Tulipa luettua tämäkin juttu:
http://www.iltalehti.fi/perhe/200710156701711_pr.shtml
"Kotikielenä espanja
Kun kuubalainen tanssitaiteilija Ana Risquet ja suomalainen kansanedustaja ja entinen työministeri Urpo Leppänen rakastuivat toisiinsa Santiago de Cubassa Tropicana-clubilla 1989, heillä ei ollut yhteistä puhekieltä.
Ana muutti miehensä kotimaahan 1991. Vuosien mittaan Urpo on opiskellut espanjaa niin paljon, että se on perheen yhteisenä kotikielenä. Ana ei ole tullut opetelleeksi suomea, jota Urpo toki puhuu poikansa kanssa.
Anan elämää rikastuttavat espanjankieliset tv-kanavat, joita hän seuraa ahkerasti. Stefanin espanja on sujuvaa, vaikka hänellä ei koulussaan olekaan mahdollista opiskella äidinkieltään."
Todella järkyttävää, että rouva Leppänen on asunut 16 vuotta Suomessa eikä ole vaivautunut opettelemaan maan kieltä. Ei kyllä hyvää kuvaa anna Ana Leppäsestä. Tulee mieleen laiskuus, mikäpä muukaan tuossa voisi olla syynä. Urpo on opetellut espanjan kielen, vaikka hänellä lähtökohta espanjan kielen opiskeluun on huomattavasti heikompi kuin Anan mahdollisuus suomen opiskeluun, sillä Leppäset asuvat pääosan vuodesta Suomessa, jossa ei pääse käyttämään espanjan kieltä kovinkaan usein (paitsi tietenkin Anan kanssa). Sen sijaan Ana ei osaa suomea, vaikka on suomenkielinen mies ja lapsi ja asuukin täällä.
Osaako sinun puolisosi suomen kieltä ja mitä mieltä olet Ana Leppäsen tapauksesta?
http://www.iltalehti.fi/perhe/200710156701711_pr.shtml
"Kotikielenä espanja
Kun kuubalainen tanssitaiteilija Ana Risquet ja suomalainen kansanedustaja ja entinen työministeri Urpo Leppänen rakastuivat toisiinsa Santiago de Cubassa Tropicana-clubilla 1989, heillä ei ollut yhteistä puhekieltä.
Ana muutti miehensä kotimaahan 1991. Vuosien mittaan Urpo on opiskellut espanjaa niin paljon, että se on perheen yhteisenä kotikielenä. Ana ei ole tullut opetelleeksi suomea, jota Urpo toki puhuu poikansa kanssa.
Anan elämää rikastuttavat espanjankieliset tv-kanavat, joita hän seuraa ahkerasti. Stefanin espanja on sujuvaa, vaikka hänellä ei koulussaan olekaan mahdollista opiskella äidinkieltään."
Todella järkyttävää, että rouva Leppänen on asunut 16 vuotta Suomessa eikä ole vaivautunut opettelemaan maan kieltä. Ei kyllä hyvää kuvaa anna Ana Leppäsestä. Tulee mieleen laiskuus, mikäpä muukaan tuossa voisi olla syynä. Urpo on opetellut espanjan kielen, vaikka hänellä lähtökohta espanjan kielen opiskeluun on huomattavasti heikompi kuin Anan mahdollisuus suomen opiskeluun, sillä Leppäset asuvat pääosan vuodesta Suomessa, jossa ei pääse käyttämään espanjan kieltä kovinkaan usein (paitsi tietenkin Anan kanssa). Sen sijaan Ana ei osaa suomea, vaikka on suomenkielinen mies ja lapsi ja asuukin täällä.
Osaako sinun puolisosi suomen kieltä ja mitä mieltä olet Ana Leppäsen tapauksesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja turha tuoda tuota esille verhottuna iskulauseena.
Naisystäväni opiskelee jo Suomea tällä hetkellä kotimaassaan, vaikka ei edes viisumi ole varmaa...
Näkisipä samaa aktiivisuutta nuorten työttömien maisterien työnhaussa muihinkin, kuin pääkaupunkiseudun omaa alaa vastaaviin paikkoihin...
Anan ei tarvitse osata suomea, kun on kiltti mies joka elättää. Kyllä minullekkin kävisi, niin ja se 200m2 kämppä myös.
ihan turha syytellä tai arvostella. jos ana pärjää hyvin ilman suomen kielen taitoa niin miksi hänen pitäisi sitä opetella.
Niin, kyllä minäkin pärjään ulkomailla pelkällä suomenkielellä, mutta pärjäävätkö muut minun kanssani?
Kyllä leipä lentää laiskankin poskeen suomessa.
Uskomatonta on lähinnä se, että joku voi VÄLTTYÄ maan kielen oppimiselta 16 vuoden ajan! Kyseessähän ei siis ole ummikko perhe vaan yksi perheenjäsenistä.
Olen itse asunut viidessä eri maassa ja paikallisen kielen sulkeminen mielestä olisi ollut kovan työn takana. Kieltä oppii jo tahtomattaan passiivisesti. Mielestäni kieltäytymiseni paikallisen kielen oppimisesta ja käytöstä olisi ollut ylimielisyyttä heijastava loukkaus kyseisen maan kansaa kohtaan.
Tässä Anan tapauksessa on joutunut tosi moni suomalainen 16 vuoden ajan palvelemaan poikkeuksellisesti ilmeisesti englanniksi, kampaaja, lääkäri, myyjä... kaikkien muiden tulee vaivautua vain siksi että pikkurouva ei itse halua nähdä yhtään vaivaa.
Minun mieheni osaa suomea riittävästi pärjätäkseen. Se, että Ana Leppänen ei osaa, ei liikuta minua pätkääkään. Eiköhän perheellä ole varaa hankkia tulkki, jos sitä tarvitsevat. Erikoistahan se toki on, siltä kannalta ettei ilmeisesti ole tahtoa oppia puolison ja kotimaan kieltä sekä siltä kannalta, että kielen oppimiselta on tosiaan vaikea välttyä, kun sen keskellä elää. Mutta rouvahan vain "ei ole tullut opetelleeksi", joten asia on sitä myöten selvä.
Jos on valmis elämään tulkkaamisen varassa, niin siitä vaan. Kukin taplaa tyylillään.
Meillä mies osaa jonkin verran suomea ja opiskelu jatkuu. Motivaatio on kova, vaikka emme ole ainakaan tietääksemme Suomeen muuttamassa. Minä olen opetellut miehen (työkomennusten) takia jo kaksi kieltä. Ja kotikielenä meillä on ja pysyy espanja.
Enkä kyllä muuta oletakkaan kuin ei Suomessa asu ja tuskin tulee ennen eläkeikää asumaankaan. Mutta ihmeenä pitäisin, jollei sitä opettelisi jos syy Suomeen tulisi muuttaa.
Ihmetyttää kyllä se, että Urpo Leppänen, jonka entisenä ministerinä kuvittelisi olevan jossain määrin sivistynyt, ei ole ryhtynyt toimiin vaimon kielikylvyn suhteen. Eihän aikuista ihmistä tietysti pakottaa voi, mutta jos seurana on espanjankieliset tv-ohjelmat, aviomies ja poika, niin kyllä sosiaalinen elämä aika vähälle jää. Olen aina kuvitellut kuubalaisten olevan sosiaalista porukkaa, joten luulisi Anan elämän olevan melko väritöntä.
Mutta voin olla ihan väärässäkin. Voihan olla, että Analle riittää oma perhe ja epäitsenäinen elämä. Siis epäitsenäinen siinä mielessä, ettei hän voi hoitaa omia asioitaan suomalaisessa yhteiskunnassa, puhua suomalaisten ystävien kanssa syntyjä syviä, varata kampaajaa tai lääkäriä. Eivät tällaiset asiat minua kuitenkaan järkytä, kuten aloittajaa.
Vaikea nähdä toisten elämään. Lähinnä on surullistä, että Ana menettää suomalaisen yhteisön ja ystävät kielitaidottomuutensa takia.
Ukko opetteli suomen ja puhuu sitä ihan hyvin. Suomessa kuitenkin on osattava suomea solahtaakseen yhteiskuntaan sujuvasti ja itsekin olen taipuvainen ajattelemaan niin, että jos muuttaa toiseen maahan ja kulttuuriin, niin pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja opetella paikalliset kuviot. Mutta jokainen tietysti taaplaa tyylillään.
Oliko miehesi ensimmäinen suomenkielinen sana "lihapulla"? :-D