Ongelman muodostavat:
- Hitaasti -mutta varmasti- hajoava avioliitto
- 2 molempien vanhempien syvästi rakastamaa lasta
- Juuri sopiva mutta yksin eläessä liian kalliiksi muodostuva asunto joka jäisi minulle...
- Ihastus vapaaseen työkaveriin josta voisi kehittyä jotain. Ei mitään aloitetta kuitenkaan - ei ennen minun vapauttani.
Jos voisin ratkaista tilanteen omalla tavallani niin kävisin avioeroprosessin riittävän pitkälle (eli ero on minun ja vaimoni kanssa selvä), asunto jää minulle (on velkaa eikä asunnon myymisestä nettoa kukaan mitään koska se tarvitsee remppaa. Vaimoni ei haluaisi asua tässä asunnossa yksin). Muksut & exvaimo muuttaa lähistölle jolloin aktiivinen vanhemmuus voi toteutua minulle. Menen ja tunnustan tunteeni työkaverilleni ja pyydän häntä (jos hän lämpiää :) samantien muuttamaan luokseni - aluksi kämppikseksi vuokralle - mutta samalla voidaan kokeilla hissunkissun myös suhdepuolta. Perin tältä uudelta naisystävältäni virallista vuokraa ainakin siihen saakka kunnes hynttyyt lyödään yhteen kokonaan tai hän lähtee. Tää nainen on kätevä käsistään, remppakin onnistuisi takuulla. Sitten olis jo asunto valmis vaikka myyntiin jos ei haluttais jäädä tänne...
Vaihtoehtona se että otan alivuokralaisen jolla kustannatan osan asunnon omistamisen kustannuksista ja lainanlyhennyksistä. Tosin muksujen kanssa vähän vaikeaa tämä... :-P
Jooh. Mutta tässä on se hassu puoli että toi uus nainen olisi potentiaalisen kumppaniehdokkaan lisäksi sekä vuokralainen että työmies mulle... tuskin kovin ideaalinen tilanne tutustumisvaiheessa?
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäis tehdä?
- Hitaasti -mutta varmasti- hajoava avioliitto
- 2 molempien vanhempien syvästi rakastamaa lasta
- Juuri sopiva mutta yksin eläessä liian kalliiksi muodostuva asunto joka jäisi minulle...
- Ihastus vapaaseen työkaveriin josta voisi kehittyä jotain. Ei mitään aloitetta kuitenkaan - ei ennen minun vapauttani.
Jos voisin ratkaista tilanteen omalla tavallani niin kävisin avioeroprosessin riittävän pitkälle (eli ero on minun ja vaimoni kanssa selvä), asunto jää minulle (on velkaa eikä asunnon myymisestä nettoa kukaan mitään koska se tarvitsee remppaa. Vaimoni ei haluaisi asua tässä asunnossa yksin). Muksut & exvaimo muuttaa lähistölle jolloin aktiivinen vanhemmuus voi toteutua minulle. Menen ja tunnustan tunteeni työkaverilleni ja pyydän häntä (jos hän lämpiää :) samantien muuttamaan luokseni - aluksi kämppikseksi vuokralle - mutta samalla voidaan kokeilla hissunkissun myös suhdepuolta. Perin tältä uudelta naisystävältäni virallista vuokraa ainakin siihen saakka kunnes hynttyyt lyödään yhteen kokonaan tai hän lähtee. Tää nainen on kätevä käsistään, remppakin onnistuisi takuulla. Sitten olis jo asunto valmis vaikka myyntiin jos ei haluttais jäädä tänne...
Vaihtoehtona se että otan alivuokralaisen jolla kustannatan osan asunnon omistamisen kustannuksista ja lainanlyhennyksistä. Tosin muksujen kanssa vähän vaikeaa tämä... :-P
Jooh. Mutta tässä on se hassu puoli että toi uus nainen olisi potentiaalisen kumppaniehdokkaan lisäksi sekä vuokralainen että työmies mulle... tuskin kovin ideaalinen tilanne tutustumisvaiheessa?
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäis tehdä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos olisin tuo nainen naurasin paskaset naurut miehelle joka yrittää vain käyttää hyväkseen osaamistani ja tunteitani. eli maksasin asumisesi, korjaisin kämppäsi ja toimisin laastarisuhteenasi/panonasi. voi järjen köyhyyttä. ihan oikeasti eroa ensin niin vois tuo ajatusmaailmakin seljetä hiukan eikä olisi noin epätoivoista.
PS nainen ei saa asumistukea vuokraan koska Kela katsoo teidät automaattisesti avopariksi.
Siinä nyt vaan on sellainen juttu että toi nainen kiinnostaa ihan suhdemielessäkin minua.
Okei, jos se on niin että mun on myytävä asunto pois ja netottava ei-mitään, mentävä johonkin kuppaiseen yksiöön asumaan ja vasta sitten tutustuttava tuohon naiseen että voin vaikuttaa "VAKAVALTA" tapaukselta niin itseasiassa se on ihan ok. jos vaan saan sen naisen.
Tosin elämä nyt olis vaan vitun paljon helpompaa jos ei tarvisi jatkuvasti muuttaa ja olisi oma asunto kokoajan. Tää on todella halpa kämppä asua suhteessa kokoonsa... mutta ei ilman kahden ihmisen tuloja :-P
Tää nainen muuten on töissä eikä saisi palkkansa puolesta mitään hemmetin vuokratukea kuitenkaan koska en minäkään sitä saisi. En mä mitään opiskelijatyttöstä haikaile. Sitäpaitsi tää nimenomainen nainen ei varmaankaan anna ennen avioliittoa mutta sekin lienee kestettävissä, on aika ihana tapaus muuten :D
Pointti on siinä että mulla on hyvät aikeet ja loistava oikotie omaan kämppään (tai siis pitää tää kämppä omana yleensäkin). En mä sille mitään voi että tää nainen on just sopiva ja tilanne olis kaikin puolin parhaimmillaan niinkuin kuvasin.
tuo kuullostaa jotenkin epätoivoiselta. Ihan tuntemattomallakin vuokralaisella ois tilanteessa kestämistä kun oot lähivanhempana vuorostas, saati jos virittelet naiselle verkkkoa. tosi kiva olla rakastettuna ja kun lapset tulee tai muu vieras niin sut pistetäänkin hyllylle. vai ajattelitko suorilla esitellä uutena avokkina viikko eron jälkeen tjtn?
"tuo kuullostaa jotenkin epätoivoiselta."
Erikoiselta, exremeltä ... mutta epätoivoa tähän ei liity. En usko että noin tulee tapahtumaan ja varaudun kaikkeen muuhun toki... mutta. Noh. Mahdollinen ratkaisu tuokin.
Ja "verkon virittely" on vähän väärä sana. Kyllä mä ihan suora asiassani olisin ettei tarvisi pohtia.
"tosi kiva olla rakastettuna ja kun lapset tulee tai muu vieras niin sut pistetäänkin hyllylle."
Tervetuloa vanhemmuuteen. Sitä se on jokatapauksessa muksujen kanssa aina, parisuhteessakin. Eikä parisuhde kuitenkaan ole missään jäähyllä lastenkaan kesken, se on helvetin tärkeetä näyttää että välittää kumppanistaan... se olisi sitten toivottavasti laatuaikaa uusperheen kesken.
Tuli mun elämääni nainen nyt tai myöhemmin hän joutuu jokatapauksessa kohtaan mun lapset ja se roolitus on edessä jokatapauksessa. Mielestäni eron läheisyys ei vaikuta asiaan juurikaan.
Vanhempien välit on sitten sellainen juttu mikä määrää lasten todellisen turvallisuudentunteen. Tässä suhteessa ainakin itse olen avoin ja yhteistyöhaluinen. Jos vaimoni haluaa sitten olla huono vanhempi ja antaa pettymystentunteidensa heijastua vanhemmuuteen niin ... noh. Se on paska juttu toki, mutta ei minun valintani.
"vai ajattelitko suorilla esitellä uutena avokkina viikko eron jälkeen tjtn?"
Luultavasti näin - jos me oltais siinä vaiheessa oikeasti seurusteleva pari. En mä sukulaisia pelkää, edes omaa (ex)vaimoani.
Luultavasti jos toi äärimmäisen epätodennäköinen skenaario toteutuis voisin viikon päästä sanoa että "Tässä on kämppikseni ja ilmeisesti myös naisystäväni". Se "avopuolisous" on kuitenkin vakavamman parisuhteen muoto ja se että asuu saman katon alla vuokralaissuhteessa ja deittaa samaa henkilöä ei ihan vielä mun mielestä ole kovin vakava parisuhde. Vaikka ehkä sellaiseksi muodostumassa.
Mutta tarviiko sen ollakaan jos kuitenkin tarkoitus on hyvä?
Tuohan olisi aivan loistava järjestely! Suostuisin ilman muuta ellen olisi ihan väärä nainen ja ellei olisi rempattavaa yllin kyllin jo omasta takaa. :)
Mutta ihan tosissaan, tuohan olisi suorastaan herkullinen tilanne. Edellyttäen tietysti, ettet pyytäisi sitä naista sinne vain siksi, että hän on kätevä käsistään ja maksaa vuokraa. Tai ei kai siinäkään mitään, kunhan pelaat reilua peliä.
yrittäisit olla ratkaisematta käytännön ja aikaa vaativan tunnetason asiaa samalla. You can´t hurry love mikä kai sitten kuitenkin vaatii kypsyttelyä, aikaa ja joitain muitakin asioita. Vai haetko hyvin toimeentulevaa emäntäsielua entisen elämäsi sopeuttamiskuvioihin? Sopiva asunto löytyy aina sopivaan elämäntilanteeseen, mutta elämäsi valosta joudut tinkimään, jos tuo kämppäkuvio on se mikä ajatuksiasi rajoittaa. Ei kovin houkuttelevaa emännänkosiskelua, jos saan sanoa. Ehkä joku ihan oikea ammattitaho voisi neuvoa:-)
Ootko laskenut myös osuutesi elatusavusta ja sen, että avioeron myötä asunnon hinnasta puolet kuuluu exällesi? Ootko myös laskenut sen mahdollisuuden, että vaimo haluaa muuttaa kauemmaksi sinusta lasten kanssa ja lapsesi menettävät kunnioituksen sinua kohtaan, kun niin nopeasti hoidat itsellesi uuden naisen?
Itsekään et taida osata hoitaa suhdetta silloin, kun on vaikeampaa, vaan luulet, että uusi ihastus korvaa entisen hetkessä? Ei kaikkia muistoja korvata niin nopeasti. Huomaat vielä, että oli siinä ex-vaimossa hyviäkin puolia ja ehkäpä puhumalla ja hemmottelemalla suhteen olisi saanut taas kukoistamaan, jos sussa olisi ollut miestä siihen? Mihin unohtui se myötä- ja vastamäessä rakastaminen?
"Ootko laskenut myös osuutesi elatusavusta ja sen, että avioeron myötä asunnon hinnasta puolet kuuluu exällesi?"
Asunnon hinnasta puolet on tällä hetkellä puolet asuntovelasta jota ei ole maksettu kulujen jälkeen edes asunnon ostohintaan saakka. Asuntovelan voisi kuitata myymällä asunnon mutta käytännössä silloin jäisi ei-mitään käteen; ei ole jaettavaa arvoa. Eli velkaa ollaan puolittamassa - tällöin vaimoni voi - jos se minulle sopii - jättää asunnon minulle ja otan hänenkin velkaosuutensa harteilleni. Jos kumpikaan ei jää asuntoon niin silloin se myydään ja velka nollataan.
Ja elareita ei tule tai ne ovat varsin pienet koska muksut ovat yhteishuoltajuudessa. Koska ero on tapetilla olemme sopineet että hän jää lähialueelle... joka ei ole ihan varmaa kuitenkaan. Jos hän muuttaa vekka myyn tai vuokraan asunnon ja muutan mukaan vaikka timbuktuun (lapset mulle äärimmäisen tärkeitä).
"lapsesi menettävät kunnioituksen sinua kohtaan, kun niin nopeasti hoidat itsellesi uuden naisen? "
Lasten kanssa voi keskustella ja heille on oikeasti ihan sama minkämuotoinen vanhempien parisuhde on jos sitä on lainkaan, tän vahvistin ihan lastenpsykologilta joka on opiskellut aihetta reippaasti. Vaimo puolestaan saa luvan tottua ajatukseen koska hoidan eron kuitenkin asiallisesti ja pettämättä loppuun. Siitä eteenpäin en aio pidätellä elämääni koska katson olevani siitä lopullisesta eroilmoituksesta lähtien vapaa seuraamaan halujani ja tunteitani.
Suhtautuminen uuteen naiseen on sitten hänen murheensa, siinä vaiheessa hänen mielipiteensä on toissijainen suure.
Ihastumiselle ei voi mitään, sensijaan - kuten sanoin - en ole tehnyt ihastumiseni kohteen eteen yhtään mitään. Sikäli kuin tunteilleen ei voi katson että olen toiminut ehdottomasti parhaalla mahdollisella tavalla parisuhteeni kannalta.
"Itsekään et taida osata hoitaa suhdetta silloin, kun on vaikeampaa, vaan luulet, että uusi ihastus korvaa entisen hetkessä? "
Sovitaanko niin että sä neuvot mua mun tunteissa JOS mä saan tulla neuvoon sua sun tunteissa?
Jos tollanen järjestely ei sovi niin sovitaanko että mun tunteet on mun tunteita ja elän niiden kanssa parhaani mukaan.
"Mihin unohtui se myötä- ja vastamäessä rakastaminen?"
Sitä mitä koskaan ei ole ollutkaan ei voi unohtaa.
...sä ihan oikeasti uskot tuohon?
En usko että tollanen on mahdollinen ratkaisu mutta se itseasiassa teoreettisena mahdollisuutena ON sitä.
Kukaan - paitsi nettikatti - ei ole tarpeeksi (tyhmän)rohkea moiseen. Tiedän sen oikein hyvin.
Mutta se ei tee musta silti feikkiä tunteitteni ja ajatusteni kanssa ;-)
"Kukaan - paitsi nettikatti - ei ole tarpeeksi (tyhmän)rohkea moiseen."
Äläs nyt mollaa. Kysehän on siitä, että kun tietää pärjäävänsä elämässä, uskaltaa ottaa riskejä. Kun tietää, että omat jalat kantavat, ei tarvitse koko ajan miettiä huijaako joku minua. Ennemmin tai myöhemmin joku huijaa, mutta valinnat ovat kuitenkin olleet omia ja seuraukset kestettävissä.
(Todellisuudessa voin kyllä olla enemmän tyhmä kuin rohkea. Tai sitten minulla on oma lehmä ojassa, kun olisi täälläkin yksi rempattava talo... :) )
"Kysehän on siitä, että kun tietää pärjäävänsä elämässä, uskaltaa ottaa riskejä. Kun tietää, että omat jalat kantavat, ei tarvitse koko ajan miettiä huijaako joku minua."
Suorastaan kuninkaallinen asenne! 10 !
Sä vaikutat sekä loistavan itsetunnon omaavalta että elämänfilosofialtasi todella terävänä.
Toivon onnea remonttireiskan kaappaukseen :D
Ja siis sanoin sen "tyhmänrohkean" tosiaan pilke silmäkulmassa. Väittäisin että haistoit sen jokatapauksessa... kunhan vaan varmistan... :)
Haistoinhan minä. :)
Ja kiitos!
mieltä, että tuo voisi toimia. Jos osaat asettaa sanasi vähän paremmin kuin tässä ketjussa. Jos ajatusmaailmasi on sellainen, että tuon toisen naisen tunteilla ei juurikaan ole väliä, sitten ei toimi. Kyllä sun pitää siitä välittää ja näyttää se, jos se sun takia ottaa vastaan tuon elämänmuutoksen.
Juu, en ole mikään hirveän fiksu sana ja aihevalinnoissani ja painotuksissani... mutta kyllä, se nainen merkitsisi mulle paljon ja ottaisin hänet huomioon kyllä todella todella paljon... Kaikkeen kuitenkaan en pystyisi venymään vaikka haluaisin, siinä mikä liittyy lapsiin ja heidän tarpeisiinsa.
Mut kiva kuulla että ajattelet noin. Mä voin vaan kuvitella mitä kaikkee tästä kuviosta voi saada mielikuviteltua negatiivisessa mielessä...
Joo-oh. Voi naisparkaa kun vaan tietäisi mitä aion ehdottaa muutaman kuukauden sisällä. Luultavasti jo se että minä jota hän pitää varattuna miehenä otankin eron ja ilmoitan että oon ihastunut häneen on jo melkoinen shokki... puhumattakaan siitä että ehdottelen yhteiselämää melkein heti kättelyssä jos jonkinlaista tahtoa löytyy...
Kuinka sen voi mitenkään järkevästi sanoa ja selittää? Voi tuska sentään...
kestää rehellisyyden. Pystyisinpä itse pukemaan sanoiksi tunteitani, vastaavassa tilanteessa. Mutta varmasti parhaalta tuntuisi seurustella ensin.
Jos fyrkat ei riitä niin myykää se asunto. Piste.
Huonot puolet ideassasi:
Nainen ei varmasti innostu siitä että pitäisi muuttaa vasta eronneen ukon laastariksi. Liian paljon liian nopeasti. Ei, ei, ei.
Jos nyt jostain kumman syystä nainen suostuisi, exäsi saisi hepulin. Heti uusi nainen yhteisessä kodissa, vielä työkaveri. Ensimmäiseksi miettisi että olet pettänyt häntä sen kanssa -> sota
ihan oma koti, laitettu rakkaudella niin kuin naisilla yleensä on. Sä haluat että se muuttaisi sieltä johonkin rempattavaan asuntoon jossa pitäs tehdä töitä, mutta johon se ei saa panoksellaan omistusoikeutta, siis se maksaa sun lainaa vuokrallaan ja remppaa sun kotia työpanoksellaan, mutta sä voit lempata sen ilman mitään takuita mistään ulos siitä jos ei suju. Asunnon arvo nousee koko ajan ja lainasi lyhenee, mutta se ei näy missään naisen elämässä. Kuullostaa niin helvetin reilulta sopimukselta. Jos olisin nainen suostuisin korkeintaan niin, että maksasin vastikkeesta puolet eli asumiseni ja hoitelisin omat safkani ja muut menoni itse. Vuokran maksaisin työllä. Silloin se ehkä menis kun ottaa huomioon asumisen laadun tippumisen, epävarmuuden, työmäärän, oman yksityisyyden menettämisen (vai voitko tarjota hänelle muuta kuin yhteiset tilat ja lukottoman makkarin oven?), lapset, selittelyt verotoimistossa (ei, emme ole avopari, remppaamme vaan yhdessä kenties tulevan miesystäväni kämppää)...
Itse sinällään olen niin hullu, että voisin hypätä johonkin tuollaiseen, mutta en taatusti ihan sinun ehdoillasi, minun mielestä ne ovat kohtuuttomat. Jos nainen on todellakin kätevä käsistään ja aikaansaapa niin miksi et suorilla ehdota että lunastais puolikkaan? Asiat ei siitä mihinkään muutu ja jos ei suju voitte myydä kuitenkin voitolla jos olette remontoineet sen yhdessä kuntoon. Jos siitä syntyy suhde niin mikäs sen hienompaa, jollei, niin saatte kuitenkin rahallisen korvauksen vaivannäöstänne.
Luin mielenkiinnolla suurimman osan vastauksista. Aika suunnitelman olet tehnyt. Aina ei vain kannata suunnitella liikaa. Aina suunnitelmat eivät toteudu kuten sinä toivot.Rakkautta ei saa rahalla.Itse "vapaana työkaverina" en lähtisi kenenkään miehen asuntoon ennen kunnon seurustelua puolesta vuodesta vuoteen. Lisäksi mikäli miehellä on ennestään lapsia, täytyy olla todella huippu kaveri, jotta jatkaisin suhdetta. Vapaalle lapsettomalle naiselle on vara mistä valita, heh...(teistä yksinhuoltajapojista...)
Ja toisen omistamaan asuntoon en itse lähtisi, ellen saisi ostaa puolta osuudesta. Bisnes se on naisenkin bisnes. Suhde on aina sijoitus tavallaan, jos sen näinkin haluaa kuvata. Ja sitähän sinä tässä juuri olet mietiskellyt.
Nettikatti on jälleen eri mieltä. :D - siitä alkaa tulla näemmä tapa. Mutta siis: Yhteisen talon omistaminenko mahdollistaisi rennon etenemisen suhteessa. Huh!
Taidan olla todellakin tyhmä, kun en ollenkaan ymmärrä asiaa niin, että ap. olisi naista kusettamassa. Ei kai hän sitä sinne taloonsa väkisin raahaisi. Jos vuokra on asiallista tasoa ja siitä kenties osa maksetaan taloa remppaamalla, niin mikä on ongelma?
Tiedät siis varmasti, että tällä työpaikkasi naisella on tarvetta vuokra-asuntoon, hänellä ei siis ole omistusasuntoa? Jos on niin, tuskinpa haluaa muuttaa vuokralle tai jos hänellä on mukava vuokrakämppä, niin miksi luopua siitä ja omasta itsenäisyydestä.
Ei millään pahalla, mutta naisena itse kyllä välttelisin vastaeronnutta miestä, jolla lapset ja vaimo asumassa lähistöllä. Tollasesta voi syntyä aika soppa... Kannattaisi varmaan suunnitella asiat niin että pärjää yksinkin ja sitten vasta myöhemmin aloitella suhdetta.
Aika monet tässä ketjussa ovat suhtautuneet nuivasti tai tuomitsevasti ajatuksiisi. Itselläni on eropaperit vetämässä, täysin velkainen talo ja lapsiakin vielä. Lisäksi ihastuin 9 vuotta nuorempaan naiseen, mutta tämäkin siis vasta sen jälkeen, kun vaimo ilmoitti haluavansa eron. Mitään pettämiskuvioita ei ole ollut.
Näin ollen pystyn samaistumaan tilanteeseesi, enkä leimaisi tätä uutta mahdollista suhdettasi miksikään laastarisuhteeksi. Ajattelin ainakin itse omalla kohdallani, että onko mulla tai kenelläkään muullakaan varaa torjua mahdollinen elämänsä rakkaus vain siksi, että se ilmaantuu epämukavaan aikaan?
Itsekään en halua taloa myydä, koska siitä ei tulisi kuin takkiin molemmille. Sinun tapauksessasi ottaisin pikapuoliin selvää, mitä se mahdollinen uusi naisystäväsi ajattelee. Pyydä hänet johonkin rauhalliseen paikkaan ja puhu kasvokkain tunteistasi.
Jos saat vastakaikua, niin ihmetelkää sitten yhdessä asumisjärjestelyjä. Minustakaan ei ole kyllä oikein reilua, että hän tulisi vuokralle ja remppa-avuksikin vielä, ellei vuokra olisi sitten tosi alhainen. Ehkä sitä sijoitusta voisi ajatella ennemmin, että ottaisi kannettavakseen puolet velasta. Se olisi tasapuolisempaa. Mutta selvittäkää keskenänne.
Nämä on vaikeita asioita, mutta ei ne lapset siitä ainakaan kärsi, jos isä on onnellinen. Ja turha kenenkään piikitellä avioliittolupauksista. Elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa. Ei se ole mikään ratkaisu että velvollisuudentunnosta vain pysytään yhdessä.
Jos tuleva eksäsi pahoittaa mielensä siitä, että sinulla on uusi nainen kiikarissa, niin se on sitten hänen henkilökohtainen ongelmansa. Toisaalta silloin hän saattaa vaatia taloa ositukseen ihan kiusallansa, joten fiksuinta olisi tehdä asiasta sopimus ennen kuin paljastat hänelle koko kuvion...