Miksi nainen uhrautuu perheelleen? Kuka sitä vaatii? tuskin mies? tuskin lapset?
Onko tuo "uhrautuminen" vain se helpoin tapa yrittää selvitä elämästä? Ei tarvitse mennä töihin. Saa olla laiskana kotona, oma pomonsa. Kukaan ei katso selän takana kuinka hommia teet, ja siksipä et teekkään juuri mitään. No, ne pakolliset, joo. Ruuan, talouden, pyykin, lapset, kodin. Käyt vähän kerhoissa tapaamassa muita äitejä ja shoppaat. >>>mutta tuota kaikkea ei lasketa, sillä tuon tekee se ura-äitikin, pitkän työpäivänsä lisäksi, ja usein vielä paljon paremmin.
Sitten kun olet laiskuuttasi turhautunut, etkä keksi enää itsellesi viihdykettä, voitkin alkaa moittimaan miestäsi. Hän on liian vähän kotona. Hän ei osallistu kotitöihin. Hän ei anna tarpeeksi rahaa sinulle tuhlattavaksi. Silti hän haluaa seksiä. Hän harrastaa. Hänellä on ELÄMÄ.
Sitä en käsitä, mikä tekee naisista näin näivettyneen LAISKOJA. Kotoa saatu malli? Kunnianhimottomuus? Helppouden ihannointi? helppo mennä siitä mistä aita on matalin?
Sen vaan tiedän että ilettää lukea täältä ihan itse aiheutettuja ongelmia, laiskalla on laiskan palkka.
Onko tuo "uhrautuminen" vain se helpoin tapa yrittää selvitä elämästä? Ei tarvitse mennä töihin. Saa olla laiskana kotona, oma pomonsa. Kukaan ei katso selän takana kuinka hommia teet, ja siksipä et teekkään juuri mitään. No, ne pakolliset, joo. Ruuan, talouden, pyykin, lapset, kodin. Käyt vähän kerhoissa tapaamassa muita äitejä ja shoppaat. >>>mutta tuota kaikkea ei lasketa, sillä tuon tekee se ura-äitikin, pitkän työpäivänsä lisäksi, ja usein vielä paljon paremmin.
Sitten kun olet laiskuuttasi turhautunut, etkä keksi enää itsellesi viihdykettä, voitkin alkaa moittimaan miestäsi. Hän on liian vähän kotona. Hän ei osallistu kotitöihin. Hän ei anna tarpeeksi rahaa sinulle tuhlattavaksi. Silti hän haluaa seksiä. Hän harrastaa. Hänellä on ELÄMÄ.
Sitä en käsitä, mikä tekee naisista näin näivettyneen LAISKOJA. Kotoa saatu malli? Kunnianhimottomuus? Helppouden ihannointi? helppo mennä siitä mistä aita on matalin?
Sen vaan tiedän että ilettää lukea täältä ihan itse aiheutettuja ongelmia, laiskalla on laiskan palkka.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Puhut asiaa, mut tiedät kai, et saat melkoset vihat niskaan ton ääneen sanomisesta?! Laiskojahan ne on ja kaikkea sitä juuri mitä sanoit, mut ei sitä saa ääneen sanoa! Nehän vaan syyllisyyttään provosoituvat ja sit paukkuu;) Hehheh, tästä tulee hauskaa seurattavaa kuinka sut syödään elävältä;D
eivät hyvällä osaa kritiikkiä vastaan ottaa. Laiskoilla on kuitenkin "piikki omassatunnossaan"
Itse se onni ahkeruudella luodaan, ei sitä toiset tarjottimella tuo!
Attelin nyt vaan kirjottaa muutaman totuuden sanankin näin ihan vaihteeksi tänne väliin.
ainakin PAKKO! Jollen minä uhrautuisi, lapset olisivat sosiaaliviranomaisilla:( Kaiketi..
Mies menee ja tulee miten tykkää, jos minäkin menisin, miten kävisi lapsen?? Veisinkö vaan kylmästi muiden hoidettavaksi? 3kuukautisen?? Öö..
tiedä tuostakaan ite olen kyllä paljon mieluummin töissä raksalla kuin kotia hoitamassa.Eihän se toki kirjotettuna vaikealta kuulosta olla kotona ilman valvontaa samalla vähän katsoa lapsia.
Koittakaapa joku muukin isä joka pitää kotona oloa helppona olla vaikka vain päivä ja hoitaa samat työt kuin vaimonne.
Kirjoittakaa sitten onko se laiskan hommaa, minusta ei.
en ole mies. Olen kolmen lapsen äiti ja yrittäjä.
Tällä hetkellä olen äitiyslomalla joka todellakin on lomaa ja "lasten leikkiä" työmaailmaan verraten.
Ihan nainen oon, miksi heti asenne, että tota mielta on vaan miehet?;)
niin on, että miehet vaativat, kun nainen on vaan kotona ja lapset vaativat äidin huomiota ja ruokaa kaikissa tapauksissa. Ehkä tämä kotona oleminen toteutuu n. vuoden verran, mutta kyllä se alkaa pitemmän päälle työstä käymään varsinkin, jos lapsia on useampia.
Minulla on kokemuksia useamman vuoden kotiäitiydestä, kuin myös uraäitiydestä (jos joku näitä sanontoja haluaa käyttää.)
Kotona ollessa vien lapset päivittäin 1-2 kertaa ulos ja valmistan ruuan 2xpäivä sekä aamu iltapalat. Askartelen, ompelen, leivon, kyläilemme, luemme ja siivoan säännöllissti. Herään öisin, koska mies menee aamulla töihin, maksan laskut hoidan paperi asiat ym. ym.
Aikatauluista voin päättää, mutta jatkuva "valmiustilassa" oleminen vie voimia.
töissä ollessa vien lapset suoraan aamupalalle päiväkotiin, jossa he syövät myö ruuan ja välipalan myöhäisinä päivinä myös toisen ruuan. (vuorotyö).
pyykkiä pyörittelen, kun on pakko. Ruokaa en juurikaan tee itse. enkä varsinkaan leivo tai ompele. Lasten kanssa ulkoillaan vain viikonloppuisin, koska arkisin ei ehdi. Siivous tapahtuu myös viikonloppuna, jos jaksaa, mutta eihän koti niin paljon sotkeudu, kun siellä ollaan paljon vähemmän. Myös mies osallistuu paremmin kotitöihin ja heräilyihin ym. ollessamme tasavertaisessa asemassa.
Lapsiakin on helpompi jaksaa, kun ei ole sidottu heihin kokoajan. Kyläilemme n. kerran kuussa.
Enpä sanoisi, että kotona oleva äiti on laiska. Eikä kyllä töissä käyväkään. Ihanne olisi, ku saisi olla molempia sopivin väliajoin, mutta harvemmin mahdollista. Ykis selvä esimerkki kotitöiden määrässä on se, että kotiäitinä tiskikone pyörii päivittäin, mutta töissä käyvänä kerran viikossa eli kotitöitä riittää paljon enemmän, kun kaikki ovt kotona (paitsi mies). Ja huom. Seksi maistuun myös kotiäitinä. Ja rahaa säästyy, kun kerkeää tekemään itse ja ei mee hoitomaksua.
Ja minä tidän sen, että ei kannattais arvostella ja puhua asioista joista et mitään tiedä!
ja sinä vain luulet.
Joo... Minä nukun aamulla pitkään, mies lähtee ennen seitsemää töihin. En viitsi siivota tai ruokaa laittaa, ei tehdä lapsen kanssa yhtään mitään. Ollaan ja maataan kaikki päivät! On niin ihanaa olla kotona ja joskus muistella millaista olisi tai oli käydä töissä. Ei ole sitä elämää yhtään ikävä, näinhän pääsen tosi helpolla!
Mies tulee kotiin neljän jälkeen, tekee meille ruuat ja siivoaa, on lapsen kanssa, että minä pääsen nukkumaan, onhan rankka päivä takana!! : )
Ei h......ssä!!!!!
Herään aamulla 7-8 aikaan. Teen aamupalan, aamutoimet, pyykit koneeseen, samoin astiat. Ulos leikkimään, sen jälkeen ruuan laittoon. Kun syöty, lapsi päiväunille, itse teen sillä aikaa kotitöitä, en tosiaan LEPÄÄ! Lapsen herättyä teen välipalaa, leikitään, käydään kaupassa, ulkoillaan ja taas ruuan laittoon ennen kuin mies tulee kotiin. Ruuan jälkeen käyn lapsen kanssa kyläilemässä, leikitään, ulkoillaan, milloin mitäkin. En todella shoppaile, muuta kuin perheelle ruokaa. Näillä tuloilla kun ei hirveästi ostella uutta vaatetta jne. Ja vaikka olisin töissä, ei tuloni olisi sen paremmat. Vähennän palkastani hoitomaksut, bensat ja muut laskut, jää käteen hieman vähemmän kuin nyt! : )
Iltatoimet ja iltapala, lapsi nukkumaan klo 20-21. Sen jälkeen on minun omaa aikaa ensimmäisen kerran koko päivässä!
Silti olen onnellinen elämääni, enkä lähtisi ketään arvostelemaan miten elää...
täällä on niin paljon kirjoituksia missä naiset ovat lasten kanssa kotona, ja haukkuvat miehensä yhtäkyytiä pataluhiksi, ja pienen palkkansa, rahan riittämättömyyden, etten yhtään ihmettele alkuperäisen kirjoitusta.
Se jäi vielä askarruttamaan, että miksi kotona oleva äiti ei saisi valittaa?
Valittaahan töissä olevat äiditkin! Jos ei keskustelupalstoilla niin sitten ystävilleen ja miehilleen! : ) Ihan samalla lailla tehdään töitä, ollaan sitten kotona tai työpaikalla. Herätään aikaisin, nukutaan vähän, aikaa miehen kanssa oloon on vähän jne. Eiköhän se riittämättömyyden tunne ole tuttu kaikille äideille. Ihan sama, kävikö töissä vai ei!
Me ihmiset kun olemme sellaisia, että harvoin on kaikki asiat hyvin. En ainakaan ole sellaista ihmistä tavannut, joka ei koskaan mistään valittaisi... Oletteko te?
Jostain syystä ainakin tänne palstalle on ehdottomasti valittajakaarti koostunut juuri rahattomista kotona olijoista. Sellaisista ihmisistä jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään taloudellisesti, saatikka lapsistaan.
Ongelma kyllä tajutaan, mutta odotetaan että joku muu kuin ITSE sen joutuisi ratkaisemaan. Sitten hämmästellään, kun ei se niin mene.
Miksi koti-äidin pitäisi olla taloudellisesti vastuussa itsestään ja lapsistaan? Jos lasten kasvatus, siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu, lasten ja sukulaisten merkkipäivien muistaminen, kaupassa käynti, koiran ulkoiluttaminen, silittäminen, lasten lääkärissä käyttäminen, vauvan kanssa yöllä herääminen, tiskaus, puutarhan hoito, ikkunanpesu ja kaikki ne pienet asiat joita miehet ei ikinä muista ovat koti-äidin vastuulla, eikö se mies voisi ottaa vastuuta edes jostain?
Lapsen kanssa kotiin jääminen on harvoin taloudellisesti järkevä ratkaisu, mutta jos raha on elämässä tärkeintä niin ehkä ne lapset voi sitten jättää vaikka tekemättä...
Jos olisin töissä, saisin käteen n. 800e/kk. Siitä pois hoitomaksut n. 200e, bensat n. 100e,muut laskut n. 100e. Käytettävää jäisi 400, eli samanverran kuin saan tällähetkelläkin, tai oikeastaan saan nyt enemmän rahaa kun olen kotihoidontuella! : )Tuokin 400e menee ruokaan.
Ihmiset on erilaisia, miksi sitä ei joku uraäiti hyväksy??? Hyväksynhän minäkin uraäidin elämän valituksineen päivineen! : )
Edellekään sellaista ihmistä ei ole joka ei valita!!!
Eikä voi todellakaan sanoa, että kotona oleva äiti ei pysty pitämään huolta lapsistaan koska saa vähemmän rahaa kuin työssäkäyvä äiti!!!! Raha kun ei tee onnelliseksi. Vai tekeekö?
kyllä se vain niin on. Lapsia tehdään vasta sitten kun siihen on itsellä resursseja.
raha onnelliseksi, koskapa rahattomat ne täällä eniten valittaa.
Edelleenkään silmiini ei ole osunut ura-äitien valituksia. Kaikki ne ovat olleet koti-äitejä joiden miehet eivät tarpeeksi "viihdytä" puolisoitaan kotona.
ei vain sitä ainaista valittamista. (puolisosta/rahankäytöstä)
Helpottaa elämää, mutta ei se onnelliseksi tee. : )
Eikä työtä tekemällä rikastumaan täällä Suomen maassa pääse. Ne on sitten näitä kultalusikka suussa syntyneitä joilla oikeasti rahaa on! : )
Että uraäidit ei valita, vaan niitten miehet! : )
Uraäidithän ei ehdi kotona olla...
Kotiäidit valittaa kun ovat kotona, mutta miehet eivät siellä tarpeeksi ole.
Tasapeli! : )
naistensa urasta sitten valittavat? Miehet kyllä osaavat arvostaa tekevää naista.
Miehet harvemmin ovat myös läheisriippuvaisia.
En ole ikinä ennen tänne kirjoittanu mut nyt oli pakko ottaa osaa tähän keskusteluun. Joskus harvoin ku satun huvikseni näitä lukemaan niin todellakin tulee sellainen ole että eikö täällä osata muuta kuin valittaa ja kaikki on aina huonosti ja surkeeta.
Onneks itellä on kaikki hyvin kaksi lasta ja ihana mies. Rahaa on tarpeelliseen ja välillä vähän turhuuteenkin. Miestä ei tarvitse haukkua kun se on paras jne.
Alkuperäisestä kirjoituksesta sai semmoisen käsityksen että kotiäitien ei tee mieli seksiä vaan mies joutuu aina vonkaamaan. Onneks meillä ei ainakaan ole näin. Molempien tekee mieli ja siks varmaankin olemme onnellisia ja elämä luistaa myös makuuhuoneen puolella.
Olkaahan ihmiset joskus onnellisia älkääkä aina valittako!!
Koitettaisiinko olla edes päivä valittamatta ja solvaamatta toisia ihmisiä!
Anna jokaisen elää niinkuin haluavat. Uskoisin, että olet itse aika kateellinen näille kotiäideille (joiden kuvittelet makailevan päivät pitkät).
Lapsilla ainakin on mukavaa, kun on äiti läsnä. Kaikkea ei voi mitata suorittamisella.
alkuperäinen kirjoitti nimenomaan niistä jotka eivät siltikään ole tyytyväisiä elämäänsä vaikkapa ovat sen itse valinneet. Haukkuvat puolisonsa, lapsensa, rahatilanteensa. Päälle päätteeksi ovat itse laiskoina kotona.
Jos se kotiäitiys tai lasten hoitaminen kotona onkin ihka oma valinta.Lieneekö kyse silloin uhrautumisesta. Useimmiten ne on valinta kysymyksiä. Ja mitä sitten jos onkin laiska ja ympyrät ulkopuolisen silmin pienet, jos itse on elämäänsä tyytyväinen. Ei se uraäidin suorittaminen ja pyrkimys aina korkeampaan virkaan, ole suinkaan monenkaan tähtäimessä. Ja valtaosa äidesitähän käy ihan tavallisessa palkkatyössä, jossa nyt ei niin erityisemmin urakehitystä mietitä.
Tähän ikään mennessä (melkein jo keski-iässä) on huomannut, että elämän parhaat hetket kyllä löytyy ihan siitä arkielämästä ja varsin läheltä, jos vaan pitää silmänsä auki. Nytkin olen ollut loma viikon kotona kahden murkkuikäisen pojan kanssa ja meillä on ollut tosi loistava viikko. Välillä sanat sinkoilee, mutta hetken päästä tulee tämä hujoppi halaamaan ujosti...Minusta tämä on aitoa elämää.
Ja vielä ketä haittaa jos minun elämäni on kotona tai sitten työelämässä. Sehän on minun elämäni ja valintani, miksi joku muu stressaa itseään sillä. Sinäkin pääsisit helpomalla, jos annat jokaisen tehdä omat valintansa tai uhrautumisensa ja keskityt vain omaasi.
Viiden lapsen kanssa kotiäityttä kertynyt yhteensä kymmenen vuotta,väliin mahtuu työntäyteisiä vuosia(välillä kaksikin työtä pakon edessä,yksinhuoltajana).Kyllä jälkeenpäin olen todella kiitollinen siitä,että olen saanut olla lasten lapsuusvuodet kotona.Mikään ei ole minulle korvannut sitä iloa,kun saa olla rahtaamatta lapsia aamutuimaan hoitoon minuuttiaikataululla.Siitäkin on hiukan isompien lasten kohdalla kokemusta.Rahan vähyyttä en ole tuskitellut enkä keneltäkään isompia tuloja kadehtinut.Pienet tulot pitää mielikuvituksen vireänä.En tunne uhrautuneeni millään tavalla,enkä mielestäni ole laiskotellut kotona.
Minä ainakin aion olla lasten kanssa kotona ainakin niin kauan kuin talous vaan antaa myöten! ja ihan sillä perusteella, että minun mielestä lasten tulee viettää enemmän aikaa vanhempiensa seurassa kuin päiväkodin tätien kanssa...
Äläkä päädy siihen katkeraan ryhmään joka täällä netissä puolisoaan parjaa.
Ja tottahan se on. Voi olla ihan ihanaa olla kotona, ja siitä voi olla onnellinen, ja lapset ja koko perhe nauttii. Omasta ahkeruudestaanhan se kiinni on. Kotonaankin voi olla ahkera. Ja asenne kohdallaan.
sä oiekin puhut? Kuinka moni täällä on oikein selitelly, että on lasikana kotona ja ei tee mitään? Niinhän se vaan on, että kotona oleminen on useimmiten vapaaehtoista hommaa kotiäidille. Se raha minkä siitä saa, ei riitä elämiseen, joten eihän kukaan kotona sen takia ole, vaan lastensa. että lapset ei joutuisi pienenä hoitoon. Minun mielestäni taas tuollaiset yrittäjä-äidit, jotka tekee monta lasta ja jättää ne heti ku mahollista vieraiden hoidettaviksi, saadakseen oman elämän ja uran, ollakaseen oikein ahkeria "äitejä" taas on niitä ihmisiä, joiden olisi pitänyt miettiä kahdesti ennen kuin hankkivat lapsia.
tiedetään vanhastaan. Ne varmaan liittyvät siihen ettet ymmärrä luettua tekstiä.
Kaikkihan ne ovat ahkeria OMASTA mielestään, koti-äidit meinaan. Ainoastaan, eivät elätä itseään, eivätkä lapsiaan. Ovat hyvin tyytymättömiä tilanteeseensa täällä netissä monesti (monta kirjoitusta tossa jos luet palstaa alaspäin) Itsekkin ihmettelevät että missä vika on?
Siihen taasen, että mitä mieltä SINÄ olet yrittäjä äideistä, ei ole paljon merkitystä, koskapa yrittäjä äidit ITSE ovat onnellisia ja tyytyväisiä perheeseensä ja elämäänsä, ja tuskinpa sinun mielipiteesi heidän elämäänsä heiluttaa. HAH.
Monenko yrittäjän olet nähnyt täällä kirjoittelevan ja haukkuvan puolisonsa, perheensä, elämänsä? Minulle ei ole osunut kohdalle ainuttakaan tälläistä kirjoitusta.
niillä tuntuu olevan niin kiire haukkua koti-äitejä ja kehua omaa erinomaisuuttaan etteivät ne taida edes huomata että niillä on puoliso ja perhe
haukkuvat itse itsensä, perheensä, miehensä, avo/avioliittonsa, lapsensa, elämäntilanteensa...ynnä kaiken muun.
Eiväkä keksi missä vika on? Eivätkä ratkaisua ongelmiinsa.
niillä yrittäjillä ei ole aikaa kirjoitella täällä palstoilla, kun ei heillä ole aikaa edes lapsillee. Ei kotiäidin tarvitsekaan elättää itseään, eikä lapsiaan, sitä varten on toisilla mies, jotta lapset saisivat rauhassa kasvaa kotona.
Mitäs merkitystä sitten sun mielipiteelläs kotiäideistä on? Eipä mitään niin. Eivätkä kaikki kotiäidit kuitenkaan ole tyytymättömiä elämäänsä. Sä taidat olla tyytymätön kaikkien kotiäitien puolesta.
Eipä tietenkään.
Kyse ei todellakaan ole sinun eikä minun mielipiteestä.
Kotiäidit vain tuntuvat olevan ITSE tyytymättömiä omaan oloonsa/elämäänsä, ainakin täällä palstoilla.
Selviäisi sinullekkin, jos osaisit lukea ;)
Ainuttakaan yrittäjän valitusta en ole täältä lukenut.
kyllä mielenkiintoisen rakentavaa keskustelua, pakko kai se on ärjyä kun ei muutakaan osaa...
Edelleen, ei niillä yrittäjä-äideillä ole aikaa tulla tänne valittamaan, niillä on aamut, päivät, illat ja yöt täynnä ohjelmaa. ja ai niin, sitten on vielä ne lapset.
Ja ihan tiedoksi vaan sulle, jotkut kotiäidit ovat tyytymättömiä, jotkut ei. Mitäköhän kumpikaan sun elämääs liikuttaa?
on nettiyhteys? Ok, mielenkiintoinen teoria.
Minä kyllä olisin eri mieltä. Väittäisinkin vain etteivät yrittäjät ole niin tyytymättömiä elämäänsä, koskapa pääsevät jo toteuttamaan itseään täysillä.
Tää on tietty vaan mun teoria.
se on vaan sun teorias. Se ei tee siitä totuutta.
Mä toteutan itseäni lapseni kanssa. Äitiys on ihan ehdottoman parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Mä välitän lapsestani tarpeeksi, että annan sen kasvaa rauhassa kotona kun meidän perheellä siihen on taloudellinen mahdollisuus, vaikka ei rahassa ryvetä millään lailla. Yrittäjä-äidit välittää enemmän työstänsä kuin lapsistansa.
enemmän voisit yleistää?! Eipä taida olla mitään tekemistä rakkauden kanssa sillä, hoitaako lapsiaan kotona vai ei. Oikeasti, tuommoinen on todella ärsyttävää - samalla logiikalla voisin kysyä, mitä ihmettä teet tietokoneella, kun voisit tämänkin ajan käyttää yhdessäoloon lapsesi kanssa? Et taida RAKASTAA häntä niin paljoa? Joko huomaat, miten älyttömältä väitteesi kuulostaa..?
lapseni nukkuu ensimmäisiä päiväuniaan...
sillä ei muka ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka paljon lapsistansa välittää? Jos on taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin, mutta valitsee työnsä (usein yrittäjällä vielä pitkiä päiviä) niin minun näkökulmastani välittää enemmän itsestänsä kuin lapsistansa. Kukaan 8-9kk lapsi ei hyödy varhaisesta hoidon aloittamisesta, eri asia ne joiden äideillä on ongelmia mielenterveydessä.
Ja yleistämisestä, oikeesti hei, kukakohan tässä yleistää.
Minä ylpeilen mieluummin sillä, että hoidan oman lapseni itse mahd pitkään, kuin sillä, että laitan oman lapseni mahd varhain hoitoon!
ainoa, joka täällä jostain ylpeilee! Mun mielestä oman ratkaisun oikeellisuuden pönkittäminen kertoo juuri siitä, ettei olekaan ratkaisustaan ihan varma.
Sitä paitsi, jokainen on oman onnensa seppä. Jos äiti jää lasten kanssa kotiin vain siksi, että "näin KUULUU tehdä, koska minulla on siihen mahdollisuus" tms. niin voitko kuvitella, että turhautunut äiti ei olekaan lapsille sitä parasta mahdollista seuraa?! Lapset vaistoavat äidin mielentilan ja sen, jos on "pakolla" kotona. Jos ratkaisusta seuraa vaikkapa masennusta tms., niin yhäkö olet sitä mieltä, että kotiäitiyttä vaan!?
Eikä sillä edelleenkään ole tekemistä minkään rakkauden määrän kanssa. Jos äiti tietää päänsä pysyvän paremmin kasassa siten, että käy päivät töissä, niin se hänelle suotakoon. Tässä tapauksessa lapset eivät ihan varmasti kärsi,jos äiti jaksaa tällä tavoin olla parempi äiti lapsilleen. Kuka taas kotiäitiydestä nauttii, good for her.
Ihmiset ovat erilaisia, ja sun ratkaisu ei ole se ainoa oikea! Ei, vaikka mitä yrität väittää.
sinullakin ongelmia ymmärtää lukemaansa. Taisin jo puhua mielenterveyden ongelmista poikkeuksena, masennus lasketaan tähän. Niin, nyt onkin kyse siitä, että sinä täällä haukut kaikki kotiäidit luusereiksi, joiden kannattaa hankkia oma elämä ja nyt puhutkin siitä, että jokaisen ratkaisu on itselleen se oikea. Mitä kaksinaismoralismia sanonpahan vaan. Ja tän enempää en enää tähän kommentoi. Ihan turhaa, hakkaa päätäsi seinään itseksesi ja koita oikeuttaa omat ratkaisusi itse itsellesi.
haukut väärää puuta. Minä alkuperäinen kävin asioilla enkä ole täällä ollut sinun kanssasi läppää heittämässä toviin.
toi sun teorias....oli mun viimeinen kirjoitus, joku muu jatkoi siitä.
että taasen päästit sammakon suustasi tuomalla alhaisimmat luulosi sanoiksi puettuna päivänvaloon.
Suodaan se sinulle, se on niin......sinua itseäsi.
Sitä kuinka paljon kukaan äiti lapsistaan välittää, et kykene millään mittarilla määrittämään.
mahdat tietää minusta itsestäni?
kannattais kirjoitella nimimerkillä, niin ei pääsisi sekoittumaan.
seurasi tarkoin käyttämääsi linjaa kirjoittaa ensin ja ajatellla sitten, jos sittenkään.
sulle, että tämä on tasan kolmas viesti tähän ketjuun. Olisitko uskonut, että täällä on muita, jotka saattaisivat olla kanssani samaa mieltä?!
En ole missään viestissäni haukkunut kotiäitejä luusereiksi. Sen sijaan sinä kotiäitinä katsot oikeudeksesi haukkua muiden tekemiä ratkaisuja? En toki muutenkaan usko, että kotiäideistä suurin osa on lainkaan sinunkaltaisiasi. Kotiäitiydellä tuskin on mitään tekemistä veemäisen luonteesi kanssa.
Ihan käsittämättömän lapsellista tekstiä suollat. Sinulle suosittelisin jotain käytöskoulua lapsenhoidon sijaan.
muut yrittäjät eivät jouda täällä keskustelu palstoilla "lorvimaan" niin kuin sinä näytät joutavan. Etkä taida edes huomata että itse olet täällä valittamassa kotiäideille kun et kotona kerkee valittamaan
kotonaan. Siis tolla ap:llä. Tyytyväisen tuntuinen tyyppi, minusta.
(Minustakin ainainen valitus täällä netissä on ilettävää.) Ihmettelen välillä kuinka ihmiset viitsivät haukkua oman perheensä maasta taivaaseen.
Pidetään sitä uhrautumisena tai oman elämän ja tarpeiden sivuun laittamisena määräajaksi, minä aion jäädä hetkeksi hoitovapaalle vanhempainloman jälkeen. Syy on selvä: en halua laittaa lasta hoitoon alle vuoden ikäisenä, eikä ole taloudellisesti mahdollista, että isä jäisi kotiin, koska tuo paremman palkkashekin kotiin. Myös mies toivoi, että jään vähän pidemmäksi ajaksi kotiin, jolloin hän hoitaa perheen elätyksen, minun vapaaehtoisen eläkevakuutukseni sekä asuntolainalyhennykseni. Olisin mielummin mennyt jo töihin, jos aivan yksin ja itsekkäästi olisin saanut päättää. Mikään ei voita riippumattomuutta ja taloudellista itsenäisyyttä - paitsi lapsen ja perheen hyvinvointi.
Olen siis valmis "pyytämään" joka kk käyttörahaa mieheltäni, karsimaan omat menoni mimimiin, vaikka ennen hyvällä palkallani olen voinut ostaa lähes kaiken, mitä olen mielinyt. Ikävöin työkavereitani ja haluaisin takaisin työpaikan sosiaaalisiin ympyröihin (koskaan en ole kovin pitänyt mammakerhoilusta), mutta nämäkin omat tarpeeni olen valmis laittamaan syrjään - en siksi, että "uhraudun" vaan koska haluan.
Oletko ehkä kateellinen tai katkera, jos et itse pysty tai ahneuksissasi halua jäädä kotiin? Jokainen tekee, miten parhaaksi näkee. Uskon, että kotihoito on pienelle lapselle parasta, kunnes alkaa kaipaamaan ikäistensä seuraa enempi noin kolmen vuoden iässä. Olet varmasti toista mieltä viestistäsi päätellen, mutta onneksi meitä kotihoitoon uskovia äitejä löytyy aika paljon. Sinun lapsistasi tulee varmasti todellisia suorittajia ja pienestä pitäen tehdään selväksi, että kunnianhimo ja ankara työnteko on tärkeämpää, kun perhearvot...
Mielipiteesi muistuttaa kovasti oman isäni sukupolven ajattelumallia noin 20 vuotta sitten. Sydänkohtaus ja solmuun menneet perhesiteet sai sitten järkiinsä ja ajatusmalli muuttui. Onneksi ajat on muuttuneet!
siis kotiäiti, vaan työssä käyvä, veti herneet nenään jo pelkästä ajatuksestaan jäädä kotiin hoitovapaalle. On se kovaa.
Luetun ymmärtäminen tuntuu tuottavan vaikeuksia.
En ole enää töissä, vaan vanhempainvapaalla, ensi kuussa hoitovapaalla, siispä olen mielestäni kotiäiti. Ja olen ihan mielelläni jäämässä kotiin, kuten jo sanoin, en itseni, vaan perheeni vuoksi. Koska olisin mielummin töissä, jos saisin tehdä juuri niin kuin itse haluan, en koe jääväni kotiin laiskuuttani. En kuitenkaan myöskään uhraudu, koska teen kaiken vapaaehtoisesti, ilman katkeruutta.
Yksi motiivi kotiin jäämiseen on myös ajatus toisesta lapsesta lähitulevaisuudessa. Koska en halua rasittaa työnantajaani palaamalla välissä töihin ja pian taas ilmoittamalla äitiyslomalle jäämisesta (sijaisen tarpeesta), en mene välissä toihin ollenkaan. Tämäkään ei mielestäni liity laikuuteen, vaan asioiden ajattelemiseen myös myös työnantajani kannalta.
Eikö ole loppujen lopuksi jokaisen perheen oma asia, miten lapset hoitaa, haluaako niitä ollenkaan ja miten monta. Pääasia on, että tavalla tai toisella saa homman toimimaan. Jos se auttaa, että hakee täältä keskustelupalstalta vertaistukea ja vaihtaa mielipiteitä "kollegojen" kanssa, hyvä niin. Kyllä ne työssäkäyvätkin puhuu varmasti työkaverien kanssa perheasioista sillointällöin. Kotiäideillä kun ei työkavereita ole, on tuntoja saatava purkaa jossakin.
lukutaidossasi, toivokaamme yhdessä edistystä tavahtuvan.
Näinhän se on, että kun vanhempainvapaalla kertyy vielä työnantajan puolesta kesälomapäivätkin, niin turha on tituleerata sinua koti-äidiksi näin etukäteen. Eli olin aivan oikeassa, vaikket sitä vajavaiselta lukutaidoltasi kässännytkään.
Minäkin olen nyt äitiyslomalla, vaikken kotiäiti olekkaan.
Ja tottakai on jokaisen oma asia kuinka lapsensa hoitaa, ap:n tekstin pointti olikin se (kerron sen sulle suoraan, koskapa se on sinulle liian vaikeaa muuton tajuta) että koti-ädit itse haukkuvat itsensä täällä palstoilla, samoin puolisonsa, rahatilanteensa, ja lapsensa, ja jopa mielenterveytensä. Mikä sinun mielestäsi saa koti-äidin voimaan niin huonosti?
Jos lukee tätäkin palstaa alaspäin, sieltä löytyy monen monta esimerkkiä juuri tästä ilmiöstä.
Mielestäni on paljonkin naisia, jotka ovat olleet aktiivisesti työelämässä jo kauan ( itse lukeudun heihin) ja nyt kun lapsi on tulossa, on itsestään selvää että minä jään kotiin lapsen kanssa siihen saakka kun näen sen lapselle tarpeelliseksi. Meillä on miehen kanssa taloudellinen tilanne jo vakiintunut, hyvä. On oma koti ja vakituiset pitkät työsuhteet.
En koe itseni mitenkään uhrautuvan "kotiäitiydelle" vaan se on asia, joka kuuluu nyt tähän elämäntilanteeseen.
Ja toki, kun kotona kerta olen, olen tehnyt kodistani itselleni "työpaikan" eli hoidan hommat täällä päässä, siivoukset, ruuat yms..
Lapsen hoitoon mies osallistuu töistä päästessään, että minäkin pääsen sitten omiin harrastuksiin jokusen kerran viikossa:D
Mutta mutta, näen kyllä aloittajan viestissä ihan asiallisen pointikin, koska ONHAN totta, että paljon on myös äitejä/naisia jotka hankkivat vain ja ainoastaan lapsia siksi, että saavat olla kotona, ei tarvitse mennä töihin ja seuraava lapsi hommataan edellisen jatkeeksi.
Tätä toimintamallia en hyväksy, vaan kyllä jokaisen on periaatteessa pystyttävä kustantamaan/hoitamaan omat jälkikasvunsa, ilman että lasten teko on laskettu sen perusteelle paljonko kodinhoidon tukea yms.yhteiskunta antaa.
Moniko esim. 800€/ käteen saava jättäisi lapsia tekemättä ?? jos yhteiskunta ei maksaisi senttiäkään tukia.
Olen sitä mieltä, että lapset kuuluvat elämään vasta sitten kun on ensin saatu muu elämä järjestykseen, kunnon työ, oma koti, KUNNOLLINEN ja terve parisuhde ( näitäkin näkee että 3 eri "isille" on näitä muksuja väännetty:(.
Olen aloittajan kanssa siinä mielessä tismalleen samaa mieltä, että pahimmat valittajat ovat niitä, jotka ovat usein täysin erilaisten tukien varassa eläviä ja kun yhteiskunnan varat NEKIN ovat rajallisia, niin sitten valitetaan kun ei lisää saada ?? sen sijaan että yrittäisivät itse tehdä sen elantonsa eteen töitä ja näin olleen
elintaso nousisi.
sitä ei kutsuttaisi uhrautumiseksi. On jokaisen perheen oma asia, miten se järjestää asiansa. Perheensisäinen työnjako ei ulkopuolisille kuulu, jos perhe elää omillaan eikä hae toimeentulotukea.
asia, mutta kun tulevat tänne nettiin valittamaan ja haukkumaan puolisonsa/rahattomuutensa/lapsensa/elämänsä, silloin se tulee meidän kaikkien asiaksi koskapa luemme niistä täältä netistä.
Tyytymätön vain siltä osin, etten ole vielä saanut palkkatyötä... olen siis myös työtön työnhakija.
Mutta tykkään kyllä olla myös kotona... Säästyy päivähoitomaksut, lapsi saa olla kotona ja nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa (tosin harvoin haluaa ;)
On mulla myös omat harrastukset, 3x viikossa.
Ja kotiäitinä olo ei kyllä ole ainakaan minulle mitään laiskottelua, eikä niin monelle muullekkaan. Olen kuullut erittäin monen juuri äitiyslomalta töihin palanneen naisen suusta, että onpa ihanaa palata töihin LEPÄÄMÄÄN!!!
näistä kahdesta vaihtoehdosta? Kotiin jäämisestä (hoitovapaalle) ja töihin menosta siis. Sen sijaan, että haukuttaisiin toisia... (Riittää jo mielestäni, tosi lapsellista...)
Olen itse jäämässä pian äitiyslomalle ensimmäistä kertaa ja tietysti mielessä pyörii jatko, jäänkö hoitovapaalle vai en ja kuinka pitkäksi aikaa. Olen päättänyt miettiä asiaa sitten, kun päätöksen teko on ajankohtaista, mutta nyt mielessä pyörii miljoona kysymystä elämästä lapsen kanssa kotona. Voisiko joku, mielellään sellainen, joka on tehnyt mielekästä, suht. vaativaa, (anteeksi nyt vain, olen itsekin tehnyt kaikkea laidasta laitaan, ja arvostan kaikkea työtä, mutta tämänhetkinen on kyllä henkisesti kuluttavinta, toisaalta kylläkin myös erittäin antoisaa) työtä, kertoa omia näkemyksiään molempien ratkaisujen hyvistä ja huonoista puolista?
Tiedän toki, että lapsen hoito vie aikaa ja antaa paljon, mutta epäilen olevani persoonanna sellainen, joka vaatii myös muuta kuin sitä kotona oloa... Sekä harrastuksia että työtä. Olen periaatteessa sitä mieltä, että moni asia onnistuu myös lapsiperheessä, jos vain osaa organisoida. Mitään stressiä en aio harrastuksistani ottaa, enkä mitään pakollista ole keväälle ohjelmoinut, mutta tietysti mietityttää esim. liikuntaharrastusten järjestäminen (suunnistus ja hiihto). Hyvää tekisi kyllä liikkuakin, muutakin kuin kärryjen lykkäämistä. Mieheni on onneksi samanhenkinen, ja harrastaa samoja lajeja, joten pystymme varmasti vuorottelemaan, mutta silti...
Hoitoon viennistä olen myöskin hieman eri mieltä, kuin useimmat täällä... Hoitajat osaavat kyllä hommansa ja taiavatpa lapset viihtyäkin hoidossa ihan hyvin. (On kokemusta lähipiiristä.) Millaisia kokemuksia teillä "uraäideillä" on?
En nyt sitten kaipaa kommentteja näiltä ihmisiltä, joiden mielestä kukaan muu, kuin oma äiti ei voi hoitaa omaa lastaan, vaan sellaisilta, joilla on kokemusta erilaisista vaihtoehdoista. Ja asiallista keskustelua, kiitos!
ihan aluksi se, että työssä saa käydä sunnuntaisin, sen vaikuttamatta äitiysrahaan. (En tiedä onko se sinulle mahdollista, itselleni on)Käyn sunnuntaisin töissä, joko lapsen kanssa tai ilman ja teen todella pitkän päivän. Ja se on ihan hyvä henkireikä jo. Ja lisä-ansio. Lisäksi mieheni osti meille itkuhälyttimen jonka kantama on 4 kilometriä. (tietenkään sitä ei voi silleen käyttää,) mutta antaa se kuitenkin vapauden liikkua, ihan erilailla kun >>vanhat "köpsät" mallit, joihin luottaminen oli vähän niin ja näin. (maksoi 160e)
Lastenvaunutkin ovat uudistuneet aimoharppauksen, Sinulle joka hiidät ja urheilet, niin tiedät kai näistä niin sanotuista juoksu-vaunuista? Sellasia joissa on se yksi kärkipyörä siellä edessä???Itse en tiedä sen enempää kun en urheile, joku vois kertoo ehkä enemmän????
Meillä on turvaistuin kovemmassa käytössä kun lastenvaunut, liikumme näin äitiyslomani aikana vauvan kanssa autolla aktiivisesti, hyödynnän aikaa pitämällä kirppari pöytää, ja hävittämällä kaiken turhan ja krääsän kotoa, ja hankkimalla miltein ilmaiseksi siinä sivussa kaikki Reimatekit jo pitempään sentti kokoon saakka.
Itsekkään en ole hoitovapaasta vielä päättänyt, mutta sen tiedän että kun se hoitoonviemis ajankohta joskus koittaa, niin tarhaan aion lapseni laittaa, koskapa perhepäivähoitajalla on kaikki kotihommat siinä samassa läjässä se että kokemuksesta, ettei perhepäivähoitajan omien sairastelujensa aikana onnistunut sijaista hankkimaan/se oli jumalattoman hankalaa viedä aivan vieraaseen paikkaan hoitoon.
Joskin itseäni on siunattu sellaisella työllä, jotta voin pitää lapsen mukanani omassa firmassani. että lapsi on erittäin "helppo"-hoitoinen. Eli tämän lapsen kanssa on helppo saada kaikenlaista aikaan. Muut lapseni ovatkin jo aikuisia, ja heistä saan hoito-apua tarvittaessa. (ja välillä muutenkin)- Ovat ihan myytyjä vauvalle....
koska äitiysloman päättyessä vauva on vasta 9kk:n ikäinen. Hoitovapaalla voi olla kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Hoitovapaan aikana lapsen hoitajalle maksetaan lasten kotihoidon tukea, joka on tällä hetkellä muistaakseni joku vajaa 300e kuukaudessa hoitolisä, jota maksetaan perheen tulojen mukaan, ja joka on enimmillään 169e /kk. Jotkut kunnat maksavat lisäksi vielä kuntalisää, jonka määrää voi tiedustella kunnasta tai KELAsta.
Hoitovapaalle jääntiä puoltaa se, että mielestäni lapsi on liian nuori menemään hoitoon äitiysloman päättyessä. Siinä ei siis pidä ajatella itseään, vaan lasta. Vanhemmat voivat vuorotella hoitovapaalla.
Varsinainen kotiäiti tai -isä on henkilö, joka on syystä tai toisesta (esim vammainen lapsi, ulkomailla asuminen jne) jäänyt pitemmäksi aikaa kotiin. Hoitovapaalla olevaa ei oikein voi kutsua kotiäidiksi tai isäksi, koska heillähän on yleensä työpaikka odottamassa.
Jos jää hoitovapaalle, lasta tai lapsia kannattaa silloin hoitaa ammattimaisesti. Säännöllinen rytmi ja riittävä ulkoilu on tärkeätä niin lapselle kuin itselle. Taaperon kanssa on jo paljon enemmän puuhaa kuin vauvan kanssa. Lisäksi pitää pitää huolta siitä, että pääsee parina iltana viikossa harrastuksiin. Puolison tulee voida silloin olla kotimiehenä.
sikäli, etten voi työskennellä pelkästään sunnuntaisin. Osa työstä on tehtävä tiettyyn aikaan työpaikalla ja siellä on silloin oltava myös paikalla (edes sairaslomaa ei viitsi pitää ihan pikku syyn vuoksi), osan voin tehdä kotona ja teenkin yleensä muutenkin. Työtä vaan on aika paljon, tai oikeastaan sen määrä vaihtelee suuresti.
Urheilusta sen verran, että sana urheilu on liioiteltu, kuntoilu on lähempänä ja se on se henkireikä, joka pitää minut normaalijärkisenä työn ohessa. Niistä juoksurattaista en oikein innostu, mutta ONNEKSI mieheni on myös samanhenkinen ja uskon, että saamme vuoroteltua näisä asioissa. Tuskin hänkään vetelystä kotonaan viitsii katsoa.
Päivähoidosta olen taas itse ihan eri mieltä, itse kannatan perhepäivähoitoa, ainakin ihan pienelle lapselle. Toivottavasti saamme sopivan paikan. Mutta jokainen tyylillään, näinhän se on.
yhdestä lapsesta kotihoidontukea saa 251 euroa josta otetaan korotetun veroprosentin mukainn ennakonpidätys, käytännössä siis noin 200 euroa.
Kotihoidontuelle jäädessä on todellakin syytä pärjätä ydhen henkilön palkalla, jos työssäkäyvä puoliso tienaa edes keskiverron, ei lisätukea heru, kuntalisiä on harvemmalla kunnalla.
"Hoitovapaalla olevaa ei oikein voi kutsua kotiäidiksi tai isäksi, koska heillähän on yleensä työpaikka odottamassa. "
Sikäli väärin että samaa määritelmää käytetään kotihoidontukea saavasta vanhemmasta, oli hänellä työpaikka odottamassa tai ei. En tiedä arviota siitä kuinka monella on ja kuinka monella ei, tähdennän vain että kotihoidontuen saajista 94% on naisia.
***
Kotihoidontuen hoitoraha on 294,28 e yhdestä lapsesta. Tuloista riippuvainen hoitolisä taas on 168,19e.
Kotiäitiys ei tosiaankaan ole sama asia kuin muutaman vuoden hoitovapaalla oleminen. Kotiäitiys tarkoittaa vähän pitempää uraa tällä saralla kuin 1-2:n pikkulapsen muutaman vuoden kotona hoitamista.
Varsinaisia kotiäitejä on Suomessa enää vähän, ja he ovat yleensä jo varttuneempaa ikäluokkaa, mutta valtaosa äideistä on ainakin vähän aikaa hoitovapaalla.
Voi perskeles, nyt mokasin. Muistin oman verojen jälkeen jäävän kotihoidontukeni, joka on 251e, nyt tarkistin. *rolls eyes* nähtävästi ei oel ihan tarua se että äidiksi tulon jälkeen ainakin muistille saa sanoa heihei...
"Kotiäitiys ei tosiaankaan ole sama asia kuin muutaman vuoden hoitovapaalla oleminen."
Määritellään missä? Kotiäiti on äiti joka ei käy työssä vaan on kotona lasten kanssa. Ei sen kummempaa. Jos väität että tuo määritelmä on väärä, ole hyvä ja esitä perusteet.
***
Se kai se oikea määritelmä on.
Äitiysloma, sairasloma, hoitovapaa eivät tarkoita kotiäitiyttä.
Sinähän provosoivasti kirjoitit ;)
En koe että uhraudun, rakastan lapsiani ihan älyttömästi joten parasta mitä heille voin antaa, on että hoidan heitä kotona vähintään neljä vuotta ennenkuin palaan takaisin töihin ja vien lapset hoitoon.
Isompien lasten on kiva tulla koulusta kotiin kun äiti on siellä, ei tarvi yksin odottaa vanhempia kotiin.
Ei ole mieskään valittanut sitä että on täysihoidossa, ihan yhteisellä sopimuksella olen kotiäiti niin kauan kun nuorimmainen täyttää neljä vuotta.
Mies ei osallistu kotitöihin, mitä nyt astianpesukoneen täyttää ja vie roskat. Kun palaan töihin jaetaan myös kotityöt.
Seksillä ei meidän perheessä kiristetä, mua ainakin panettaa säännöllisesti päivittäin, vaikka takana on jo 17 vuotta yhteistä elämää. Kun saa hyvää seksiä niin ei kai sitä pihtaamaan ruveta vaikka olis kuinka kotiäiti?! ;)
Se on pieni aika mikä on pois työelämästä, mutta todella arvokas, mikäs sen parempaa kun seurata omien lastensa kehitystä kotona.
Ja lopuksi, moni äiti/isä on helpottunut päästessään kotoa takaisin töihin "lepäämään", että jotkut kokee asian noinkin :)
Älä ole katkera, valitsit itse oman tiesi.
Etkä tajunnut alkuperäisen pointtia. Se selitetään rautalangasta tossa nimimerkillä, vaikka huomaatkin.
Nyt kun kahlasin tämän ketjun läpi, niin sinä vaikutat kyllä nimimerkkisi mukaan paljon tyhmemmältä kuin esim. tuo edellinen kotiäiti jolle vastasit. Ei taida kiirettä pitää firmalla kun ehdit jatkuvasti täällä kommentoimaan vastauksia ;D Ja turha väittää että olisit joku muu, kaikkihan sen huomaa jo kirjoitustyylistä.
Toki saat sen pitää. Ja muut osaavat arvioida sen kuinka fiksulta sinä vaikutat!
Jep, firmalla menee hyvin. Äitiyslomalla on todellakin aikaa käydä netissä kirjoittelmassa.
parisuhteessa kaikki pitäisi olla selvää, miten osat jakautuu lasten hoidossa ja työnteossa jne. Ei kannata jäädä kotiin hoitamaan lapsia jos mies ei nauti tarpeeksi palkkaa elättääkseen koko poppoon, mies jolla ei oo rahaa nalkuttaa joka asiasta,,,,
vastaukset olivat hyviä. Eri kannanotot tulivat esiin.
Samalla herätti ihmetystä se seikka, että kun alkuperäisessä tekstissä haettiin elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä vastaamaan niin yllättävän moni vastasi heti puolustelukannalla, ja selitellen että kuinka tyytyväinen ja onnellinen oli. Se laittoi hymyilemään. Sillä Teille oikeasti onnellisillehan teksti ei ollutkaan suunnattu. (Ehkä se sitten on vaikeata ymmärtää luettua tekstiä???)
En minä ainakaan vastaa sellaisiin teksteihin jotka eivät minua heilauta.
Monella tuntuikin olevan huono omatunto kotona olemisesta, vaikkapa puitteet olivat ehkä näennäisesti kunnossa.
Kommenttisi oli todellakin tyhmä. Olet luultavasti lapseton ja kaiken lisäksi mies. Minulla on uusioperhe, käyn hyväpalkkaisessa johtavassa asemassa olevassa työssä, jonka ohella opiskelen ja hoidan kotia sekä minun että mieheni lapsia. Palkkanikin on yhtä hyvä kun miehen, kun hän on vaan tavallinen työläinen. Silti pystyn haukkumaan miestäni, kun hän on laiska ja saamaton. Ei tee muuta kun palkkatyön ja nutisee jos pyydän rahaa HÄNEN, LASTENSA RUOKIIN.. EN TODELLAKAAN KATSO, että olisin ansainnut hänet! Hän kohtelee lapsiamme kuin ilmaa ja on muutenkin narsistinen luonne, eikä sellaista ansaitse kukaan. Ei se koti äitikään, joka hoitaa kotia ja lapsia! Tokihan tilanteeseen löytyy ratkaisu! Avioero, mutta sekään ei ole niin yksinkertaisesti hoidettu, kun sattuu olemaan noita lapsia. On koulut ja kaikki! Sekä itselläni työ ja opiskelu, ei riitä voimat ruveta avioeroprosessiin! Häpeä kirjoitustasi!!!
Sinähän se olet ukkosi nainut, eikä suinkaan alkuperäinen!
Et ansaitse miestäsi? heh. Kyllä vaan ansaisetkin. Samanlaisia nahjuksia molemmat. Kumpikaan ei saa aikaan kehitystä suhteessanne. Ja jopa lapset kärsivät. Mietis nyt hetki hyvä nainen, ketä syyttelet omista ongelmistas? Ittessäs EI ilmeisesti löydy vikaa?
kun pitää kotona olevia äitejä käydä parjaamaan?
Huomaa heti kelle on tärkeämpää lapset ja kelle oma ura!
Minä olen kotona 1v lapsen kanssa koska työskentelen ammatikseni päiväkodissa ja tiedän millaista elämä on siellä ja millaista kotona. Tahdon näkemäni jälkeen hoitaa itse lastani kotona kunnes ikää enemmän.
Miksi en saisi hoitaa lasta kotona vaan pitäisi mennä töihin kaitsemaan sinun kiukuttelevia lapsia jotka tietenkin ovat parhaita kaikessa ja täydellisesti urasi ohella kasvatettuja.
En minäkään sinua ole haukkunut kun veit lapsesi muiden hoidettavaksi laiskuuttasi.
Kyllä jokainen koti äiti joka lapsensa kanssa leikkii, laulaa, huolehtii perustarpeista ja pitää lasta sylissä tietää että kotona on hommaa siinä missä töissäkin!
Haluisin vielä tietää saitko jotain nautintoa siitä että sait kotona arvokasta hienoa työtä tekevät äidit pahoittamaan mielensä?
..toivottavasti joku uhrautuu sinun lastesi vuoksi kun et itse viitsi
Lueppa viestisi uudelleen, itse loukkaannuin kyllä siitä hieman. Eiköhän jokainen kuitenkin saa tehdä oman valintansa itse, ollako kotona vai ei. Kaikki eivät vaan pidä kotona olemisesta. Onneksi hoito on Suomessa tasokasta, joten lapsensa uskaltaa viedä sinne. En ymmärrä, miksi me naiset tapellaan kaikesta, kukin perhe tehköön omassa tilanteessaan omat ratkaisunsa, kahta samanlaista tilannetta tuskin on. Itse ainakin aion mennä töihin sitten kun siltä tuntuu, jos mieheni tulee vastaan kotitöissä, haluan nähdä aikuisiakin. Mutta en koe olevani silti huono äiti. En todelakaan ole paras virikkeiden antaja lapselleni.
syyllistää ketään joka lapsensa päivähoitoon vie.. ei todellakaan. Tarkoitin että minä tein valintani olla kotona mutta en siksi että haluan kotona laiskotella niinkuin keskustelun avaaja tuntuu sitä mieltä olevan! Viestin sävy saattoi olla turhan syyllistävä mutta johtuen suuttumuksesta keskustelun avaajaa kohtaan.. miksi piti alkaa vain "haastamaan riitaa"... johon lähdin itsekin mukaan.... :( ei tällä keskustelulla muuta pointtia tunnu olevan
Tuli itsellekin parempi mieli, ymmärrän toki, että kiihyneenä voi kirjoittaa mitä sattuu, tuleehan tuota tehtyä itsekin.
Muakin harmittaa, kun täällä vaan moititaan ja haukutaan toisia (joskus on tosin aihettakin...) ja varsinkin tämä keskustelu osoittaa, kuinka piru nainen on toista kohtaan. Mielenkiintoinen aihe meni pilalle sillä, että toisia alettiin syytellä.
Tuosta laiskottelusta vielä. Vaikka joku sillä asenteella kotona olisikin, siis hoitovapaalla, haittaako se meitä muita? Itse en tiedä, mitä se kotona olo lapsen kanssa on, mutta jos se on "helppoa" töihin verrattuna, se sallittakoon. Eipä se korvauskaan kovin kummoinen ole. Ja kotitöiden jako lienee jokaisen pariskunnan oma asia. Mutta se, mikä mua ottaa pattiin, on tuo syyttely niitä äitejä kohtaan, jotka menee töihin heti äitiysloman jälkeen. Kaikki eivät yksinkertaisesti viihdy kotona, osalla ei ole taloudellista mahdollisuutta jne. Jokainen päättäköön asian itse, se mikä on hyvä toiselle, ei ole sitä toiselle. Ja muiden on syytä pitää suunsa kiinni, missään ei ole todistettu, että lapsen ei olisi hyvä olla päivähoidossa.
niin hassua että kumpikaan vaihtoehto ei tunnu olevan "oikea". Kun olet kotona se on toisten mielestä huono homma ja kun lähdet töihin saat taas paskan niskaan.. jäin itse kotiin koska oon aina halunnut jäädä kotiäidiksi.. Ja kun talous on tiukilla joutuu miettimään töihin lähtöä mutta eipä ole helppoa kun puolet taas suvusta ja tutuista on sitä mieltä että paha äiti ku menee töihin... no töihin jossakin vaiheessa kuitenkin lähdettävä!
tsemppiä sinulle, äläkä pahoita mieltä toisten mielipiteistä.. aina tekee jotain väärin, kaikilla niin eri ajatusmaailma..
ja 9kk kotona on jo pitkä aika kun vertaa muiden maiden äitiyslomaan joka saattaa olla esim 3kk!
joka ei ole puolesta tai vastaan! En todellakaan ole ajatellutkaan kuunnella, mitä muut sanovat, vaan kuunnella omaa sisäistä ääntäni ( keskustella mieheni kanssa), mikä meidän tilanteessamme on aikanaan viisasta. Asiaan vaikuttavia seikkoja on paljon. Toisaalta epäilen olevani sopiva olemaan kotona yhden lapsen kanssa (jos olisi useampi, tilanne olisi taas jo toinen, olisi seuraa toisistaan), toisaalta ihan kiva hypätä oravanpyörästä pois hetkeksi. Toisaalta pidän työstäni (olen nuorten kanssa tekemisissä) ja työyhteisöni on loistava. Voipi tulla ikävä työkavereita, jotka ovat oikeastaan aika hyviä ystäviäkin, osa heistä.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta paskan saamisesta niskaan, vaikkakaan en siitä aio välittää. Meillä on mieheni kanssa muutenkin aika omituinen elämäntyyli, joka perustuu omiin arvoihimme ja poikkeaa valtaväesöstä. Emme aio siis elää muiden pillin mukaan nytkään. Mutta tuo muiden "tätien" (neuvolassa on ollut fiksuja tätejä, siis muualla...) jauhaminen ja neuvominen alkaa kyllä jo nyt riittää. Ja me olemme päässeet aika helpolla, sillä sukulaisemme ovat kaukana ja sen verran hienotunteisia, että pitävät suunsa kiinni. Kukaanhan ei voi tietää, mitä vauva tuo tullessaan, mutta sen olen päättänyt, että mitään tv:tä tuijottavaa löhöävää kanaemoa minusta ei tule (ei ole tarkoitus loukata ketään). EIkä mitään ylenpalttista lässyttäjää, jonka elämässä ei ole muuta kuin vauva. Vauvan ehdoilla mennään, mutta onneksi lapsellani on myös isä, joten ehkäpä pääsen joskus vaikkapa lenkille ilman vaunuja. Tekee varmasti hyvää pääkopalle jossain vaiheessa. Baareja yms. emme edes kaipaa, joten se ei ole ongelma. Useimpiin meidän menoistamme vauvan voi ottaa mukaan. Tuskin miehenikään haluaa minusta sellaista, koska on tällaiseen ihmiseen aikanaan rakastunut. Enkä minä halua myöskään hänestä sellaista, sillä silloin hän ei ole oma itsensä. Hyvä isä/äiti voi olla jokainen omalla tavallaan, kunhan kuitenkin huolehtii lapsistaan.
Tuosta ajasta vielä. 9 kk on todellakin maailmanlaajuisesti pitkä aika ja jos se tuntuu lyhyeltä, voihan kotona olla vaikka niin kauan, että lapsi on vuoden ikäinen. (Eräs perhepäivähoitaja sanoi juuri kokemuksen syvällä rintaäänellä, että se on paras ikä viedä lapsi hoitoon.) Eihän kukaan ole sanonut, että jos töihin aikoo palata, että sinne on palattava heti äitiysloman jälkeen. Voihan hoitovapaata pitää vaikka vain 2 kk.
Muuten suomalaiset loppuu,ellei ole vastuuntuntoisia äitejä,jatkamassa sukua.
jos vie lapset hoitoon, jossa on ammattitaitoiset ihmiset lasten kanssa päivät? Ja vielä kavereitakin, jotta saavat leikkiä. Sekö ei ole vastuullista toimintaa, että lapset ovat päivällä hoitopaikassa ja illalla & viikonloppuisin äidin ja isän kanssa kotona ja tietenkin perheen yhteisissä menoissa? En voi ymmärtää tätä ajatusmaailmaa... Eri asia, jos jätettäisiin heitteille. Ja kyllä meissä vanhemmissa varmasti huonompiakin piirteitä on, kuten ryyppääminen yms. Suurempana huolenaiheena pitäisin sellaista kuin töissä käyntiä. Vaikka ei sillä, samapa tuo mulle on, mitä muut sanoo, kun itse tietää tekevänsä omassa tilanteessaan oikein. Kaikki naiset eivät ole luonnostaan "kanaemoja", mutta se ei tarkoita sitä, että omat lapset eivät olisi rakkaita. Meitä on (ja on aina ollut) niin moneksi.
Ihana laiskotella kotona pienen lapsen kanssa. Ihana rauhassa heräillä, ja istuskella sylikkäin eikä kiirettä minnekkään. Ihana leikkiä jos leikityttää ja ihana ottaa lapsen kanssa päikkärit jos huvittaa!
Ennen kaikkea, ihana antaa lapselle oma aikansa ja elää hänen ehdoilla. Ja kaiken tämän teen sen takia koska itse sitä haluan. Muutenhan en olisi lasta tehnytkään. Tyhmyyttäni joskus elän yli varojen, eikä siitä huolimatta käy mielessäkään viedä lasta hoitoon ja mennä töihin.
Ja kaiken lisäksi minä kyllä ehdin uran hoitamaan sitten kun lapseni on isompi. Omaa yritystä en ole harkinnutkaan koska siihen menetetty aika olis lapseltani pois jota ei rahalla korvata.
Uraäitikin nyt sitten vain nauttii leikeistä eikä kurki muiden pöytiin!
Kyllä minäkin olen ollut kotona lasten kanssa, kun ne olivat pieniä.Laiskotellut ja nauttinut lapsistani. Nytten lapset jo 6,12 ja 13-vuotiaat. Nautien heistä edelleen, mutta ajattelen myös omaa tulevaisuuttani ja myös lasten hyvin vointia. Mitä vanhempia lapset, sitä suuremmat menot heihin ovat.
siitä, vaan siitä, että jokainen tekee itse oman päätöksensä siitä, meneekö töihin vai ei. Jos esim. itse teen sen valinnan, että menen töihin, silloin täytyy myös tiedostaa se, että vapaa-aikaa jää huomatavasti vähemmän ja että hermot ovat ajoittain kireällä. Aion kyllä itsekin nauttia (ja laiskotellakin, jos mahdollisuutta on) äitiyslomastani, mahdollisesti hoitovapaastakin, mutta kaikille ei sovi sama aikataulu, osa kaipaa takaisin töihin aiemmin, osa myöhemmin, ja osa ei milloinkaan. Me ihmiset kun olemme erilaisia. Eikä raha todellakaan ole kaikille se syy, miksi sinne töihin haluaa palata!
Hassua :) Juurikin näin. Ei kurkita muiden pöytiin, ja vaikka kurkittais niin huutelut vähemmälle :)
Alkuperäinen viesti on hyvä. Se kritisoi ihmisten tyytymättömyyttä omiin oloihinsa, ja on kirjoitettu sarkastisella huumorilla.
Ihmettelenkin lukutaidottomien määrää tässä ketjussa, ehkäpä äideillä onkin sitten syytä miettiä miksi älähtivät tähän aloitukseen jos kerran onnellisia ovat, kuten niin kovasti vakuuttelevat. Ja mitä kovemmin vakuuttelevat sen epäuskottavampia ovat. Onko nyt näin että miltein joka äidillä on piikki omassatunnossa äitiyden kohdalla? Uskomatonta. Tasapainotonta porukkaa noin yleisellä mittapuulla.
Vain noin 10% tasapainoisia ja OIKEASTI elämäänsä tyytyväisiä mahtuu mukaan.
Eihän tästä voi tulla muuhun johtopäätelmään kuin että nainen on oikeasti tyhmä. Surullista.
Jos sylilapsella on masennus, 92% tapauksista lapsi on vieraan hoidossa tai äidillä on vakava mielenterveysongelma, jos
taaperoikäisellä on masennus, 89% tapauksista lapsi on vieraan hoidossa.
Masentuneen kouluikäisen äiti on töissä, ja lapsi kertoo haastattelussa kaipavansa lisää aikaa vanhempiensa kanssa.
Jos murrosikäinen yrittää itsemurhaa todennäkoöisyys siihen että on kasvanut kotona vs. tarhassa on 1:1200
... Suomessa on eniten työssäkäyviä naisia ja maailman korkeimmat lapsien masennustilastot...Äitien "uhraus" lastensa hyväksi kotona on pitkäaikaistalletus lapsen hyvinvointiin.
tuskin kannattaa liikaa yleistää. On niitä masentuneita aikuisissakin. Sitä paitsi, kannattaisi tutustua esim. kiinalaiseen lääketieteeseen, sieltä saattaisi löytyä yllättäviä selityksiä mm. tälle ongelmalle. En tietenkään tarkoita, etteikö tuo töissä käyntikin tms. voisi vaikuttaa, mutta ihan noin yksiselitteinen tuo asia tuskin on. Entäs miten nuo muut ongelmat sitten esim. alkoholi, pahat parisuhdeongelmat tai esim. avioerot sitten on tilastoitu? Ihan yhtä lailla niitä "kusipäitä" varmaan löytyy niistä, jotka käy töissä kuin niistäkin, jotka ei käy.
Kyllä nainen on piru naiselle, se on jälleen tässä keskutelussa nähty, eipä kyllä kiinnosta juuri tulla mihinkään taaperokerhoihin, jos keskustelu liikkuu tällä tasolla... Tietysti liikaa yleistämättä, on täällä fiksujakin kommentteja välissä.
Onko todella näin, että kun nainen saa lapsen, ei elämässä ole sen jälkeen mitään muuta? Toki lapsi on, ja pitääkin olla tärkein, mutta onko sille lapsellekaan oikein, jos elämässä ei ole muita virikkeitä kuin oma äiti? Onneksi olen itse syntynyt perheeseen, jossa äiti osasi yhdistää sekä lapset että kaikenlaisen puuhastelun!
"Miksi nainen uhrautuu perheelleen? Kuka sitä vaatii? tuskin mies? tuskin lapset?
Onko tuo "uhrautuminen" vain se helpoin tapa yrittää selvitä elämästä? Ei tarvitse mennä töihin. Saa olla laiskana kotona, oma pomonsa. Kukaan ei katso selän takana kuinka hommia teet, ja siksipä et teekkään juuri mitään. No, ne pakolliset, joo. Ruuan, talouden, pyykin, lapset, kodin. Käyt vähän kerhoissa tapaamassa muita äitejä ja shoppaat. >>>mutta tuota kaikkea ei lasketa, sillä tuon tekee se ura-äitikin, pitkän työpäivänsä lisäksi, ja usein vielä paljon paremmin. "
---
Uhrautuminen? Minä käsitän uhrautumisen luopumisena itselleen tärkeistä asioista, jonkin tärkeämmän asian puolesta. Uhrautuuko ura-äiti menemällä rankkaan työelämään helpon kotiäidin elämän sijaan?
Naisen uhrautuminen perheelleen? Perhe? Onko perheen tarpeet tärkeämmät kuin yhden perheenjäsenen, yhden yksilön? Onko perhe tärkeä? Kumpi on suurempi uhraus; 40 vuotta työlle vai 20 vuotta perheelle ja 20 vuotta työlle ? Kumpi "kantaa enemmän hedelmää"?
Mikä on perheelle, perheen hyvinvoinnille tärkeää? Raha? Rahaa tarvitaan elämiseen. Raha on lähes välttämätöntä elämisen kannalta.
Onko rahan määrällä väliä? Mitä rahalla saa? Ruokaa, vaatteita, kodin. Tarvitseeko ihminen muuta? Kännykän, television, tietokoneen, auton, ison asunnon, jalopuu kalusteet, muotikengät, kauniit verhot, pehmeän sängyn?
Rakkaus? Läsnäolo? Huomio? Välittäminen? Hellyys? Kannustus? Turvallisuus? Voiko niitä mitata? Voiko niitä ostaa? Onko niillä väliä? Kumpi rakastaa enemmän, kumpi on enemmän läsnä, kumpi huomioi enemmän, kumpi välittää enemmän, kumpi on hellempi, kumpi kannustaa enemmän, kumpi on turvallisempi, kotiäiti vai ura-äiti?
Entä selviäminen elämästä helpolla? Millainen on helppo elämä? Kotiäidin elämä? Uranaisen elämä?
Kuka vaatii naista uhrautumaan perheelleen? Ei mies, ei lapset? Vaan kuka? Kenelle merkitsee eniten puhdas koti, lämmin ruoka odottamassa, puhtaat vaatteet? Varmaankin naapurille, kun ei miehelle ja lapsille. Vai naiselleko ne merkitsevät? Vain kotiäidille? Myös uraäidille?
Ura-äitikö pystyy tarjoamaan paremman elämän perheelleen? Enemmän rahaa, puhtaammat vaatteet, siistimmän kodin, lämpimämmän ruoan? Pystyykö kotiäiti vastaamaan haasteeseen mitenkään? Merkitseekö läsnäolo enemmän kuin raha vai vähemmän? Onko ura-äidin läsnäolo tehokkaampaa, kun sen antaa heti 8h työn, kodin siivouksen, ruoanlaiton, pyykinpesun ja muiden kotitöiden jälkeen? Vai onko kotiäidin läsnäolo kokonaisvaltaisempaa, kun se kestää koko päivän? Onko lastenhoito, leikkiminen vastenmielistä?
Entä mies? Vainko kotiäidin mies on paljon poissa kotoa? Onko ura-äidin miehellä enemmän aikaa olla perheen tai äidin kanssa heti äidin työn, kodin siivouksen, ruoanlaiton, pyykkäyksen ja lastenhoidon jälkeen?
Onko kotiäidin ja miehen seksi huonompaa kuin ura-äidin ja miehen seksi?
Onko kotiäidit rumempia kuin ura-äidit?
---
"Sitten kun olet laiskuuttasi turhautunut, etkä keksi enää itsellesi viihdykettä, voitkin alkaa moittimaan miestäsi. Hän on liian vähän kotona. Hän ei osallistu kotitöihin. Hän ei anna tarpeeksi rahaa sinulle tuhlattavaksi. Silti hän haluaa seksiä. Hän harrastaa. Hänellä on ELÄMÄ."
---
Harmittaako ura-äitiä vähemmän, kun työn ja kotitöiden sekä lastenhoidon jälkeen mies ei vieläkään ole kotona harrastuksestaan ja oman elämän vietosta? Haluaako uraäidit aina seksiä? Eikö kotiäidit halua koskaan seksiä?
Mitä ura-äidit harrastavat? Mitä he ehtivät harrastaa, kun ensin hoitavat työn, kotityöt, lapset ja miehen? Eikö kotiäidit harrasta muuta kuin kerhossa käyntiä?
---
"Sitä en käsitä, mikä tekee naisista näin näivettyneen LAISKOJA. Kotoa saatu malli? Kunnianhimottomuus? Helppouden ihannointi? helppo mennä siitä mistä aita on matalin? "
---
Missä aita ON matalin?
Onko helpompi kasvattaa lapsensa itse? Vaiko antaa jonkun muun (päiväkoti, hoitaja, koulu) kasvattaa ja ottaa vastuu?
---
"Sen vaan tiedän että ilettää lukea täältä ihan itse aiheutettuja ongelmia, laiskalla on laiskan palkka."
---
Mikä on itse aiheutettu ongelma? Mikä on laiskan palkka?
Näin aamuyön tunteina näitä suuria kysymyksiä pohtii lapseton, nuori, tyhmä, lukutaidoton ja mitään mistään ymmärtämätön nainen, joka haaveilee lapsista, äitiydestä ja perheestä.
Tämä lapseton, nuori, tyhmä, laiska, lukutaidoton ja mistään mitään ymmärtämätön nainen pohtii myös sitä, että mikä mahtaa olla se asia, joka loppujen lopuksi merkitsee? Mikä on sellainen asia, että elämän ehtoopuolella voi katsoa taakseen ja todeta, mitään en tekisi toisin.
Jos osaat vastata minulle, niin mielläni kuulen vastauksesi:) Ehkä minullakin tulee joskus valinta eteen, kummalle uhraan elämäni : työlle vai perheelle.
Vaikkakin epäilen, että tärkeintä on kulkea elämänsä sitä polkua, jonka sydän sanoo oikeaksi. Silloin ei tarvitse lopussa katua mitään.
p.s Enhän yleistänyt liikaa?
kysymys ei nyt ole edelliselle(tai saat tietty vastata jos haluat). siis kysyisin missä määritellään sana kotiäiti?? mikä äiti olen kun olen kotihoidontuella, eikä ole työpaikkaa odottamassa. itse katson olevani kotiäiti. vai olenko kenties joku "kotihoidontukiäiti"??? tuolla siis aikasemmin väitettiin että jos on (esim) kotihoidontuella kotona lapsensa kanssa, ei ole kotiäiti. no kertokaas missä on kotiäidin määritelmä
Minä olen uhrautunut perheelleni. Sitä ei vaadi kukaan mutta jos en olisi tehnyt niin, olisin saanut paljon tuomioita siitä kuinka laitan pienet lapset päiväkotiin pitkäksi aikaa.
Mies ei vaadi, mutta minulla on kolme alle kolmivuotiasta, ja erotilanteissa huudosta päätellen lapset eivät halua mennä 10 tunniksi päiväkotiin jotta minä pääsisin opiskelemaan tai töihin.
Väitän että minulla olisi huomattavasti helpompaa jos lapset hoitaisi joku muu, ja voisin rennosti vaikka istua kaupan kassalla ja palkka juoksisi koko ajan vaikka asiakasta ei joka sekunti olisikaan.
Olen valinnut kotona olon. Syynä ei ole raha, kotihoidontuki on reilut puolet siitä mitä työtön saa. Syynä taitaa olla siis rakkauteni lapsiin ja lisäksi tuo laiskuus. Tässä vähän osviittaa päivieni kulusta.
Minun on kotona ollessani pakko olla 24h hälytysvalmiudessa, huolehtia lapsista, laittaa ruoat, kattaa pöytää, syöttää, pyyhkiä, korjata sotkuja, pestä lapsia, tiskata..
Ja lisäksi siivota jatkuvasti. Ruokapöydän pyyhin vähintäänkin kuudesti päivässä ja keittiön lattiakin on pyyhittävä lukuisia kertoja viikossa.
Vaatteet saan ripustaa kuivumaan ulkoilujen jäljiltä, harjata hiekat vaatteista ja eteisen lattialta, kuivata lattioita märkien vaununrenkaiden jäljiltä.
Pyykkiä pesen joka ikinen päivä ja lisäksi ripustan ne, viikkaan ja lajittelen kaappeihin.
Kuljetan lapsia kerhoihin jotka ovat viikon ainoa kontaktini aikuisiin ihmisiin lukuunottamatta kaupan kassan tervehtimistä jne.
Puen ja varustan lapset pihalle ja puistoihin, käytän kirjastossa ja shoppaan ainoastaan kun on pakko, shoppailu ei ole ollenkaan mukavaa puuhaa jos uhmaikäinen kieltäytyy sovittamasta kenkiä ja lisäksi kaksi pienempää huutaa vieressä.
Tauoista.. vessassakaan et saa olla rauhassa, ja vessakäynnit pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa keskeyttää paskominen kun joku lapsista tönitään alas sohvalta. Kahvitaukoja pystyn pitämään hyvässä lykyssä kaksi kertaa viikossa. Ruokatuntiini sisältyy oman syömiseni ohella kaatuneiden lasien siivoamista, lentävien lusikoiden noukkimista, lapsen syöttämistä, jatkuvaa skarppina olemista.
Lapset nukkuvat päiväunia ehkä kolme-neljä kertaa viikossa yhtä aikaa, silloin minä lämmitän uudestaan ruokani josta ehdin lasten kanssa syödä vain noin puolet ja istun tietokoneelle. Vapaa-aikaa kestää maksimissaan tunti.
Olisi ihan kiva jos saisin lakisääteiset tauot, ja pääsisin vessaan päivän aikana. Ja matkustaa töihin ja töistä pois ja matkan ajan voisin ihan vain olla. Aamuisin herättäisin ja pukisin lapset ja kärräisin päiväkotiin, ei tarvitsisi edes aamupalaa laittaa. Ja kun hakisin lapset hoidosta, he olisivat valmiiksi puettuja ja riehuneet ulkona ylimääräiset energiat. Kotona odottaisi siisti koti (jota kukaan siis ei olisi sotkenut päivän aikana). Illalla vain pyöräyttäisin pyykit koneessa, laittaisin ruoan ja lapset katsoisivat videoita tai pikkukakkosta. Hehän saivat jo yllinkyllin leikkiseuraa päiväkodissa eikä minun tarvitsisi enää kestää lahkeessa roikkujia.
Ja sitten nukkumaan ja aamulla taas lapset sängystä vaatteisiin ja tarhaan.
Tuon ajan joka uraäidiltä menee päiväkotimatkaan, työmatkaan edestakaisin ja taukoihin, minä laiskuri häärään kotona. Kyllä olen tyytyväinen että valitsin tämän kotona olon, ja aita on matalin.. :DDD
" vessassakaan et saa olla rauhassa, ja vessakäynnit pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa keskeyttää paskominen kun joku lapsista tönitään alas sohvalta." toi on niin totta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ku luin tekstiäsi, tuntui että olisit kirjoittanut mun elämästä, ja olen myös kotiäiti :) jatketaan me kotiäidit "laiskottelemista" kotona :D voi vitsit ku nauroin myös ku luin joitain aikasempia kirjotuksia :D :D
Tyyntä myrskyn edellä. Olet ihan klassinen tapaus, siitä joka menee matalimmasta aidan kohdasta yli. Kivaahan se on, niin kauan, kun sitä kestää. Äläkä nyt ymmärrä väärin, toivon tuon kestävän sinulle aina aikojen ääriin asti. Mutta lupaan samalla ettei se kestä. Jo viidentoista vuoden kuluttua olet paljon viisaampi, tosin silloin on jo aivan liian myöhäistä enää tehdä mitään. Ymmärrän sen että on todella vaikeaa uskoa pelkkää puhuttua sanaa, ainahan on ihmisen saatava "lyödä OMAA päätään" puuhun jotta oppii asioita. Elämä on yksi niistä.
Ihan kolahti korviin kun sanoit tuossa tekstissäsi että >>mutta minulla on kolme alle kolmivuotiasta, ja erotilanteissa huudosta päätellen lapset eivät halua mennä 10 tunniksi päiväkotiin jotta minä pääsisin opiskelemaan tai töihin.>>>>Voin sinulle kertoa, että jos annat lasten aina valita, mikä heille on parasta, menet todellakin huonoihin valintoihin, sillä valintojen pitäisi syntyä AIKUISEN päässä eikä lasten, jotka eivät ole kyvykkäitä tälläisistä asioista päättämään. HE päättäisivät kyllä kaikista karkeista ym vahingollisesetakin, ANNATKO HEIDÄN PÄÄTTÄÄ? Olet siis väärällä tiellä heti alusta asti. Ja nuo kuvailemasi kotihommat ovat kyllä silkkaa näpertelyä, eivät oikeaa TYÖTÄ, vaikket sitä voisikaan tietää, kun et ole oikeasti töissä ollut. Mitä tuohon voi muuta sanoa. Toivon toki että hyvä olotilasi jatkuu mahdollisimman pitkään, sillä kyllähän se pissikin housuissa hetken lämmittää.
Ihana, ihana ihminen kun jaksoit kirjoittaa noin pitkän jutun :D Nauratti. Kiitos. Itsekin täällä laiskotellen, keskustelupalstoja selaillen ja "palkka juoksee" x)
Plaah, mihin tää haukkuminen taas johti?
Ei mihinkään.
Jokainen voi elää vaan omaa elämäänsä ja kokea sen niin kuin itse kokee. Ihminen on omien valintojensa summa, ja sen sijaan, että sanotaan: "minä olen tällainen ja hän on tuollainen" voidaan sanoa: "minä valitsin näin ja hän valitsi noin".
Ja that's it.