Tämä on hyvä palsta. Ihmisillä tuntuu olevan samantyyppisiä ongelmia ja asiallisista vastauksista on varmasti ollut apua. Nyt kysyn minäkin, sillä vahingoniloisten sukulaisten kanssa ei kannata keskustella eikä ystäviäkään juuri ole.
Kertokaa viisaat, mitä on tuo rakkauden huuma ? Ymmärrän, että nuoret kokevat sen monta kertaa elämässään. Mutta että minäkin, keski-ikäisenä. Se oli menoa eikä meinausta, pois tieltä risut ja männynkävyt ! Ei siinä huumassa vaikuttaneet mitkään, ei edes 30 vuotta kestänyt ihmissuhde ja lapset. Katsoin, että nyt oli se oikea vihdoinkin tullut kohdalle, näin oli kohtalo, näin oli määrätty !??
Ei juurikaan järki päätä pakottanut. Ei vaikuttanut läheisten hätä ja sydänten pirstoutuminen.
Kolme vuotta olen nyt ollut uudessa suhteessani. Ensihuuma on haihtunut ajat sitten. Jäljellä poikki menneet suhteet sukulaisiin, ilkeä uusi mies(se ihana, ymmärtäväinen adonis), jatkuva rahanpuute, ja ennen kaikkea sopeutumattomuus uuteen erilaiseen elämään.
Tiedän, että sitä saa mitä tilaa ja jokainen on oman onnensa seppä. En ole katkera... mutta kuitenkin...
Mikä on rakkauden huuman tarkoitus, koska se saa tekemään asioita, joissa ei ole järjen häivääkään ?
Nyt yritän edelleenkin aloittaa uutta elämäämme, mutta lujille se ottaa.(ja kauan tuntuu kestävän). Erota en aio, sillä ei tämä uusi suhde niin mätä ole. Parisuhde terapiaan olen aikonut mennä jo monta kertaa.
Kokemuksia, rakkaat kanssaihmiset, lukisin niitä nyt mielelläni. Kuinka olette selvinneet, kun uusi elämä onkin huonompi kuin entinen, ja rakkauden huuma, sairauttako ?
Kertokaa viisaat, mitä on tuo rakkauden huuma ? Ymmärrän, että nuoret kokevat sen monta kertaa elämässään. Mutta että minäkin, keski-ikäisenä. Se oli menoa eikä meinausta, pois tieltä risut ja männynkävyt ! Ei siinä huumassa vaikuttaneet mitkään, ei edes 30 vuotta kestänyt ihmissuhde ja lapset. Katsoin, että nyt oli se oikea vihdoinkin tullut kohdalle, näin oli kohtalo, näin oli määrätty !??
Ei juurikaan järki päätä pakottanut. Ei vaikuttanut läheisten hätä ja sydänten pirstoutuminen.
Kolme vuotta olen nyt ollut uudessa suhteessani. Ensihuuma on haihtunut ajat sitten. Jäljellä poikki menneet suhteet sukulaisiin, ilkeä uusi mies(se ihana, ymmärtäväinen adonis), jatkuva rahanpuute, ja ennen kaikkea sopeutumattomuus uuteen erilaiseen elämään.
Tiedän, että sitä saa mitä tilaa ja jokainen on oman onnensa seppä. En ole katkera... mutta kuitenkin...
Mikä on rakkauden huuman tarkoitus, koska se saa tekemään asioita, joissa ei ole järjen häivääkään ?
Nyt yritän edelleenkin aloittaa uutta elämäämme, mutta lujille se ottaa.(ja kauan tuntuu kestävän). Erota en aio, sillä ei tämä uusi suhde niin mätä ole. Parisuhde terapiaan olen aikonut mennä jo monta kertaa.
Kokemuksia, rakkaat kanssaihmiset, lukisin niitä nyt mielelläni. Kuinka olette selvinneet, kun uusi elämä onkin huonompi kuin entinen, ja rakkauden huuma, sairauttako ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mielisairautta kuvaamaan omaa tilanetta. Olet siis pettynyt uuteen suhteeseesi. Ei se ole mielisairautta vaan pettymystä, jonka voi työstää. Mielisairaus painii eri sarjassa! Koeta ryhdistäytyä, elämä voittaa, Ja pettymykset jää.
Itse olen kolmekymppinen nainen, ja seurustelun alkuhuuman päätyttyä olen rakastunut toisiin miehiin. Se alkuhuuma kun kestää jokaisen kanssa vain enintään kaksi vuotta, ja sen jälkeen on vaarana rakastua alkuhuuman omaisesti toisiin miehiin, kun sen oman kanssa arki on tullut vastaan. Se huuma sekoittaa pään, ja se saa järjen sumenemaan. Alkuhuuma saa tosiaan kolmen lapsen äidin sanomaan hyvästit kymmenen vuoden suhteelle kunnon mieheen.
Pitäisi vaan olla järkevä, ja antaa rakastumisen toisiin kumppaniehdokkaisiin olla, vaikka joskus saisi vuositolkulla taistella tuota huumaa vastaan.
Kannattaa ainakin odottaa huuman alkamisesta useita vuosia ennenkuin toisiaan jättää perheen ja lapset. Montaa kertaa viimeistään kahdessa vuodessa huuma menee kuitenkin ohitse (vaikka usein usko pettää, eikä usko sen menevän koskaan ohi) ja silloin on todella onnellinen, kun ei jättänyt perhettään. Vaikka kaksikin vuotta saisi kärvistellä huuman tunteen kanssa, parempi sekin, kuin antaa huuman viedä, ja huomata, että se olikin katoavaista.
Moni lähtee tuon huuman perään, eikä itsellenikään ole ollenkaan helppoa siitä kieltäytyä. Pitkin elämää tulevat rakastumisen tunteiden huumat koettelevat meitä ihmisiä. Sitä kun pitäisi yhden kanssa elää koko elämän, mutta on kuitenkin kykeneväinen rakastumaan kolmen vuoden välein eri ihmiseen palavastikin.
Kuitenkin ne erot ja alati jatkuvat uudet alut taitavat raastaa ihmistä enemmän kuin pysyvä tasainen suhde.
Kannattaa aina muistaa, että kaikki me muutkin rakastumme toisiin kumppaniehdokkaisiin. Ne jotka ovat eläneet koko elämänsä yhden kumppanin kanssa, ovat sitten vain osanneet sanoa ei niille kaikille muille. Vaikka monella varmasti on välillä tehnyt sydäntä riipaisevan kipeää sanoa toiselle ei.
Mutta eihän elämä muutenkaan ole helppoa, eikä kaikkea saa mitä haluaa. Ja kun alkaa kahmia kaikkea vaikka ei olisi lupa, ei koskaan hyvää viimekädessä seuraa, vaikka alussa olisi kivaa.
Mikä sitten on rakkauden huuman tarkoitus? Ainahan on muissakin asioissa, kuin rakkaudessa, tarjolla parempaa. Rakkauden huuma on kai vain yksi asia muiden joukossa, joita on houkutuksena asetettu ihmiselle, mutta joita ei saa ottaa liiaksi.
Lapsellekin jo opetetaan, ettei kaikkea saa.
Rakkauden huumasta pitäis myös kaiketi opettaa, että sitä ei saa enää, kun on kerran saanut.
Tottakai saa, jos suhde on oikeasti huono. Lapsikin saa uuden lelun, jos vanhassa on oikeasti vika ;)
Mutta jos vanha suhde on hyvä, ja siinäkin se huuma aluksi kuitenkin oli. Ei pitäisi ottaa uutta suhdetta vain huuman takia.
Toisaalta tyhmä ja typerä sääntö, mutta onhan maailma täynnä typeriä sääntöjä, jotka kuitenkin ovat noudatettaessa hyvinkin toimivia.
Toisaalta myös kaikki tekevät virheitä monissa eri asioissa, eli anteeksi anto pitäisi myös muistaa.
Mitä ovat sukulaiset ja ystävät jotka eivät anna anteeksi, jos toinen on tehnyt virheitä?
Ja mikä on väärin ja oikein missäkin asiassa, ainahan on ihmisiä jotka ovat kaiken maailman lakejakin vastaan.
Kukin tekee kuitenkin niin, kuin parhaaksi näkee.
Kannattaa ainakin harkita tekonsa tarkkaan, ja oikeasti, jopa parikin vuotta sulattelemalla, ainakin suuret teot. Aika kun usein vie turhat mieliteot pois.