Olemme olleet vaimon kanssa naimisissa viitisentoista vuotta. Välillä on mennyt hyvin välillä huonommin. Olin itse välillä kaukainen ja seksiä ei hirveästi ollut, sekin perinteistä. Olen jo vuoden yrittänyt saada kontaktia vaimooni. Alkuvuonna kaikki meni hyvin, lähestyimme, seksissäkin alkoi uudet tuulet puhaltamaan, todella ihanaa. Sitten kaikki loppui yhtäkkiä. Nyt en saa vastakaikua tunteilleni, tuntuu kuin vaimoni jopa inhoaisi kosketustani, pakenee sylistäni. Olen kertonut tunteistani, rakkaudestani, mutta hän kertoo minun panikoivan, onhan sitä aikaisemminkin ollut vaikeata. En epäile vaimoani vieraissa käynnistä, mutta jotenkin tuntuu, kuin olisin ilmaa, asunnon kalusteisiin kuuluva. Kuvittelenko kaiken vai onkin vialla. Mitä voisin tehdä, koska keskustelut menevät riitelyksi, tuntuu kuin hän ei halua alentua tasolleni.
Vastakaiku vaimolta hukassa
Tunteiden vuoristorata
4646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletteko koskaan keskustelleet, millaiset parisuhdemallit teidän vanhemmilla on ollut? Tai millainen vaimosi suhde on ollut isäänsä? Voisiko tämä vaikuttaa hänen suhtautumiseensa (esim. jos siellä ei ole tunnustettu rakkautta suoraan tai isä ollut epäluotettava sanoistaan huolimatta)?
Joskus ihmiset reagoivat kummasti myöhemmällä iällä lapsuudessa opittuihin tapoihin. Voin toki olla täysin väärässä, tässä vaan muutama kysymys, jota voisitte miettiä..
Ikävä sanoa, mutta vaimosi käyttäytyy aivan kuin minä avioliiton lopussa...
sitä ennen päätin todella pistää kaikkeni peliin niin seksissä kuin muutenkin.
Rakkaus miestäni kohtaan vaan oli kertakaikkiaan loppunut.
Seurasi tiuskimista kosketuksen väistämistä ja inhoa sänkyhommia kohtaan...
en vai pitkään aikaan saanut sanottua, että en vaan enää rakasta tai edes tahdo haluta rakastaa...
lopulta oli pakko kertoa ja hakea eroa.
En tietenkään tunne vaimoasi, enkä tiedä teistä mitään. Joten... mutta tuntui vaan niin tutulta
Itse ajaiduin vastaavaan tilanteeseen kun menin pettämään miestäni,sen jälkeen jokin minussa pisti jarrut päälle ja en enään tullut toimeen mieheni kanssa.Joka asia hänessä mitä hän teki tai sanoi aiheutti minussa kiukkua ja ahdistusta ,lopulta oli pakko kertoa miehelleni mistä haluttomuuteni syyt johtuivat.Tunne syvää syyllisyyttä siitä kun vieraan himossa pilasin toimivan parisuhteen joka kesti melkein 13 vuotta.Toivon että vielä joskus saan ex mieheltäni ja lapseltani anteeksi ja pääsisimme edes puheväleihin.
Aika tuttua on.Miehänä tuntuu olevan täysin keinoton asian suhteen.Asiat voivat tulla yhtäkkiä,kuin salama kirkkaalta taivaalta!
Voimia!