa niin silloin on ihan sama jos vaikka saakin iskuyrityksiä baarissa ja lähtee kavereiden kanssa baariin.
en ole puhunut baarittelusta mitään eli mistäs tämän vetäisit? puhun nyt siis tyttöjen leffailloista joissa tehdään ruokaa jutellaan katotaan elokuvaa ja napsitaan siideriä tai kaljaa siinä palan painikkeeksi.
toiseksi miestäni ei loukkaa se, hän sanoo että on okei jos haluan käydä kavereideni luona viettämässä iltaa mutta sitten illalla kun hän soittaa hän kysyy että: "ootko jo kovaa kännissä, onko siellä jotain äijiä? meinaatko tehdä jonku kans jotakin" siis vähän hulluja asioita (AI VÄHÄN???) toisaalta minäkin soitan hänelle ja pyydän tilannekatsausta mutta en nyt sentään ala kyselemään että "joo onko siel ämmiä jaa on vai? hyvä meeksä paneen niiden kans?" hullua....
Ja kolmantena: PARISUHTEESSA OLLAAN YKSILÖITÄ IHAN SAMATEN KUIN SINKKUINA, NÄMÄ YKSILÖT VAIN JÄRJESTÄVÄT ASIANSA TOISTA LOUKKAAMATTOMIKSI, MYÖTÄILEVIKSI JA MIELLYTTÄVIKSI okei?? geesh....
Minulla kokemus menevästä naisesta, kihlausaikanakin. Aina tyttöjen kanssa risteilylle ja muualle.Vieläkin harmittaa miksi roikuin siinä. Nyt tulisi kenkää heti.
Ei kai joku oikeasti ole sitä mieltä,että parisuhteessa ei saa olla mitään omaa elämää?
Anteeksi,mutta minusta kumppania on ihan turha yrittää kahlita suhteeseen tuolla tavalla.Jos toinen haluaa pettää,se tekee sen,vaikka kuinka olisi "meidän elämä".
Enkä kyllä ihmettelekään,miksi ihmiset pettää toisiaan jos toinen halutaan omistaa ja mitään omaa elämää ei saa olla ja yhdessä pitää olla aamusta iltaan.
Osuvasti oli tuo sanottu "Ei mies tai vaimo ole mikään pölkky jonka päälle kustaan reviirin merkitsemiseksi."Naurattaa vieläkin.
ei ny millää pahalla mut aikasta hauska juttu :D mun elämä siis loppuu siihen et käyn harvoin tyttöjen kanssa viettämässä iltaa? sori ny vain mutta me molemmat varmaan (minä ja sulhoni) seottaisiin jos ei nähtäisi muita kun toisiamme ja ryypättäis aina yhessä ym. tsiisus...kyl kavereiden kans meneminen on okei, kun vain tulee kotiin yöksi ja on kiltisti. huh huh.
Jotku roiku rapajuopoissa. Jotko pieksettää itseään viikottain.
Minun elämään ei enään kuuluisi tyttöjenkanssa remuuja.