Rakastan avomiestäni, että tekee kipeää. Silti tuntuu, että järkevintä olisi pakata kimpsut ja kampsut ja elää ilman häntä.
Ensinnäkin, minun on vaikea luottaa mieheen. Hän on mm. lähetellyt seksiviestejä vieraiden naisten kanssa, mikä mielestäni on ajatuksen tasolla pettämistä sekin. Nyt tuntuu, että kun mies on poissa luotani, hän saattaa olla vieraiden hameiden perässä.
Toiseksi, en voi sietää poikaystäväni kavereita. Heidän keskustelunsa koostuu toisten ilkeästä naljailusta, naisten halventamisesta ja ajanvietteensä ryyppäämisestä. Poikaystäväni ei oikeasti ole samanluonteinen, mutta pyörii näiden ihmisten kanssa, kun ei muitakaan kavereita ole.
Poikaystäväni ei myöskään ole kiinnostunut samoista asioista kuin minä, joskus on vaikea keksiä yhteistä keskustelunaihetta, kun toinen ei tiedä mitään mistään. Ja lyhyellä lomallaan hän lähtee mieluummin jonnekin kavereidensa kanssa kuin minun kanssani.
Seksin määrä suhteessa on vähentynyt katastrofaalisesti. Teen aloitteita, puen vietteleviä asuja päälleni, jne. Mutta jos mies kerran, pari viikossa suostuu rakastelemaan, homma on ohi 5 minuutissa. Kaipaan koko iltapäivän rakastelujamme!
Mies ei anna minun hyväillä itseään, silitellä, halia, suukotella. Ei anna kulkea käsi kädessä. Jne.
Miestä on äärimmäisen vaikea saada lähtemään kanssani minnekään, bailaamaan sen kummemmin kuin muuallekaan kotisohvaa pidemmälle.
Minun on luovuttava tulevaisuuden haaveistani, jos jatkan elämää tämän miehen kanssa. Hän ei kielitaidottomana voi ikinä muuttaa ulkomaille.
Muitakin tarjokkaita olisi. Helliä, kiihkeitä miehiä, jotka ottaisivat minut avosylin tyttöystäväkseen. Olen seurustelumme aikanakin usealta taholta kuullut, että olen ihmeellisin nainen, mitä jotkut miehet ovat tavanneet. Silti tuntuu, että rakastan liikaa tämänhetkistä aviomiestäni. Lähteminen sattuu. Vaikka järki sanoisi, että olisi ehkä onnellisempi ilman häntä. Olenko hullu? Mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa?
Ensinnäkin, minun on vaikea luottaa mieheen. Hän on mm. lähetellyt seksiviestejä vieraiden naisten kanssa, mikä mielestäni on ajatuksen tasolla pettämistä sekin. Nyt tuntuu, että kun mies on poissa luotani, hän saattaa olla vieraiden hameiden perässä.
Toiseksi, en voi sietää poikaystäväni kavereita. Heidän keskustelunsa koostuu toisten ilkeästä naljailusta, naisten halventamisesta ja ajanvietteensä ryyppäämisestä. Poikaystäväni ei oikeasti ole samanluonteinen, mutta pyörii näiden ihmisten kanssa, kun ei muitakaan kavereita ole.
Poikaystäväni ei myöskään ole kiinnostunut samoista asioista kuin minä, joskus on vaikea keksiä yhteistä keskustelunaihetta, kun toinen ei tiedä mitään mistään. Ja lyhyellä lomallaan hän lähtee mieluummin jonnekin kavereidensa kanssa kuin minun kanssani.
Seksin määrä suhteessa on vähentynyt katastrofaalisesti. Teen aloitteita, puen vietteleviä asuja päälleni, jne. Mutta jos mies kerran, pari viikossa suostuu rakastelemaan, homma on ohi 5 minuutissa. Kaipaan koko iltapäivän rakastelujamme!
Mies ei anna minun hyväillä itseään, silitellä, halia, suukotella. Ei anna kulkea käsi kädessä. Jne.
Miestä on äärimmäisen vaikea saada lähtemään kanssani minnekään, bailaamaan sen kummemmin kuin muuallekaan kotisohvaa pidemmälle.
Minun on luovuttava tulevaisuuden haaveistani, jos jatkan elämää tämän miehen kanssa. Hän ei kielitaidottomana voi ikinä muuttaa ulkomaille.
Muitakin tarjokkaita olisi. Helliä, kiihkeitä miehiä, jotka ottaisivat minut avosylin tyttöystäväkseen. Olen seurustelumme aikanakin usealta taholta kuullut, että olen ihmeellisin nainen, mitä jotkut miehet ovat tavanneet. Silti tuntuu, että rakastan liikaa tämänhetkistä aviomiestäni. Lähteminen sattuu. Vaikka järki sanoisi, että olisi ehkä onnellisempi ilman häntä. Olenko hullu? Mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmettelen kyllä suuresti tuollaista.. Mutta mielestäni merkit viittaavat hyvinkin siihen että mies pettää sinua tai ei ainakaan enää rakasta sinua.. Mutta, mutta, muut miehet voivat kehua sinua vain senkin takia koska olet varattu ja haluaisivat sinun jättävän nykyisen miehesi ja ehkä haluavat vain panna sinua tms.. Sekin vielä että seksin määrä on vähentynyt etc, mitä nyt kirjoitit, niin huonolta näyttää, jos olet seksuaalinen ihminen ja haluat pysyä sellaisena tai ylipäätään omana itsenäsi, suosittelisin miehen vaihtamista.. Niin karulta kuin se kuulostaakin.. Ja kuitenkin sekin että miehesi on mielummin kavereiden kuin sinun kanssasi ja sinua hänen kaverinsa ärsyttävät suunnattomasti, joten ette voi periaatteessa ikinä olla yhdessä missään niin ei siitä kyllä loppuelämän suhdetta voi rakentaa..(?) Kaikista "ärsyttävistä" pikkuasioista tuollaiset aatokset rakentuvat, ei mielestäni kannata "tuhlata" aikaa tuollaiseen vaan etsiä joku joka oikeasti haluaa rakentaa elämänsä sinun kanssasi valmiiksi! Kauan muuten olette olleet yhdessä?
Olen kysynyt mieheltä suoraan, yrittääkö hän saada minua ulos suhteesta. Hän loukkaantui ja ihmetteli, miten voin puhua sellasta, kun olen sentään hänelle kaikkein tärkein ihminen. Hän vannoo rakastavansa.
2 ja puoli vuotta ollaan oltu yhdessä. Ehkä tässä on kyse siitä, että mä kaipaan sellasta alkuaikojen kiihkoa, haluisin sen olevan ikuista. Miehelle kai kelpaa tasaisempikin elämä. Hänestä on kummallista, kun sanon, ettei meillä ehkä ole tarpeeksi yhteistä. Hän kokee, että kun on sama katto pään päällä, siinä on jo yhteistä vaikka kuinka.
Onko olemassa rakkaussuhdetta, jossa tunne, halu pitää toista hyvänä, intohimo säilyisi ensi huuman mentyä ohitsekin? Eikö rakastaminen sittenkään riitä?
Rakastaako mies sinua ystävänä vai tyttöystävänä? Jos tyttöystävänä, hän on valmis muuttumaan vuoksesi, niin kliseiseltä kun kuulostaakin.. Mutta uskon että hän on valmis muuttumaan, jos oikeasti rakastaa sinua tyttönään.. Yritä kovasti selvittää mitä hän haluaa ja haluaako enää koskaan miellyttää sinua mitenkään? Olisi todella ihanaa jos hän voisi muuttua takaisin siksi mieheksi johon rakastuit joskus.. Joka piti sinua hyvänä säännöllisesti yms..