aikuisten lasten vanhempien puuttua mihinkään?
olen eronnut lasten isästä jo lasten ollessa pieniä. lasten isän vanhemmat ovat asuneet kauempana aiemmin mutta viime vuosina lähempänä.
olen pitänyt yhteyttä heihin ja ollaan kyläiltykkin toisinaan.
lasten isä on ollut tosi "huono" isä. on aina laittanut omat asiansa ensisijalle. ei oikeastaan moniin vuosiin ole itse pitänyt yhteyttä lapsiin. nyt tässä tuli sitten suuri "riita" kun ex-anoppi sanoi ettei hän puutu mitenkään aikuisen lapsensa asioihin.
pyysin häntä nimittäin puhumaan poikansa kanssa siitä että lasten koulutus on tärkeää. en tahdo että joutuvat "katuja lakaisemaan". (isän mielestä lapset heti peruskoulun jälkeen töihin, niinhän häkin teki. Huomautus- siksi että ei pärjännyt koulussa))
no, nyt on sitten välit kokonaan katkenneet kaikin puolin. surullista.
mielestäni kuitenkin aikuisen lapsenkin kanssa voi yrittää puhua. ainakin minun lapseni tulevat aina olemaan lapsiani. vaikka olisivat aikuisia niin yrittäisin puhua jos he mielestäni toimisivat väärin. se ei mielestäni ole kuitenkaan lapseni asioihin puuttumista. vaan välittämistä. mielipiteitä?
olen eronnut lasten isästä jo lasten ollessa pieniä. lasten isän vanhemmat ovat asuneet kauempana aiemmin mutta viime vuosina lähempänä.
olen pitänyt yhteyttä heihin ja ollaan kyläiltykkin toisinaan.
lasten isä on ollut tosi "huono" isä. on aina laittanut omat asiansa ensisijalle. ei oikeastaan moniin vuosiin ole itse pitänyt yhteyttä lapsiin. nyt tässä tuli sitten suuri "riita" kun ex-anoppi sanoi ettei hän puutu mitenkään aikuisen lapsensa asioihin.
pyysin häntä nimittäin puhumaan poikansa kanssa siitä että lasten koulutus on tärkeää. en tahdo että joutuvat "katuja lakaisemaan". (isän mielestä lapset heti peruskoulun jälkeen töihin, niinhän häkin teki. Huomautus- siksi että ei pärjännyt koulussa))
no, nyt on sitten välit kokonaan katkenneet kaikin puolin. surullista.
mielestäni kuitenkin aikuisen lapsenkin kanssa voi yrittää puhua. ainakin minun lapseni tulevat aina olemaan lapsiani. vaikka olisivat aikuisia niin yrittäisin puhua jos he mielestäni toimisivat väärin. se ei mielestäni ole kuitenkaan lapseni asioihin puuttumista. vaan välittämistä. mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sellaisen "älykön", eikö ollut valinnanvaraa, ota huomioon, että ne sun miehes geenit ovat lapsissasi ja lastesi koulunkäynti voi muodostua
vaikeaksi juuri geeniperimän vuoksi.
Jos itse olet välkky, vaikka ei uskoisi millään, kun sellaisen ukon otit, niin sitten vain ihan itse kouluttelet.
Kannattaa ensin katsella ilman seksiä, mikä mies on ihmisenä eikä eläimenä....
tiedä minkälainen ihminen on isänä/äitinä ennenkuin ne lapset on siinä! lapset on pärjänneet koulussa ihan hyvin. nykypäivänä on pakko kouluttaa itseään johonkin ammattiin jos ei todellakaan halua niitä katuja lakaisemaan.
jos olisin uudelleen "nuori ja viisas" niin tietäisin mitä ominaisuuksia isäehdokkaasta etsisin. nyt se on kylläkin myöhäistä.
tutustuessani mieheeni ja on aivan helppo tajuta, millainen mies on isänä.
Ensin kun huomaa, että mies on ehdottoman rehellinen, kultainen, ei käy vieraissa, ei polta eikä juuri juo, harrastaa liikuntaa, on aina ystävällinen ja toisia huomioiva ja lisäksi rakastaa tulevan vaimon lisäksi omaa äitiään, siinä jo on selvä esimerkki.
Pieniä vauvoja on turha koko ajan raahata isän syliin, kyllä se mies sitten innostuu, kun lapset ovat vähän isompia ja leikkivät.
Mutta naiset ovat tehneet miehistä naisia ihan kirjaimellisesti eli kotiorjiksi vaan.
Takuulla tietää miehestä hänen halunsa tulla isäksi ja olla kunnollinen isä.
Jo se, että seurustellaan ilman seksiä parikin vuotta tutustuen toiseen ja keskustellaan tulevasta yhteisestä elämästä ja lapsista, niin kyllä siinä jo näkee, millainen mies on kunnon mies.
Naiselle kuuluu joka tapauksessa enemmän lasten hoito ja kasvatus, miehen on saatava olla se perheen pää.
Jos ei näin mene, niin nainen on itse syyllinen kaikkeen.
Oletko ystävällinen ja rakastava miehellesi?
Minä osasin alaikäisenä valita oikean miehen, koska minun järkeni ei ollut jäässä.....
silloin kun olit exäsi kanssa yhdessä, että anoppisi pitäisi puuttua hänen ja teidän elämäänne.
Täällä kirjutaan kurkku suorana miniöiden taholta, että äitien pitäisi irrottaa ote pojastaan eikä puuttua hänen elämäänsä. Miksi nyt tuollaiset vaatimukset ? Koskaan ei osata tehdä
oikein miniöidne mielestä. Siksikö pitäisi nyt puuttua kun on kysymys sinun lastesi asioista.
En opi teitä koskaan ymmärtämään.
hän puuttui meidän asioihin paljonkin. antoivat useinkin hyviä neuvojakin. joskus taas huonoja. en kylläkään ottanut sitä meidän asioihin puuttumisena vaan välittämisenä.
Mitä he...tiä se appivanhemmillesi kuuluu, millaisia vanhempia te olette! Mikä ihmeen jouksupoika sanansaattaja sen anoppisi pitäisi sinulle olla? Sinun tehtäväsi se on puhua lastesi isän kanssa, jos et ole jostain kasvatusasiasta samaa mieltä hänen kanssaan. Tosi törkeää vaatia anoppia tekemään tuollaista. Itse pakoilet vastuuta, kun et itse huolehdi, vaan yritän siirtää asian jonkun muun harteille.
niinkuin sinä. kyllähän kaikkien "lähimmäisten" asiat kuuluu meille kaikille saati sitten omien sukulaisten. mielestäni isovanhemmat voi kyllä ajatella lapsenlapsienkin parasta.aikuista lastaankin voi opastaa ja neuvoa. se on sitten eri asia kuunteleeko.
minä en pakene vastuutani mitenkään. en ole lasten isän kanssa missään tekemisissä ollut vuosikausiin. lapset vaan kertovat että kun isä on taas soittanut ja sanonut niin ja niin...
hänen mielestä jos pojat olisivat alkaneet heti peruskoulun jälkeen töihin niin hänen ei elatusmaksuja olisi tarvinnut maksaa.
Ei tässä ole kyseessä tuo mistä kirjoitat.
Kyse on siitä, että sinä yrität siirtää omaa vastuutasi lasten kasvatuksesta isovanhemmillesi. Siis siirtää omaan työtäsi toisille - siis yrityksestä välttää omaa hommaasi.
Toisekseen kenelläkään meistä ei ole oikeutta vaatia toisia ihmisiä käyttäytymään oman mielemme mukaan! Oikeus on vaatia toimia vain itseltään.
On hyvä muistaa vanha sanonta, että vain itseään ei voi muuttaa. Toisten muutosyritykset ovat tuhoon tuomittuja ja johtavat poikkeuksetta vain ongelmiin. Näinhän kävi sinunkin tapauksessasi.
Isälläkin on oikeus omiin mielipiteisiinsä - olipa hän millainen tahansa. Hänellä on oikeus siihen ja oikeus myös sanoa se lapsille. On sitten aivan lastesi oma asia, miten he siihen suhtautuvat. Sinä voit kertoa heille oman mielipiteesi, mutta sinun tehtäväsi ei ole päättää noita asioita lastesi puolesta.
kun siskollani on koira jota hän pitää pienessä häkissä ja ei koskaan edes vie ulos. el.lääkäriä ei koira ole nähnytkään. koira makaa omassa paskassaan. minun äitini vaan sanoo myös ettei hän voi puuttua aikuisen ihmisen asioihin!
mihin tämä maailma on menossa jos ei äitinä/isänä, isovanhempinakaan voi puuttua omaistensa asioihin edes puhumalla?
""Minä olin 18 v
Kirjoittanut: Aina voi selittää 20.10.2007 klo 18.59
tutustuessani mieheeni ja on aivan helppo tajuta, millainen mies on isänä.
Ensin kun huomaa, että mies on ehdottoman rehellinen, kultainen, ei käy vieraissa, ei polta eikä juuri juo, harrastaa liikuntaa, on aina ystävällinen ja toisia huomioiva ja lisäksi rakastaa tulevan vaimon lisäksi omaa äitiään, siinä jo on selvä esimerkki.
Pieniä vauvoja on turha koko ajan raahata isän syliin, kyllä se mies sitten innostuu, kun lapset ovat vähän isompia ja leikkivät.
Mutta naiset ovat tehneet miehistä naisia ihan kirjaimellisesti eli kotiorjiksi vaan.
Takuulla tietää miehestä hänen halunsa tulla isäksi ja olla kunnollinen isä.
Jo se, että seurustellaan ilman seksiä parikin vuotta tutustuen toiseen ja keskustellaan tulevasta yhteisestä elämästä ja lapsista, niin kyllä siinä jo näkee, millainen mies on kunnon mies.
Naiselle kuuluu joka tapauksessa enemmän lasten hoito ja kasvatus, miehen on saatava olla se perheen pää.
Jos ei näin mene, niin nainen on itse syyllinen kaikkeen.
Oletko ystävällinen ja rakastava miehellesi?
Minä osasin alaikäisenä valita oikean miehen, koska minun järkeni ei ollut jäässä.....""
-mistäs lähtien 18v on ollut alaikäinen?