Mieheni jätti perheensä, koska yhteiselämä ei kertakaikkiaan sujunut. Hän pakeni työhönsä, ja kävi kotona vain nukkumassa. Lähes sairastui.
Muutos tuli, kun kohdattiin. Seurusteluaikaa ei juurikaan ollut, vaan muutettiin heti yhteen.
Tästäpä anoppi riemastui ! Haukkui poikaansa avionrikkojaksi ja perheensä hylkääjäksi. Ei luonnollisesti halunnut kuulla minusta sanaakaan.
Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen avioiduttiin. Sen sijaan että anoppi olisi onnitellut, tuli kovat haukkumiset, ja välien katkeaminen poikaansa lopullisesti.
En ole koskaan nähnyt anoppiani, enkä sitä kaipaakaan. Mieheni puolesta suren, sillä hän ihan selvästi kärsii, että yhteydet sukulaisinsa ovat poikki.
Muuten on asiamme kunnossa. Lapset ovat luonamme säännöllisesti eikä heidän kanssaan ole ongelmia ollut.
Minä vain ihmettelen, mitä anopin päässä liikkuu. Kysyä en voi, koska ei halua olla yhteyksissä millään tavoin. Osaisiko joku valaista asiaa ? Ehkä samanlainen anoppi on jollakin toisella.
Muutos tuli, kun kohdattiin. Seurusteluaikaa ei juurikaan ollut, vaan muutettiin heti yhteen.
Tästäpä anoppi riemastui ! Haukkui poikaansa avionrikkojaksi ja perheensä hylkääjäksi. Ei luonnollisesti halunnut kuulla minusta sanaakaan.
Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen avioiduttiin. Sen sijaan että anoppi olisi onnitellut, tuli kovat haukkumiset, ja välien katkeaminen poikaansa lopullisesti.
En ole koskaan nähnyt anoppiani, enkä sitä kaipaakaan. Mieheni puolesta suren, sillä hän ihan selvästi kärsii, että yhteydet sukulaisinsa ovat poikki.
Muuten on asiamme kunnossa. Lapset ovat luonamme säännöllisesti eikä heidän kanssaan ole ongelmia ollut.
Minä vain ihmettelen, mitä anopin päässä liikkuu. Kysyä en voi, koska ei halua olla yhteyksissä millään tavoin. Osaisiko joku valaista asiaa ? Ehkä samanlainen anoppi on jollakin toisella.
Vastaukset 32
Vanhimmat
asiaa: tottakai mies on sanonut sulle, että meni niiiiin huonosti ennen kuin tapasi sut. Mutta eipä ollut kumminkaan eronnut ennen sun tapaamistasi.
Tuskin olet kuullut ex-vaimon kantaa asiassa?
Toivottavasti sinä olet nyt miehellesi se oikea, eikä hän ala taas hyppiä aisan yli, kun sinä saat lapsia ja rupsahdat.
Uudelle naisellehan tietysti kerrotaan objektiivinen versio siitä miten asiat meni!
enkä ole koskaan ymmärtänyt kaltaistasi juttua. Eli otit miehen,vaikka tiesit että hänen perheensä kärsii ja varsinkin lapsensa.Silti olit valmis lohduttaja! Ok, mutta mies on mies,aina vaikka voissa paistaisi.Mitä sitä huonoa liittoa jatkamaan, mutta menit jos lennosta hänen kanssaan yhteen. Todella törkeää. Itse en moiseen lähtisi,kukasta kukkaan. Ainahan siihen selityksiä löytyy,,"ei yhteistä aikaa...jne, joten muutimme heti yhteen.." Voi voi tuossa jutussasi suurimmat häviäjät ovat lapset. Toivottavasti pääsevät yli. Heille on tosi kova juttu että isällään on joku uusi kaveri. Ymmärrän asian niin, että miehessäkin on jotain ns.vikaa,koska äitinsäkin on pannut välit poikki. Yleensä anopit eivät herkästi näin tee,vaan ovat poikansa puolta viimeiseen asti ja siinä kaikki miniät ovat kaukana.
Anna miehelle aikaa selvittää välinsä entisen kanssa. ILMAN SINUA ja apujasi. Kun välit entiseen vaimoon on hyvät niin kyllä ne siitä muutkin korjaantuu.Niin pääsette tekin uuteen elämään kiinni.
"Minä vain ihmettelen, mitä anopin päässä liikkuu."
Ihan puhdas arvaus on, että äiti suree, kun lapsensa on avionrikkoja ja perheensä hylkääjä. Ensi kerralla älä aloita suhdetta naimisissa olevan miehen kanssa.
Tuossa on jotakin tuttua; ei itse tilanteessa, vaan käyttäytymismallissa; mieheni äiti on samanlainen.
Anoppi ei todella välitä pojastaan ihmisenä, vaan on luonut jonkinlaisen käyttäytymismallin mielessään, ja nyt kun poika ei täytä äidin odottamaa mallia, pistää välit poikki.
Jos poika olisi todella rakas, olisi äidille tietysti tärkeintä hänen hyvinvointinsa! Olette löytäneet toisenne ja lapset voivat hyvin;onnea elämäänne, ikävää että miehesi on menettänyt äitinsä jo hänen eläessään. Kuitenkin nyt miehesi elää omaa elämäänsä eikä äidin mallintamaa; sehän on tärkeintä, eikö:-)
Jeps,minun pakko olla samaa mieltä kuin useimmat täällä sillä olen itse ollut jätettynä osapuolena.
Mistä tiedät että mies on kertonut sinulle totuuden aikaisemmasta perhe-elämästään?Oletko kuullut exän version asiasta?Ymmärrän kyllä anoppia sillä minun exäni äiti melkein teki samoin pojalleen kun hän jätti minut ja pienen lapsemme toisen naisen takia.
Poikamme on isovanhemmilleen kaikki kaikessa ja anoppini syytti sitä toista naista juuri samasta kun anoppisi sinua ja tottahan se on vai erosiko mies lastensa äidistä ennen kun tapasitte vai pettikö hän tosiaan lastensa äitiä kanssasi?
Jos näin on niin ymmärrät varmaaan että minä en ainakaan voi tuntea sympatiaa miestäsi kohtaan...
Onhan se tietenkin ikävää jos äiti hylkää lapseensa mutta niin makaa kuin petaa...
Edelleenkin ärsyttää nämä "sokeat" kirjoitukset siitä, että aina tehdään "toisesta naisesta" syyllinen syrjähyppyyn. Hei se syy on AINA SIINÄ SYRJÄHYPYN TEHNEESSÄ PUOLISOSSA.
Mutta jostain kumman syystä puolisot ja äidit/anopit vain ummistavat silmänsä, tältä tosiasialta.
Eihän nyt MIEHESSÄ mitään vikaa ole.
Aivan ilman omaa syytään ajautuu tilanteisiin, että toinen nainen tulee ja korjaa pois hylätyn miesparan, joka kaikkensa koettaneena sitten joutuu ulkoruokintaan kuin kesäkissa.
Anoppi ja exävaimo sitten istuvat kahvikupin ääressä ja kertovat tyttärelle, MILLAISIA miehet on.
Tytär yrittää noudattaa annettuja neuvoja omassa liitossaan, mutta sitten mies lähtee, ja sanoo tyttären olevan liian riippuvainen miehestä. Uusi, avarakatseisempi nainen jo odottaa kulman takana.
Tytärkin siis epäonnistui ja huonolla käytöksellään ajoi miehen pois.
Niin se on monessa polvessa. Onneksi tulee se toinen nainen ja korjaa rippeet.
että kaikki vaan vaikkapa sun miehen kimppuun, sitä saa pokata minkä kerkeää? Annat oiken luvan ja suosittelet?
joskus tosiaan pitää olla itsekäs,missää suhteessa ei saa elää sukulaistensa takia,jos ei ole hyvä olla niin sit pitäis erota ja lähteä aloittaa uusi elämä toki unohtamatta lapsiansa koska ne on tärkeitä vaikka ero tuliski. mulla itellä samoja kokemuksia siitä et jos erotaan niin toista haukutaa ja se vituttaa todellaki. itsellä kans välillä harkinan alla ksoka lähtis vetämää mut lapsi pitää mut edelleen paikallaan joka tosin on väärin,lapsi vaistoaa varmasti jos on ongelmia.
hylkää poikaansa ihan hepposin perustein.
Tässä on nyt jotain todella suurta, minkä MIEHESI PIMITTÄÄ SINULTA. On kohdellut exäänsä todella paskamaisesti tms. äiti on tämän kaiken nähnyt vierestä SINÄ ET. Sinulla on vain miehesi SUBJEKTIIVINEN NÄKEMYS tilanteesta.
Melkoisia salaliittoreorioita tällaisestakin aiheesta kehkeytyy.Varmaan on takana jotain suurta ja pahaa jota mies ei kerro ym. Saattaapa ollakkin tai sitten ei mutta jos ollaan aikuisia ihmisiä niin ne asiat selvitetään puhumalla keskenään.Varsinkin jos on kyseessä poikaansa rakastava äiti ja yhtälailla äitiään rakastava poika niin sitä suuremmalla syyllä.Onko tässä nyt kyse ylipäätään entisistä miniöistä tai nykyisistä miniöistä vaan olisikohan ne pojan ja äidin välit olleet vaikeat aina.Jos välit ovat hyvät niin tuskin ne kokonaan katkeavat vain sen takia jos poika eroaa ja löytää uuden,hyväksyy äiti poikansa ratkaisuja tai ei.
"Varsinkin jos on kyseessä poikaansa rakastava äiti ja yhtälailla äitiään rakastava poika niin sitä suuremmalla syyllä..." Onko mahdollista, että vaimo nro I olisi myös yksi rakastavista henkilöistä. Vaimo ja äiti ja lapset rakastavat miestä.
Miten hän sen kokee? Etsimällä uuden naisen, jättämällä nuo naiset selkänsä taakse. Itkien lapsia, joiden äiti on tyly, eikä haluaisi antaa lapsia hänelle, vaikka he ovat puoleksi isänkin lapsia.
Ai, eikö halua antaa lapsiaan uudelle vaimolle? Miksei? Kuka huushollista huolehtisi, jollei olisi uutta muijaa?
On se kyllä epistä, että mutsi yrittää ihan katkaista välit vain sen takia, että poika eroaa ja löytää uuden.
Ei äiti hyväksy pokansa ratkaisuja!! HYI äitiä.
Kyllä se osoittaa, että välit ei ole ennenkään olleet hyvät.
On varmasti vaimo nro 1 ollut myös yksi rakastavista ihmisistä tai onko ollut vai ei sitä me emme tiedä mikä on se suhde ollut.Pointti lienee se että äidin ja lapsen suhde on kuitenkin eri tavalla ainutlaatuinen.Se kestää läpi elämän halutaan sitä tai ei.Saman lailla kestää tämän miehen ja hänen lastensa suhde,hyvänä tai huonona riippuen siitä miten sitä suhdetta hoidetaan.Eipä ole miehellä kummoinen vanhemmuuden malli.Malli on se että jos teet virheen josta vanhempi ei pidä niin sitten ei olla tekemisissä ja vanhemmilla on oikeus aikuisia lapsiaan kohdella miten haluavat.Itse eron läpi menneenä ja omien vanhempien kanssa heidän reaktioitaan erosta läpi käyneenä väitän että vaikka kuinka lasten ratkaisut ovat varmasti vaikeita välillä vanhemmille ja melkein mahdottomia hyväksyä niin jos suhde on kuitenkin ns.normaali(mitä se sitten onkaan) niin se kestää myös ne lasten omat ratkaisut.Johon heillä on myös oikeus.Erot eivät koskaan ole helppoja,on siinä kolmansia osapuolia tai ei.Ainakin äiti käytöksellään vaikeuttaa eron käsittelemistä ja elämän eteenpäin jatkamista kaikille osapuolille.
Ei minunkaan äitini hyväksynyt vävyään moneen vuoteen. Poikamme oli jo 1v enennkuin hän näki ensimmäisen kerran. Tyttäremme rippijuhlissa pyysi vävyltänsä anteeksi käytöstään. Ja siitä 2 vuoden päästä jo erosimme. Suurin syy äitini käytökseen oli hänen omat mielikuvitukselliset ongelmansa. Minä en ole enää ollut puheväleissä äitini kanssa vuoteen, sen jälken kun hän haukkui kuolleen isäni. Kirjeitä äitini on lähetellyt, joissa kaataa kaiken sisäisen patouman haukkumalla isääni, hänen sukuansa ja meitä lapsia. En jaksa enää häntä tavata, kun aina on sama haukkuminen päällä...normaaliko??
Minunkin äitini katkaisi välit minun kanssa, kun otin eron silloisesta aviomiehestä ja lähdin toisen matkaan. Äiti oli aina kovasti tykännyt ensimmäisestä aviomiehestäni.
Äiti jaksoi vihoitella kaksi vuotta, mutta sen jälkeen välit ovat korjaantuneet.
Kyllähän se koville näyttää ottavan vanhemmilla, kun aikuiset lapset "tekevät tyhmyyksiä", mutta kaikkien on tehtävä silti omaa elämäänsä koskevat päätökset itse, vaikka päätökset eivät kaikkia sukulaisia miellyttäisikään.
Paras anoppi kuollut anoppi ja se pitää monenkin kohdalla paikkansa.
on katkaissut välit minuun ja perheeseeni aina noin vuoden ajaksi kerrallaan. Syitä tähän on ollut jokaisen 4 lapsen odotusaika ja syntymä kun perheeseemme on otettu koirat (2kpl). Haluaa vaan kontrolloida minun elämää kuolemaansa asti. Vaikka nuokin on ollut iloisia asioita, ei vaan ole voinut kai hyväksyä minun omia päätöksiä. Tällä hetkelläkin ollaan "riidoissa". Ja syy tähän on se, että meille tuli kaks viikkoa sitten koiranpentu. Olen surullinen hänen käytökseensä omien lasten vuoksi. Oikeasti itse en halua edes nähdä nyt häntä.
No hieman asian vierestä, mutta joillakin anopeilla tuntuu olevan hillitön tarve saada elää lapsensa kautta ja kouristuksenomaisesti ohjailla heidän elämäänsä, antaa hyväntahtoisia "neuvoja" tämän tästä, jos ei hyvällä niin sitten pahalla.
Itse aikoinaan sain kuulla anopilta mm; Että kuinka minun ei ikinä olisi saanut avioitua Hänen tyttönsä kanssa, valistipa hän vielä lasten lukumäärästä, kodinhoidosta, työn ja koti-isyyden yhteensovittamisesta jne, jne...ja muisti tietenki muistuttaa että kuinka ei ole sopivaa että duunari otti hänen akateemisen tyttönsä puolisoksi...ja se myrkyn kylvö kantoi ajallaan hedelmää, hänen tyttönsä silmät "aukeni" ja hänkin alkoi oireilla koulutuseroista ja vaikka mistä, kunnes haki eron vastoin minun ja lapsemme tahtoa...niinpä, anopitkin voivat olla omien elämän kriisiensä raunioittamia ihmisiä jotka sitten levittävät katkeruuttaan kirouksenomaisesti aina seuraaville sukupolviille...No onneksi ihmisarvo ei ole anopin lausumien varassa, vaikka ne pahaa tekikin kuulla ja ahdistivat ja saivat aikaan milloin vihaa, milloin vuolaita kyyneliä...sanoilla vaan voi satuttaa aika pahasti.
No säälittävähän se on katkeduuden raunioittama ihminen, kyllä siinä hommassa jos missä menee oma elämä aivan hukkaan.
Taisteluterveisin paaria-kastiin noteerattu :)
Ps. Tämä ei ole kannanotto otsikkoon, itse vaan olen hylkäyksen kokenut ja se rikkoo ihmistä, kenenkään ei tulisi kepein perustein puolisoaan hylätä, niin se Iso Kirjakin asiasta opettaa.
No elämä on...jaksellaan vielä kaikesta huolimatta eikös jep? :)
>>Kyllä te monet avioparit olette tosi lapsellisia. Ette ajattele muuta kun omaa itseänne, lapsista piittaamatta. Kyllä se on parempi kun otatte anoppien ja mummujen neuvot todesta. Eihän teillä ole elämä ollenkaan hanskassa, olette ihan hakoteillä.
seurusteltiin2vuotta.oma äitini neuvoi,et ei väen väkisin eikä väsyttämällä.yritin23vuotta lopulla luovutin.en jaksanu millään olen suvun vihattu,mieheni aviopuoliso yhteiset lapset.raskasta henkisesti,ei sanat riitä kertomaan.ole oma itsesi älä vihaa eläkä kanna kaunaa,lapset ottaa esimerkkiä kerro asiat mitään vähentämättä tai lisäämättä.ku ymmärtävät.kyllä ne ymmärtää ja antaa voimaa elämälle.
>>onko sulla varmaan hyvä omatunto,ettet olisi kuitenkin rikkonut tuota liittoa.
Te teette lapsistanne juurettomia ihmisiä kun on monta kotia jo pienestä asti. No sitä saa mitä tilaa,sen näkee sitten murrosiässä ja sen jälkeen kun niistä ei ole omien lastensa kasvattajiksi. Yhteiskunnanvastuulle sitten.
Voin omasta kokemuksesta sanoa että parempi kaksi rakastavaa ja rauhallista perhettä kuin yksi riitaisa ja turvaton.
Vanhempieni ero oli ensin tietenkin shokki, mutta sen jälkeen sain pikkuveljeni kanssa kaksi kotia missä meidän ei tarvinnut kuunnella aikusten kiukuttelua, tiuskimista ja riitelyä. Luulen että kun vanhempamme pääsivät toisistaan eroon heille jäi enemmän aikaa ja tarmoa rakastaa meitä kun ei tarvinnut jatkuvasti laittaa energiaa riitelyyn.
En usko että lapsen on hyvä olla kodissa mistä puuttuu rakkaus.
Itse erosin ilman kolmansia osapuolia. Mies sanoi, että ei meinaa kauaa olla yksin, kun ei osaa. Joten jo muutaman kuukauden päästä talossa asui uusi nainen, josta pian tuli myös uusi vaimo. Nyttemmin mies on varmasti katunut hätäilyään, mutta niin se vain on, mies hyppää helposti uuden matkaan vain sillä perusteella, ettei tykkää/osaa olla yksin. Siinä mitään suuria rakkauksia tarvita. Ikävä kyllä.
Joten ei uutta naista tarvitse aina syyttää erosta tms, mies on varmasti eropäätöksensä tehnyt jo ennen uuden tapaamista tai heti hänet tavattuaan.
Mitä tulee anoppiin, niin ero on kova pala kaikille. Jostain syystä siitä muodostuu taistelu, jolloin puolensa on valittava. Yleensä vanhemmat valitsevat omat lapsensa, mutta poikkeuksiakin on.
Asioilla on tapana järjestyä, jahka aikaa kuluu, niin varmasti välitkin korjaantuu. Onnea ja menestystä :)
Elämme vain kerran ja vain itse vastuussa valinnoistamme. Emme tosiaan elä suvulle ja ympäristölle vaan itsellemme. Minun valintani oli vieraantua kotiväestäni niin, että pidin yhteyttä säännöllisen väliajoin. Joka kerta satunnaisésti käydessäni olin ahdistunut ja pahoinvoipa. Nyt elämässämme tapahtui suuria, minut suljettiin piireistä pois ja sieltä yhteydenpito katkesi täysin. Alkuun podin mieletöntä pahaa oloa, podin jälleen tulleeni hylätyksi. Ollen perheessä hylätty useampaan oteeseen. Se sattui mut olen tullut toimeen pitkiä aikoja vaikeissa oloissa ennenkin, miksi en nytkin. Napanuora on poikki, minua oi yrittää kiristää, mutta se ei onnistu. En jaksa olla enää miellyttävä osapuoli, sillä en saavuttanut kuin uupumisen ja peettymyksen. On oltava vain itsekäs! Sitä ei ole kukaan puolestasi. Kannat huolta miehesi puolesta, mikä on ihan ok. Mutta rohkaise häntä hänen valinnoissa ja ratkaisuissaan. Puhu tai pareminkin puhukaa keskenänne asiasta ja asioista. Olen varma, että niin miehesi vanhemmat kuin omanikin pian huomaavat mitä ovat menettäneet ja mitä teoillaan aikaansaaneet. Voimia!
Äitini on kieltänyt minua ja miestäni tapaamasta häntä ja isääni. Tausta on sellainen, että vanhempani lahjoittivat veljelleni ja hänen vaimolleen maatilan ja jäivät itse elämään pienillä eläkkeillä, heille jäi jopa velkaa maatilan luovutusvoitosta. Ostimme vanhemmilleni pienen kaksion Helsingistä ja autoimme heitä muutenkin elinkustannusten maksamisessa.
Ensinnäkin puun ja kuoren väliin ei pääse eli jos miehelläsi olisi ollut hyvä avioliitto aiemmin ette olisi nyt yhdessä joten turha sinua syytellä kenenkään...ja toiseksi minullakin on kylmä anoppi joka ei pidä meihin ja lapsiimme yhteyttä vaikka meillä yhteiset lapset eli kaksi lasta ja molemmat yhdessä hankittuja anoppi levittelee valheita meistä ja on tosi ilkeä mutta meillä menee paremmin kun emme ole hänen kanssaan tekemisissä ihmetelkööt sitten vanhainkodissa miksi ei käydä katsomassa mutta hän on kyllä todella kylmä ihminen muillekkin joten en välitä mitä hänelle kuuluu oli vain yllätys että noin kylmiä ihmisiä voi olla.
oikein tehty. ei suhteessa kande jatkaan jos se ei toimi. toivon vaan että jos omalle kohallesi tulee sama tilanne, riittää sinulla ymmärrystä tätä uutta naista kohtaan.
mulla taas anoppi toivoi ettei mentäs naimisiin, sillon musta ei ainakaan pääse eroon. harmi vaan et 10-vuotta yhteiseloa ja 3-lasta... ja ei olla eroomassa..!
Olen itse eronnut miehestäni kaksosten ollessa 1,5v. toisen naisen tullessa kuvioihin. Ero todella otti koville, välimme olivat pitkään tulehtuneet, mutta lasten vuoksi oli jaksettava. No jälkeenpäin ajatellen heidänkään vuokseen ei kukaan voi elää suhteessa, jossa kaikki voivat pahoin. Lasten isä joi ja kävi vieraissa, minä vedin kylmää linjaa ja hoidin lapset ja kodin, kunnes mitta täyttyi. Hain itse eron ja muutin toiseen kaupunkiin. Erosemma auttoi pääsemään asioista yli ja ystävät. Sitten tapasin miehen, joka oli avoliitossa ja hälläkin on lapsia. Meidän oli helppo keskustella ja siitä se netissä lähtikin liikkeelle. Tapasimme ja "jäimme toisiimme kiinni". Heillä eroa oli puitu jo pitkään, mutta ratkaisua ei oltu tehty. Vuoden mies harkitsi ja annoin hänen tehdä niin, koska ratkaisu oli tultava mielestäni häneltä. Minusta hän ei ollut valmis luopumaan, vaikka keskustelimme siitäkin. Tottakai ero otti koville, niin miehelle kuin hänen perheelleen, mutta niin myös minulle ja lapsilleni. Silti päivääkään en vaihtaisi pois. Myöhemmin olen saanut kuulla miehen sukulaisilta, että useimmat heistä tiesivät, että ero olisi väistämätön. Välttämättä siis kaikkeen ei liity salaliittoteorioita, niinkuin tässä olen saanut niitä lukea=) Nyt meillä on yhteinen vauva ja kaikki on kunnossa. Toivoa sopii, että tämä on elinikäistä. Ainakin minä uskon niin, rakastan tätä miestä kodissamme:)
Ideaalitilannehan olisi, että kukaan ei koskaan eroa ja pariskunnat olisivat toisensa kanssa naimisissa maailman tappiin asti ja kaikki, myös palstan "moraalinvartijat" joilla on vankka "oikeassa olemisen usko" niin omissa kuin muidenkín elämissä olisivat tyytyväisiä.
Usein elämässä vain käy niin, että avioliitto ei onnistu. Syystä tai toisesta. Ei siihen välttämättä kolmansia osapuolia tarvita, ihan pelkkä henkilökemia-ero riittää. Epätyydyttävässä liitossa yritetään roikkua, jos ei muuta niin lasten vuoksi. Tai vaikkapa sen vuoksi, että miehesi äiti ei antanut heidän erota. Näin ilmeisesti kävi miehellesi mutta onneksi löysi sinut. Minulle on käynyt samoin joten tiedän mistä kirjoitan.
Anoppisi on osoittanut pienuutensa ihmisenä kieltäessään poikansa. Olkaa te isompia ihmisiä ja antakaa ajan kulua ja pölyn laskeutua. Uskon, että anoppisi ajan kuluessa "ottaa lusikan kauniiseen käteen"
VArmaaankin ihana mies... Tuli tässä mieleen että onkohan se poika aikoinaan lähtenyt äidin helmoista ja mennyt suoraan naimisiin naisen kanssa jonka kanssa teki lapse ja sen jälkeen hommasi taas uuden äidin eli sinut.. ja naiset matkalla ovat vaan mustasukkaisia äitiä myöten.. VAi mitä sinä täällä ruikutat? luulisi olevan parempaakin tekemistä... Nim. etsitään elämää..