Aina valitetaan, että ihmiset nykyään eroavat ihan liian herkästi.
Itse olen eri mieltä.
Suhteessa pysytään, vaikka molemmat suurinpiirtein toivoisivat toisen kuolevan pois!
Ja samalla koko ajan kytätään löytäisikö paremman kumppanin, muttei kuitenkaan uskalleta erota siitä paskasta suhteesta koska "me ollaa jo nii kaua oltu yhres."
Todellista rakkautta ei kohdata koskaan, kun tyydytään vaan siihen tuttuun ja turvalliseen.
Joo, tämä varmaan kuulostaa katkeran panettelulta ja ehkä osittain onkin sitä.
Kasvoin perheessä jossa näin vanhempieni inhoavan toisiaan. He erosivat ja äitini otti uuden miehen vain rahan takia ja 20 vuotta olen katsonut miten hekin inhoavat toisiaan, mutta eivät kuitenkaan eroa.
Olen myös ollut jo pari vuotta rakastunut työpaikallani mieheen, joka tuntee minua kohtaan samoin, mutta ei kuulema voi lähteä suhteestaan kun on talo ja mökki ja koirat jne.. Ei edes lapsia ole, mutta omaisuudessa roikutaan.
Minä olisin valmis jättämään kaiken, jos saisin edes kerran elämässäni kokea intohimoisen rakkauden!
Joten, olen todellakin sitä mieltä, että ihmiset eivät todellakaan eroa liian herkästi nykyään, pettävät kylläkin, mutta pysyvät samalla tutussa ja turvallisessa paskassa suhteessa, vaikka edessä olisi elämän mahtavin kokemus.
Itse olen eri mieltä.
Suhteessa pysytään, vaikka molemmat suurinpiirtein toivoisivat toisen kuolevan pois!
Ja samalla koko ajan kytätään löytäisikö paremman kumppanin, muttei kuitenkaan uskalleta erota siitä paskasta suhteesta koska "me ollaa jo nii kaua oltu yhres."
Todellista rakkautta ei kohdata koskaan, kun tyydytään vaan siihen tuttuun ja turvalliseen.
Joo, tämä varmaan kuulostaa katkeran panettelulta ja ehkä osittain onkin sitä.
Kasvoin perheessä jossa näin vanhempieni inhoavan toisiaan. He erosivat ja äitini otti uuden miehen vain rahan takia ja 20 vuotta olen katsonut miten hekin inhoavat toisiaan, mutta eivät kuitenkaan eroa.
Olen myös ollut jo pari vuotta rakastunut työpaikallani mieheen, joka tuntee minua kohtaan samoin, mutta ei kuulema voi lähteä suhteestaan kun on talo ja mökki ja koirat jne.. Ei edes lapsia ole, mutta omaisuudessa roikutaan.
Minä olisin valmis jättämään kaiken, jos saisin edes kerran elämässäni kokea intohimoisen rakkauden!
Joten, olen todellakin sitä mieltä, että ihmiset eivät todellakaan eroa liian herkästi nykyään, pettävät kylläkin, mutta pysyvät samalla tutussa ja turvallisessa paskassa suhteessa, vaikka edessä olisi elämän mahtavin kokemus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeassa olet!
Mutta on monia syitä jotka pitävät ihmiset yhdessä. Esim. taloudelliset yms. Ei ole ihan helppoa lähteä tosta vaan ja lähteä rakentamaan uutta elämää, täytyy olla todella hyvä motivaatio ja jaksaminen.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen aika paljon mieheni tulojen varassa (tietenkin omaa tyhmyyttäni) ja pelolla ja kauhulla ajattelen että jos hänelle sattuu vaikka joku onnettomuus tai vaikka kuolee niin itse olen täysin "tyhjän päällä". Olen tällä hetkellä ansiosidonnaisella ja hoidan kodin yms.
Olemme keskustelleet mieheni kanssa ja hän on sitä mieltä että voisi "elättäää" minut vaikka loppuelämäni mutta itse kylläkin vielä haluaisin palata työelämään. En tiedä sitten, jokainen tekee omat päätöksensä jne. Ei muuta kuin jaksamista sinulle!
Eräs mikä pitää ihmisiä yhdessä on realismi. Kumppani ei aina parane vaihtamalla, vaikka työkaveri olisi kuinka kiva, söpö ja sielunkumppanin oloinen.
Arki se sieltä vastaan tulee. Uuden ihmisen uudet huonot tavat eivät ehkä miellytä sen enempää kuin entisten huonot tavat miellyttivät.
Olen ollut "kylmä" miehiä kohtaan. Minulla on ollut aina sellainen periaate, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Pari suhdetta olen laittanut poikki n.5-vuoden yhdessäolon jälkeen. Kolme vuotta olin yksin ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, eikä kumpaakaan aikaisempaa miestä voi edes verrata nykyiseen...