legendat

vain kylmä tuuli käy viheltäin Jeppiksen usvaisilla kaduilla..kaikki vanhat legendat ovat muuttaneet autuaimmille metsästysmaille,täällä istun yksin koulupuistossa,minä, viimeinen mohikaani.
Ilmoita


319 Vastausta

Ketjusta on poistettu 139 sääntöjenvastaista viestiä.


kerro ihmeessä kuka olet ?, olen itsekkin "legenda", vihjaise kukja olet niin saan arvuutella, ME ELETÄÄN vielä :)))))
23 VASTAUSTA:
Olen se varsinainen känniääliöitten isä..ennenkuin opin juomaan sivistyneesti..
Tuli vaan mieleen kun itse kävin viime kesänä jeppiksessä piitkästä aikaa, niin en ketään vanhaa tuttua tavannut, siksi toi melankolinen vuodatus.
Niinhän se on kun ihminen vanhenee, niin lapsuus- ja nuoruusajat alkaa kangastella ruusunpunaisissa väreissä..
Tuo juominen jonka aloitin varsin nuorena ja humalahakuisesti toi minulle monia ongelmia;putkareissuja,pahoinpitelyjä(saajana ja joskus antajanakin)loukkaantumisina,koulukin jäi kesken, kaikenkaikkiaan pilasin monta vuotta elämästäni.
Onneksi tausin lähteä pois, jos olisin jäänyt jeppikseen, olisin varmaan maannut hautuumaalla jo kauan.
Nyt elän suhteellisen normaalia elämää, viinaa ei tee mieli, toki joskus muutaman voin ottaa, tarvetta humalaan ei ole.
Jeppiksestä näen tosiaan itsekin usein unia, olihan se kotikaupunkini yli 15 vuotta.
terveisiä kaikille vanhoille kavereille, varsinkin entisille seiloreille.
Jeppiksen suomenruotsalais legendat, niitä emme saa unohtaa, etenkään Hagenin veljeksiä, sanoisinpa muuten niin että ehkä ei kukaan suomalaislegendoista hakkaa näitä jermuja, toisaalat vertaisin heitä ruotsalaisiin raggareihin ja MC tyyppeihin, mutta mitä näihin veljeksiin tulee niin uskollisina ovat tyylilleen pysyneet ja suuri kunnianosoitus heille, heidän tempaukset ja värikäs elämä tyylilleen uskollisina on ollut COOL juttu.

Mikä on Legenda ?, miten pääset Legendaksi ?, olenko minä Legenda ?.
Mielestäni ihminen joka on jäänyt pysyvästi mieleen oman persoonallisuutensa johdosta, oli se mitä sitten tahansa, ei siinä alkoholilla eikä rikollisuudella ole osuutta, sattuu vaan usein olemaan niin että suomalaiset ei koskaan kuppiin sylje.
Mennäänpä kasvillisuuteen ja sitä myötä kaupungin puutarhuri piireihin eli Kaitsuun ja hänen veljeensä Urbaniin (Musin pojat), nämä miehet olivat tuttuja ainakin jeppiksen suomenruotsalaisille musamiehille.
Heidän talonsahan sijaitsi skutnäsin hautausmaan äärellä, kaupungin puutarha.
Kaitsu joka pitkineen kiharineen hiuksineen saattoi näytttää vaaralliseltakin, mutta oli ihan mukava mies kun oppi tuntemaan ja hänen hiljainen veljensä Urban.
Oliko nämä miehet kenties tuttuja joillekkin, ammattitaitoisen puutarhureina he myös viljelivät omiinkin tarpeisiin kasveja, sekä muusikoille inspiraatiota antavia "voikukkia", muutaman kerran kävin itsekkin kylässä.
Sumovaari kirjoitti:
Jeppiksen suomenruotsalais legendat, niitä emme saa unohtaa, etenkään Hagenin veljeksiä, sanoisinpa muuten niin että ehkä ei kukaan suomalaislegendoista hakkaa näitä jermuja, toisaalat vertaisin heitä ruotsalaisiin raggareihin ja MC tyyppeihin, mutta mitä näihin veljeksiin tulee niin uskollisina ovat tyylilleen pysyneet ja suuri kunnianosoitus heille, heidän tempaukset ja värikäs elämä tyylilleen uskollisina on ollut COOL juttu.

Mikä on Legenda ?, miten pääset Legendaksi ?, olenko minä Legenda ?.
Mielestäni ihminen joka on jäänyt pysyvästi mieleen oman persoonallisuutensa johdosta, oli se mitä sitten tahansa, ei siinä alkoholilla eikä rikollisuudella ole osuutta, sattuu vaan usein olemaan niin että suomalaiset ei koskaan kuppiin sylje.
Tämä kirjailijahan se oli oikein legenda, aikoinaan istuskeli leukaparta täristen terazzon yläkerrassa hovinsa kanssa,kerran jopa pääsin samaan pöytään,pitäs yrittää lukee joku kirjansa,nyt en osaa niistä mitään sanoo
ja olihan siitä lähistöltä ettei peräti jeppiksestä tämä suuri näyttelijätär stina eklöf, joka ei kyllä koskaan suomen kieltä opetellut asuu tanskassa kai nykyään
taitaa olla suomenruotsalainen se palomestarikin joka sen nanuqin on perustanut kova jätkä kiertänyt pohjoisnavat ja grönlannit
legendoja vähä toises merkitykses ku nää suomalaiset joista tällä palstalla on puhuttu
t.pisara kirjoitti:
Olen se varsinainen känniääliöitten isä..ennenkuin opin juomaan sivistyneesti..
Tuli vaan mieleen kun itse kävin viime kesänä jeppiksessä piitkästä aikaa, niin en ketään vanhaa tuttua tavannut, siksi toi melankolinen vuodatus.
Niinhän se on kun ihminen vanhenee, niin lapsuus- ja nuoruusajat alkaa kangastella ruusunpunaisissa väreissä..
Tuo juominen jonka aloitin varsin nuorena ja humalahakuisesti toi minulle monia ongelmia;putkareissuja,pahoinpitelyjä(saajana ja joskus antajanakin)loukkaantumisina,koulukin jäi kesken, kaikenkaikkiaan pilasin monta vuotta elämästäni.
Onneksi tausin lähteä pois, jos olisin jäänyt jeppikseen, olisin varmaan maannut hautuumaalla jo kauan.
Nyt elän suhteellisen normaalia elämää, viinaa ei tee mieli, toki joskus muutaman voin ottaa, tarvetta humalaan ei ole.
Jeppiksestä näen tosiaan itsekin usein unia, olihan se kotikaupunkini yli 15 vuotta.
terveisiä kaikille vanhoille kavereille, varsinkin entisille seiloreille.
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
Sumovaari kirjoitti:
Jeppiksen suomenruotsalais legendat, niitä emme saa unohtaa, etenkään Hagenin veljeksiä, sanoisinpa muuten niin että ehkä ei kukaan suomalaislegendoista hakkaa näitä jermuja, toisaalat vertaisin heitä ruotsalaisiin raggareihin ja MC tyyppeihin, mutta mitä näihin veljeksiin tulee niin uskollisina ovat tyylilleen pysyneet ja suuri kunnianosoitus heille, heidän tempaukset ja värikäs elämä tyylilleen uskollisina on ollut COOL juttu.

Mikä on Legenda ?, miten pääset Legendaksi ?, olenko minä Legenda ?.
Mielestäni ihminen joka on jäänyt pysyvästi mieleen oman persoonallisuutensa johdosta, oli se mitä sitten tahansa, ei siinä alkoholilla eikä rikollisuudella ole osuutta, sattuu vaan usein olemaan niin että suomalaiset ei koskaan kuppiin sylje.
Ei noi veljekset ny ollu ku lähinnä ärsyttäviä.mamman lellipoikia
Taito kirjoitti:
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
Minulle ainakin pois muuttaminen oli ainoa vaihtoehto.En sano että kaupunki tai ilmapiiri sinänsä olisi huonompi kuin muuallakaan,olen asunut lukuisissa paikoissa ja samanlaista se arki on niin Torontossa kuin Luuleåssa tai jeppiksessä.Pikkukaupungissa vain nuo negatiiviset piirteet alkavat ihmisten mielissä helpommin kärjistyä,välillä kannattais ottaa etäisyyttä ja käydä asumassa muualla, kyllä sitä jeppistäkin alkaa kaivata siellä kaukana vieraiden ihmisten seassa,..itse muutin pois siksi että olin joutunut sellaiseen kierteeseen, että humalassa tuli sekoiltua ja lopulta ei selvinpäin kehdannut enää juurikaan näyttäytyä joten oli otettava viinaa että uskalsi mennä kartasalle ja sitä otettiin yleensä liikaa joten tuli töppäiltyä jne..jos ei paikka viehätä niin aina voi muuttaa ei se sen kummempaa ole
Hippi
Sumovaari kirjoitti:
Jeppiksen suomenruotsalais legendat, niitä emme saa unohtaa, etenkään Hagenin veljeksiä, sanoisinpa muuten niin että ehkä ei kukaan suomalaislegendoista hakkaa näitä jermuja, toisaalat vertaisin heitä ruotsalaisiin raggareihin ja MC tyyppeihin, mutta mitä näihin veljeksiin tulee niin uskollisina ovat tyylilleen pysyneet ja suuri kunnianosoitus heille, heidän tempaukset ja värikäs elämä tyylilleen uskollisina on ollut COOL juttu.

Mikä on Legenda ?, miten pääset Legendaksi ?, olenko minä Legenda ?.
Mielestäni ihminen joka on jäänyt pysyvästi mieleen oman persoonallisuutensa johdosta, oli se mitä sitten tahansa, ei siinä alkoholilla eikä rikollisuudella ole osuutta, sattuu vaan usein olemaan niin että suomalaiset ei koskaan kuppiin sylje.
Legendat ovat persoonallisuuksia..sumovaarihan voisi olla se legendaarinen playboy joka joka kesä rusketti itseään fäbodassa ja iltaisin istui kellarissa naisten ympäröimänä,kunnon don huan
salaperäinen honkonenkin oli muuten myös melkoinen naistenmies vaikka oli pieni eikä mikään adonis muutenkaan sitäpaitsi jos jeppiksessä sai siihen aikaan naista ilman bemaria tai paksua lompakkoa niin miehessä oli pakko olla ainakin jonkin verran ns munaa...
Sumovaari kirjoitti:
Mennäänpä kasvillisuuteen ja sitä myötä kaupungin puutarhuri piireihin eli Kaitsuun ja hänen veljeensä Urbaniin (Musin pojat), nämä miehet olivat tuttuja ainakin jeppiksen suomenruotsalaisille musamiehille.
Heidän talonsahan sijaitsi skutnäsin hautausmaan äärellä, kaupungin puutarha.
Kaitsu joka pitkineen kiharineen hiuksineen saattoi näytttää vaaralliseltakin, mutta oli ihan mukava mies kun oppi tuntemaan ja hänen hiljainen veljensä Urban.
Oliko nämä miehet kenties tuttuja joillekkin, ammattitaitoisen puutarhureina he myös viljelivät omiinkin tarpeisiin kasveja, sekä muusikoille inspiraatiota antavia "voikukkia", muutaman kerran kävin itsekkin kylässä.
Muistui noista hipeistä mieleen se kuuluisa uusikaarlebyyn saksalainen hippi/taidemaalari ym ym
sellainen vaalea pitkätukkainen ja -partainen kaveri
Hän piti diskoteekkia nyykaapin laitamilla joskus 70-luvun alkupuolella ja saihan siellä nuori mies ensi kertaa kosketuksen eksoottisempiinkin aineisiin kuin koskenkorvaan ja jalluviinaan--
Taito kirjoitti:
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
Omat muistoni kaupungista ovat myöskin pääosin katkeria,kuuluinhan ns köyhälistöön ja vieläpä suomenkieliseen vähemmistöön.
Lapset ovat joskus todella ilkeitä,ehkäpä oma vastenmielisyyteni Pietarsaarta kohtaan johtuu noista kouluaikaisista muistoista,minulle lähes koko kouluaika oli suurta kärsimystä ja se on vaikuttanut koko elämääni..Olin hyvin ujo ja fyysisestikin pieni..ihannekohde kiusaajille ja niitähän riitti
Oliko sitten mikään ihme että aloin ryyppäämään,silloin pystyi puhumaan ja olemaan kuin muutkin,hetken verran normaali nuori ihminen tai niin ainakin tunsin silloin
Pikkukaupungissa tai ainakin Jeppiksessä kuitenkin riittää että kerran kännipäissäsi töppäilet,silloin olet merkitty mies ja kierre on valmis.
No mitäpäs täs enempää muistelemaan,ollutta ja mennyttä,ehkä seuraava elämä on parempi,voinhan silloin syntyä vaikka Kokkolaan..
lone wolf kirjoitti:
Omat muistoni kaupungista ovat myöskin pääosin katkeria,kuuluinhan ns köyhälistöön ja vieläpä suomenkieliseen vähemmistöön.
Lapset ovat joskus todella ilkeitä,ehkäpä oma vastenmielisyyteni Pietarsaarta kohtaan johtuu noista kouluaikaisista muistoista,minulle lähes koko kouluaika oli suurta kärsimystä ja se on vaikuttanut koko elämääni..Olin hyvin ujo ja fyysisestikin pieni..ihannekohde kiusaajille ja niitähän riitti
Oliko sitten mikään ihme että aloin ryyppäämään,silloin pystyi puhumaan ja olemaan kuin muutkin,hetken verran normaali nuori ihminen tai niin ainakin tunsin silloin
Pikkukaupungissa tai ainakin Jeppiksessä kuitenkin riittää että kerran kännipäissäsi töppäilet,silloin olet merkitty mies ja kierre on valmis.
No mitäpäs täs enempää muistelemaan,ollutta ja mennyttä,ehkä seuraava elämä on parempi,voinhan silloin syntyä vaikka Kokkolaan..
Koskettava viesti, niin muistan kyllä itse kun sivusta sain seurata kuinka heikompia kiusattiin ka käytettiin henkistäkin väkivaltaa, se täytyi olla yhtä helvettiä kiusatulle, kuinka raukkoja ja pelkureita moni olikaan. Haukuttiin ja kiusattiin jotain jos sattui olemaan huonoissa vaatteissa tai oli jokin henkilökohtainen ongelma, haukkuivat Kusi Olaviksi tai miksikä nyt haukkuivatkaan, tiedän myös tapauksia missä oppilas menetti järkensä ja siis vanhemmiten sekosi, myös itsaritkin oli kuvassa.
Onneks itse olin vilkas ja sosiaallinen, etten jäänyt jalkoihin.
t.pisara kirjoitti:
Olen se varsinainen känniääliöitten isä..ennenkuin opin juomaan sivistyneesti..
Tuli vaan mieleen kun itse kävin viime kesänä jeppiksessä piitkästä aikaa, niin en ketään vanhaa tuttua tavannut, siksi toi melankolinen vuodatus.
Niinhän se on kun ihminen vanhenee, niin lapsuus- ja nuoruusajat alkaa kangastella ruusunpunaisissa väreissä..
Tuo juominen jonka aloitin varsin nuorena ja humalahakuisesti toi minulle monia ongelmia;putkareissuja,pahoinpitelyjä(saajana ja joskus antajanakin)loukkaantumisina,koulukin jäi kesken, kaikenkaikkiaan pilasin monta vuotta elämästäni.
Onneksi tausin lähteä pois, jos olisin jäänyt jeppikseen, olisin varmaan maannut hautuumaalla jo kauan.
Nyt elän suhteellisen normaalia elämää, viinaa ei tee mieli, toki joskus muutaman voin ottaa, tarvetta humalaan ei ole.
Jeppiksestä näen tosiaan itsekin usein unia, olihan se kotikaupunkini yli 15 vuotta.
terveisiä kaikille vanhoille kavereille, varsinkin entisille seiloreille.
AA muutti elämän suunnan.Olen Wallstreetillä meklarina.Ennen join punkkua purjeveneessä satamassa.Terveisiä jakobstadin AA ryhmään.
keskiyön cowboy
poika varjoisilta kujilta
viimeinen mohikaani
lordi-jim
yksinäisten tähtien harhailija
hetki ikuisuudessa

jep
Taito kirjoitti:
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
Niinpä niin,itse aloitin juomisen verraten myöhään ,vasta 17-vuotiaana.
Kyllästyin siihen omaan ujouteeni ja ajattelin etteä eiköhän sitä kännissä uskaltais vaikka pyytää tyttöjä saatille..niinpä sitten eräänä lauantaina haimme poikain kanssa kråkholman trokarilta pari pulloa koskenkorvaa sekä aperitaa
Olihan se ensimmäinen humala ikimuistettava,niin silloin ei vielä mennyt muistikaan,vaikka olisi saanut mennä, sen verran tuli silloin töppäiltyä
Siitä se sitten alkoi,15 vuoden putki,tosin pakollisia taukoja tuli mutta vasta kun tapasin naisen joka kohteli minua kuin ihmistä aloin miettiä etteikö elämässä sittenkin olisi muutakin...
Carl-Erik kirjoitti:
AA muutti elämän suunnan.Olen Wallstreetillä meklarina.Ennen join punkkua purjeveneessä satamassa.Terveisiä jakobstadin AA ryhmään.
niin maailma muuttuu,eskoseni..
upi52 kirjoitti:
Muistui noista hipeistä mieleen se kuuluisa uusikaarlebyyn saksalainen hippi/taidemaalari ym ym
sellainen vaalea pitkätukkainen ja -partainen kaveri
Hän piti diskoteekkia nyykaapin laitamilla joskus 70-luvun alkupuolella ja saihan siellä nuori mies ensi kertaa kosketuksen eksoottisempiinkin aineisiin kuin koskenkorvaan ja jalluviinaan--
Tähän on pakko vastata että Vilfried Wille oli tää kaíppari joka asusteli Nyykaapissa. Rakensi talon ja piti diskoa, jossa musaa ja muuta kivaa, lähinnä kuitenkin yhteiseloa teineille niin pirun kuolleessa kaupungissa kuin Nyykaappi oli. Muistaako joku kuinka siinä sit lopulta kävikään? Jollei niin talohan loppujen lopuksi palo jouluna. Kukaan ei kuitenkaan ollu kotosalla sillä hetkellä. oi niitä aikoja...
la scala kirjoitti:
Tähän on pakko vastata että Vilfried Wille oli tää kaíppari joka asusteli Nyykaapissa. Rakensi talon ja piti diskoa, jossa musaa ja muuta kivaa, lähinnä kuitenkin yhteiseloa teineille niin pirun kuolleessa kaupungissa kuin Nyykaappi oli. Muistaako joku kuinka siinä sit lopulta kävikään? Jollei niin talohan loppujen lopuksi palo jouluna. Kukaan ei kuitenkaan ollu kotosalla sillä hetkellä. oi niitä aikoja...
Silloin sattui ja tapahtui,jeh jeh
la scala kirjoitti:
Tähän on pakko vastata että Vilfried Wille oli tää kaíppari joka asusteli Nyykaapissa. Rakensi talon ja piti diskoa, jossa musaa ja muuta kivaa, lähinnä kuitenkin yhteiseloa teineille niin pirun kuolleessa kaupungissa kuin Nyykaappi oli. Muistaako joku kuinka siinä sit lopulta kävikään? Jollei niin talohan loppujen lopuksi palo jouluna. Kukaan ei kuitenkaan ollu kotosalla sillä hetkellä. oi niitä aikoja...
joo,nyt muistan minäkin tuon nimen se ei tainnut koskaan ihan valmiiks tullakaan se disco
muistan myös että hänellä oli kaunis vaalea vaimo
jeh voi niitä aikoja tosiaa
la scala kirjoitti:
Tähän on pakko vastata että Vilfried Wille oli tää kaíppari joka asusteli Nyykaapissa. Rakensi talon ja piti diskoa, jossa musaa ja muuta kivaa, lähinnä kuitenkin yhteiseloa teineille niin pirun kuolleessa kaupungissa kuin Nyykaappi oli. Muistaako joku kuinka siinä sit lopulta kävikään? Jollei niin talohan loppujen lopuksi palo jouluna. Kukaan ei kuitenkaan ollu kotosalla sillä hetkellä. oi niitä aikoja...
Joo Vilfried oli bisnesmies. Se omisti vanha pakuvolkkarin jolla rahtasi Saksasta halpaa viinaa ja viskiä.
Nesteet se pumppasi pariin ilmapatjaan ja kun tulli kurkkasi auton tavaratilaan oli siellä vain nuo retkipedit. Viski sai kyllä vähän omituisen sivumaun, mutta mitäpä me nuoret sällit siitä.
Taito kirjoitti:
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
-Eihän se ollu minun syyni, se oli äitin ja isäini syy..laulu oli jäänyt Karin korvaan soimaan aamusta lähtien,välillä se katosi. mutta nyt taas,tylsällä hissan tunnilla se soi jatkuvasti päässä.

Kari istui Empun takana,Tuo kaunis vaalea tyttö oli jo jonkin aikaa hallinnut Karin päiväunia ja myös öisiä unia.Tyttö oli hoikka kuin , ,niin kuin se tyttö siinä Waltarin kirjassa. mikä se nyt olikaan,,? se Minea , niin juuri sellainen hoikka kuin pajunvarsi,, vaaleahiuksinen ja notkea.

Kari huokasi hiljaa mutta Emppu kuuli sen kuitenkin ja kääntyi häneen päin-- -väsyttääkö ,? kysyi tyttö ilkikurinen ilme kasvoillaan .Nuo kauniit tummansiniset silmät saivat Karin hetkeksi unohtamaan itsensä ja ujoutensa ja hän jäi katsomaan niitä , uppoutui niiden ihmeelliseen sineen ,syvälle,,.

_hei,kari,mitä sä tuijotat ,Emppu heilautit kättän Karin silmien edessä ja Kari heräsi lumouksesttan ja palautui takaisin ujoon arkiminäänä -.ei mitään mä vaan- änkytys sai Empun purskahtamaan nauruun,, heleään ja kirkkaasen joka sai liitutaulua neljättä kertaa täyteen tuhertavan Lepparinkin kääntymään katsomaan kuka siellä taas häiriköi hänen tunnillaan, taas kerran..

Muutkin oppilaat kääntyivät katsoman ja Kari lehahti hetkessä tulipunaiseksi kasvoiltaan..-Kari taas kiusaa Emppua- ,ilmoitti luokan suupaltti ,pieni vaaleahiuksinen poika, ivallinen ilme kasvoillaan

Ollaanpas hiljaa siellä,että muut saavat opiskella. Pieni lihavahko miesopettaja kääntyi taas taululle ja jatkoi sen täyttämistä-
Karin päässä ei enää soinut aamuinen laulu ,nyt hän näki vian silmissään nuo tytön kauniit kasvot ja silmät,,ja väen väkisin hän tarttui kynäänsä ja alkoi jäljentää vihkoonsa 1600-luvun Ruotsi-Suomen suurvalta-aseman hajoamiseen vaikuttaneita lukuisia seikkoja..

.Mutta kirjoittaessaan mekaanisesti sanoja peräkkäin, hän oli kaukana luokkahuoneesta, kaukana ajassa ja paikassa, käveli vanhan Babylonian karuissa maisemissa tuon nuoren kauniin tytön kanssa ,tytön joka katsoi häntä silmiin sielun pohjaan aina ja ikuisesti.
lordijimi kirjoitti:
Tämä kirjailijahan se oli oikein legenda, aikoinaan istuskeli leukaparta täristen terazzon yläkerrassa hovinsa kanssa,kerran jopa pääsin samaan pöytään,pitäs yrittää lukee joku kirjansa,nyt en osaa niistä mitään sanoo
ja olihan siitä lähistöltä ettei peräti jeppiksestä tämä suuri näyttelijätär stina eklöf, joka ei kyllä koskaan suomen kieltä opetellut asuu tanskassa kai nykyään
taitaa olla suomenruotsalainen se palomestarikin joka sen nanuqin on perustanut kova jätkä kiertänyt pohjoisnavat ja grönlannit
legendoja vähä toises merkitykses ku nää suomalaiset joista tällä palstalla on puhuttu
Taisi olla kyseessä Stina Ekblad täältä Mustasaaresta...?
Taito kirjoitti:
Nämä tunnot ovat ehkä yhteisiä tietylle jeppisläiselle sukupolvelle laajemminkin. Onkohan tämä tolkuton ryyppääminen sittenkään vain meidän oma valintamme? Jotain mätää täytyy olla myös kaupungin ilmapiirissä? Aika masentavaa on, jos vaihtoehtona on poismuuttaminen tai ennenaikainen kuolema, semminkin kun tiedetään, että alueella asuu tilastollisesti pitkäikäisin väestönosa ihmiset maassamme, nimittäin ruotsinkieliset. Jeppiksessä nähtävästi ääripäät kohtaavat. Näin se tasa-arvo jakaantuu.
Juomiseeni oli hyvä syy ja se oli saada rohkeutta uskaltaa hakea jotain kaunsita tyttö tanssimaan ja ehkä jopa päästä saatille tai suorastaan pukille.

Tosin huomasin että se lisäsi rohkeutta liikaakin eivätkä tytöt niin helposti lähteneet tanssimaan , muusta puhumattakaan.
Ilmeisesti ei silmät pystyssä ja kuola suusta valuen horjahteleva komekaan mies / poika saa naisten sydämiä läpättämään muusta kuin kauhusta ja inhosta.

Mutta pakko oli yrittää ja vihdoinkin kesäkuussa 19xx pääsin poikuudestani lappajärven halkosaaressa pienessä teltassa sateisena ja pimeänä iltana salamain räiskyessä ja tytän ulvoessa ja pienen teltan hajotessa ympäriltämme, vihdoinkin sain sitä mitä olin niin kauan halunnut.

Sen jälkeenkin sain tuota hyvää vielä muutaman kerran ennenkuin käänsi
n korkin kiinni ja rupesin munkiksi.
+Lisää kommentti
Yhtä kuollutta näkyy olevan täälläkin..
Ilmoita
No niin eli aloita nyt niin minä lupaan antaa vihjeitä, näitä on kiva lukea päivisin, katsotaan jos minä enään muistan mitään legendoja, no tuskin ne unohtuu, eli valaise nyt itseäsi.
10 VASTAUSTA:
Makkara Göranista muutama sana, REILU MIES, jo alkuaikoina kun hän aloitti grillibisneksen minigrillillä joka sijaitsi vastapäätä nykyistä grilliä, eli kadun toisella puolella. Niin nuorina koltiaisina koulusta pinnaten menimme aina lihapiirakalle Göranin grillille kun kouluruoka ei maistunut, niin monesti Göran sanoi että pojat tällä kertaa ei maksa mitään kun käytiin niin usein siellä, eli jo alusta asti hän oli reilu, sitten myöhemmin sai vakioasiakas "kirjalle" Göranilta, ja jos oikein tutuksi pääsi herran kanssa niin usein hän myös lähti mukaan reissuun jossa pidettiin hauskaa ja ei pihtailtu, paljon on juttuja koko jeppiksen Göranista, tosi hauskoja, niin hauskoja että en uskalla kertoa niitä :))))
Mitäs täällä uskaltas skrivata?Paljon olis tarinaa noista pasaseeripaateista jotka jonku aikaa seilas tätä väliä.Siälä tapahtu kaikenlaista mikä ei sovi lasten korville
ex täkkäri kirjoitti:
Mitäs täällä uskaltas skrivata?Paljon olis tarinaa noista pasaseeripaateista jotka jonku aikaa seilas tätä väliä.Siälä tapahtu kaikenlaista mikä ei sovi lasten korville
Kyllä täällä nyt voi jotain kertoa, mitä tällaisella palstalla muuten on merkitystäkään, niinkun huomaatte että kuoli heti kun sensuuria aletaan tuputtaa, katsokaa Iltalehtiä, 7 päivää jne..., tämähän on viatonta, kerroppa nyt täkkäri jotain "jännää"
sumovaari kirjoitti:
Makkara Göranista muutama sana, REILU MIES, jo alkuaikoina kun hän aloitti grillibisneksen minigrillillä joka sijaitsi vastapäätä nykyistä grilliä, eli kadun toisella puolella. Niin nuorina koltiaisina koulusta pinnaten menimme aina lihapiirakalle Göranin grillille kun kouluruoka ei maistunut, niin monesti Göran sanoi että pojat tällä kertaa ei maksa mitään kun käytiin niin usein siellä, eli jo alusta asti hän oli reilu, sitten myöhemmin sai vakioasiakas "kirjalle" Göranilta, ja jos oikein tutuksi pääsi herran kanssa niin usein hän myös lähti mukaan reissuun jossa pidettiin hauskaa ja ei pihtailtu, paljon on juttuja koko jeppiksen Göranista, tosi hauskoja, niin hauskoja että en uskalla kertoa niitä :))))
Ja torilla oli grilli semmoinen pikku koppero ja jakoloosan lähellä, kun lähettin kaupunkiin päin siellä oli krilli/kioski.
joku kirjoitti:
Ja torilla oli grilli semmoinen pikku koppero ja jakoloosan lähellä, kun lähettin kaupunkiin päin siellä oli krilli/kioski.
siellä,ostin siältä josku nakeja
jaska53 kirjoitti:
siellä,ostin siältä josku nakeja
Kiva kun palsta taas toimii, niin ja kun valitettavasti suurin osa on tuollaisia mitään sanomattomia viestejä, "krilliltä ostaan nakeja", sehän toisaaalata on kivaakin tässä että on akateemikosta apuluokkalaisiin, tämähän on kaikille avoin jopa jalkapalloilijoille.
Kaarlo istui terveysaseman odotushuoneessa ja tunsi olonsa erittäin kiusalliseksi.Sairaita ihmisiä tuntui tänään olevan aivan liikaa.Suurin osa oli vanhoja ihmisiä joukossa jokunen odottava äitikin.
-onneksi ei näy tuttuja ,saatana ku kirvelee,on se varmaa tipparia,kuseminen on niinku olis piikkilankaa vehkeen pääs,saatana saatana.
Tiesinhän mä et ei se T oo mikään yhden miehen nainen mut saatana tällasta ois uskonu siitä
vittu moni kakku päältä kaunis,,
Ajatukset kiertelivät Kaarlon päässä hänen istuessaan kärsimättömänä kovalla tuolilla.
Oli kaunis kevätpäivä mutta tänne synkkään odotushuoneeseen ei päivä paistanut eikä juuri iloisia ilmeitä .
näkynyt.
Lopulta Kaarlo kuuli nimeään huudettavan ja hän nousi tuolilta ja käveli käytävän päässä olevan huoneen ovelle missä lihava vanhempi naislääkäri häntä odotteli.
-Jahas,mikäs nuorta miestä vaivaa? kysyi nainen kun kaarlo oli istahtanut tutkimuspöydän viereiseen tuoliin.
-Niin,tota,ku mullon tuolla alapäässä on vähä niinku sellasta ,sellasta kirvelyy .änkytti kaarlo kasvoiltaan punaisena ja sitte kusettaa vhän väliä ja sellasta tuskallista se kuseminenki et sellasii oireita ollu täs ny.
Nainen katseli häntä ankaran näköisenä paksujen silmälasiensa lävitse ja Kaarlo tunsi itsensä taas pahanteosta kiinni jääneeksi pikkupojaksi
-vai että kirvelyä,onkos sitä jatkunu jo kauankin?
-kohta viikon verran,vastasi kaarlo
-Riisutaanpa sitten housut niin tutkitaan mikä siellä on
-Noo riisutaan vaan ne kalsaritkin,kyllä täällä on alastomia miehiä nähty ennenkin,no niin ja istukaapas sitten tuohon tutkimuspöydän reunalle niin nähdän paremmin.
Nainen sytytti pöydän yllä olevan kirkkaan lampun ja laitettuaan ohuet hansikkaat käteensä alkoi hän tutkia kaarlon alapäätä tottunein sormin
-hyi kylläpäs se näyttääkin pahalta, sanoi hän sitten otettuaan näytteen kaarlon ärtyneestä pikkujormasta.Toimitus oli nöyryyttävä ja myös kivulias.
-Noh näyte on otettu ja kyllä tuo minusta näyttää siltä että gonorreaa se on ja erittäin ärhäkkä tapaus vielä selitti nainen tylysti.
-Koskas sitä on oltu sukupuoliyhteydessä ? noin pari viikkoa sitten vai?
-oireetkin tuntuvat siihen viittaavan joten annan tässä nyt samantien sen penisilliinin.
Voitteko sanoa kumppaninne nimen niin saadaan hänetkin hoitoon.Hoitamaton gonorrea voi olla vaarallinen.
kaarlo mietti,.-vittu,pakko kai se on kertoo,se saakelin narttu tartuttaa muuten koko kaupungin.
Hän kertoi tytön nimen ja osoitteen ja sen jälkeen nainen komensi häntä kiipeämään tutkimuspöydälle mahalleen.Hän sanoi sitten-odotelkaa siinä hetki haen vain ruiskun ja penisilliinin hetki vain.
ja lihava nainen pyyhälsi pois huoneesta .hetken päästä hän tuli takaisin kädessään pelottavan suurelta näyttävä lääkeruisku.
Jonkin verran kauhuissaan kaarlo katseli kuinka nainen täytti ruiskun ja painettuaan sitä kokeeksi pari kertaa tuli hän kaarlon viereen .-Tota,eikö niitä olis jotain sellasia tabletteja mieluummin yritti poika änkyttää,ettei tota piikkii..
Mutta nainen ei ollut kuulevinaan vaan hän työnsi ripeästi pitkän neulan kohteseensa eli kaarlon toiseen pakaraan ja painoi männän sisään
Ihmeekseen kaarlo ei tuntenu hyttysenpistoa kummempaa kipua .-No niin siinä se oli ,ei sattunu eihän? nainen tokaisi. Riisuessaan käsineitään paksu nainen katseli kaarloa silmälasiensa alta ja selitti samalla
-Noin viikon päästä pitäisi kirvelyn ja turvotuksen olla poissa,, sen jälkeen tarttumisvaaraa ei pitäisi enää olla.On se vaan ihme lääke tuo penisilliini,eikös vaan? Mutta varovaisuutta tilapäisten seksikumppanien kanssa eli kondomin käyttö on ehdottomasti suositeltavaa ns yhden illan jutuissa lisäsi hän ironinen virne suupielessään.
Kaarlo pukeutui ja poistui huoneesta mahdollisimman nopeasti.Hänen mieleensä painui naisen huonosti kätketty vahingon iloinen ilme.
-saakelin puoskari ämmä ,nyt on pakko otta kunnon lärvit..
kävelipä kerran poika pitkin amerikankatua ,aurinko paistoi ja muutama humalainen retkutteli siinä kadun varrella jaakon sauna liepeillä
Eräs näistä,suurikokoinen lihava mies heilutti kädessään vinettopulloa ja huusi täyttä kurkkua..juokaa pojat,minä maksan
poika yritti väistää humalaisten joukkoa,jossa näkyi olevan pari nuorempaakin sälliä, make ja pave joiden kanssa hänellä oli ennestäänkin ollut erimielisyyksiä
katos vaan ,onkos siinä mooses itte huudahti pave ivallisesti ja jatkoi -tuuhan ottaan pienet ryypyt ,jos mammanpojalle maistuu
poika katsoi pavea kulmainsa alta ja puristi kätensä nyrkkiin
pidä kkuule se turpas tukoss
Sumovaari kirjoitti:
Kiva kun palsta taas toimii, niin ja kun valitettavasti suurin osa on tuollaisia mitään sanomattomia viestejä, "krilliltä ostaan nakeja", sehän toisaaalata on kivaakin tässä että on akateemikosta apuluokkalaisiin, tämähän on kaikille avoin jopa jalkapalloilijoille.
Kauko istui sahan portilla ja yritti epätoivoisesti pysyä hereillä.Laskeva aurinko häikäisi hänen silmiään sillä kopin ikkunat olivat tavallista ikkunalasia ilman tummennusta.Kauko hieroi silmiään ja haukotteli makeasti.
-Saatana.laskis ny toikin saatana,-manaili hän mielessään .

Koppi oli muutaman neliön kokoinen,siellä oli kalusteina yksi pyörillä varustettu tuoli ,ikkunan edessä työpöytä jossa oli neljä isokokoista mustaa nappia joista ohjattiin portteja sekä puomeja.Lisäksi pöydällä oli musta puhelin ja kalenteri ja muutama muovikansio täynnä papereita.
Lisäksi seinän vierellä oli pari jakkaraa ja roskakori.
Pienessä takahuoneessa oli muutama peltinen pukukaappi ja wc tilat.

Koppi oli tullut Kaukolle liiankin tutuksi parin kuukauden aikana jotka hän oli siinä viettänyt .Hän tunsi lievää klaustrofobiaa ja piti osittain sen vuoksi ovea auki vaikka se olikin kiellettyä .
Mutta tänä elokuisena iltana kopin sisälämpötila lähenteli neljääkymmnetä astetta ja vaikka sekä ovi että pikkuinen tuuletusikkuna olivat auki, ei tuulenvirettäkään käynyt kopissa ja Kauko hikoili vuolaasti
-vartijan virka,koiranvirka,kesällä sulaa ,talvella jäätyy ja melkeen ilmaaseksi- niin se on- .kauko mietti taas kerran vanhempien kolleegoidensa viisauksia.

-Vielä tunti ja sitten pääsee pois, kunhan se saatana Mikkonen ei taas olisi myöhässä- Kaukolla oli huonoja kokemuksia Mikkosesta, kerrankin se saatana ei ollut tullut töihin ollenkaan ,eikä silloin ollut auttanut muu kuin jatkaa vuoroa aamuun asti.

Mutta ketäs tuolla tulee..Kauko nousi seisomaan ja yritti nähdä paremmin ikkunasta mutta aurinko paistoi suoraan pölyiseen ikkunaan eikä Kauko saanut selvää mikä tuo otus oli,oliko se ,ei saatana se oli Rane ja kännissä taas..
-voi vittu
Sumovaari kirjoitti:
Kyllä täällä nyt voi jotain kertoa, mitä tällaisella palstalla muuten on merkitystäkään, niinkun huomaatte että kuoli heti kun sensuuria aletaan tuputtaa, katsokaa Iltalehtiä, 7 päivää jne..., tämähän on viatonta, kerroppa nyt täkkäri jotain "jännää"
No ainakin Joku rouva sai kerrankin tarpeekseen k..lia..vuonna 77 laivalla viikon ajan.hiukka varmaan paikat kipeet ..no ohan siit aikaa e
+Lisää kommentti
Chesterfield hyvä, olet sä seppä kertomaan asioita, ilmeisesti paljonkin kouluja käynyt sisvistynyt mies ja etenkin huumorintajuinen, nauran vedet silnmissä.
Niin eihän täällä ketään loukata, vaan hienoja persoonallisuuksiahan aina kaivataan, voi kun elämä olisikin tylsää ilman heitä.
Unohdimme kuitenkin mielestäni legenda numero ykkösen, tumman meksikoilaisen bandiitin näköisen Särssin joka oli pietarsaaren keulakuva numero yksi niin kauan kun minä muistan hänet, jo hänen tapansa kiitää sukkelaan kahviloista kapakkaan, kapakoista kahvilaan, mutka kirjaston kautta lukee huutokauppa uutisia, ja hänen tapansa puhua sätkä väpättäen huulissa, hypähtäen lauseista toiseen kun oli kiire aina.
Peliautomaatit saivat kyytiä terazzossa kun särssi pelasi yksikätistä ja rullat eivät ehtineet edes pysähtyä kun hän oli jo baaritiskillä kelloa myymäsä, kilinän kuultua hän "koukkasi" automaatin kautta kahmasten voitot taskuunsa.
Voi jopa verrata häntä kuningas Midakseen joka muutti kaiken kullaksi, (ehkä pientä vilppiä tehden), mutta bisnes on bisnestä.
Mikä olisikaan ollut huutokauppa ilman särssiä (aina eturivissä), stooreja on varmasti tuhansia, itse sain nähdä muutaman niistä, sääli vaan että askel kävi raskaaksi ja kävelykadulle kesällä tuupertui.
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
Muistan hyvin vilkku-maxin ja Ponkan eli raunon millä nimellä itse hänet tunsin.
Ponkka tosiaan trokasi viinaa, mutta teki hän muutakin kauppaa, samanlainen bisnesmies kuin särssikin.
Nyt ovat molemmat jo paremmilla metsästysmailla kuten myös Orvo ja monet muut.
Ponkalla oli todella aikoinaan ihan legendaarinen tappelijan maine jonka hän oli saavuttanut nuorena miehenä, ennen tuota onnettomuutta jossa häneltä meni käsi.
Kova tappelija hän oli vielä yksikätisenäkin , ei siinä yksi tai kaksi poliisia riittänyt kun häntä piti putkaan viedä.
lisäksi häneltä löytyi tarvittaessa kättä pidempääkin pistoolista konepistooliin.Trokarin ammatissa oli siihen aikaan omat vaaransa, kaikenlaisia vinksahtaneita löytyi asiakkaiden joukosta.
Yhtenä kesänä hän ammuskeli huvikseen Paviksen kattoon, kyllä talo tyhjeni nopeasti..Ostin muuten juuri Raunolta elämäni ensimmäisen revolverin, coltin vuodelta 1890, harmi että sekin on kadonnut..
Hänestä riittäisi kyllä paljonkin kerrottavaa
rip Rauno
13 VASTAUSTA:
jutut sen kun paranee, joo kyllä Ponkka pelottavakin oli, NE SILMÄT !, muistan kun kaverini äiti oli ollut TT hallilla tansseissa ja oli tanssinut Ponkan kanssa, AIVAN HURMAAVA MIES, niin kiehtova ja silmät, tapa puhua ja mitä kohteliaisuuksia verrattuna niihin juopporetkuihin joita siellä oli, eli Ponkalta luonnistui myös naisten isku, ja myös torilla hänet tapasi "aitoja" öljyvärimaalauksia myymässä ja EDULLISESTI.
Siinä muuten moni Jeppiksen niin sanottu nulikka kovis kalpeni kun Ponkka otti revolverin esiin, myös usein huumorillakin pelotellakseen, kerran muuten sain otettua videonauhallekkin Ponkan pidätyksen Fäbodassa, olin testaamasa ekoja videokameroita jotka tulivat markkinoille, sääli että olen hukannut nauhat, siinä oli myös aikanaan nuoria komeita tyttökavereita joitten kanssa tuli styylattua, no mitäs tässa mainostaan itseään playboyna ja aiheesta poikkeamaan.
Mietin kuumeisesti oliko muita persoonallisuuksia kun edellä mainitut, siis juuri tällaisia henkilöitä joilla on tapahtumarikas elämä ollut ja ei mitään rapajuoppoja. Kumma kyllä vaikka pyssyt paukkuu ja muita rikollista niin juuri se kiehtoo ja saa jopa humoristisiä piirteitä.
sumovaari kirjoitti:
jutut sen kun paranee, joo kyllä Ponkka pelottavakin oli, NE SILMÄT !, muistan kun kaverini äiti oli ollut TT hallilla tansseissa ja oli tanssinut Ponkan kanssa, AIVAN HURMAAVA MIES, niin kiehtova ja silmät, tapa puhua ja mitä kohteliaisuuksia verrattuna niihin juopporetkuihin joita siellä oli, eli Ponkalta luonnistui myös naisten isku, ja myös torilla hänet tapasi "aitoja" öljyvärimaalauksia myymässä ja EDULLISESTI.
Siinä muuten moni Jeppiksen niin sanottu nulikka kovis kalpeni kun Ponkka otti revolverin esiin, myös usein huumorillakin pelotellakseen, kerran muuten sain otettua videonauhallekkin Ponkan pidätyksen Fäbodassa, olin testaamasa ekoja videokameroita jotka tulivat markkinoille, sääli että olen hukannut nauhat, siinä oli myös aikanaan nuoria komeita tyttökavereita joitten kanssa tuli styylattua, no mitäs tässa mainostaan itseään playboyna ja aiheesta poikkeamaan.
Mietin kuumeisesti oliko muita persoonallisuuksia kun edellä mainitut, siis juuri tällaisia henkilöitä joilla on tapahtumarikas elämä ollut ja ei mitään rapajuoppoja. Kumma kyllä vaikka pyssyt paukkuu ja muita rikollista niin juuri se kiehtoo ja saa jopa humoristisiä piirteitä.
Oli todellinen kovanaama , entinen sm -tason painija joka ponkan kanssa nuorempana levitti väkivallan sanomaa pietarsaaren kaduilla.
taisto60 kirjoitti:
Oli todellinen kovanaama , entinen sm -tason painija joka ponkan kanssa nuorempana levitti väkivallan sanomaa pietarsaaren kaduilla.
entäs miettunen missä tämä voimailija nykyään on, löi kuulema lankun poikki kädellä-pientä vetoa vastaan
oilo kirjoitti:
entäs miettunen missä tämä voimailija nykyään on, löi kuulema lankun poikki kädellä-pientä vetoa vastaan
Ankkalinnassa
oilo kirjoitti:
entäs miettunen missä tämä voimailija nykyään on, löi kuulema lankun poikki kädellä-pientä vetoa vastaan
siis kuka on miettunen, kaikki muut legendat olen tähän saakka tietänyt, mutta kuka tämä on ???????
sumovari kirjoitti:
siis kuka on miettunen, kaikki muut legendat olen tähän saakka tietänyt, mutta kuka tämä on ???????
Pitäs ny Miettunen tuntee.Sehän oli se aika lyhyt mutta leveeharteinen viiksivallu, oikee voimamies oli pokenakin pitkään
ollj kirjoitti:
Pitäs ny Miettunen tuntee.Sehän oli se aika lyhyt mutta leveeharteinen viiksivallu, oikee voimamies oli pokenakin pitkään
ja kova ääninen, aina veti souta meneen urheilutalolla punttisalilla, ei mikään heikko mies!
joupop kirjoitti:
ja kova ääninen, aina veti souta meneen urheilutalolla punttisalilla, ei mikään heikko mies!
onko kyse Valtesta, siis Niemen Karista ????
sumovaari kirjoitti:
onko kyse Valtesta, siis Niemen Karista ????
toi kuvaus kyllä siihenki
ollj kirjoitti:
Pitäs ny Miettunen tuntee.Sehän oli se aika lyhyt mutta leveeharteinen viiksivallu, oikee voimamies oli pokenakin pitkään
Siis SE Miettunen, kaikkien alfa-urosten isä,legendaarinen pallonpotkija?
oilo kirjoitti:
entäs miettunen missä tämä voimailija nykyään on, löi kuulema lankun poikki kädellä-pientä vetoa vastaan
enpä ole koskaan kuullutkaan miehestä, lienee näitä nuorempia legendoja
Tuo karatella lyöminen oli yhteen aikaan kovasti suosittua, itsekin löin rikki pulloja ja lautoja ja kattotiiliä joskus kultaisella 60-luvulla
Silloin ei jeppiksessä ollut juurikaan mahdollisuutta harrastaa edes judoa tai painia ja karatesta tiedettiin vain se mitä elokuvista ja telkkarista oli opittu eli tuo kädensyrjälyönti niskaan no tulihan sinne jossain vaiheessa ihan japanilainen aikidon opettajakin, mutta tuo laji ei vain innostanut
Kirjastosta ja lehdistä yritettiin kaivaa tietoja tuosta maagisesta lajista lehdissä mainostettiin siihen aikaan karaten kirjekurssia, sen suoritettuaan pystyi kolmen kuukauden jälkeen lyömään tiiliskiviä rikki nyrkillä tai kämmensyrjällä sivumennen sanoen täyttä humpuukia koko kurssi
muistan että ensimmäisen kerran sain kosketuksen "oikeaan "karatetreeniin kun pietarsaareen tuli kaveri joka oli harjoitellut porvoossa ilkka murajan opetuksessa ja suorittanut ihan keltaisen vyön
Siellä sitten laamannin koulun voimistelusalissa vedettiin perustekniikaa edstakaisin ei siinä paljon opittu, mutta perusteet kumminkin
Paljon enmmän käytännön hyötyä itselleni oli niistä lukemattomista tunneista jotka vietin hakkaamalla itse tekemääni makiwaraa
Saihan sitä sitten näyttää kavereille kuin kova jätkä sitä olikaan,kun pystyi rikkomaan tiiliskivenkin kädellä..
Muistui mieleen yksi hauska juttu jonka meksikolaisen näköinen antiikintuntija kertoi tässä toissa äsken.Hän oli ollut torilla yksikätisen herrasmiehen kanssa (joka silloin asui kissankulmilla lontoossa)Tällä herrasmiehellä oli puku päällä ja kapteeninlakki päässä.Siihen sattui sitten tulemaan jotakin ruotsalaisia turisteja.Tämä herrasmies alkoi sitten kertomaan niille että hän on juuri tullut maailmanympärimatkalta ja hänen huvipurtensa on tuossa paviksen rannalla.Juttu meni ihan täydestä siihen asti kunnes hän alkoi keräämään tyhjiä pulloja ja sanoi vielä että näistä saa 20 penniä kappale.Silloin turistit alkoi epäillä että onkohan tuon jutut tosia.
oilo kirjoitti:
entäs miettunen missä tämä voimailija nykyään on, löi kuulema lankun poikki kädellä-pientä vetoa vastaan
miettuneen muutti autuaammille voimamies maille muutama vuosi sitten
+Lisää kommentti
niin, tasapuolisuuden vuoksi nyt kun pietarsaaresta puhutaan, niin toki täytyy ottaa esiin myös erään suomenruotsalaisen, taiteilija nimeltään "Pumppa Pelle", tämä hyvinkin tunnettu mies sai nimensä siitä kun toimi opettajana koulussa ja hänet yllätettiin siivouskomerosta, niin, mitä siellä tekikään ???, voisiko joku valaista asiaa ???, vai onko huhut vain huhuja ???.

Niin ja älkää myöskään unnohtako että Kreivi Lindgrenkin lähti alunperin pietarsaaresta, karkasi poika kodista ja kulki kuulema metsiä pitkin karkumatkallaan, niin huhut kertovat.
1 VASTAUS:
Lindgrenin kreivin muistan, hän asui joskus siinä matkustajakodissa skatassa, mitähän naiset siinäkin miehes näkivät
Pumppa pellestä en ole kuullut enkä usko että oli mikään suurempi kuuluisuus
Taiteilijoitahan jeppiksessä riitti,myös ponkka oli hyvä maalari ja piirtäjä varmasti parempi kuin honkonen tai eräskin tunnettu kaupungin taiteilija
+Lisää kommentti
Tuleeko mieleen vähän nuorempia legendoja (vaikkakin legendaksi taidetaan tulla vähän myöhemmin)?
30 VASTAUSTA:
1985 vuodesta eteen päin ei ole monta legendaa vesku jake rambo timppa kentsu
touhu tippa kirjoitti:
1985 vuodesta eteen päin ei ole monta legendaa vesku jake rambo timppa kentsu
Lutteri, Houtsoset, Maliniemet, Skriiva, Papa, Jokinen, Jimi, onhan noita ja hurjia juttuja.
sumovaari kirjoitti:
Lutteri, Houtsoset, Maliniemet, Skriiva, Papa, Jokinen, Jimi, onhan noita ja hurjia juttuja.
Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. Olen asunut reilu 10 vuotta jo muualla mutta muistan Rambon (taitaa olla linnassa? linna kierre oli kova), Houtsosen veljekset (vanhemmat veljet olivat hurjempia kuin nuoremmat), Jokisessa on jotain tuttua mutten muista nyt sen tarkemmin tapausta.
sumovaari kirjoitti:
Lutteri, Houtsoset, Maliniemet, Skriiva, Papa, Jokinen, Jimi, onhan noita ja hurjia juttuja.
Muistan kun tämä "pommimies" heilu jonkun bensakanisterin kanssa asunnossa (asunto on siinä kokkolantien vanhan nesteen vieressä) ja poliisit piirittivät asuntoa ja sitten räjähti niin että lasit menivät siinä samalla.

Hän oli oikea hullu. Ajeli apina datsunilla (muistaakseni) ja kerran se pysähty sillä romullaan mun kohdalle kun kävelin ja rupesi uhkailemaan puukolla. Onneksi siinä ei käynyt mitenkään...

Mikä hänen nimensä oli?
... kirjoitti:
Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. Olen asunut reilu 10 vuotta jo muualla mutta muistan Rambon (taitaa olla linnassa? linna kierre oli kova), Houtsosen veljekset (vanhemmat veljet olivat hurjempia kuin nuoremmat), Jokisessa on jotain tuttua mutten muista nyt sen tarkemmin tapausta.
rambo on uskosa ja ..utsoset on aivan p.s..j.. yksi niistä on pedo
... kirjoitti:
Muistan kun tämä "pommimies" heilu jonkun bensakanisterin kanssa asunnossa (asunto on siinä kokkolantien vanhan nesteen vieressä) ja poliisit piirittivät asuntoa ja sitten räjähti niin että lasit menivät siinä samalla.

Hän oli oikea hullu. Ajeli apina datsunilla (muistaakseni) ja kerran se pysähty sillä romullaan mun kohdalle kun kävelin ja rupesi uhkailemaan puukolla. Onneksi siinä ei käynyt mitenkään...

Mikä hänen nimensä oli?
Kentsuhan se oli, pahasti häiriintynyt, kuolivat Saarisen kanssa sinne boksiin, surullistahan se oli kun huumeet ja muut mömmöt sekoittavat elämän.
Sumovaari kirjoitti:
Kentsuhan se oli, pahasti häiriintynyt, kuolivat Saarisen kanssa sinne boksiin, surullistahan se oli kun huumeet ja muut mömmöt sekoittavat elämän.
Itse olin noin 18-20 vuotias kun tämä tapahtui.

Kun se vilautteli sitä puukkoa niin siinä ei oikeen tiennyt että mitä tehdä... Huh, mikä tyyppi.

Kentsu oli kyllä sekasin kuin seinäkello. Hänen historiastaan en kyllä tiedä oikeastaan mitään. Oliko ollut kunnollinen aikaisemmin tai muutakaan.
... kirjoitti:
Itse olin noin 18-20 vuotias kun tämä tapahtui.

Kun se vilautteli sitä puukkoa niin siinä ei oikeen tiennyt että mitä tehdä... Huh, mikä tyyppi.

Kentsu oli kyllä sekasin kuin seinäkello. Hänen historiastaan en kyllä tiedä oikeastaan mitään. Oliko ollut kunnollinen aikaisemmin tai muutakaan.
kentsu oli kunnkon kaveri kun sen tunsi kova työmieskin. sillä olivain loppua ennen vääriä kavereita-
Sumovaari kirjoitti:
Kentsuhan se oli, pahasti häiriintynyt, kuolivat Saarisen kanssa sinne boksiin, surullistahan se oli kun huumeet ja muut mömmöt sekoittavat elämän.
kuka se pitkäletti jätkä oli joka liikkui josku nuorenpana kentsun ja noitten kanssa
pitkätukka josta täällä on puhuttu on varmaan vesku.hän oli ronski ja kova otteinenkin tarvittaessa.muistan kun pursisalmen ylä asteella 1986 kun toiset antoi moppareita seiskoille niin vesku antoi niitä yseille vaikka itse oli kasilla.hän liikkui kentsunkanssa nuorempana ja kaikkien muiden nuorien kapinnallisien kanssa.hän oli tosi reilu niille jotka olivat reiluja hänelle ja vittumainen niille jotka sitä kerjäsivät.mies on varmaan mullissa kun ei ole kuulunut mitään tytöt tykkäsivät hänestä miksi?.
taisto06 kirjoitti:
pitkätukka josta täällä on puhuttu on varmaan vesku.hän oli ronski ja kova otteinenkin tarvittaessa.muistan kun pursisalmen ylä asteella 1986 kun toiset antoi moppareita seiskoille niin vesku antoi niitä yseille vaikka itse oli kasilla.hän liikkui kentsunkanssa nuorempana ja kaikkien muiden nuorien kapinnallisien kanssa.hän oli tosi reilu niille jotka olivat reiluja hänelle ja vittumainen niille jotka sitä kerjäsivät.mies on varmaan mullissa kun ei ole kuulunut mitään tytöt tykkäsivät hänestä miksi?.
En kyllä tiedä mitä touhuaa, mutta elossa on... mukava mies.
vesku taisi olla opettajien lellivauva kun kaikki keräsivät rahaa loukkaretkeen niin hän sai rahansa takaisin mutta myös porttikiellon retkelle.kaahasi autollaan kuin järkeä vailla ja riehui.mutta miestä ei ole näkynyt 15vuoteen kulki mustassa nahkatakissa letti viuhuen.liikkui ennen myös paljon kokkolassa kentsun kanssa ja rassasi autoja viinakin maistui
taisto06 kirjoitti:
vesku taisi olla opettajien lellivauva kun kaikki keräsivät rahaa loukkaretkeen niin hän sai rahansa takaisin mutta myös porttikiellon retkelle.kaahasi autollaan kuin järkeä vailla ja riehui.mutta miestä ei ole näkynyt 15vuoteen kulki mustassa nahkatakissa letti viuhuen.liikkui ennen myös paljon kokkolassa kentsun kanssa ja rassasi autoja viinakin maistui
Mihinkähän Vesku olis hävinny, ei niin pitkätukkainen enää mutta riskin näköinen vieläkin. Työtä tekee näköjään jokainen päivä ja vissiin ihan kunnon jätkä, edelleen!!
niin mitä meriittejä legendaksi tuleminen vaatii.monet täällä mainitut henkilöt ovat olleet virkavallan kanssa tekemisissä. eli onko legenda sellainen joka tappelee ja juo viinaa.
taisto06 kirjoitti:
niin mitä meriittejä legendaksi tuleminen vaatii.monet täällä mainitut henkilöt ovat olleet virkavallan kanssa tekemisissä. eli onko legenda sellainen joka tappelee ja juo viinaa.
ihminen joka muistetaan.
olen yksi sivullakin keskustelua herättänyt henkilö.jännä huomata miten ihmiset muistavat negatiiviset asiat varsin hyvin.on henk,koht tullut muutamia tilanteita vastaan että ei ole voinut muuta kuin lyödäturpaan.ei ole kumma jos ihmistä ajetaan seinää-vasten kerta toisensa jälkeen.niin tulee aika vastaan ettei halua perääntyä vaan kiskaisee vastapalloon.näitä tilanteita tulee toisille enemmän toisille vähemmän.mutta kun yrittää elää rauhassa ja käy joskus hotellissa tai kapakassa. tulevat kuin tilauksetsa nämä ei koskaan mitään pahaa tehneet jauhamaan 20 vuotta vanhoja asioita.yleensä nämä sanasepot on niitä jotka aina saa ihmiset riitelemään keskenään.kaivelevat asioita ja ennenkuin itse saavat turpaan niin lähtevät nostelemaan.siitä he saavat taas kymmeniksi vuosiksi jutun juurta 15-25 vuotiaana tapahtuneita asioita jauhetaan hautaanasti.terveisin yksi joka sain elämänsä järjestykseen ainakin toistaiseksi käy töissä ja lyhentää lainojaan.ps muuten sivuilla on kivaa luettavaa kun vain jättää henk,koht asiat syrjään.
anonyymi kirjoitti:
olen yksi sivullakin keskustelua herättänyt henkilö.jännä huomata miten ihmiset muistavat negatiiviset asiat varsin hyvin.on henk,koht tullut muutamia tilanteita vastaan että ei ole voinut muuta kuin lyödäturpaan.ei ole kumma jos ihmistä ajetaan seinää-vasten kerta toisensa jälkeen.niin tulee aika vastaan ettei halua perääntyä vaan kiskaisee vastapalloon.näitä tilanteita tulee toisille enemmän toisille vähemmän.mutta kun yrittää elää rauhassa ja käy joskus hotellissa tai kapakassa. tulevat kuin tilauksetsa nämä ei koskaan mitään pahaa tehneet jauhamaan 20 vuotta vanhoja asioita.yleensä nämä sanasepot on niitä jotka aina saa ihmiset riitelemään keskenään.kaivelevat asioita ja ennenkuin itse saavat turpaan niin lähtevät nostelemaan.siitä he saavat taas kymmeniksi vuosiksi jutun juurta 15-25 vuotiaana tapahtuneita asioita jauhetaan hautaanasti.terveisin yksi joka sain elämänsä järjestykseen ainakin toistaiseksi käy töissä ja lyhentää lainojaan.ps muuten sivuilla on kivaa luettavaa kun vain jättää henk,koht asiat syrjään.
edes kertonut sitten jonku positiivisen tarinan :(

Me nuorempi sukupolvi halutaan kuulla juttuja, millaista oli Jeppiksessä ennen vanhaan...
elämä on elämää eikä aina positiivista.viittasin jutussani pietarsaaren kapakka kulttuuriin.sieltä löytyy aina nämä, alku illasta iloisesti kikattavat selkään taputtajat.ja sitten loppu illasta ja aamu-yöstä riehuvat makkara jööranin jonossa ja puhuvat politiikkaa.toiset heistä keräävät leegojaan maasta servettiin,voi sitten taas arkena rynnätä poliisi asemmalle syytettä nostamaan.toki on paljon iloisiakin asioita jotka naurattaisivat ainakin muita lukijoita.siis toisen epäonni on toisen onni.vahingon-ilo paras-ilo,täällä on useita, jotka siis puhuvat vain toisten asioista.ja kuka muu kuin asian,osainen voi kertoa jutun todellisen puolen.täällä siis kysellään ihmisistä asioita joita ollaan kuultu kaverilta tai heidän vanhemmiltaan.kuka muuten voisi muistella 20vuotta vanhoja asioita vedet silmissä.täytyy oma elämä olla melko tasapaksua.joku kirjoitti että on ollut elämänsä aikana tekemisissä lähes kaikkien legendojen kanssa.hänellähän olisi eniten kerrottavaa kun on itse asian-osainen ja elänyt samalla tavalla kuin"legendat".kirjoittaja on kuin yksi raamatun henkilö joka eli 600vuotiaaksi.jos kerran on elänyt nuijasodan ajoista isontalon-antin kautta tähän päivään.häneen pitää tuoda nimensä avoimena palstalle että kaikki voi todeta asian olevan totta.no einyt sentää 600 vuotias mutta vanha. kun on ollut 50,60,70,80,90.08 mukana kuvioissa hänellä on meriittiä.
... kirjoitti:
Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. Olen asunut reilu 10 vuotta jo muualla mutta muistan Rambon (taitaa olla linnassa? linna kierre oli kova), Houtsosen veljekset (vanhemmat veljet olivat hurjempia kuin nuoremmat), Jokisessa on jotain tuttua mutten muista nyt sen tarkemmin tapausta.
Paree olla ingognito vaan, herkät sialut loukkaantuu muute
vähästä son maine joillain kiinni jos siitä että on juanu ja tapellu 20 vuatta sitte ja jopa istunu putkas hyi hyi sentää
mutta kaupungishan on kaikensorttisia uskonlahkoja, joista itte sain tarpeekseni jo pikkupoikana hyvin ahdistavia muistoja liittyy juuriki noihin lahkoihin
onnex on näitä foorumeja joissa voi vanhoja traumojaan purkaa
touhu tippa kirjoitti:
1985 vuodesta eteen päin ei ole monta legendaa vesku jake rambo timppa kentsu
ei siis john rambo??
_lassie_ kirjoitti:
ihminen joka muistetaan.
Hyvin sanottu..ihminenhän elää niin kauan kun joku häntä muistaa, nämä legendat ovat siis pitkäikäisiä
Monet opettajat elävät myös kauan oppilaiden muistoissa ,hyvissä tai huonoissa , koska elämän alkuajan tapahtumat jäävät niin kirkkaina mieleen.Itse muistelen usein kansakoulun eka luokan opettaja Auttia, oikeaa vanhan kansan opettajaa, joka piti tiukan kurin mutta oli myös oikeudennmukainen ja innostava, meidän luokkamme oli viimeinen luokka jota hän opetti , muistaakseni.. Hän oli silloin jo ainakin yli 60 vuotias, mutta hyvin virkeä ja energinen ihminen
sumovaari kirjoitti:
Lutteri, Houtsoset, Maliniemet, Skriiva, Papa, Jokinen, Jimi, onhan noita ja hurjia juttuja.
framin vastapäätä asuivat sultsit(sultz) jotekin noin lausutaan, niissä puutaloissa ja niillä oli paljon susikoiria jotka siinä juoksenteli vapaasti, vieläköhan nämä asustaa kaupungissa
vasjok kirjoitti:
Paree olla ingognito vaan, herkät sialut loukkaantuu muute
vähästä son maine joillain kiinni jos siitä että on juanu ja tapellu 20 vuatta sitte ja jopa istunu putkas hyi hyi sentää
mutta kaupungishan on kaikensorttisia uskonlahkoja, joista itte sain tarpeekseni jo pikkupoikana hyvin ahdistavia muistoja liittyy juuriki noihin lahkoihin
onnex on näitä foorumeja joissa voi vanhoja traumojaan purkaa
Eräs seurue istui toissa äsken Fregatissa aamupilsnerillä kun eräälle herrasmiehelle sattui pieni vahinko tuli vanha ruoka housuun.Muut seurueen jäsenet sanoi sille että jos se vois käydä vähän siistiytymässä kun koko fregatti haisi rumalle.Tämä herrasmies menikin vessaan ja hetken päästä tuli takaisin tyytyväisen näköisenä (oli tehnyt hienon vesikampauksen päähänsä)mutta haisi yhtä paljon kun aikasemmin samalla se sanoi että nyt se on tip top.Siitä tämä herrasmies sai kuulemma lempinimensä
Budweiser kirjoitti:
Eräs seurue istui toissa äsken Fregatissa aamupilsnerillä kun eräälle herrasmiehelle sattui pieni vahinko tuli vanha ruoka housuun.Muut seurueen jäsenet sanoi sille että jos se vois käydä vähän siistiytymässä kun koko fregatti haisi rumalle.Tämä herrasmies menikin vessaan ja hetken päästä tuli takaisin tyytyväisen näköisenä (oli tehnyt hienon vesikampauksen päähänsä)mutta haisi yhtä paljon kun aikasemmin samalla se sanoi että nyt se on tip top.Siitä tämä herrasmies sai kuulemma lempinimensä
Tämä termi Tip top toi mieleen erään jo harmaantuneen varttuneemman herran, joka vietti aikaansa usein arki-iltonakin ainakin Kellarissa, Kipparissa ja Montussa. Hänellä oli aina tyylikäästi puku päällä ja solmio kaulassa. Hänellä oli tyylikäs F-kirjaimella alkava sukunimi, joka kalskahti hienoisesti aateliselta. Hänellä oli yleensä naama halvaantuneena ja hän tapasi alinomaa hokea, että: "Tip top ... tip top.. tip top... Ja hän nyökkäili aina korrektisti ja hienostuneesti meille tutuille kasvoille tuntemisen merkiksi. Olikohan kyse samasta herrasta?

Tällaista merkitykseltään epämääräistä kielenkäyttöä esiintyi muillakin baarien miehillä. Muistan muiden muassa erään pitkänokkaisen miehen, joka istui joka ilta Kellarin baarissa ja joka aina tietynasteissa humalatilassa alkoi puhua tanskaa, tai ehkä pikemmin siantanskaa, jossa ei ollut mitään tolkkua. Tarjoilijat tapasivat säänönmukaisesti lopettaa häneltä tarjoilun, kun päästiin tanskalaistunnelmiin.
Tip top kirjoitti:
Tämä termi Tip top toi mieleen erään jo harmaantuneen varttuneemman herran, joka vietti aikaansa usein arki-iltonakin ainakin Kellarissa, Kipparissa ja Montussa. Hänellä oli aina tyylikäästi puku päällä ja solmio kaulassa. Hänellä oli tyylikäs F-kirjaimella alkava sukunimi, joka kalskahti hienoisesti aateliselta. Hänellä oli yleensä naama halvaantuneena ja hän tapasi alinomaa hokea, että: "Tip top ... tip top.. tip top... Ja hän nyökkäili aina korrektisti ja hienostuneesti meille tutuille kasvoille tuntemisen merkiksi. Olikohan kyse samasta herrasta?

Tällaista merkitykseltään epämääräistä kielenkäyttöä esiintyi muillakin baarien miehillä. Muistan muiden muassa erään pitkänokkaisen miehen, joka istui joka ilta Kellarin baarissa ja joka aina tietynasteissa humalatilassa alkoi puhua tanskaa, tai ehkä pikemmin siantanskaa, jossa ei ollut mitään tolkkua. Tarjoilijat tapasivat säänönmukaisesti lopettaa häneltä tarjoilun, kun päästiin tanskalaistunnelmiin.
Edellisessä viesissä taisi mennä otsikot ja nimimerkit sekaisin.
Cheste kirjoitti:
Edellisessä viesissä taisi mennä otsikot ja nimimerkit sekaisin.
Hetken jo luulin että tarkoitit itseäsi tällä henkilöllä, hehehe.
Hitto kun on tavallaan kankkunen kun ei ole kankkusta.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kråkholmassahan niillä oli Mujen kauppakin, sen muistan very hyvin, katselinkin tässä viimeviikolla Vesku loiri Showta ja Mujen kanssahan se sketseili siinä.
sumovaari kirjoitti:
Kråkholmassahan niillä oli Mujen kauppakin, sen muistan very hyvin, katselinkin tässä viimeviikolla Vesku loiri Showta ja Mujen kanssahan se sketseili siinä.
Sinne tuli vietyä limunaatia joskus kauan sitten..nättejä tyttöjä siellä silloin
... kirjoitti:
Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. Olen asunut reilu 10 vuotta jo muualla mutta muistan Rambon (taitaa olla linnassa? linna kierre oli kova), Houtsosen veljekset (vanhemmat veljet olivat hurjempia kuin nuoremmat), Jokisessa on jotain tuttua mutten muista nyt sen tarkemmin tapausta.
Oliko oikee nimi raimo ? Oli mua nuorempi silloin kun opetin veljeksille judoa Pettersonien vanhan ladon luona olevalla hiekkadyynilla sellanen tukeva poika siihen aikaan, kun taas veli oli laihempi liukas luikku.
... kirjoitti:
Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella. Olen asunut reilu 10 vuotta jo muualla mutta muistan Rambon (taitaa olla linnassa? linna kierre oli kova), Houtsosen veljekset (vanhemmat veljet olivat hurjempia kuin nuoremmat), Jokisessa on jotain tuttua mutten muista nyt sen tarkemmin tapausta.
Olikohan tämä rambo permolta ?
+Lisää kommentti
Eli Lässy, Syykki; Jaku J-ranta, k Kirsilä, K Hautamäki ?
1 VASTAUS:
kuka viitsii näitä pellejä edes mainita
+Lisää kommentti
Tuo puisto tuli tutuksi jo lapsena, siellähän oli se kultakalalammikko ja aurinkokello ja kaikenlaisia harvinaisempia kasveja ja kukkia,oli se jotenkin eksoottinen paikka olevinaan silloin
teini-iässäkin siellä tuli oltua, yleensä juurikin tyhjentämässä sitä taskulämmintä nutikka-tai vermettopulloa, jotta sitten voi saapastella illan rientoihin vähän rehvakkaammin
kesäisin siellä oli paljonkin lössiä
Monia nostalgisia muistoja liittyy tuohon paikkaan,kauniita ja vähemmän kauniita
1 VASTAUS:
voivat olla vaikka kuinka kaveria ja ystävää, mutta kun tulee tärkeämmät pirskeet, ei s-kielistä apinaa kutsuta mukaan. Tietoon on kyllä tullut tapahtumat. Onko tämä sitten sitä suomenruotsalaisten sivistynyttä kulttuuria. Hammas hampaasta sano....
+Lisää kommentti
yli 7000 lukijaa ja 3 - 4 kirjottajaa..kuvastaa kaupunkia muutenki
Ilmoita
rakennukset ja liikkeet unohtuvat nopeasti, uusien tieltä. Yksi niistä oli Velomoto Isokadun ja kanavapuistikon kulmassa. Vieressä taisi olla T:mi Bäck varaosaliike. Molemmat liikkeet vanhassa puutalossa, nykyisen pankin tontilla.

Velomoton kulmaan osui eräs moottoripyöräilijä(kiihdytys torilta, kirkkoa kohti), kolaroituaan oikealta tulevaan autoon(kaup.hotellin suunnasta kanapuistikkoa pitkin), motoristi menehtyi heti.
Itse satuin näkemään tapauksen, istuin autossa parkissa kirjakaupanmäessä. Vuotta en muista, olisiko ollut -78...-80.

Muitakin kiinnostavia liikkeitä ja rakennuksia on varmasti ollut...
13 VASTAUSTA:
Velomoto ja Velomoton "Ekka" joka ruuvaili mopoja verstaalla ja myi käytettyjäkin mopoja takapihalla.

Eikös siinä City Kinon elokuva teatterinkin kohdalla sattunut moottoripyörä onnettomuus, joku Raninen olen saanut kuulla, itse en vielä silloin pyörinyt missään kun olin niin nuori, oli kuulema niin hurja mies tää Raninen, uhmas kuolemaa useinkin, olisi kiva kuulla hänestä juttuja, ehkä Chesterfield tietää tai joku muu ???.

Moottoripyöristä puheenollen, itse sain haltuuni sittemmin näitten 70 lukulaisten "Legendojen" prätkiä, äkäsiä 2 tahti pyöriä.
Sumovaari kirjoitti:
Velomoto ja Velomoton "Ekka" joka ruuvaili mopoja verstaalla ja myi käytettyjäkin mopoja takapihalla.

Eikös siinä City Kinon elokuva teatterinkin kohdalla sattunut moottoripyörä onnettomuus, joku Raninen olen saanut kuulla, itse en vielä silloin pyörinyt missään kun olin niin nuori, oli kuulema niin hurja mies tää Raninen, uhmas kuolemaa useinkin, olisi kiva kuulla hänestä juttuja, ehkä Chesterfield tietää tai joku muu ???.

Moottoripyöristä puheenollen, itse sain haltuuni sittemmin näitten 70 lukulaisten "Legendojen" prätkiä, äkäsiä 2 tahti pyöriä.
muista, mihin talon kulmaan tarkalleen se pyörä osui, vaikka näinkin tapauksen mutta Raninen se kuitenkin oli(kuva kolarista ja ilmalennosta pysyy ilmeisesti hidastettuna filminä aivoissani loppuun asti).

Puolituntia ennen tapausta hän kysyi minulta, että haluaisinko kokeilla hänen pyöräänsä, kieltäydyin koska pyörässä ei toiminut jarrut, eikä kytkin.
Ajovarusteina oli farkkutakki, farkut ja puukengät ilman sukkia.
Tyttöystävä oli jättänyt hänet samana iltana aikaisemmin ja ilmeisesti hän oli ottanut vettä väkevämpää, koska haiskahti.

Pyörän merkkiä en tarkalleen muista, olisiko joku ollut Kawa 350...Tai sitten Honda 350, ehkä joku muistaa...

Itselläni ollut myös pyöriä aikaisemmin(kutistuneet ajovarusteet kyllä vieläkin löytyy kaapista;)), ehkä vielä hankin pyörän tulevaisuudessa....

Niin Ekkahan on tuttu jokaiselle pyörällä ajaneelle...
joo ja kalakauppa oli isollakadulla, lähellä hollanderin kioskia.
ostio kirjoitti:
joo ja kalakauppa oli isollakadulla, lähellä hollanderin kioskia.
Ja rönningenin leluliike isonkadun kulmas
ano hito kirjoitti:
Ja rönningenin leluliike isonkadun kulmas
ja linja-autokorjaamo keskustassa Halpahallin paikalla(sisäänajo korjaamoon Visagranden puoleiselta kadulta).
Korjaamon vasemalla puolella oli( Visagrandea vastapäätä) mökki jossa oli kahvio (Haldinin?)bussikuskeille ja muille.

Autoliike O.Rautamo, Mattsonin urheiluliikkeen kanssa samassa rakennuksessa, vaihtoautohalli hiukan alempana "rapakanaaliinpäin".
Miss Suomi Satu Östring(missi vuonna 1966) vieraili autoliikkeessä muistaakseni kerran.
Ensimmäiset keltaiset Skidoo-moottorikelkat tulivat myös jossainvaiheessa heille ja niitä tuli ihmeteltyä...
Samoin on kadonnut se vanha ruosteinen kusiputka sieltä kaupungintalon takaa,kaikkea sielläkin tapahtui..
Huomasin myös viime kesänä että tupakkatehtaan piippu oli poissa, sinne kerran humalassa tuli kiivettyä,kumma kun ei pudottu vaikka silloin oli talvi ja humalassa oltiin...
t.pisara kirjoitti:
Samoin on kadonnut se vanha ruosteinen kusiputka sieltä kaupungintalon takaa,kaikkea sielläkin tapahtui..
Huomasin myös viime kesänä että tupakkatehtaan piippu oli poissa, sinne kerran humalassa tuli kiivettyä,kumma kun ei pudottu vaikka silloin oli talvi ja humalassa oltiin...
sen peltihökelmän olin jo unohtanut...Nyt kun muistelen, tuli heti mieleen se haju, joka tuntui nenässä jo useita metrejä ennen "kusiputkan" sisäänkäyntejä(sisään taisi päästä molemmilta puolilta, jos en väärin muista).

Naapuritontiltahan purettiin aikoinaan myös se Esso huoltoasema, sielläkin tuli joskus käytyä.
muistan kirjoitti:
sen peltihökelmän olin jo unohtanut...Nyt kun muistelen, tuli heti mieleen se haju, joka tuntui nenässä jo useita metrejä ennen "kusiputkan" sisäänkäyntejä(sisään taisi päästä molemmilta puolilta, jos en väärin muista).

Naapuritontiltahan purettiin aikoinaan myös se Esso huoltoasema, sielläkin tuli joskus käytyä.
tavallisimmat tupakkilaadut olivat työmies fennia saimaa klubi77 näitä poltettiin holkeilla paitsi pilliklubia siinä oli holkki kiinni filttereitä ei siihen aikaan paljon ollut saimaa oli sikarinnäköisiä ruskeita pötköjä.tään päivän normien mukaan nuo tupakit varmasti kiellettäisiin välittömästi sitten oli rettigin sekoitus mistä väännettin sätkiä tai poltettiin piipussa. näitten tuppakkaaskien takakannet olivat senajan tietokoneita niihin tehtiin rakennuspiirustukset muistiinpanot laskutehtävät ja muut tärkeät jutut olihan niitä jotakin eksoottisiakin laatuja kuten boston tai cehstefild en muista mitä laatuja tehtiin pietarsaaressa mutta varmaan joku noista.
tärkein kauppa oli siihen aikaan matsonin kulmassa haldiinia vastapäätä mutta sieltä ei saanut ilman viinakorttia mitään saattaa muisti vähän pätkiä mutta ei tarvitse ottaa kaikkea tosissaan
ostio kirjoitti:
joo ja kalakauppa oli isollakadulla, lähellä hollanderin kioskia.
Ja kerran oli oikee valaskala kaupungissa kyllä me pojat ihmeteltiin kun valaan vattas käveltiin
muistan kirjoitti:
ja linja-autokorjaamo keskustassa Halpahallin paikalla(sisäänajo korjaamoon Visagranden puoleiselta kadulta).
Korjaamon vasemalla puolella oli( Visagrandea vastapäätä) mökki jossa oli kahvio (Haldinin?)bussikuskeille ja muille.

Autoliike O.Rautamo, Mattsonin urheiluliikkeen kanssa samassa rakennuksessa, vaihtoautohalli hiukan alempana "rapakanaaliinpäin".
Miss Suomi Satu Östring(missi vuonna 1966) vieraili autoliikkeessä muistaakseni kerran.
Ensimmäiset keltaiset Skidoo-moottorikelkat tulivat myös jossainvaiheessa heille ja niitä tuli ihmeteltyä...
Mieleeni on hyvin jäänyt tuo kaunis Satu Östring.
Mentiin silloin välitunnilla Sokokseen missä hän oli jakelemassa nimmareitaan Oli kaunis nainen todella jopa pienen pojan mielestä.
Muistan myös että siellä oli silloin myös amerikkalaisia jojo mestareita esittelemässä temppujaan.
Nuo temput olivat vaikuttavia ja sen jälkeen alkoikin kaupungissa varsinainen jojo villitys ,suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin "Batman kuume"
muistan kirjoitti:
sen peltihökelmän olin jo unohtanut...Nyt kun muistelen, tuli heti mieleen se haju, joka tuntui nenässä jo useita metrejä ennen "kusiputkan" sisäänkäyntejä(sisään taisi päästä molemmilta puolilta, jos en väärin muista).

Naapuritontiltahan purettiin aikoinaan myös se Esso huoltoasema, sielläkin tuli joskus käytyä.
paikkahan tuo oli,usein sinne tuli sammuttua,talvellakin siellä lämmin lattia vaikka hieman kostea ,se haju kyllä tarttui vaatteisiin päiväkausiksi voi niitä aikoja
oli esplanadgrilli bäckin vieressä,göranilla metrin tiski,kawasaki 750,lähti riideltyään tyttökaverinsa kanssa torilta ja sanoi että nyt tapahtuu,suoraan rautaiseen tienreunan kylkeen,nimiä en sano rip
muistan kirjoitti:
muista, mihin talon kulmaan tarkalleen se pyörä osui, vaikka näinkin tapauksen mutta Raninen se kuitenkin oli(kuva kolarista ja ilmalennosta pysyy ilmeisesti hidastettuna filminä aivoissani loppuun asti).

Puolituntia ennen tapausta hän kysyi minulta, että haluaisinko kokeilla hänen pyöräänsä, kieltäydyin koska pyörässä ei toiminut jarrut, eikä kytkin.
Ajovarusteina oli farkkutakki, farkut ja puukengät ilman sukkia.
Tyttöystävä oli jättänyt hänet samana iltana aikaisemmin ja ilmeisesti hän oli ottanut vettä väkevämpää, koska haiskahti.

Pyörän merkkiä en tarkalleen muista, olisiko joku ollut Kawa 350...Tai sitten Honda 350, ehkä joku muistaa...

Itselläni ollut myös pyöriä aikaisemmin(kutistuneet ajovarusteet kyllä vieläkin löytyy kaapista;)), ehkä vielä hankin pyörän tulevaisuudessa....

Niin Ekkahan on tuttu jokaiselle pyörällä ajaneelle...
velomoton kulmaa päästi,tie oli yksisuuntainen kumpaankin suuntaan silloin,siis kanavapuistikko,oli kawa 750 kaksitahti sininen
+Lisää kommentti
Jeppiksen foorumilla vallitsee tavanomainen hiljaisuus,minne katosivat Chesterfield ja Sumovaari?
Ilmoita
Jeppis foorumi on vaipunut tavanmukaiseen hiljaisuuteensa,minne katosivat Chesterfield ja Sumovaari?Paljastuiko liikaa luurankoja?
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
kellään tietoa, milloin "usko, toivo ja rakkaus-valot", ilmestyivät ensikerran Isokadun yläpuolelle?
1 VASTAUS:
Olen jostain lukenut että jo 1800-luvun puolella eli aika vanha perinne on
Nythän ovat myös porvoolaiset omineet perinteen
+Lisää kommentti
Nimimerkkien takaa luetellaan nimellisten henkilöiden elämää?

Onko Pietarsaari ahdistunut kaupunki? Ei todellakaan.
No, eiköhän se ole omasta asenteesta kiinni, ja ilmeisesti elämä siellä etelässä on helpompaa ilman kyttääjiä? Vai kuka kyttää ja ketä?

Onko elämä Suuressa Maailmassa noin tylsää, että sieltä täytyy kerrata Pietarsaaren viinin juojat kuin myös baarissa kävijät?

Elikä, missä ne todelliset piilojuopot piileksivät?
Kaikella hyvällä ja Hauskaa Uutta Vuotta!
2 VASTAUSTA:
moralisti se siellä huutelee nimimerkin takaa?

Tällaisessa aiheessa on parempi pysyä nimimerkin takana, kun kaikki ei näköjään ymmärrä tämän keskustelun todellista tarkoitusta...
Ei mielestäni ole pahalla muisteltu vaan päinvastoin jonkinlaisella arvostuksella ja haikeudella niitä harvoja persoonallisuuksia jeppiksessä.
+Lisää kommentti
11000 kävijää jo!

Hyvää uutta vuotta kaikille!
1 VASTAUS:
20000
+Lisää kommentti
Tarkemmin harkittuani ehdotan, että koko Legendat -keskustelu lopetaan tähän. Vaikka meillä kaikilla voi joskus heikkoina hetkinä herätä tarve vanhojen asioiden muisteluun, on ehkä parasta, että emme muistot jätetään omaan pöytälaatikkoon ja laatikko visusti lukkoon, jos niistä halutaan kirjoitella.

Pahoittelen omasta puolestani, jos olen joitakin tullut loukanneeksi ja pyydän anteeksi. Keskustelun idea oli itse asiassa alusta alkaen tuhoon tuomittu idea, joka vie helposti väärille urille. Päivittäiselle juoruilulle emme voi mitään, mutta on ehkä parasta, että emme käsittele näitä legendoja julkisesti.

Laittakaamme piste Legendoille.
18 VASTAUSTA:
Niin , ehkä näin on tosiaan parasta.Ymmärrän täysin jos jotkut kokevat nämä muistelot liiaksi henkilökohtaisuuksiin meneviksi.Jotkut asiat vaan haluaa unohtaa.
Kiinnostavia juttuja silti ,näitä on ollut hauska lueskella ,varsinkin Chesterfieldin, jotain tuttua tuossa kirjoitustyylissä on..
Olisi ehkä viisainta, että koko Legenda-keskustelu suljettaisiin sivuston sensorin toimesta kokonaan, koska tämä menneiden kaivelu saattaa huolestuttaa monia ihmisiä. Jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä uusia paljastuksia, ehdotan että Legenda- keskustelu suljetaan kokonaan. Nimittäin jo kävijämäärä kertoo, että tämä juoruilu on saanut turhankin paljon huomiota ja huolenaihetta. Julkiksista tavataan medioissa puhua paljon ronskimpaankin sävyyn kuin tällä palstalla, mutta koska kyse ei ole julkkismaailmasta, ehdotan, että pannaan peli poikki kokonaan.

Omasta puolestani olin yllättynyt siitä, että myös niile jutuille, joita olen itse asiassa pitänyt lapsen mielikuvituksen tuotteena tai kaupunkilegendoina, on löydetty todellisuusvastineita. Käsittäisin, että Legenda-keskustelussa on ollut todellisten henkilökohtaisten kokemusten ohella kyse enimmäkseen lapsuudessa tai nuoruudessa kuulluista tarinoista tai juoruista, joiden todenperäisyydestä ei aina ole minkäänlaisia takeita.

Kun entisaikojen Jeppiksen elämästä on puhuttu, niin jutustelua on käyty sellaisella burleskilla tyylillä, jossa on noussut esiin paljon sopimattomiakin asioita. Ja juttujen kertomisen vietti on ihmisillä niin voimakas, että mopo saattaa valitettavasti joskus karata käsistä.

Jeppiksen todellisessa menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat olleet sen verran villejä, että onneksi ainakin niiden kertomista on tässä keskustelussa osattu vältellä. Juuri tätä tarkoitin sillä, kun sanoin ettei ole päästy vielä edes alkuun.
Chesterfield kirjoitti:
Olisi ehkä viisainta, että koko Legenda-keskustelu suljettaisiin sivuston sensorin toimesta kokonaan, koska tämä menneiden kaivelu saattaa huolestuttaa monia ihmisiä. Jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä uusia paljastuksia, ehdotan että Legenda- keskustelu suljetaan kokonaan. Nimittäin jo kävijämäärä kertoo, että tämä juoruilu on saanut turhankin paljon huomiota ja huolenaihetta. Julkiksista tavataan medioissa puhua paljon ronskimpaankin sävyyn kuin tällä palstalla, mutta koska kyse ei ole julkkismaailmasta, ehdotan, että pannaan peli poikki kokonaan.

Omasta puolestani olin yllättynyt siitä, että myös niile jutuille, joita olen itse asiassa pitänyt lapsen mielikuvituksen tuotteena tai kaupunkilegendoina, on löydetty todellisuusvastineita. Käsittäisin, että Legenda-keskustelussa on ollut todellisten henkilökohtaisten kokemusten ohella kyse enimmäkseen lapsuudessa tai nuoruudessa kuulluista tarinoista tai juoruista, joiden todenperäisyydestä ei aina ole minkäänlaisia takeita.

Kun entisaikojen Jeppiksen elämästä on puhuttu, niin jutustelua on käyty sellaisella burleskilla tyylillä, jossa on noussut esiin paljon sopimattomiakin asioita. Ja juttujen kertomisen vietti on ihmisillä niin voimakas, että mopo saattaa valitettavasti joskus karata käsistä.

Jeppiksen todellisessa menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat olleet sen verran villejä, että onneksi ainakin niiden kertomista on tässä keskustelussa osattu vältellä. Juuri tätä tarkoitin sillä, kun sanoin ettei ole päästy vielä edes alkuun.
Tätä mainiota Jeppis legenda keskustelua..
Jatkakaa hyvät ihmiset vain sitä tarinointia, mutta ilman nimiä..
nimessä lopettako kirjoitti:
Tätä mainiota Jeppis legenda keskustelua..
Jatkakaa hyvät ihmiset vain sitä tarinointia, mutta ilman nimiä..
Sanoisin silti painokkaasti, että varminta olisi sulkea keskustelu kokonaan. En puhu nyt omasta puolestani. Voimme itse antaa lupauksen siitä, että emme käytä oikeita nimiä tai loukkaa ihmisiä jatkossa, mutta toisista emme voi mennä takuuseen. Joku saattaa muistaa millä hetkellä tahansa menneisyydestä asian, jonka paljastaminen saattaa aiheuttaa mielipahaa.

Tämä keskustelun perusteella on jo käynyt ilmi, miten paljon ihmisiä kiinnostaa enemmän juttujen kytkökset todellisuuteen ja oikeisiin henkilöihin nimeltä mainiten kuin se, miten tämän muistelemisen kautta koitamme hahmottaa omaa elämäämme ja luoda sille merkityksiä. Olenkin ihmetellyt miksi monilla on ollut niin kiire liittää oikeita nimiä esimerkiksi minun kertomieni juttujen, ja myös toisten kertomien juttujen perään (tarkoitan niitä alatyylisimpiä juttuja), vaikka niissä esiintyneet henkilöt on koottu mahdollisesti useammankin henkilön palasista, tai jotka saattavat olla lasten mielikuvituksellisessaan sepittämien juttujen tuoteitta, tai joissa on suoraa viittaussuhdetta yritetty peitellä ja asettaa epäilyksenalaiseksi. Näin ollen tämän kokemuksen pohjalta sanoisin, ettei kannata enää jatkaa.

Yritän valaista tarkoituksiani tämän todellisuusvastaavuuden väheksynnän suhteen esimerkillä legendalla Lallista, joka kertoo siitä, mitä tapahtui, kun Lalli löi Köyliön järven jäällä Pyhää Henrikkiä kirveellä päähän. Lalli-legendan, kuten myös monien muidenkin legendojen kannalta, on täysin epäolleellista, kertooko se historiallisessa todellisuudessa tapahtuneesta tositapahtumasta. Legendoilla on merkitystä vain siksi, että niillä on itse tarinoina meille jokin merkitys, vaikka sitä oliskin joskus vaikea tulkita esiin. Lallin legenda kertoo meille jotain suomalaisuudesta, vaikka suurella todennäköisyydellä tiedetäänkin, että tapausta ei ole koskaan edes sattunut. Vai onko? Ehkäpä kiinnostavaa tässä legendassa on juuri tämä epävarmuus ja vaaran ilmapiiri, joka siihen liittyy. En tiedä havainnollistiko tämä esimerkki yhtään tarkoituksiani. Asia on ehkä hyvin vaikeasti ymmärrettävä.

Joka tapauksessa itse näkisin tämän keskustelun tarkoituksena valaista jotain oleellista jeppisläisyydestä. Vaikka pakinointini esimerkiksi Stockmanista Jeppiksessä olisi puhdasta legendaa ja vaikka se ei perustuisikaan faktoihin, väittäisin, että se kiteyttää jotain oleellista jeppisläisyydestä ainakin yhdestä näkökulmasta.

Mutta keskustelun kuluessa nousi esiin ihan tahattomasti joitakin nimiä myös ikävissä yhteyksissä. Ei voi etukäteen tietää, miten kullekin on käynyt. Siksi ei kannata edes liikaa menneisyyden asioista kysellä. Itse en olisi kysellyt, jos olisin tiennyt. Niinpä pahoittelen vielä tapahtunutta.

Kun piru pääsee pullosta, on sitä vaikea saada pulloon takaisin. Tämä näkyy jo muutamissa tuoreissa kommenteissa, joissa puhutaan jo ihan näkkikioskijono- tai kapakkatappeluista tämän asian tiimoilta. Tarkoitus ei ollut missään nimessä aiheuttaa suurempia mellakoita.

Jokunen määrä viestejä onkin jo poistettu. Ainakin allekirjoittanut on itsekin pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan omalla panoksellaan.
Chesterfield kirjoitti:
Sanoisin silti painokkaasti, että varminta olisi sulkea keskustelu kokonaan. En puhu nyt omasta puolestani. Voimme itse antaa lupauksen siitä, että emme käytä oikeita nimiä tai loukkaa ihmisiä jatkossa, mutta toisista emme voi mennä takuuseen. Joku saattaa muistaa millä hetkellä tahansa menneisyydestä asian, jonka paljastaminen saattaa aiheuttaa mielipahaa.

Tämä keskustelun perusteella on jo käynyt ilmi, miten paljon ihmisiä kiinnostaa enemmän juttujen kytkökset todellisuuteen ja oikeisiin henkilöihin nimeltä mainiten kuin se, miten tämän muistelemisen kautta koitamme hahmottaa omaa elämäämme ja luoda sille merkityksiä. Olenkin ihmetellyt miksi monilla on ollut niin kiire liittää oikeita nimiä esimerkiksi minun kertomieni juttujen, ja myös toisten kertomien juttujen perään (tarkoitan niitä alatyylisimpiä juttuja), vaikka niissä esiintyneet henkilöt on koottu mahdollisesti useammankin henkilön palasista, tai jotka saattavat olla lasten mielikuvituksellisessaan sepittämien juttujen tuoteitta, tai joissa on suoraa viittaussuhdetta yritetty peitellä ja asettaa epäilyksenalaiseksi. Näin ollen tämän kokemuksen pohjalta sanoisin, ettei kannata enää jatkaa.

Yritän valaista tarkoituksiani tämän todellisuusvastaavuuden väheksynnän suhteen esimerkillä legendalla Lallista, joka kertoo siitä, mitä tapahtui, kun Lalli löi Köyliön järven jäällä Pyhää Henrikkiä kirveellä päähän. Lalli-legendan, kuten myös monien muidenkin legendojen kannalta, on täysin epäolleellista, kertooko se historiallisessa todellisuudessa tapahtuneesta tositapahtumasta. Legendoilla on merkitystä vain siksi, että niillä on itse tarinoina meille jokin merkitys, vaikka sitä oliskin joskus vaikea tulkita esiin. Lallin legenda kertoo meille jotain suomalaisuudesta, vaikka suurella todennäköisyydellä tiedetäänkin, että tapausta ei ole koskaan edes sattunut. Vai onko? Ehkäpä kiinnostavaa tässä legendassa on juuri tämä epävarmuus ja vaaran ilmapiiri, joka siihen liittyy. En tiedä havainnollistiko tämä esimerkki yhtään tarkoituksiani. Asia on ehkä hyvin vaikeasti ymmärrettävä.

Joka tapauksessa itse näkisin tämän keskustelun tarkoituksena valaista jotain oleellista jeppisläisyydestä. Vaikka pakinointini esimerkiksi Stockmanista Jeppiksessä olisi puhdasta legendaa ja vaikka se ei perustuisikaan faktoihin, väittäisin, että se kiteyttää jotain oleellista jeppisläisyydestä ainakin yhdestä näkökulmasta.

Mutta keskustelun kuluessa nousi esiin ihan tahattomasti joitakin nimiä myös ikävissä yhteyksissä. Ei voi etukäteen tietää, miten kullekin on käynyt. Siksi ei kannata edes liikaa menneisyyden asioista kysellä. Itse en olisi kysellyt, jos olisin tiennyt. Niinpä pahoittelen vielä tapahtunutta.

Kun piru pääsee pullosta, on sitä vaikea saada pulloon takaisin. Tämä näkyy jo muutamissa tuoreissa kommenteissa, joissa puhutaan jo ihan näkkikioskijono- tai kapakkatappeluista tämän asian tiimoilta. Tarkoitus ei ollut missään nimessä aiheuttaa suurempia mellakoita.

Jokunen määrä viestejä onkin jo poistettu. Ainakin allekirjoittanut on itsekin pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan omalla panoksellaan.
Sumovaari täällä, olen joululomalla ja nyt vaan hätäisesti ehdin katsoa viestejä ?
En ehdi niihin perehtyä nyt niin syvällisesti, haluun vaan sanoa että ketään ei olla ainakaan meidän perushahmojen jutusteluitten tarinoitten takia haluttu loukata eikä ketään provosoida heittään löylyä kiukaaseen saadakseen "skandaaleja" ja ihmismassoja tänne lukemaan, vaan oma tarkoitukseni, kuten myös huumorimiehenä tunnettuna ajattelin muistella hauskoja tarinoita, olen pienissä jouluskönissä, mutta palaan asiaan, tosiaan anteeksi jos olen jotain loukannut, myös omasta puolestani, HYVÄÄ VUODEN ALKUA
Sumovaari kirjoitti:
Sumovaari täällä, olen joululomalla ja nyt vaan hätäisesti ehdin katsoa viestejä ?
En ehdi niihin perehtyä nyt niin syvällisesti, haluun vaan sanoa että ketään ei olla ainakaan meidän perushahmojen jutusteluitten tarinoitten takia haluttu loukata eikä ketään provosoida heittään löylyä kiukaaseen saadakseen "skandaaleja" ja ihmismassoja tänne lukemaan, vaan oma tarkoitukseni, kuten myös huumorimiehenä tunnettuna ajattelin muistella hauskoja tarinoita, olen pienissä jouluskönissä, mutta palaan asiaan, tosiaan anteeksi jos olen jotain loukannut, myös omasta puolestani, HYVÄÄ VUODEN ALKUA
oon asunu kauan pois sieltä ja noista legendoista tunsin ja muistin heti VILIKKU MAXIN,,,houtsoset rambon lutterin petterssonin saarisen kentsun kaikki oli näkötuttuja ja svartsin henkka puuttui niil oli kopla jos oli saarinen kentsu pettersonikin sit oli se joka asu jakoloosassa ja oli niitten kans,ja kävi salilla se tapsan velitoiviaisen pekka joo,,ne oli yhes ja ponkka oli ja meni,ikävä tapahtuma oli se kentsun ja jukan poismeno muistan aina kun se kentsu lauloi korkeella äänellään aikaan sinikellojen,,paula koivuniemen laulua,eikä nää sillesä ollut mitään kuuluisia hyvyydestään mut tuttuja kasvoja jos jaotain tapahtu,,kaikki oli miehii ketä tulis naisista mieleen mul tulee sandberg tyttö ja se hiivan nainen sariko se oli,,virpi
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
_Lassie_ kirjoitti:
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
Toivottavasti saa sensuurilehmä peräpukamat.
_Lassie_ kirjoitti:
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
Taisi tulla liian arkaluontoisia asioita esille, kaikillahan on jonkinlainen luuranko kaapissa
Chessekin lopetti jutustelun kokonaan, samoin samovuuri,ainoat jotka täällä jotain kirjotteli
muuten tuntuu sivusto ihmisiä kiinostavan yli 13000 kävijää ei voi olla väärässä...
t.pisara kirjoitti:
Taisi tulla liian arkaluontoisia asioita esille, kaikillahan on jonkinlainen luuranko kaapissa
Chessekin lopetti jutustelun kokonaan, samoin samovuuri,ainoat jotka täällä jotain kirjotteli
muuten tuntuu sivusto ihmisiä kiinostavan yli 13000 kävijää ei voi olla väärässä...
En todellakaan ole lopettanut, mutta olen niin turhautunut kun ei ole sellaisia luettavia juttuja, vaan tällaisia kommentteja, JOO SE OLI SE TYYPPI. KERRAN OLI YKSD MIES KANS, EN MUISTA SEN NIMEÄ, MUTTA OLI SE MIES jne...., Cheste oli älykäs ja verbaalinen, petyin hieman hänen arkuutensa, turhaan näistä nyt tarvii luikkia pöydän alle jos vähän sensuroidan, miksi just legendoja sensuroidaan, katsokaa muita viestejä.
Sumovaari kirjoitti:
En todellakaan ole lopettanut, mutta olen niin turhautunut kun ei ole sellaisia luettavia juttuja, vaan tällaisia kommentteja, JOO SE OLI SE TYYPPI. KERRAN OLI YKSD MIES KANS, EN MUISTA SEN NIMEÄ, MUTTA OLI SE MIES jne...., Cheste oli älykäs ja verbaalinen, petyin hieman hänen arkuutensa, turhaan näistä nyt tarvii luikkia pöydän alle jos vähän sensuroidan, miksi just legendoja sensuroidaan, katsokaa muita viestejä.
Tähän legendojen kaartiin kuuluu mielestäni myös ehdottomasti tämä aikoinaan jossain TV-ohjelmassa Suomen karvaisimmaksi mieheksi valittu kaveri.Nimeään lienee turhaa mainita,kaikki hänet tunsivat,aivan hulvaton jutunkertoja ja hauskanpitäjä joka monen muun tavoin poistui aivan liian varhain keskuudestamme.
mini10 kirjoitti:
Tähän legendojen kaartiin kuuluu mielestäni myös ehdottomasti tämä aikoinaan jossain TV-ohjelmassa Suomen karvaisimmaksi mieheksi valittu kaveri.Nimeään lienee turhaa mainita,kaikki hänet tunsivat,aivan hulvaton jutunkertoja ja hauskanpitäjä joka monen muun tavoin poistui aivan liian varhain keskuudestamme.
Niin ja samaa kastiin kuuluu myös imitaattori Fona, upeineen lauluäänineen ja näyttelijä lahjoineen.
Sumovaari kirjoitti:
En todellakaan ole lopettanut, mutta olen niin turhautunut kun ei ole sellaisia luettavia juttuja, vaan tällaisia kommentteja, JOO SE OLI SE TYYPPI. KERRAN OLI YKSD MIES KANS, EN MUISTA SEN NIMEÄ, MUTTA OLI SE MIES jne...., Cheste oli älykäs ja verbaalinen, petyin hieman hänen arkuutensa, turhaan näistä nyt tarvii luikkia pöydän alle jos vähän sensuroidan, miksi just legendoja sensuroidaan, katsokaa muita viestejä.
Mikähän hänet säikäytti?Tunnistiko joku miehen?Koska ei tuntenut vidoqia, ei hän pyörinyt ihan samaan aikaan samoissa piireissä kuin minä
kirjoitustyylin perusteella hän on joko toimittaja tai kirjailija..
_Lassie_ kirjoitti:
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
Ei näin vanhoista asioista enää pitäis kenenkään ottaa itteensä
olis muuten mukava jos joku vanhemmista vai sanotaanko naisista parhaimmassa iässään kirjoittelis tänne muistojaan olihan niitä siihen aikaan jengeissä mukana paljon tyttöjäkin
sais vähän sitä naisnäkökulmaakin
_Lassie_ kirjoitti:
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
en ymmarra mita pahaa noisa vieteissa oli olen asunu kanadas kauan on aina hauskaa lukea noista ajoista itse muutin pois jo 75
_Lassie_ kirjoitti:
Täältähän on poistettu suurin osa viesteistä?
Miksi?
Ihmetyttää että kaikki nuo kouluja ja opettajia koskevat viestit poistettiin.Kai kaupungin hv-kerho ei tykännyt jutuista.
Tuskin nnuo kouluaikojen legendaariset opettajat mieltään pahoittaisivat näitä juttuja lukiessaan..ehkä enemmänkin nuo lukuisat koulukiusatut oppilaat
Sumovaari kirjoitti:
Sumovaari täällä, olen joululomalla ja nyt vaan hätäisesti ehdin katsoa viestejä ?
En ehdi niihin perehtyä nyt niin syvällisesti, haluun vaan sanoa että ketään ei olla ainakaan meidän perushahmojen jutusteluitten tarinoitten takia haluttu loukata eikä ketään provosoida heittään löylyä kiukaaseen saadakseen "skandaaleja" ja ihmismassoja tänne lukemaan, vaan oma tarkoitukseni, kuten myös huumorimiehenä tunnettuna ajattelin muistella hauskoja tarinoita, olen pienissä jouluskönissä, mutta palaan asiaan, tosiaan anteeksi jos olen jotain loukannut, myös omasta puolestani, HYVÄÄ VUODEN ALKUA
Ovat kadonneet nuo katujen sankarit,Cheste ja Sumovaari? Lienevätkö meneet muiden legendojen tietä--?
Aika on kumma ilmiö vai onko sitä ollenkaan
pisaran topi kirjoitti:
Ovat kadonneet nuo katujen sankarit,Cheste ja Sumovaari? Lienevätkö meneet muiden legendojen tietä--?
Aika on kumma ilmiö vai onko sitä ollenkaan
Sumovaari ilmottautuu olevans elävien kirjoissa vielä ja suunittelee printtaavansa ulos nämä sivut ja katsoo mitä sitten tekis niillä, karsin turhat pois, aivan uskomattoman hienoja juttuja, tiedä vaikka kirjaa alkais työstää
+Lisää kommentti
koulupuistossahan niillä oli yks yö kilpailut, harmi vaan että pollarit tuli keskeyttämään
Ilmoita
Onhan tässä lueteltu kaikennäköisiä Legendoja, mutta muistaaako kukaan spurguista muodostettua jalkapallo joukkuetta nimeltään JAPA, siinä oli oikeeen jeppiksen ylpeys :)))))))))
1 VASTAUS:
se nimi ollu JARO?
+Lisää kommentti
Joku ruumiinosa tai yksittäinen piirre voi joskus saada ihmisen niin valtoihinsa, että tilanne karkaa käsistä kuin Gogolin novellissa, jossa nenä irtoaa erään virkamiehen päästä ja tekee mitä tahtoo. Itselläni kävi aikoinaan niin, että viikset alkoivat ruokkia mielikuvitustani tavalla, jota voisi luonnehtia jo patologiseksi. Tähän oli suurimpana syypäänä Jeppis –lehti.

Ainakin vähän varttuneemmat pietarsaarelaiset muistavat hyvin Jeppis- lehden. Se oli kaksikielinen ilmaisjakelulehti, joka alkoi ilmestyä monia vuosia ennen Pietarsaari –lehteä. En tiedä painetaanko sitä vieläkin, koska en ole aikoihin asunut paikkakunnalla. Sen toimituksellinen linja oli joka tapauksessa selkeä ja luulisin, ettei kukaan tohdi lähteä väittämään vastaan, kun sanon, että se oli suomenkielisen kieliasunsa puolesta surkein painotuote, jota tällä planeetalla on koskaan painettu.

Eniten minua alkoi kuitenkin Jeppis-lehdessä sapettaa siinä viikoittain julkaistut hääkuvat, joissa vähä-älyisennäköiset viiksekkäät nuoret miehet pönöttivät Gunnilojensa ja Maj-Brittiensä vieressä. Useimmat näistä kotikutoisista Burt Reynoldseista olivat kotoisin Kruunupyystä, Larsmosta, Nykarlebystä ja milloin mistäkin, olipa joukossa jokunen järveläinenkin. Heitä saattoi nähdä myös ilmielävänä vaikkapa elokuvayleisön joukossa. He tapasivat käydä Kino Cityssä katsomassa leffoja, joissa yleensä joku viiksekäs sankari ajoi autolla roistoja takaa tai päinvastoin, joten oli selvää, mistä nämä hurmurit olivat hakeneet mallia. Menestystäkin oli heille jostain kumman syystä siunaantunut, koska heillä oli usein runsaat eväät ja nätit tyttöystävät mukana. Ehkäpä juuri viiksien tai sitten auton vuoksi. Kuka tietää?

Itselleni kävi kuitenkin lopulta niin, että juuri Jeppis-lehden lietsoman inhon vuoksi vedin eräänä päivänä viikseni sileäksi enkä ole niitä sen koomin kasvattanut. Tämä teko oli symbolinen akti, jolla sanouduin irti kaikesta siihenastisesta. Se oli muutoksen alku ja tilinteko ympäristön kanssa. Muistatte varmaan Taksikuski -elokuvasta kohtauksen, jossa Robert de Niro on ajanut tukkansa ja uhoaa peilikuvalleen: ”Are you talking to me … are you talking to me.” Kun peilin edessä ajoin viiksiäni, oli kyse hieman samanlaisista oireista.

Inhoni viiksiä kohtaan paisui Jeppis-lehteä katsellessa asteittain aina vain pahemmaksi, koska assosioin viikset yleensä vastenmielisinä pitämiini tyyppeihin, joihin olin liian usein törmännyt. Me kaikki saatamme muistaa nämä viiksekkäät nuoret miehet, jotka kulkivat kaduilla kuin apinat kädet levällään tai istuivat autoissaan ylimielisesti hymyillen, ruskettuneena, paidan ylänapit auki ja kultadubleekoru rinnassa. Heistä näki jo kauas, että he pitivät itseään komeina ja kovina poikina. Heitä kävikin välillä kaupungissa kokonaisia autokolonia oikein Munsalasta asti. Ja grillijonoissa riitti tappelun tynkää. Agressiivinen elämänasenne oli heille oikein karakteristinen luonteenpiirre. He seisottivat autojaan torilla tai kadunvarsilla parkissa. Sieltä he lasin takaa mulkoilivat älyynsä nähden turhan itsetietoisesti ja työnsivät suuhunsa pinnalta rasvaista ja sisältä liian kylmää Botnia-makkaraa tai huonosti lämmitettyä bifmemyysiä, jota he pitivät suurena herkkuna.

Kuten edellä kertomani perusteella on käynyt ilmi, tarkoitukseni on sanoa, että viikset liittyvät jollakin tavoin aina kamppailuun, taisteluun. Juuri tätä pistettä kohti aion tässä viiksistä kertomassani jutussani lähestyä. Legenda pohjautuu aika usein juuri taisteluun, riitaan, jopa agoniaan, kuolinkampailuun. Ilman taistelun elementtiä tarinat eivät pärjää, etenkään ei viiksistä kerrotut, siksi ihmettelenkin niitä puheita, joissa vaaditaan postiivisuutta ja vieläpä kaikein kukkuraksi Jeppis-lehden kielellä ilmaistuna.

Kampailussa on paljolti kyse siitä, että kenellä tai millä asioilla – tässä tapauksessa 1980-luvun alun Jeppiksessä – on oikeus pysyä hengissä eli olla hyväksyttyjä. Toisin sanoen tällöin puhumme arvoista, moraalista tai etiikasta, joka määrittää sen millaisia me saamme olla ja mitä saamme tehdä. Kuten tiedetään, kaikki kyläyhteisöt käyvät ahtaiksi paikkoiksi niille, jotka eivät halua mukautua muiden vaatimuksiin. Me pilkkaajat, joista ei kaikesta päätellen pidetä, saamme syyttää itseämme.

Muistan erään perjantai-iltapäivän ravintola Kipparissa, kun kysymys viiksistä nousi yllättävästi ja vaarallisella tavalla esiin. Itse elin tuolloin jo viiksetöntä aikaa, joten kokemus oli hyvin traumaattinen. Istuin erään ystäväni kanssa pöydässä, jossa istui muitakin ihmisiä, muiden muassa itseään kaupungin ainoina oikeina miehinä pitäviä länkisäärisiä jalkapalloilijoita, jotka vaivihkaa heittivät meihin jeppisläisittäin tyypillisen painetaanko-noita päähän-silmäyksen.

Meillä kahdella oli hirvittävä krapula emmekä näin ollen kyenneet keskustelemaan kovinkaan vilkkaasti. Emme tainneet vaihtaa keskenämme sanaakaan. Tyydyimme polttelemaan tupakkaa ja särpimään A-olutta hitaasti ja kylmän rauhallisesti. Oli mahdollista, että tähän tavallista varovaisempaan mielialaamme oli ollut vaikuttamassa myös muita tykötarpeita.

Yhtäkkiä hiljaisuus katkesi. Eräs meitä vastapäätä istunut herra, jota tyydyn nimittämään tässä sattumanvaraisesti valituilla kirjaimilla JV, korotti ääntään ja piti ystävälleni lujalla äänellä seuraavanlaisen puheenvuoron: ”Minkä vitun takia sulla on tommonen pitkä tukka ja pyöreet silmälasit? Mitä vittua sä yrität korostaa? Voi saatana! Voi vittu!” Ääni kaikui ja kimpoili pitkin seiniä voimakkaana. Kaikki näyttivät tuijottavan meitä pitkään ja piinallisesti kuin hidastetussa filmissä. Seurasi piinaava tauko. Se katkesi kuitenkin pian, kun kaverini sanoi sfinksimäisen rauhallisesti hymyillen, että ”aivan siitä samasta syystä, kun sulla on nuo viikset.”

Silloin tilanne räjähti. JV huusi suoraa huutoa, että: ”Saatana jokaisella suomalaisella miehellä on viikset!” JV rytmitti tätä teesiään lyömällä nyrkillään pöytään joka ainoan tavun kohdalla niin lujaa, että kaljalasit, pullot ja tuhkakupit lentelivät pöydällä. Yhtäkkiä seurasi hiljaisuus, jonka aikana olisi voinut kuulla nuppineulankin putoavan. JV tuijotti hullun rohkeaa kaveriani tavalla, joka kertoi suoraan, että kohta on miesmurha lähellä. Kaverini tapitti viileästi naureskellen takaisin. Sitten hän kuiskasi minulle menevänsä heittämään kepillisen, ja sanoi, että ”jos tuo viiksimies tai nuo muut Kari Tapiot tulevat perässä, niin olethan sä sitten mukana.”

Kun kaverini nosti perseensä tuolilta ja käveli vessaan, niin minua tämä hänen viimeinen repliikkinsä hieman kylmäsi ja jalat tuntuivat puutuvan, sillä olin kuullut tästä herra JV: stä asioita, joita kaverini, joka oli joitakin aikoja poissa kaupungista, ei voinut mitenkään tietää. Hän ei ilmeisestikään tiennyt kenelle vittuili takaisin. Tai en tiedä, olisiko hän näistä JV: stä liikkuneista jutuista edes piitannut. Ja juttujahan maailmaan mahtuu, eikä voi aina tietää mitkä niistä pitävät paikkansa ja mitkä jutut liityvät siihen ja siihen henkilöön.

Joka tapauksessa JV tunnettiin kuumakallena ja ilmeisen väkivaltaisena tyyppinä, jolla oli myös poikkeuksellisen hyvät fyysiset edellytykset väkivallantekoihin. Hänellä oli nimittäin monipuolinen urheilutausta. Hän oli myös ilmeisen äkkipikainen. Hänen kerrotaan lyöneen jääkiekkomatsissa vastapuolen pelaajaa niin lujaan mailalla päähän, että maila oli katkennut säpäleiksi. Hän oli kuulemma kerran kaupungin hotellissa kävellyt suoraan kohti kahden vierekkäin istuneen parimetrisen Munsalan Tarzanin pöytää ja iskenyt heidän päänsä yhteen niin lujaa, että oli kuulunut pamaus ja kavereilta oli pimennyt maailma välittömästi. Näitä tarinoita väkivallasta on loputon määrä, mutta niiden yksityiskohtien toistamisella ei liene suurta merkitystä. Nämä jutut ovat tässä vain suuntaa antavina.

Sain kuitenkin puutuneet jalkani liikkeelle, kun kusihätä äityi sen verran suureksi, että oli pakko lähteä. Vettä laskiessamme odottelimme väkinäisesti naureskellen, että milloin vessan ovi pamahtaa auki. Näin ei kuitenkaan käynyt. Poistuimme vessasta suoraan koleaan syysilmaan onnekkaasti ehjinä. Minä ja ystäväni suuntasimme kohti Skataa hakemaan uusia koordinaatteja lievasti normaalin ajantajun puutteesta kärsineinä. Yhdentekevilläkin tapauksillakin voi olla tärkeämpikin merkityksensä isompienkin valinojen kannalta.
16 VASTAUSTA:
ha ha ha ha, arvasinhan minä, kauan oli cheste hiljaa ja kun isku naamaan tuli kunnon verbaalinen purkaus sieltä, hihihihih kun nauran täällä.
Kerrot niin hyvin ja aistikkaasti nuo juttusi että joka lauseen kohdalla näin nämä henkilöt fiktiivisenä ja pystyin näkemään sen kun filminä ja nauraa kikatan (työkaverit katsoo), juuri tyypillistä Chesteä tuo inho noita Japalaisia kohtaan (jalkapalloilijoita) aivottomia voimailijita kohtaan:)), tiesinhän minä että keräät rohkeutesi ja sehän tulikin sieltä sitten kunnolla, olet varmaan tuskissasi yrittänyt olla pysymättä pois täältä, mutta onneksi et sitä tehnyt:)))), nyt tosin vähän etoo kun tosiaan tuli ne imelät maalais ruotsalais munsalalaiset mieleen, he ilmeisesti kopioivat ruotsalaisia raggareita, taaksepäin kammatut hiukset, viikset, valkoinen kauluspaita nappi auki, sekä nämä kuuluisat munsala liivit (nahkaliivit)
Noita viiksivallujahan siellä riitti,itsellänikin oli kauan sellaiset ja tunnistan silloisen itseni noista burt reynolds wanna beistäkin..kerran mua jopa haukuttiin burtiksi ja toisen kerran sheriffi mc cloudiksi ;toisilla toi murrosikä kestää niin kauan ...tuo tilanne kipparissa kuulostaa hyvin tutulta , noita känniääliöitä siellä piisas
sumovaari kirjoitti:
ha ha ha ha, arvasinhan minä, kauan oli cheste hiljaa ja kun isku naamaan tuli kunnon verbaalinen purkaus sieltä, hihihihih kun nauran täällä.
Kerrot niin hyvin ja aistikkaasti nuo juttusi että joka lauseen kohdalla näin nämä henkilöt fiktiivisenä ja pystyin näkemään sen kun filminä ja nauraa kikatan (työkaverit katsoo), juuri tyypillistä Chesteä tuo inho noita Japalaisia kohtaan (jalkapalloilijoita) aivottomia voimailijita kohtaan:)), tiesinhän minä että keräät rohkeutesi ja sehän tulikin sieltä sitten kunnolla, olet varmaan tuskissasi yrittänyt olla pysymättä pois täältä, mutta onneksi et sitä tehnyt:)))), nyt tosin vähän etoo kun tosiaan tuli ne imelät maalais ruotsalais munsalalaiset mieleen, he ilmeisesti kopioivat ruotsalaisia raggareita, taaksepäin kammatut hiukset, viikset, valkoinen kauluspaita nappi auki, sekä nämä kuuluisat munsala liivit (nahkaliivit)
Oli todellakin hauska taas saada lukea värikästä ja hyvin kirjoitettua tekstiä niiden kaikkien muutaman lauseen tökköviestien sijaan.
Jaan itsekin chesten kanssa tuon vastenmielisyyden jalkapalloilua ja palloilijoita kohtaan.
Onhan se toki urheilua mutta jeppiksessä siitä on tullut suorastaan uskontoon verrattava kultti
Joka kapakassa on näitä japa-uskovaisia ja eipä ole helpompaa saada aikaan tappelusta kuin sanomalla ettei kyseinen laji vois vähempää kiinnostaa
Aikoinaan kun vielä asuin kaupungissa tunsin monia näitä palloilijoita ja voin vain todeta ettei jalkapallon pelaaminen ainakaan vähennä agressiivisuutta päinvastoin
No kukin tulkoon onnelliseksi uskollaan kunhan ei tuputa sitä muille ja toivon mukaan nykyisin jeppiksessä harrastetaan muitakin lajeja kuin potkupalloa
Kipparissa en niin paljon tullut käyneeksi,joskus 80-luvulla kai viimeksi
Sellainen kuva jäi ettei se ole paikka minne voisi mennä rauhallisesti iltaa istumaan
Silloin kun vielä kävin siellä törmäsin usein entisiin kavereihini ja usein niihin jotka vaihteeksi olivat vapaalla jalalla
Paikassa oli paras istua selkä seinää vastaan ja välttää katsekontaktia näitten kovanaamojen kanssa
Olikohan sen edeltäjä nimeltään Bub Jack tai jotain,sieltä on paljon mukavammat muistot
silloin istuttiin isossa porukassa juttelemassa ,tai heiteltiin tikkaa ja pelattiin biljardia, toki myös väännettiin kättä ja iskettiin naisia eli tuollaista normaalia nuorten miesten toimintaa mutta en todellakaan muista sieltä sellaista ahdistavaa ja pelonsekaisen uhon täyttämää ilmapiiriä joka tuntui aina vallitsevan kipparissa
lordijimi kirjoitti:
Kipparissa en niin paljon tullut käyneeksi,joskus 80-luvulla kai viimeksi
Sellainen kuva jäi ettei se ole paikka minne voisi mennä rauhallisesti iltaa istumaan
Silloin kun vielä kävin siellä törmäsin usein entisiin kavereihini ja usein niihin jotka vaihteeksi olivat vapaalla jalalla
Paikassa oli paras istua selkä seinää vastaan ja välttää katsekontaktia näitten kovanaamojen kanssa
Olikohan sen edeltäjä nimeltään Bub Jack tai jotain,sieltä on paljon mukavammat muistot
silloin istuttiin isossa porukassa juttelemassa ,tai heiteltiin tikkaa ja pelattiin biljardia, toki myös väännettiin kättä ja iskettiin naisia eli tuollaista normaalia nuorten miesten toimintaa mutta en todellakaan muista sieltä sellaista ahdistavaa ja pelonsekaisen uhon täyttämää ilmapiiriä joka tuntui aina vallitsevan kipparissa
Kuulunkohan minä sitten näihin koviksiin ??? no tuskin, mutta Kippari oli kyllä mun mielestäni yks niitä parhaimpia paikkoja minun aikanani, no olinhan nuori ja villi.
En tiedä mikä siinä sitten oli, ei mulla ainakaan mitään ongelmia ollut siellä koskaan, tosin olihan siellä kaiken näköistä renttua.
Kippari oli kyllä mulle yleensä sellainen vauhdinhaku paikka, eli krapulaaa sinne menin paranteleen yleensä ja sieltä sitten kuski autoon ja äkkiä pois jeppiksestä, kokkolaaan, vaasaan tai viikonloppureissuun Tampereelle, turkuun tai hesaan ja ne reissut olikin villejä ja tapahtumarikkaita :)
Kipparissahan oli 2 tunnettua pokea, Putte ja Nisse, Putte suomalainen ja Nisse ruotsalainen, kumpikin "psykologeja" (vanhan ajan pokeja).
Kipparista muistan erityisesti sen kun ekaa kerran saatiin varmaan stripparia jeppikseen, muistan kun perhosia oli vatsassa kun odoteltiin tätä kaunotarta, liput olivat loppuunmyytyjä, sinne olivat jeppiksen ukkomiehet eksyneet tulitikkujen ostosreissulta, ja kaikkein innokkaimman "fanin" muistan myös, tämä melkein 200 kiloinen poikanen joka oli myös jääkiekkojoukkueessa kuulema maalivahtinakin (ruotsalainen), niin hän löi tuolin suoraan esiintymisarenaan laitaan seisoon ja otti aitiopaikan näin itselleen ja kun tämä kaunokainen sitten alkoi strippaan niin olisittepa nähneet tämän miehen kun kaunokainen heitti lopuksi pikkuhousunsa poikasen eteen, niin ketterästi poikanen ÄKKIÄ noukki ne lattialta ja häpeilemättä kaikkien läsnä työnsi ne silmät kiiluen omaan nenäänsä vasten, eikö tosiaan käyttääkseen sitä nenäliinana :)))).
Niin ja olihan siellä bändejäkin sitten välillä, mielestäni kipparin täytyi menestyä aika hyvin, eli itselläni jäi hyviä muistoja siitä, ainakin verrattuna näihin nykyisiin juottoloihin.
lordijimi kirjoitti:
Oli todellakin hauska taas saada lukea värikästä ja hyvin kirjoitettua tekstiä niiden kaikkien muutaman lauseen tökköviestien sijaan.
Jaan itsekin chesten kanssa tuon vastenmielisyyden jalkapalloilua ja palloilijoita kohtaan.
Onhan se toki urheilua mutta jeppiksessä siitä on tullut suorastaan uskontoon verrattava kultti
Joka kapakassa on näitä japa-uskovaisia ja eipä ole helpompaa saada aikaan tappelusta kuin sanomalla ettei kyseinen laji vois vähempää kiinnostaa
Aikoinaan kun vielä asuin kaupungissa tunsin monia näitä palloilijoita ja voin vain todeta ettei jalkapallon pelaaminen ainakaan vähennä agressiivisuutta päinvastoin
No kukin tulkoon onnelliseksi uskollaan kunhan ei tuputa sitä muille ja toivon mukaan nykyisin jeppiksessä harrastetaan muitakin lajeja kuin potkupalloa
Kirjoittaa paukutin edellisen tekstini tahallisen monimielisesti. Latasin siihen monia piiloviestejä, joita varmaankaan ei aivan heti huomaa, ja samalla tulin sanoneeksi ennemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Joten tulkinta on vapaa. Ja kiitos hyvistä kommenteista! Ne ovat aina oikeita, koska jokaisella on lupa käsittää asiat omalla tavallaan.

Australialaista punkkua ja tsekkiläistä olutta nauttineena pyydän anteeksi jo etukäteen ilmaisun epätarkkuutta ja kirjoitusvirheitä. Mutta haluaisin näin perjantai-illan ratoksi kuitenkin lisätä viestiini sivuhuomautuksena sen, että purkaukseni ei ollut suunnattu ensisijaisesti jalkapalloa tai jalkapalloilijoita vastaan. En vihaa jalkapalloa. Päinvastoin, se on hieno laji. Itse asiassa rakastan jalkapalloa; oikeassa jalkapallossa on intohimoa ja suuruutta.

Oikeastaan jalkapalloilijat esiintyivät tarinassani vain täysin mitättöminä sivuhenkilöinä. Mutta lukijat ovat löytäneet oikean jyvän sikäli, että olen ikään kuin itsekin tiedostamattani puhunut japalaisuudesta, joka ei ole millään muotoa kovin hieno tai urheilullinen piirre. Tästä kertoo esimerkiksi se, että eräs jo edes mennyt ystäväni tapasi käydä Japan matseissa sen takia, että hän halusi kunka nämä tyypit haukkuvat kentällä ruokottomalla tavalla sekä oman joukkueensa että vastapuolen pelaajia. Hän kävi katsomassa näitä pelejä - masokisti kun oli - vain siitä syystä, että hän halusi nähdä ja kokea sen, kuinka alas ihminen ja urheilu voi todella painua.

Aivan samalla tavalla myös minulle tämä japalaisuus edustaa ihmisyyden kaikkein matalinta tasoa. Sille vetää vertoja Jeppiksessä vain sen lajin seilorikulttuuri, joka perustuu vain ja ainostaan poseraamiselle, joka on kokonaan vain vittumaisen näköisenä olemista. Tarkoitan tässä näitä autolauttaseiloreita, jotka ovat eläneet koko elämänsä maissa ja haluavat esittää yhtä ja samaa roolia, jossa he ovat ikään kuin´turpaan vetäjiä ja kovia naistenmiehiä. Itse ihmettelen, että kuinka on edes mahdollista, että kukaan (ts. naiset) - tai edes he itse - voivat ottaa itsensä vakavasti.
Cheste kirjoitti:
Kirjoittaa paukutin edellisen tekstini tahallisen monimielisesti. Latasin siihen monia piiloviestejä, joita varmaankaan ei aivan heti huomaa, ja samalla tulin sanoneeksi ennemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Joten tulkinta on vapaa. Ja kiitos hyvistä kommenteista! Ne ovat aina oikeita, koska jokaisella on lupa käsittää asiat omalla tavallaan.

Australialaista punkkua ja tsekkiläistä olutta nauttineena pyydän anteeksi jo etukäteen ilmaisun epätarkkuutta ja kirjoitusvirheitä. Mutta haluaisin näin perjantai-illan ratoksi kuitenkin lisätä viestiini sivuhuomautuksena sen, että purkaukseni ei ollut suunnattu ensisijaisesti jalkapalloa tai jalkapalloilijoita vastaan. En vihaa jalkapalloa. Päinvastoin, se on hieno laji. Itse asiassa rakastan jalkapalloa; oikeassa jalkapallossa on intohimoa ja suuruutta.

Oikeastaan jalkapalloilijat esiintyivät tarinassani vain täysin mitättöminä sivuhenkilöinä. Mutta lukijat ovat löytäneet oikean jyvän sikäli, että olen ikään kuin itsekin tiedostamattani puhunut japalaisuudesta, joka ei ole millään muotoa kovin hieno tai urheilullinen piirre. Tästä kertoo esimerkiksi se, että eräs jo edes mennyt ystäväni tapasi käydä Japan matseissa sen takia, että hän halusi kunka nämä tyypit haukkuvat kentällä ruokottomalla tavalla sekä oman joukkueensa että vastapuolen pelaajia. Hän kävi katsomassa näitä pelejä - masokisti kun oli - vain siitä syystä, että hän halusi nähdä ja kokea sen, kuinka alas ihminen ja urheilu voi todella painua.

Aivan samalla tavalla myös minulle tämä japalaisuus edustaa ihmisyyden kaikkein matalinta tasoa. Sille vetää vertoja Jeppiksessä vain sen lajin seilorikulttuuri, joka perustuu vain ja ainostaan poseraamiselle, joka on kokonaan vain vittumaisen näköisenä olemista. Tarkoitan tässä näitä autolauttaseiloreita, jotka ovat eläneet koko elämänsä maissa ja haluavat esittää yhtä ja samaa roolia, jossa he ovat ikään kuin´turpaan vetäjiä ja kovia naistenmiehiä. Itse ihmettelen, että kuinka on edes mahdollista, että kukaan (ts. naiset) - tai edes he itse - voivat ottaa itsensä vakavasti.
Jalkapallosta jeppiksessä olen samaa mieltä,mutta noista autolauttaseiloreista en
Ainakin vielä 70-luvulla suurin osa noista seiloreista oli ihan oikeita merimehiä jotka olivat seilanneet muuallakin kuin näissä pyykkivesissä
Toki varmaan on niitäkin jotka ovat ajaneet pelkästään jeppiksen ja uumajan skellefteå väliäkin enkä pidä sitäkään minään halveksittavana duunina vaan se on jopa kovempaa ja stressaavampaa kuin pidemmillä linjoilla
naisiahan matkustajalaivoilla saa jos on vähänkin miehen näköinen ja kokoinen, merimiehethän on tunnetusti erimiehiä..ymmärrettävästi tällainen herättää ns maakravuissa jonkin verran kateutta..
t.pisara kirjoitti:
Jalkapallosta jeppiksessä olen samaa mieltä,mutta noista autolauttaseiloreista en
Ainakin vielä 70-luvulla suurin osa noista seiloreista oli ihan oikeita merimehiä jotka olivat seilanneet muuallakin kuin näissä pyykkivesissä
Toki varmaan on niitäkin jotka ovat ajaneet pelkästään jeppiksen ja uumajan skellefteå väliäkin enkä pidä sitäkään minään halveksittavana duunina vaan se on jopa kovempaa ja stressaavampaa kuin pidemmillä linjoilla
naisiahan matkustajalaivoilla saa jos on vähänkin miehen näköinen ja kokoinen, merimiehethän on tunnetusti erimiehiä..ymmärrettävästi tällainen herättää ns maakravuissa jonkin verran kateutta..
Voi olla, että saatoin sanoa edellisessä viestissäni kyseisen ammattikunnan edustajista turhan ilkeästi. Tein ehkä turhan äkkijyrjän yleistyksen muutamien yksittäistapauksista saamieni kokemusten perusteella. Olen törmännyt tähän "erimiehisyyteen" kuitenkin tavalla, joka on saanut minut joskus kiristelemään hampaitani, joten totta on myös toinekin puoli.

Mutta kuoleva ammattikunta on tämä seiloritkin - kuten myös monet muut ammattikunnat tässä maassa -joten ei ehkä pitäisi puhua pahaa kuolleista ja menneistä asioista.
Sumovaari kirjoitti:
Kuulunkohan minä sitten näihin koviksiin ??? no tuskin, mutta Kippari oli kyllä mun mielestäni yks niitä parhaimpia paikkoja minun aikanani, no olinhan nuori ja villi.
En tiedä mikä siinä sitten oli, ei mulla ainakaan mitään ongelmia ollut siellä koskaan, tosin olihan siellä kaiken näköistä renttua.
Kippari oli kyllä mulle yleensä sellainen vauhdinhaku paikka, eli krapulaaa sinne menin paranteleen yleensä ja sieltä sitten kuski autoon ja äkkiä pois jeppiksestä, kokkolaaan, vaasaan tai viikonloppureissuun Tampereelle, turkuun tai hesaan ja ne reissut olikin villejä ja tapahtumarikkaita :)
Kipparissahan oli 2 tunnettua pokea, Putte ja Nisse, Putte suomalainen ja Nisse ruotsalainen, kumpikin "psykologeja" (vanhan ajan pokeja).
Kipparista muistan erityisesti sen kun ekaa kerran saatiin varmaan stripparia jeppikseen, muistan kun perhosia oli vatsassa kun odoteltiin tätä kaunotarta, liput olivat loppuunmyytyjä, sinne olivat jeppiksen ukkomiehet eksyneet tulitikkujen ostosreissulta, ja kaikkein innokkaimman "fanin" muistan myös, tämä melkein 200 kiloinen poikanen joka oli myös jääkiekkojoukkueessa kuulema maalivahtinakin (ruotsalainen), niin hän löi tuolin suoraan esiintymisarenaan laitaan seisoon ja otti aitiopaikan näin itselleen ja kun tämä kaunokainen sitten alkoi strippaan niin olisittepa nähneet tämän miehen kun kaunokainen heitti lopuksi pikkuhousunsa poikasen eteen, niin ketterästi poikanen ÄKKIÄ noukki ne lattialta ja häpeilemättä kaikkien läsnä työnsi ne silmät kiiluen omaan nenäänsä vasten, eikö tosiaan käyttääkseen sitä nenäliinana :)))).
Niin ja olihan siellä bändejäkin sitten välillä, mielestäni kipparin täytyi menestyä aika hyvin, eli itselläni jäi hyviä muistoja siitä, ainakin verrattuna näihin nykyisiin juottoloihin.
Kaikilla on varmasti omanlaisensa muistot noista paikoista ja ajoista.Itselläni vaan jäi huonot vibat tuosta kipparista,monta kertaa joku juntti siellä ihan väkisin haasto tappelua jsotain niin typerästä syystä kuin "että oot liian leviäharteenen,,ei sulla kumminkaan voimaa oo räy räyh",,jotenkin siihen vaan kypsyi..
Noista keskikaljabaareista täällä ei ole kirjoiteltukaan ,niitähän oli monia 70-luvulla;Kulma-grilli,Kafis,Terazzon yläkerta,linja-autoaseman baari ,jäätelöbaari,unionin baari jonka omistaja oli aika persoona eikä niinkään positiivisessa mielessä..kaikissa noissa kun illan aikana kävi lipittämässä keskikaljaa ja vinettoa välillä vessassa,niin jopa ties ryypänneensä,bonuksena oli usein herääminen putkassa jonkun vanhan liiton spugen vierestä.
Tällaista näin yhden saunakaljan jälkeen..
t.pisara kirjoitti:
Kaikilla on varmasti omanlaisensa muistot noista paikoista ja ajoista.Itselläni vaan jäi huonot vibat tuosta kipparista,monta kertaa joku juntti siellä ihan väkisin haasto tappelua jsotain niin typerästä syystä kuin "että oot liian leviäharteenen,,ei sulla kumminkaan voimaa oo räy räyh",,jotenkin siihen vaan kypsyi..
Noista keskikaljabaareista täällä ei ole kirjoiteltukaan ,niitähän oli monia 70-luvulla;Kulma-grilli,Kafis,Terazzon yläkerta,linja-autoaseman baari ,jäätelöbaari,unionin baari jonka omistaja oli aika persoona eikä niinkään positiivisessa mielessä..kaikissa noissa kun illan aikana kävi lipittämässä keskikaljaa ja vinettoa välillä vessassa,niin jopa ties ryypänneensä,bonuksena oli usein herääminen putkassa jonkun vanhan liiton spugen vierestä.
Tällaista näin yhden saunakaljan jälkeen..
Niin Hyvää sunnuntaita, sillä nyt voin jo niin vuosien jälkeen sanoa, koska olihan se itsellenikin monesti tuttua että sunnuntai herätykset olivatkin epämielyttäviä paskasella betonilatialla, milloin minkäkin episodin takia sinne joutuneena :). Muistan vieläkin sen kaikuefektin kun ensimmäiset pollarit tulivat töihin ja aamualkoi sarastaa ja päivystäjä sai ilmeisesti lähteä kotiin:
Näinhän se oli että illalla tai yöllä kun joutui putkaan ja laittoi itsensä maaten lattialle unta yrittäen, niin muutama tunti oli sitä hulinaa ja paukuttelua kun uusia asiakkaita tuotiin, sen jälkeen hiljaisuus ja aamuakohti sitten yks niitä varmoja merkkejä oli se kun kuuli kirjoituskoneen napsuttelua, yksi sormi hakkasi ja yhdeksän haki, silloin oli vapaus lähellä ja hetken kuluttuahan konstaapeli olikin jo hyvää huomenta toivottamassa ja useinmiten olimme kuin ylimmät ystävät.
Nyttemmin onkin ja alkoholin käyttö pannassa, vaikka just nyt viikonloppuna se tapahtui, paha muistikatko ja vielä amatöörimäinen moka, eli monta sellaista, ei syönyt, joi liian äkkiä ja mikä pahinta vahvaa viinaa.
Se kostautuikin hirveellä itsensä munaamisella ihmisten edessä, sain ryömittyä kaupunkiin jonnekka oli pitkä matka, olin sellaisessa myötälaitasessa että vasta pitkän matkan käveltyäni aloin selviämään niin paljon että ihmettelin miksi kaikki "keinuu" niin kummasti ja kapakassa ollesani, mihinkä vaan "suhteilla" taas pääsin huomasin ihmisten nauravan ja katsoin kenkiäni ja HITTO, vasemman jalan kenkä oli western tyylinen bootsi paksulla korolla ja oikean puolinen kenkä ilman korkoa oleva tavallinen kenkä ja vielä pyöreäpäinen. Olen ajatellut olla pitkään selvilläpäin, ainakin ilman väkeviä :)
Sumovaari kirjoitti:
Niin Hyvää sunnuntaita, sillä nyt voin jo niin vuosien jälkeen sanoa, koska olihan se itsellenikin monesti tuttua että sunnuntai herätykset olivatkin epämielyttäviä paskasella betonilatialla, milloin minkäkin episodin takia sinne joutuneena :). Muistan vieläkin sen kaikuefektin kun ensimmäiset pollarit tulivat töihin ja aamualkoi sarastaa ja päivystäjä sai ilmeisesti lähteä kotiin:
Näinhän se oli että illalla tai yöllä kun joutui putkaan ja laittoi itsensä maaten lattialle unta yrittäen, niin muutama tunti oli sitä hulinaa ja paukuttelua kun uusia asiakkaita tuotiin, sen jälkeen hiljaisuus ja aamuakohti sitten yks niitä varmoja merkkejä oli se kun kuuli kirjoituskoneen napsuttelua, yksi sormi hakkasi ja yhdeksän haki, silloin oli vapaus lähellä ja hetken kuluttuahan konstaapeli olikin jo hyvää huomenta toivottamassa ja useinmiten olimme kuin ylimmät ystävät.
Nyttemmin onkin ja alkoholin käyttö pannassa, vaikka just nyt viikonloppuna se tapahtui, paha muistikatko ja vielä amatöörimäinen moka, eli monta sellaista, ei syönyt, joi liian äkkiä ja mikä pahinta vahvaa viinaa.
Se kostautuikin hirveellä itsensä munaamisella ihmisten edessä, sain ryömittyä kaupunkiin jonnekka oli pitkä matka, olin sellaisessa myötälaitasessa että vasta pitkän matkan käveltyäni aloin selviämään niin paljon että ihmettelin miksi kaikki "keinuu" niin kummasti ja kapakassa ollesani, mihinkä vaan "suhteilla" taas pääsin huomasin ihmisten nauravan ja katsoin kenkiäni ja HITTO, vasemman jalan kenkä oli western tyylinen bootsi paksulla korolla ja oikean puolinen kenkä ilman korkoa oleva tavallinen kenkä ja vielä pyöreäpäinen. Olen ajatellut olla pitkään selvilläpäin, ainakin ilman väkeviä :)
JOHAN LUDVIK RUNEBERG, Tämä Pietarsaaren kuuluisuus Usein kuullun käsityksen mukaan runebergintortun kehitti J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta.
Näin ei kuulema asia ollutkaan vaan huhujen mukaan Runebergin Torttu sai nimensä siitä että Herra Runeberg oli ollut viettämässä kosteaa iltaa paikalisessa kuppilassa vanhassa satamassa ja aamusella oli hänet yllättänyt armoton krapula ja oli hikipäissään joutunut ryntäämään ulkovessaan itseänsä tyhjentämään ja olikin sitten vessanluukkua kiinni laittaessa huomannut kauniin luomuksen silmiensä edessä ja näin sai Runebergin torttu nimensä, sitä myös tehdään Kallen Konditoriassa vieläkin vanhan reseptin mukaan.
runovaari kirjoitti:
JOHAN LUDVIK RUNEBERG, Tämä Pietarsaaren kuuluisuus Usein kuullun käsityksen mukaan runebergintortun kehitti J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta.
Näin ei kuulema asia ollutkaan vaan huhujen mukaan Runebergin Torttu sai nimensä siitä että Herra Runeberg oli ollut viettämässä kosteaa iltaa paikalisessa kuppilassa vanhassa satamassa ja aamusella oli hänet yllättänyt armoton krapula ja oli hikipäissään joutunut ryntäämään ulkovessaan itseänsä tyhjentämään ja olikin sitten vessanluukkua kiinni laittaessa huomannut kauniin luomuksen silmiensä edessä ja näin sai Runebergin torttu nimensä, sitä myös tehdään Kallen Konditoriassa vieläkin vanhan reseptin mukaan.
Tuo on täyttä legendaa..tässä sen näkee mitä kaikkea herkkäuskoisille voi syöttää
runebergintortun alkuperä kätkeytyy historian hämärään kuten useimpien muidenkin ruokalajien
sen sijaan pietarsaarelaiset perinneruokalajit kuten aprikoosipuuro ja suklaapuuro ovat varmasti syntyneet runovaarin kuvailemalla tavalla,tosin tuntemattomien herrojen toimesta
sumovaari kirjoitti:
ha ha ha ha, arvasinhan minä, kauan oli cheste hiljaa ja kun isku naamaan tuli kunnon verbaalinen purkaus sieltä, hihihihih kun nauran täällä.
Kerrot niin hyvin ja aistikkaasti nuo juttusi että joka lauseen kohdalla näin nämä henkilöt fiktiivisenä ja pystyin näkemään sen kun filminä ja nauraa kikatan (työkaverit katsoo), juuri tyypillistä Chesteä tuo inho noita Japalaisia kohtaan (jalkapalloilijoita) aivottomia voimailijita kohtaan:)), tiesinhän minä että keräät rohkeutesi ja sehän tulikin sieltä sitten kunnolla, olet varmaan tuskissasi yrittänyt olla pysymättä pois täältä, mutta onneksi et sitä tehnyt:)))), nyt tosin vähän etoo kun tosiaan tuli ne imelät maalais ruotsalais munsalalaiset mieleen, he ilmeisesti kopioivat ruotsalaisia raggareita, taaksepäin kammatut hiukset, viikset, valkoinen kauluspaita nappi auki, sekä nämä kuuluisat munsala liivit (nahkaliivit)
Kyllä jo pitäis tuossa iässä tietää paremmin kun haukkua voimailijoita aivottomiksi.Ei aivoton ihminen pärjää missään urheilussa, ei edes hormoonien avulla.
jalkapalloilijoista en tosin tiedä,tarvitaanko siinä lajissa muuta kuin väärät sääret?
Niin niin,aika yleiset nuo räkäjarrut siihn aikaan miehillä olivat.Toisille ne sopivat paremmin kuin toisille.
Siihen aikaan olivat viikset myös monilla suosituilla filmitähdillä kuten Bronsonilla ja Burt Reynoldsilla,lieneekö vaikuttanut niiden suosioon Jeppiksen nuorten miesten keskuudessa?
Itsellänikin oli viikset siihen aikaan ja komeat olivatkin,ihan kuin Burtilla-
Ymmärrän tietysti että ihminen voi alkaa inhota kaikkia viiksekkäitä muutamien harvinaisten viiksi-idioottien ansiosta.
Silti ei pitäisi tätäkään yleistää;viiksekkäissä oli myös ihan kunnon ihmisiä ,tosin itse en lukeudu siihen ryhmään
Sumovaari kirjoitti:
Kuulunkohan minä sitten näihin koviksiin ??? no tuskin, mutta Kippari oli kyllä mun mielestäni yks niitä parhaimpia paikkoja minun aikanani, no olinhan nuori ja villi.
En tiedä mikä siinä sitten oli, ei mulla ainakaan mitään ongelmia ollut siellä koskaan, tosin olihan siellä kaiken näköistä renttua.
Kippari oli kyllä mulle yleensä sellainen vauhdinhaku paikka, eli krapulaaa sinne menin paranteleen yleensä ja sieltä sitten kuski autoon ja äkkiä pois jeppiksestä, kokkolaaan, vaasaan tai viikonloppureissuun Tampereelle, turkuun tai hesaan ja ne reissut olikin villejä ja tapahtumarikkaita :)
Kipparissahan oli 2 tunnettua pokea, Putte ja Nisse, Putte suomalainen ja Nisse ruotsalainen, kumpikin "psykologeja" (vanhan ajan pokeja).
Kipparista muistan erityisesti sen kun ekaa kerran saatiin varmaan stripparia jeppikseen, muistan kun perhosia oli vatsassa kun odoteltiin tätä kaunotarta, liput olivat loppuunmyytyjä, sinne olivat jeppiksen ukkomiehet eksyneet tulitikkujen ostosreissulta, ja kaikkein innokkaimman "fanin" muistan myös, tämä melkein 200 kiloinen poikanen joka oli myös jääkiekkojoukkueessa kuulema maalivahtinakin (ruotsalainen), niin hän löi tuolin suoraan esiintymisarenaan laitaan seisoon ja otti aitiopaikan näin itselleen ja kun tämä kaunokainen sitten alkoi strippaan niin olisittepa nähneet tämän miehen kun kaunokainen heitti lopuksi pikkuhousunsa poikasen eteen, niin ketterästi poikanen ÄKKIÄ noukki ne lattialta ja häpeilemättä kaikkien läsnä työnsi ne silmät kiiluen omaan nenäänsä vasten, eikö tosiaan käyttääkseen sitä nenäliinana :)))).
Niin ja olihan siellä bändejäkin sitten välillä, mielestäni kipparin täytyi menestyä aika hyvin, eli itselläni jäi hyviä muistoja siitä, ainakin verrattuna näihin nykyisiin juottoloihin.
lepplaxin molari norrena
Tuo kaverisi toi jotenkin mieleen luokkakaverini lyseosta , samanlaiset rillit ja juuri tuo asenne .Olisiko ollut J. O?
+Lisää kommentti
Sinne ne kaikki menneet on lukuunottamatta muutamaa harvaa mm eräs aikoinaan irwinin näköinen legendaarinen häirikkö pyörii vielä kaupungilla ja taitaapa surullisenkuuluisa rekkamieskin silloin tällöin riehua kapakissa
1 VASTAUS:
Irwinhän jonkun kerran jeppiksessä kävi joskus istuskeli muistaakseni montussa samassa pöydässä
tämä irwinin "kopio" oli tosiaan uskomaton häirikkö jo ihan pienestä ja iän mukana pahuus lisääntyi
vai on vielä maisemis ?
+Lisää kommentti
Kunnianarvoisa professori ja runoilija V.A. Koskenniemi (1885-1962) palaa eräässä runossaan lapsuuteensa seuraavin säkein: ”Olen unessa useasti/sinun kaduillas, koulutie./Kotiportilta kouluun asti/minun askeleeni vie.”

Nämä säkeet tulivat Chesterfieldin mieleen, kun hän pitkästä aikaa käveli tuttua katua Pietarsaaressa menneitä aikoja muistellen. Mutta hänen oma koulutiensä vain harvoin johti suoraan kotiportilta kouluun ja takaisin, kuten klassististen ihanteiden taltuttamalla Koskenniemellä. Useimmiten se oli mutkainen, koska joku yksittäinen asia valtasi hänen huomionsa usein niin täydellisesti, että usein koulumatkat saattoivat keskeytyä ja vaihtaa suuntaa, varsinkin kotimatkalla.

Ikään kuin sattuman oikusta Chesterfieldin kotimatka kääntyi joskus rotantapoksi, kiipeilyksi rakennuksilla tai purkutaloissa tai jäälautapurjehdukseksi. Joskus hän muuten vain kierteli jonkun kaverin kanssa tuntikausia eri liikkeissä myyjien kiusana kerjäämässä mainoslakkeja tai tarroja, joita liimattiin polkupyöriin. Toisinaan saatettiin muuten vain hiihdellä ja lasketella, kun ei aina pahuuden tekoa keksinyt; tuolloin ei ollut nimittäin mitenkään epätavallista, että lapset hiihtivät kouluun. Hän muisti myös sen, miten ennen kaupungin asutusalueiden liepeillä oli lumien sulamisen jäljiltä mittaamattomasti vesistöjä, joilla käytiin keväisin kauhomassa sammakonkutua purkkeihin tai vellomassa kepeillä rihmamaisia oliokasoja, joita kutsuimme iilimadoiksi.

Urheilukentän kohdalla Chesterfield huomasi, miten Pietarsaari oli näistä lapsuuden ajoista muuttunut. Tai ehkäpä vain hän itse oli muuttunut. Voi olla, että hän ei enää vain osannut havainnoida maailmaa yhtä tarkasti kuin lapsena. Yhtäkkiä hän tajusi, ettei hän ollut pannut merkille kadun reunalla ainuttakaan roskaa, vaikka tämä katu aina ennen tapasi olla siivottomassa kunnossa; nyt tiessä näkyi vain halkeamia, kuten myös taloissa, jotka näyttävät jääneen kunnostamatta. Hän hätkähti, kun hänelle kirkastui, miten syvälle nämä vanhat pienet asiat olivat painuneet hänen muistiinsa.

Kadunvarret tapasivat olla varsinkin keväisin täynnä tyhjiä tulitikku- ja savukerasioita ja tupakantumppeja. Tulitikkuaskien etiketit, joita Chesterfield noukki ylös, olivat yksi hänen monista keräilykohteistaan. Ja saattoi joskus jostakin Colt- tai Kent- rasiasta löytyä jokunen savukekin. Mutta riettaanpunainen Venus-paketti, jonka kannessa loisti piirroskuva alastomasta ja muodokkaasta naisesta, jonka alapää oli ajeltu sileäksi, oli se varsinainen löydös, joka sai aikaan kummallisen tunteen tai paineen, vaikkei hän näistä asioista vielä mitään tiennytkään.

Venus-paketin vieressä tapasi useimmiten lillua käytetty kondomi, jonka avonainen pää oli solmittu kiinni. Inhonsekaisin tuntein näitä esineitä poikaporukalla kepin nokassa käänneltiin. Niin sanottujen nussimispaikkojen etsiminen oli tuolloin koulupoikien suosima harrastus. Venus-paketti ja käytetty kumi oli merkki tallaisen paikan löytymisestä. Venus-paketti oli ikään kuin ensimmäinen kurkistus riettaan värikkääseen maailmaan mustavalkotelevision värittömällä aikakaudella. Se ikään kuin vihjasi salaisuuksista, jotka Chesterfieldin oma omakotitaloalueen pikkuporvarillinen idylli koitti pitää visusti piilossa.

Jos tämä mainittu asia oli vielä viaton yksityiskohta, niin todellisia riettauden salapesiä olivat puliukkojen leirit, joita Chesterfieldin koulumatkan varrella oli lukuisia. Paskakanaaliksi kutsuttua ojaa reunusti polku, jonka varrella, oli paikka, jossa oli muinoin ollut hyppyrimäki. Siellä oli iso leiri, jota joskus uskaltauduttiin käydä tonkimassa. Leirejä oli tiettävästi myös vanhassa satamassa. Samoin Haminan metsässä niitä oli useitakin. Itse asiassa niitä oli kaupungissa lukemattomia.

Puliukkojen paljous oli noihin aikoihin silmiinpistävä ilmiö Pietarsaaren katukuvassa. Aamuisin ne vaappuivat suorin jaloin hitaasti kuin kuolleista heränneet linja-autoaseman liepeille ja vanhan Alkon nurkille, joka oli tuohon aikaan poliisiasemaa vastapäätä. Myös Ankkuripuisto ja Koulupuisto olivat suosittuja paikkoja. Nämä paskan kanssa ruskettuneet aaveet kuitenkin hävisivät aina tiettyyn aikaan päivästä kaupungin keskustasta - ja yhtä salaperäisesti kuin olivat ilmestyneetkin. Ne vetäytyivät leiripaikkoihinsa pitämään äänekkäitä menojaan. Aika moni nukkui tuolloin yönsä ulkona noissa pesissä jopa talvipakkasillakin. Aina koulusta palatessa kuuli, miten ne ääntelivät ja rapistelivat oksia pusikoissa. Joskus pusikoissa oli kuitenkin hiljaista, mikä rohkaisi Chesterfieldiä ja hänen seikkailunhaluisia tovereitaan hiipimään lähemmäs ja tonkimaan paikkoja, jotka eivät heille oikeastaan kuuluneet.

Nämä leirit olivat törkyisimpiä paikkoja mitä kuvitella saattaa: tyhjiä Vinetto-pulloja, muovisia tenttupulloja, tupakantumppeja, räkää, oksennusta ja ihmispaskaa. Tarpeita ei oltu viitsitty tehdä sivummalla, vaan ne oli tehty siinä samassa paikassa leiritulen äärellä, jossa syötiin makkaraa ja suoritettiin itse kaikista pyhintä juomisen rituaalia. Usein maasta saattoi löytää alushousut, jossa oli iso löyhkäävä pökäle tai ruikut sisällä. Sivistyneempi muunnelma tästä samasta teemasta oli se, että takapuolen pyyhkimiseen oli käytetty paperia, usein pornolehtien sivuja. Jallu –lehdet olivat löytäneet arvoisensa käyttötarkoituksen. Joskus Chestefield tai joku muu hänen kavereistaan onnistui löytämään käyttämättömiäkin painotuotteita. Nämä pelastetut lehdet olivat itse asiassa hänen alkeiskurssinsa salaisuuksien äärelle.

Yhden Paskakanaalin leiriltä pelastetun lehden kuvasivut olivat koruttomuudessaan jääneet Chesterfieldin mieleen niin hyvin, että hän muisti ne vieläkin. Kyse oli saksankielisestä julkaisusta, jollaisia ei mistään Pietarsaaren kioskista ollut tuohon aikaan saatavilla, ei edes Framin kioskilla, Hollanderista puhumattakaan. Ehkä se oli kulkeutunut Ahlholman sataman kautta, joko merimiesten tai ahtaajien mukana.

Näiden mieleen painuneiden sivujen kuvasarja oli mustavalkoinen. Ensimmäisessä kuvassa mies, jolla on asiallinen puku, valkoinen paita ja solmio kaulassa, ja joka istuu kahden naisen kanssa sohvalla. Toisessa kuvassa toinen naisista on ehtinyt kaivaa miehen molon housuista ja kumpikin nainen tuijottaa miestä riettaan näköisesti mutta ilmeikkääseen asentoon vääntyneenä. Kolmannessa kuvassa naiset ovat nostaneet hameitaan sen verran ylemmäs, että sukkanauhat näkyvät. Viimeisellä sivulla mies työntää moloaan naiseen takaapäin. Toinen nainen katsoo toimitusta kiihottuneen näköisenä. Hänkin on nostanut hameensa ylös ja tyydyttää itseään. Mies tuijottaa häntä virkamiesmäisen kylmästi ja painaa samalla toista.

Ja kun Chesterfield ravisteli itsensä hereille näistä levottomuutta herättävistä varhaisista visuaalisista elämyksistään, hän huomasi olevansa sen punatiilisen talon kohdalla, jonka porttia vartio kaksi valkoista leijona-figuuria. Hän päätteli, että talo oli varmaan joskus nousukasmaisessa pöyhkeydessään yrittänyt kertoa omistajiensa vauraudesta ja hyvästä mausta – mutta ehkä ei sittenkään kovin suurella menestyksellä. Tämän talo oli joka tapauksessa maamerkki, jonka kohdalla hän usein valitsi reitin. Pimeällä hän valitsi reitin, joka kulki päätietä pitkin, eikä hän kovin mielellään lähtenyt kulkemaan paskanaalin vierustaa.

Päätie, joka vei Schaumanille ja satamaan saakka, tuntui turvallisemmalta, koska Paskakanaalin polku ei ollut valaistu. Lapsuudessa pimeäkin oli pimeämpää. Vaikkei kukaan koulupojista kehdannut ääneen tunnustaa, päätietä kuljettiin mieluummin varmaankin pimeällä myös siksi, että polku kulki kahden hautausmaan, Vanhan hautausmaan ja Skutnäsin välistä. Chesterfield muisti, että eräs hänen hyvin tuntemansa tyyppi, joka oli ottanut ylisuuren annoksen matkapahoinvointilääkkeitä, oli kertonut kuinka hän sitä polkua kulkiessaan näki, kuinka vainajat heiluttivat hänelle hautausmaan muurin takaa tervehdykseksi käsiään. Ehkä Chesterfield pelkäsi näkevänsä jotain samaa, vaikkei hän aaveisiin muka uskonutkaan. Suurella vakavuudella hän kuitenkin kuunteli Ristikarin koulun pihalla kerrottuja kummitusjuttuja, joiden mukaan esimerkiksi varmuudella tiedettiin, että Loveretin suuren kivitalon ullakolla saapasteli saksalainen sotilas mustassa nahkatakissaan ja koppalakissaan.

Todelliset pelot olivat paljon arkisempia. Paskakanaalin polku vei tarunhohteiseen Vanhan satamaan ja Haminan metsään päin. Kerrottiin, että niillä main oli tapahtunut miestappoja, itsemurhia, väkivallan tekoja sekä liikkunut itsensäpaljastajia ja muita perverssejä. Päiväsaikaan Chesterfield kuitenkin uskalsi palata tämän polun kautta silläkin uhalla, että puliukkoja oli liikkeellä

Kuinka olinkaan voinut unohtaa, ajatteli Chesterfield mielessään tätä tuttua paskakanaalin polkua kulkiessaan. Juuri tässä paikassa ihan punatiilisen talon lähellä oli kivenhakkaajien työmaa, jossa hakattiin ne kivet, jotka reunustavat Pietarsaaren katujen jalkakäytäviä. Tämä työmaa, josta ei enää ole jälkeäkään, oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen.

Ennen pakkaset olivat pakkasia ja pimeä oli pimeää. Joten ei voinut olla ihailematta näitä miehiä, jotka yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa pimeinä aamuina paljaan taivaan alla, pelkkä jatkoroikan päässä roikkuva lamppu valonaan takoivat kiveä taltoillaan ja moukareillaan. Cheterfield sijoittaisi nämä miehet vieläkin ihan eri kategoriaan kuin Teräksen myyjät, paikallisten juottoloiden portsarit tai tavaratalojen autokuskit. Heissä henkilöityi todellinen työn sankaruus. Erityisesti hän muisti miesten iloisuuden. Työtä tehdessään he tapasivat jutella kovalla äänellä ja usein heillä oli seuranaan lähitienoolla maleksivia puliukkoja, jotka säestivät talttojen kalketta räkättirastaan äänillään. Tämä on jäänyt soimaan mieleen aamuisena konserttona, joka ei unohdu koskaan.

Kaikesta kunnioituksesta huolimatta Chesterfield ei tohtinut mennä liian lähelle tätä työmaata. Miesten hahmot näyttivät lampun valossa jotenkin kelmeiltä. Tämä aavemaisuus johtui pimeydestä, joka työmaata kehysti ja johon valo loi äkkijyrkän vastakkaisuuden kuin spottivalo, joka tuo estraditaiteilijan polttopisteeseen. Kivityömaa tuli yllättäen silmien eteen kuin valaistu laiva pimeällä merellä.

Juuri nämä jyrkät vastakohdat elävöittivät mielikuvitusta. Chesterfield muisteli kuinka hänen lapsuudessaan lehdissä oli usein pikku-uutisia, joissa kerrottiin, kuinka Haminan metsässä tai Vanhassa satamassa oli yöllä joku mies palanut kuoliaaksi. Hän näki mielessään, kuinka mies ensin nukkuu tyynesti kuorsaten paukkuvassa pakkasessa leiritulen loimottaessa. Koulun pihalta kuultujen teorioiden perusteella hän osasi olettaa, että kuoliaaksi palaminen saattoi saada alkunsa siitä, että mies jonka hengitys saattoi olla lähes sataprosenttista tulenarkaa tenttua, partavettä, Lasolia tai muuta alkoholia, kääntyikin nuotioon päin ja imaisi liekit itseensä. Chesterfield näki mielessään kuinka nämä mystiset tulennielijät tai ihmissoihdut juoksevat kauhuissaan ja karmeasti huutaen pakkasöisessä Haminan metsässä. Nämä todellisuuden pohjalta sepitetyt näyt olivat paljon pelottavampia kuin useimmat kauhutarinat.

Näkyjen lisäksi myös hajut voivat herättää esiin vahvoja tuntemuksia ja muistoja. Vähän matkan päässä kivityömaasta - nyt sen Chestefield yhtäkkiä huomasi ja ihmetteli, miten hän oli ylipäätään asian voinut unohtaa - oli Sontameijeriksi kutsuttu puinen hökötys, eli likaveden elikkä ”paskaveden” puhdistuslaitos. Se jökötti nykyisen seurakuntakeskuksen paikalla. Rakennus oli niin kauan kuin Chesterfieldillä muistia riittää, ollut lähes koko ajan hajoamistilassa. Siitä lähtevä löyhkä oli sanoinkuvaamaton. Sen kohdalla pidätettiin aina hengitystä ja pidettiin nenästä kiinni. Sontameijeri oli idyllisen Vanhan hautausmaan juurella, mikä oli outoa koska siellä lepää monia arvokkaampia vainajia. Näin enkelipatsas, joka erästä hautaa vartioi, joutui levittämään suojaavat kätensä Sontameijerin ylle. Vai tapahtuiko tämä ohikulkijoiden tai kivenhakkaajien varjelemiseksi?

Chesterfield ihmetteli koulutietään kävellessään kuinka nämä erilaiset jätökset ja niihin liittyvät, jopa saastaiset muistot olivat joutuneet hänen mieleensä ja kuinka ne tuntuivat kasvan lähes myyttisiin mittasuhteisiin. Ne olivat palauttaneet hänen mieleensä ohuen siivun kokonaisesta aikakaudesta.
14 VASTAUSTA:
Mahtava cheste että taas sai viikonloppunamia ja jopa erotiikkaakin sisältävän viestin, vai oliko se jopa pornoa ?, niin hyvin kuvailtu kumminkin että suosittelisin sinun ottavan yhteyttä aikuisten lehtiin, saisit varmaan töitä sieltä kirjoittamalla fiktiivisiä seksitarinoita, hehehe. Nyt tiedän melkein jo henkilötkin mihinkä "vihasi" tai "inhosi" kohdistuu kun aikaisemmin olet maininnut jalkapalloilijat ja piste iin päälle oli tämä Teräksen myyjät (purskahdin hersyvään nauruun).
Asiasta toiseen, sait minut jopa itsekseen puhumaan ja mutiseen tässä tietsikan äärellä, esim, ai joo hitto siinä oli se kivenhakkaajan laitos, sekä HYI HELVETTI se paskalaitos, jne..., minussa on se ihmeellinen seikka että jos asiat tulevat vahvasti hyökkäämällä mieleeni, esim paperitehdas tai tupakkatehdas, niin tunnen hajun nenässäni ja se on tosi ja nyt valitettavasti se paskalaitoksen muistiintuleminen osoitti että en vieläkään ole menettänyt tätä aistia, jouduinpa vavihkaa jopa kurkkaamaan alusinkihousuihin että onko kaikki OK näin kun alkkareissa tässä nyt koneen äärellä istun (viestini eroottinen osuus).
Tuntuu niin omituiselta, kun kaikki mitä cheste sanoo muistuu niin vahvasti mieleen kun itsekkin olen elänyt suhtkoht samanlaista viikarin elämää ja muistan nuo spurgut haminan metsässä ja mitä legendoja niistä kulki. kiitos Cheste taas.
Harmi vaan että itselläni ei tänäviikonloppuna löydy inspiraatiota enempää muisteloihin, johtunee ilmeisesti kuivasta viikonlopusta jonka sinnikkäästi aion pitää ja hyvinhän se näyttää sujuvan kun yksin sa olla ettei vaan tarvi kuulla kommentteja että voihan sitä hauskaa olla selvinkinpäin ja niinpoispäin, ja vielä mitä näihin haminan metsän kummitusjuttuihin tulee niin itse kyllä uskon yliluonnollisiin voimiin, koska juuri käänsin pääni jossa kasvoni ovat kiinni kohti baarikaappia ja olen varma että se ainut täyspullo likööriä kuiskasi minulle että tule ja ota minusta huikka:)
sumovaari kirjoitti:
Mahtava cheste että taas sai viikonloppunamia ja jopa erotiikkaakin sisältävän viestin, vai oliko se jopa pornoa ?, niin hyvin kuvailtu kumminkin että suosittelisin sinun ottavan yhteyttä aikuisten lehtiin, saisit varmaan töitä sieltä kirjoittamalla fiktiivisiä seksitarinoita, hehehe. Nyt tiedän melkein jo henkilötkin mihinkä "vihasi" tai "inhosi" kohdistuu kun aikaisemmin olet maininnut jalkapalloilijat ja piste iin päälle oli tämä Teräksen myyjät (purskahdin hersyvään nauruun).
Asiasta toiseen, sait minut jopa itsekseen puhumaan ja mutiseen tässä tietsikan äärellä, esim, ai joo hitto siinä oli se kivenhakkaajan laitos, sekä HYI HELVETTI se paskalaitos, jne..., minussa on se ihmeellinen seikka että jos asiat tulevat vahvasti hyökkäämällä mieleeni, esim paperitehdas tai tupakkatehdas, niin tunnen hajun nenässäni ja se on tosi ja nyt valitettavasti se paskalaitoksen muistiintuleminen osoitti että en vieläkään ole menettänyt tätä aistia, jouduinpa vavihkaa jopa kurkkaamaan alusinkihousuihin että onko kaikki OK näin kun alkkareissa tässä nyt koneen äärellä istun (viestini eroottinen osuus).
Tuntuu niin omituiselta, kun kaikki mitä cheste sanoo muistuu niin vahvasti mieleen kun itsekkin olen elänyt suhtkoht samanlaista viikarin elämää ja muistan nuo spurgut haminan metsässä ja mitä legendoja niistä kulki. kiitos Cheste taas.
Harmi vaan että itselläni ei tänäviikonloppuna löydy inspiraatiota enempää muisteloihin, johtunee ilmeisesti kuivasta viikonlopusta jonka sinnikkäästi aion pitää ja hyvinhän se näyttää sujuvan kun yksin sa olla ettei vaan tarvi kuulla kommentteja että voihan sitä hauskaa olla selvinkinpäin ja niinpoispäin, ja vielä mitä näihin haminan metsän kummitusjuttuihin tulee niin itse kyllä uskon yliluonnollisiin voimiin, koska juuri käänsin pääni jossa kasvoni ovat kiinni kohti baarikaappia ja olen varma että se ainut täyspullo likööriä kuiskasi minulle että tule ja ota minusta huikka:)
Kiitos Sumovaarille kommenteista! Tarkoitus juuri olikin tykittää nopeasti ja paljon tekstiä ilman sen kummempaa kontrollia, jotta alitajunnasta alkaisi pulputa esiin sellaisia yksityiskohtia, jotka voisivat auttaa sekä itseäni ja myös muitakin muistamaan asioita. Huomasin, että tekstiin tuli hyvinkin paljon yksityiskohtia joita ennen tykityksen aloittamista ei ollut aktiivisessa muistissani. Ja ikään kuin sattumalta taisi tulla tehtyä aika erikoisia kytkentöjä.

Ja mitä tulee tähän eroottiseen puoleen, niin on sanottava, että pornograafiset päämäärät eivät olleet ensisijaisia, mutta turha kai tässä on liikaa hienostellakaan. Näissä syövereissä piehtarointi kuuluu ihmisen kehitykseen, jota yritin kuvata. Myös uskovaisilla. Nimittäin heiltä, jotka olivat kotinurkilla ensimmäisiä kavereitani, olin kaikki pahimmat ruokottomuudet oppinut. Nämä kuvat joita viestissäni kuvailin, tekivät kaikki vain niin paljon konkreettisemmaksi.
Hyvää tekstiä taas Chesteltä.
Koulutien muistot tulivat mieleen kun tuota luin,samanlaisissa tunnelmissa kuljin ,vaikka onneksi ei tarvinnut mennä tuon hautausmaan ohi.
Pahin kohta omalla koulutielläni oli Lontoon kaupunginosan irrallaan juoksentelevat piskit,usein ne seurasivat ja räksyttivät perässä ,yrittivätpä joskus purrakin.Niiden joukossa oli kaksi valtavaa petoa ,jotka vieläkin kummittelevat unissani, luultavasti ne olivat tanskandoggeja tai vinttikoiria, inhosin niitä sydämeni pohjasta vaikka muuten koirista pidinkin.
Myös Laamannin koulun ruotsalaiset aiheuttivat joskus hankaluuksia heittelemällä kiviä tai talvisin lumipalloja.
Talvella koulumatka olikin hauskempi,silloin saattoi kulkea matkan potkukelkalla tai suksilla,siihen aikaan teiden hiekoittaminen oli onneksi vähäistä.
Muuten aamuisin kuljin usein skatan kautta sieltä missä oli se leipomo,se vastapaistetun leivän ja pullan tuoksu oli sanoinkuvaamattoman ihana.
Usein se koulumatka kotiin päin todella venähti,oli niin paljon kaikenlaista tekemistä,talvella hiihtomatkalla laskettiin mäkiä, keväällä saattoi jo hypätä parpiitaa, miekkailla kepeillä ja kiipeillä puissa tai rakennuksilla,seikkailla lammikoissa styroksilautoilla jne.
Kai sitä on tullut jo vanhaksi kun tällaisia muistelee.
lordijimi kirjoitti:
Hyvää tekstiä taas Chesteltä.
Koulutien muistot tulivat mieleen kun tuota luin,samanlaisissa tunnelmissa kuljin ,vaikka onneksi ei tarvinnut mennä tuon hautausmaan ohi.
Pahin kohta omalla koulutielläni oli Lontoon kaupunginosan irrallaan juoksentelevat piskit,usein ne seurasivat ja räksyttivät perässä ,yrittivätpä joskus purrakin.Niiden joukossa oli kaksi valtavaa petoa ,jotka vieläkin kummittelevat unissani, luultavasti ne olivat tanskandoggeja tai vinttikoiria, inhosin niitä sydämeni pohjasta vaikka muuten koirista pidinkin.
Myös Laamannin koulun ruotsalaiset aiheuttivat joskus hankaluuksia heittelemällä kiviä tai talvisin lumipalloja.
Talvella koulumatka olikin hauskempi,silloin saattoi kulkea matkan potkukelkalla tai suksilla,siihen aikaan teiden hiekoittaminen oli onneksi vähäistä.
Muuten aamuisin kuljin usein skatan kautta sieltä missä oli se leipomo,se vastapaistetun leivän ja pullan tuoksu oli sanoinkuvaamattoman ihana.
Usein se koulumatka kotiin päin todella venähti,oli niin paljon kaikenlaista tekemistä,talvella hiihtomatkalla laskettiin mäkiä, keväällä saattoi jo hypätä parpiitaa, miekkailla kepeillä ja kiipeillä puissa tai rakennuksilla,seikkailla lammikoissa styroksilautoilla jne.
Kai sitä on tullut jo vanhaksi kun tällaisia muistelee.
niin, styroxilautalla haminan metsässä, siellä oli sellainen isolampi, jossa "harjoiteltiin" merikelpoisuutta, ennenkun "merelle" lähdettiin, ikään kun Huckleberry Finn.
Oli se sellaista ikuista seikkailua, haminan mtsään kun ei enään pääse sisäänkään käveleen, niin on kaikki raivaamatta ja sotkussa.
Olis kiva mennä katsoon vanhoja tupakka askien piilopaikkoja, sekä missä majoja rakenettiin jne...
Taidankin kesällä mennä metsään ja etsiä siellä hyvän paikan itselleni ja tehdä itselle "leirin" sinne, niinkun metsän miehet aikanaan.
Muistan myös kun kaupan mainoksia jaettiin aikanaan taskurahaa vastaan, työn antajana Pedersören kauppa, Maskenin edustalla, sekä mentiin kerään "pampuloita" joita myös sai myytyä ihmisille talosta taloon menetelmällä.
sittemmin tuli murkkuikä ja alkoi romumopojen keruu ja olin aina paskasena ja bensanhajusena koulussa, joka ei ainakaan tyttösiä kiihottanut.
Muistan myös romumopojen aikaan, ihailimme aina "Lycke Lefan" uutta sinistä Tunturi Sport mopoa, kun hän sillä ajeli melkein tavaratelineellä istuen ja nuoria kun oltiin niin aateltiin että mitähän toikin lykke tollasella mopolla tekee kun verkkarit päällä ajaa Sport mallisella mopolla :))))
Sumovaari kirjoitti:
niin, styroxilautalla haminan metsässä, siellä oli sellainen isolampi, jossa "harjoiteltiin" merikelpoisuutta, ennenkun "merelle" lähdettiin, ikään kun Huckleberry Finn.
Oli se sellaista ikuista seikkailua, haminan mtsään kun ei enään pääse sisäänkään käveleen, niin on kaikki raivaamatta ja sotkussa.
Olis kiva mennä katsoon vanhoja tupakka askien piilopaikkoja, sekä missä majoja rakenettiin jne...
Taidankin kesällä mennä metsään ja etsiä siellä hyvän paikan itselleni ja tehdä itselle "leirin" sinne, niinkun metsän miehet aikanaan.
Muistan myös kun kaupan mainoksia jaettiin aikanaan taskurahaa vastaan, työn antajana Pedersören kauppa, Maskenin edustalla, sekä mentiin kerään "pampuloita" joita myös sai myytyä ihmisille talosta taloon menetelmällä.
sittemmin tuli murkkuikä ja alkoi romumopojen keruu ja olin aina paskasena ja bensanhajusena koulussa, joka ei ainakaan tyttösiä kiihottanut.
Muistan myös romumopojen aikaan, ihailimme aina "Lycke Lefan" uutta sinistä Tunturi Sport mopoa, kun hän sillä ajeli melkein tavaratelineellä istuen ja nuoria kun oltiin niin aateltiin että mitähän toikin lykke tollasella mopolla tekee kun verkkarit päällä ajaa Sport mallisella mopolla :))))
Nuo lautathan oli muotia sillon 60-luvulla,varsinkin keväällä ja syksyllä tulvien aikana syntyi kunnon lampia ristikarinkin mettässä
Joskus myös ensimmäisten jäittenlähdön aikana seilailtiin jäälautoilla,se olikin jo vaarallisempaa
kråkholman poika kirjoitti:
Nuo lautathan oli muotia sillon 60-luvulla,varsinkin keväällä ja syksyllä tulvien aikana syntyi kunnon lampia ristikarinkin mettässä
Joskus myös ensimmäisten jäittenlähdön aikana seilailtiin jäälautoilla,se olikin jo vaarallisempaa
Näin jälkikäteen muistellen jäiden lähtö oli todellakin vaarallista aikaa. Muistan miten paskakanaali joskus muinoin jäiden lähdön aikaan tulvi lähes reunoja myöten, kun Bonäsin sillan luota lähdimme mukaan kylmään kyytiin. Vaaroja oli monia. Länsinummella nousi 60-luvun lopulta alkaen kerrostaloja kuin sieniä sateella. Monet niistä olivat seitsemänkerroksisia. Niillä oli kummallisia nimiä; oli Tähtitaloa, Korppenia ja Tornitaloa jne. Rakennusvaiheessa meillä penskoilla oli tapana loikkia talojen ikkunoista lauttakasojen ja hiekkaläjien päälle. Tai toisinaan muuten vain harjoiteltiin tasapainoilua yläilmoissa kakkosnelosella kävellen. Jokunen loikka tai pudotus olisi huonommalla tuurilla voinut jäädä viimeiseksi.

Rakennuksilta tavattiin kerätä tarvikkeita muiden muassa aseita varten, joita me pikkupojat käytimme loputtomissa heimosodissa, jotka eivät olleet yhtään sen turvallisempaa ajanvietettä kuin keikkuminen jäälautoilla tai viiden metrin korkeudella sementtilattian yläpuolella. Rakennuksilta löytyi hyvää lasikuituputkea, joista valmistettu jousi lennätti teroitetun nuolen huimalla nopeudella ja pitkälle. Samoin pyöränpumpuista valmistetut ilmakiväärit, ritsat sekä kusella paskalla ja sienillä täytetyt molotovinkoktailit olisivat saattaneet pahimmassa tapauksessa tehdä ikävää jälkeä.

Muistan hyvin eräänkin suurhyökkäyksen, jonka västänpålaisilla vahvistetuin voimin suuntasimme kohti Tähtitalon porukan päälinnaketta, joka oli kivilohkare mäen päällä. Kivenlohkareessa oli pieni luola tai oikeastaan pieni onkalo, johon mahtui muutama poika kykkimään. Kiven viereen oli rakennettu lisätilaksi surkea risumaja. Kerrostaloasukit olivat näet laiskoja rakentamaan; he olivat yleensä parempia särkemään.

Olimme valmistelleet pitkään ja hartaasti tätä kaikkien kostoiskujen äitiä, jolla oli tarkoitus maksaa potut pottuina kaikista särjetyistä rakennelmistamme ja jatkuvasta vainoamisesta. Metsän suojassa keittelimme nuotiolla keitoksiamme erinäisistä vastenmielisistä eritteistä ja pullotimme tuotoksiamme siinä tarkoituksessa, että pullojen sisällön oli määrä roiskua ympärilleen tuhoa kylväen, kun pullot murskaantuisivat kiveen. Jotkut olivat varanneet ritsoihinsa kivien lisäksi myös pieniä rautakuulia. Nuotion liekeissä kuumensimme äänettöminä keihäiden ja nuolien kärkiä ja hioimme niitä teräväksi samalla kun vartiomiehet pitivät vartiota.

Vartiomiehet eivät kerinneet reagoida mitenkään, kun keskelle leiriämme syöksähti tiheästä pusikosta meitä selvästi vanhempi ja isompi poika, jolla oli aseistuksena ilmakivääri. Kävi kuitenkin ilmi, ettei hän kuulunut vihollisleiriin. Hänellä oli musta lappu silmän päällä kuin merirosvolla, ja hän vannoi kostavansa sille, joka oli hänen silmänsä puhkaissut. Hän nimittäin väitti tietävänsä tyypin, joka oli aseellaan tämän kauhean teon tehnyt. Ja niinpä hän tutki yksitellen meidän jokaisen naamataulun tarkkaan. Todettuaan, että meistä kukaan ei ollut syyllinen, hän rauhoittui ja istahti meidän kansamme leiritulen ääreen. Hän veisteli puukollaan kalikkaa ja alkoi kertoa kauheita tarinoitaan muiden muassa Ifalla ajelevasta Uffista ja kuolleista kissoista. Ja kun aurinko alkoi painua Fäbodan suunnassa mailleen, hän poistui yhtä äänettömästi hämärtyvään iltaan kuin oli tullutkin. Ja me aloimme vaitonaisina valmistautua hyökkäykseen.

Hämärän laskeutuessa etenimme äänettömästi leveällä rintamalla ryömien kohti tähtitalon porukan linnaketta viimeiset punottavat auringon säteet selkämme takana. Me näimme selvästi, kun heidän johtajansa, jota nimitän tässä tekaistulla nimellä Harri Puukoksi, veteli kiven päällä tupakkaa ja vihelteli Beatlesia, eikä hän auringon säteet silmissään meitä varmaankaan havainnut. Heidän porukastaan muut, joita oli melkoinen joukko, pyörivät toimettomina kiven ympärillä muuten vain varmaankin poppareiden paremmuudesta kiistellen, kuten sellaisilla vetelyksillä oli tapana.

Silloin yhtäkkiä hyökkäyksemme alkoi hirvittävällä taisteluhuudolla ja valtavalla nuolien, keihäiden, linkojen ja ritsojen keskityksellä, jonka kohdistimme suoraan vihollisen keskustaan. Näin oli vainottujen ja vainoajien roolit vaihtuneet päinvastaiseksi yhdessä hetkessä. Vihollisista ne, jotka olivat palloilleet maan tasalla kiven juurella pääsivät juoksemaan pakoon ensimmäisinä. Kun me juoksimme huutaen kohti linnaketta, heidän joukossaan oli vielä muutamia hidastelijoita, jotka eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Muutamia heistä oli jäänyt loukkuun kivenkoloon ja majan sisälle, sillä he eivät olleet uskaltaneet pistää päätään suojasta ulos nuolisateeseen.

Kun pääsimme heittoetäisyydelle, paiskasimme eritteillä täyteen pakatut pullot ja purkit kohti kiveä. Se oli niin menestyksekäs isku, että heidän jälkijoukoistaan viimeisten oli juostava karkuun, kun sienet, kusi, paska ja muut jätökset roiskuivat. Harri Puukko hyppäsi ketterästi kiven päältä ja juoksi säikähtäneen näköisenä pakoon, mikä on mainittava erikoismainintana meidän kunniaksemme, koska hän oli kuulemma ehtinyt pistää jo omaa isäänsä turpaan nuoresta iästään huolimatta. Ja niiden pelkureiden, jotka kyykkivät kiven kolossa, oli viimeistään nyt uskaltauduttava ulos ja pakoon, kun jätökset alkoivat valua ja roiskua kiven koloon. Loistavan menestyksemme viimeistelimme hakkaamalla heidän majansa kakkosnelosilla ja kivenmurikoilla maan tasalle.

Tämä taistelu oli varmaankin laimea, jos sitä verrataan teidän monien muiden vastaavanlaisiin lapsuuden tai nuoruuden hurjiin muistoihin. Mutta ainutlaatuiseksi tämän pien muistuman tekee se, että sen tapahtumapaikka oli Länsinummi, joka oli ainakin tuolloin viattomalla 60-luvulla eittämättä turvallisin ja riskittömin miljöö maapallolla. Se oli lähes sataprosenttisesti ruotsinkielistä seutua, jossa ei ainakaan näkyvästi tapahtunut mitään ruokotonta. Siellä ei ollut työttömyyttä, siellä ei juotu keskiolutta, tuskin edes tupakoitiin tai edes kiroiltiin. Silloinkin kun tupakoitiin isännät polttelivat korkeintaan joviaalisti piippua auton vahauksen ja nurmikon leikkuun lomassa. Kielipolitiikka viimeistään takasi sen, että jälkipolven ei tarvinnut käydä taistelua elintilasta ja paikasta yhteiskunnasta. Jokaiselle oli valmis peritty tai määrätty paikkansa Muumilaaksossa. Vain suomalaiset saivat lähteä muualle etsimään onneaan.

Niinpä kun taistelu oli Tähtitalon kukkulalla viimein vaimennut ja eräässä läheisessä omakotitalossa oli väki painumassa yöpuulle, saattoi talon isäntä omatunto keveänä illan päätteeksi kierähtää vaimonsa päälle ja parin hätäisen työnnön jälkeen röhkäistä tyytyväisenä ja todeta, että ”äääh.... tulipahan laitettua alulle kaupungin rakennusviraston tarkastusosaston putkiosaston ventiiliosaston ylitarkastaja, joka tulee astumaan virkaan minun jälkeeni." Sen jälkeen hän ähkien järjesteli muniaan ja mietti, että pitäisiköhän vielä nousta ylös ja sulkea ikkuna, kun tuolta Tähtitalolta päin tulee niin kummallista hajua.
Cheste kirjoitti:
Näin jälkikäteen muistellen jäiden lähtö oli todellakin vaarallista aikaa. Muistan miten paskakanaali joskus muinoin jäiden lähdön aikaan tulvi lähes reunoja myöten, kun Bonäsin sillan luota lähdimme mukaan kylmään kyytiin. Vaaroja oli monia. Länsinummella nousi 60-luvun lopulta alkaen kerrostaloja kuin sieniä sateella. Monet niistä olivat seitsemänkerroksisia. Niillä oli kummallisia nimiä; oli Tähtitaloa, Korppenia ja Tornitaloa jne. Rakennusvaiheessa meillä penskoilla oli tapana loikkia talojen ikkunoista lauttakasojen ja hiekkaläjien päälle. Tai toisinaan muuten vain harjoiteltiin tasapainoilua yläilmoissa kakkosnelosella kävellen. Jokunen loikka tai pudotus olisi huonommalla tuurilla voinut jäädä viimeiseksi.

Rakennuksilta tavattiin kerätä tarvikkeita muiden muassa aseita varten, joita me pikkupojat käytimme loputtomissa heimosodissa, jotka eivät olleet yhtään sen turvallisempaa ajanvietettä kuin keikkuminen jäälautoilla tai viiden metrin korkeudella sementtilattian yläpuolella. Rakennuksilta löytyi hyvää lasikuituputkea, joista valmistettu jousi lennätti teroitetun nuolen huimalla nopeudella ja pitkälle. Samoin pyöränpumpuista valmistetut ilmakiväärit, ritsat sekä kusella paskalla ja sienillä täytetyt molotovinkoktailit olisivat saattaneet pahimmassa tapauksessa tehdä ikävää jälkeä.

Muistan hyvin eräänkin suurhyökkäyksen, jonka västänpålaisilla vahvistetuin voimin suuntasimme kohti Tähtitalon porukan päälinnaketta, joka oli kivilohkare mäen päällä. Kivenlohkareessa oli pieni luola tai oikeastaan pieni onkalo, johon mahtui muutama poika kykkimään. Kiven viereen oli rakennettu lisätilaksi surkea risumaja. Kerrostaloasukit olivat näet laiskoja rakentamaan; he olivat yleensä parempia särkemään.

Olimme valmistelleet pitkään ja hartaasti tätä kaikkien kostoiskujen äitiä, jolla oli tarkoitus maksaa potut pottuina kaikista särjetyistä rakennelmistamme ja jatkuvasta vainoamisesta. Metsän suojassa keittelimme nuotiolla keitoksiamme erinäisistä vastenmielisistä eritteistä ja pullotimme tuotoksiamme siinä tarkoituksessa, että pullojen sisällön oli määrä roiskua ympärilleen tuhoa kylväen, kun pullot murskaantuisivat kiveen. Jotkut olivat varanneet ritsoihinsa kivien lisäksi myös pieniä rautakuulia. Nuotion liekeissä kuumensimme äänettöminä keihäiden ja nuolien kärkiä ja hioimme niitä teräväksi samalla kun vartiomiehet pitivät vartiota.

Vartiomiehet eivät kerinneet reagoida mitenkään, kun keskelle leiriämme syöksähti tiheästä pusikosta meitä selvästi vanhempi ja isompi poika, jolla oli aseistuksena ilmakivääri. Kävi kuitenkin ilmi, ettei hän kuulunut vihollisleiriin. Hänellä oli musta lappu silmän päällä kuin merirosvolla, ja hän vannoi kostavansa sille, joka oli hänen silmänsä puhkaissut. Hän nimittäin väitti tietävänsä tyypin, joka oli aseellaan tämän kauhean teon tehnyt. Ja niinpä hän tutki yksitellen meidän jokaisen naamataulun tarkkaan. Todettuaan, että meistä kukaan ei ollut syyllinen, hän rauhoittui ja istahti meidän kansamme leiritulen ääreen. Hän veisteli puukollaan kalikkaa ja alkoi kertoa kauheita tarinoitaan muiden muassa Ifalla ajelevasta Uffista ja kuolleista kissoista. Ja kun aurinko alkoi painua Fäbodan suunnassa mailleen, hän poistui yhtä äänettömästi hämärtyvään iltaan kuin oli tullutkin. Ja me aloimme vaitonaisina valmistautua hyökkäykseen.

Hämärän laskeutuessa etenimme äänettömästi leveällä rintamalla ryömien kohti tähtitalon porukan linnaketta viimeiset punottavat auringon säteet selkämme takana. Me näimme selvästi, kun heidän johtajansa, jota nimitän tässä tekaistulla nimellä Harri Puukoksi, veteli kiven päällä tupakkaa ja vihelteli Beatlesia, eikä hän auringon säteet silmissään meitä varmaankaan havainnut. Heidän porukastaan muut, joita oli melkoinen joukko, pyörivät toimettomina kiven ympärillä muuten vain varmaankin poppareiden paremmuudesta kiistellen, kuten sellaisilla vetelyksillä oli tapana.

Silloin yhtäkkiä hyökkäyksemme alkoi hirvittävällä taisteluhuudolla ja valtavalla nuolien, keihäiden, linkojen ja ritsojen keskityksellä, jonka kohdistimme suoraan vihollisen keskustaan. Näin oli vainottujen ja vainoajien roolit vaihtuneet päinvastaiseksi yhdessä hetkessä. Vihollisista ne, jotka olivat palloilleet maan tasalla kiven juurella pääsivät juoksemaan pakoon ensimmäisinä. Kun me juoksimme huutaen kohti linnaketta, heidän joukossaan oli vielä muutamia hidastelijoita, jotka eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Muutamia heistä oli jäänyt loukkuun kivenkoloon ja majan sisälle, sillä he eivät olleet uskaltaneet pistää päätään suojasta ulos nuolisateeseen.

Kun pääsimme heittoetäisyydelle, paiskasimme eritteillä täyteen pakatut pullot ja purkit kohti kiveä. Se oli niin menestyksekäs isku, että heidän jälkijoukoistaan viimeisten oli juostava karkuun, kun sienet, kusi, paska ja muut jätökset roiskuivat. Harri Puukko hyppäsi ketterästi kiven päältä ja juoksi säikähtäneen näköisenä pakoon, mikä on mainittava erikoismainintana meidän kunniaksemme, koska hän oli kuulemma ehtinyt pistää jo omaa isäänsä turpaan nuoresta iästään huolimatta. Ja niiden pelkureiden, jotka kyykkivät kiven kolossa, oli viimeistään nyt uskaltauduttava ulos ja pakoon, kun jätökset alkoivat valua ja roiskua kiven koloon. Loistavan menestyksemme viimeistelimme hakkaamalla heidän majansa kakkosnelosilla ja kivenmurikoilla maan tasalle.

Tämä taistelu oli varmaankin laimea, jos sitä verrataan teidän monien muiden vastaavanlaisiin lapsuuden tai nuoruuden hurjiin muistoihin. Mutta ainutlaatuiseksi tämän pien muistuman tekee se, että sen tapahtumapaikka oli Länsinummi, joka oli ainakin tuolloin viattomalla 60-luvulla eittämättä turvallisin ja riskittömin miljöö maapallolla. Se oli lähes sataprosenttisesti ruotsinkielistä seutua, jossa ei ainakaan näkyvästi tapahtunut mitään ruokotonta. Siellä ei ollut työttömyyttä, siellä ei juotu keskiolutta, tuskin edes tupakoitiin tai edes kiroiltiin. Silloinkin kun tupakoitiin isännät polttelivat korkeintaan joviaalisti piippua auton vahauksen ja nurmikon leikkuun lomassa. Kielipolitiikka viimeistään takasi sen, että jälkipolven ei tarvinnut käydä taistelua elintilasta ja paikasta yhteiskunnasta. Jokaiselle oli valmis peritty tai määrätty paikkansa Muumilaaksossa. Vain suomalaiset saivat lähteä muualle etsimään onneaan.

Niinpä kun taistelu oli Tähtitalon kukkulalla viimein vaimennut ja eräässä läheisessä omakotitalossa oli väki painumassa yöpuulle, saattoi talon isäntä omatunto keveänä illan päätteeksi kierähtää vaimonsa päälle ja parin hätäisen työnnön jälkeen röhkäistä tyytyväisenä ja todeta, että ”äääh.... tulipahan laitettua alulle kaupungin rakennusviraston tarkastusosaston putkiosaston ventiiliosaston ylitarkastaja, joka tulee astumaan virkaan minun jälkeeni." Sen jälkeen hän ähkien järjesteli muniaan ja mietti, että pitäisiköhän vielä nousta ylös ja sulkea ikkuna, kun tuolta Tähtitalolta päin tulee niin kummallista hajua.
Jo vain oli pikkupojilla monenlaisia vaaranpaikkoja,nuo lautat,rakennuksilla kiipeilyt ja kaikenlaiset sodat,myös kurkkupurkkien kansia heiteltiin ja sehän oli luonnollisesti vaarallista jos sellaisen terävän kannen sai kurkkuunsa tai muuhun arkaan paikkaan, ne viilsivät helposti haavoja käsiinkin,myös olin joskus mukana perunasodassa,kova peruna suoraan nenään ei sekään niin kivalta tuntunut,lumisodat olivat jokatalvisia tapahtumia ja vaikka sovittiin ettei jäädytetä palloja niin aina niitä vaan jostain suunnasta lensi ja ne todella tekivät pahaakin jälkeä varsinkin jos sattui saamaan sen silmään..
Vaarattomampia mutta myös melko kivuliaita olivat puhallusputkisodat joissa koiranputkilla puhalleltiin pihlajanmarjoja,muistan eräänkin pojan joka oli suorastaan virtuoosi ;hän pystyi puhaltelemaan sarjoja ja yksittäisiä laukauksia marjoilla konekiväärin nopeudella,kutsuttakoon nyt häntä vaikka valtsuksi:)mahtaako vielä suu käydä yhtä nopeasti?
Nämä erilaisilla itsetehdyillä välineillä käydyt sodat olivat nykyajan värikuulasotien esimuotoja,kaipa pojilla on kivikauden ajoista lähtien ollut jonkinlainen sotimisvietti aivan kuten tytöillä on hoivaamisvietti.
Nykyisinhän pakka on sikäli mennyt sekaisin että naisia hakeutuu armeijaan ja miehiä löytyy sairaanhoitajista,mutta se luonnollinen ja alkuperäinen kutsumus molemmilla sukupuolilla kyllä näkyy pienistä lapsista ,on harvinaista ja etten sanoisi luonnotonta että pojat alkavat leikkiä nukeilla tai tytöt autoilla tai pyssyillä
No joo ,pientä provoa feministeille..leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä kuten eräs kaveri tapas sanoa
Niin ja noista vaaroista puheen ollen ,60-luvun Pietarsaaressa oli vielä roskariviksi kutsuttu kaatopaikka joka hirveästä hajusta huolimatta oli suosittu kohde; sieltä löytyi kaikenlaista poikia kiinnostavaa ja siellä pystyi saalistamaan jättimäisiä rottia ilma-pistoolilla tai ritsoilla
tai sitten vaan kivittämällä.Ja se ei ollut ihan vaaratonta,ahdistetut rotat olivat ärhäköitä ja niitä oli tosiaan laumoittain;puremat eivät olleet harvinaisia.
Cheste kirjoitti:
Näin jälkikäteen muistellen jäiden lähtö oli todellakin vaarallista aikaa. Muistan miten paskakanaali joskus muinoin jäiden lähdön aikaan tulvi lähes reunoja myöten, kun Bonäsin sillan luota lähdimme mukaan kylmään kyytiin. Vaaroja oli monia. Länsinummella nousi 60-luvun lopulta alkaen kerrostaloja kuin sieniä sateella. Monet niistä olivat seitsemänkerroksisia. Niillä oli kummallisia nimiä; oli Tähtitaloa, Korppenia ja Tornitaloa jne. Rakennusvaiheessa meillä penskoilla oli tapana loikkia talojen ikkunoista lauttakasojen ja hiekkaläjien päälle. Tai toisinaan muuten vain harjoiteltiin tasapainoilua yläilmoissa kakkosnelosella kävellen. Jokunen loikka tai pudotus olisi huonommalla tuurilla voinut jäädä viimeiseksi.

Rakennuksilta tavattiin kerätä tarvikkeita muiden muassa aseita varten, joita me pikkupojat käytimme loputtomissa heimosodissa, jotka eivät olleet yhtään sen turvallisempaa ajanvietettä kuin keikkuminen jäälautoilla tai viiden metrin korkeudella sementtilattian yläpuolella. Rakennuksilta löytyi hyvää lasikuituputkea, joista valmistettu jousi lennätti teroitetun nuolen huimalla nopeudella ja pitkälle. Samoin pyöränpumpuista valmistetut ilmakiväärit, ritsat sekä kusella paskalla ja sienillä täytetyt molotovinkoktailit olisivat saattaneet pahimmassa tapauksessa tehdä ikävää jälkeä.

Muistan hyvin eräänkin suurhyökkäyksen, jonka västänpålaisilla vahvistetuin voimin suuntasimme kohti Tähtitalon porukan päälinnaketta, joka oli kivilohkare mäen päällä. Kivenlohkareessa oli pieni luola tai oikeastaan pieni onkalo, johon mahtui muutama poika kykkimään. Kiven viereen oli rakennettu lisätilaksi surkea risumaja. Kerrostaloasukit olivat näet laiskoja rakentamaan; he olivat yleensä parempia särkemään.

Olimme valmistelleet pitkään ja hartaasti tätä kaikkien kostoiskujen äitiä, jolla oli tarkoitus maksaa potut pottuina kaikista särjetyistä rakennelmistamme ja jatkuvasta vainoamisesta. Metsän suojassa keittelimme nuotiolla keitoksiamme erinäisistä vastenmielisistä eritteistä ja pullotimme tuotoksiamme siinä tarkoituksessa, että pullojen sisällön oli määrä roiskua ympärilleen tuhoa kylväen, kun pullot murskaantuisivat kiveen. Jotkut olivat varanneet ritsoihinsa kivien lisäksi myös pieniä rautakuulia. Nuotion liekeissä kuumensimme äänettöminä keihäiden ja nuolien kärkiä ja hioimme niitä teräväksi samalla kun vartiomiehet pitivät vartiota.

Vartiomiehet eivät kerinneet reagoida mitenkään, kun keskelle leiriämme syöksähti tiheästä pusikosta meitä selvästi vanhempi ja isompi poika, jolla oli aseistuksena ilmakivääri. Kävi kuitenkin ilmi, ettei hän kuulunut vihollisleiriin. Hänellä oli musta lappu silmän päällä kuin merirosvolla, ja hän vannoi kostavansa sille, joka oli hänen silmänsä puhkaissut. Hän nimittäin väitti tietävänsä tyypin, joka oli aseellaan tämän kauhean teon tehnyt. Ja niinpä hän tutki yksitellen meidän jokaisen naamataulun tarkkaan. Todettuaan, että meistä kukaan ei ollut syyllinen, hän rauhoittui ja istahti meidän kansamme leiritulen ääreen. Hän veisteli puukollaan kalikkaa ja alkoi kertoa kauheita tarinoitaan muiden muassa Ifalla ajelevasta Uffista ja kuolleista kissoista. Ja kun aurinko alkoi painua Fäbodan suunnassa mailleen, hän poistui yhtä äänettömästi hämärtyvään iltaan kuin oli tullutkin. Ja me aloimme vaitonaisina valmistautua hyökkäykseen.

Hämärän laskeutuessa etenimme äänettömästi leveällä rintamalla ryömien kohti tähtitalon porukan linnaketta viimeiset punottavat auringon säteet selkämme takana. Me näimme selvästi, kun heidän johtajansa, jota nimitän tässä tekaistulla nimellä Harri Puukoksi, veteli kiven päällä tupakkaa ja vihelteli Beatlesia, eikä hän auringon säteet silmissään meitä varmaankaan havainnut. Heidän porukastaan muut, joita oli melkoinen joukko, pyörivät toimettomina kiven ympärillä muuten vain varmaankin poppareiden paremmuudesta kiistellen, kuten sellaisilla vetelyksillä oli tapana.

Silloin yhtäkkiä hyökkäyksemme alkoi hirvittävällä taisteluhuudolla ja valtavalla nuolien, keihäiden, linkojen ja ritsojen keskityksellä, jonka kohdistimme suoraan vihollisen keskustaan. Näin oli vainottujen ja vainoajien roolit vaihtuneet päinvastaiseksi yhdessä hetkessä. Vihollisista ne, jotka olivat palloilleet maan tasalla kiven juurella pääsivät juoksemaan pakoon ensimmäisinä. Kun me juoksimme huutaen kohti linnaketta, heidän joukossaan oli vielä muutamia hidastelijoita, jotka eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Muutamia heistä oli jäänyt loukkuun kivenkoloon ja majan sisälle, sillä he eivät olleet uskaltaneet pistää päätään suojasta ulos nuolisateeseen.

Kun pääsimme heittoetäisyydelle, paiskasimme eritteillä täyteen pakatut pullot ja purkit kohti kiveä. Se oli niin menestyksekäs isku, että heidän jälkijoukoistaan viimeisten oli juostava karkuun, kun sienet, kusi, paska ja muut jätökset roiskuivat. Harri Puukko hyppäsi ketterästi kiven päältä ja juoksi säikähtäneen näköisenä pakoon, mikä on mainittava erikoismainintana meidän kunniaksemme, koska hän oli kuulemma ehtinyt pistää jo omaa isäänsä turpaan nuoresta iästään huolimatta. Ja niiden pelkureiden, jotka kyykkivät kiven kolossa, oli viimeistään nyt uskaltauduttava ulos ja pakoon, kun jätökset alkoivat valua ja roiskua kiven koloon. Loistavan menestyksemme viimeistelimme hakkaamalla heidän majansa kakkosnelosilla ja kivenmurikoilla maan tasalle.

Tämä taistelu oli varmaankin laimea, jos sitä verrataan teidän monien muiden vastaavanlaisiin lapsuuden tai nuoruuden hurjiin muistoihin. Mutta ainutlaatuiseksi tämän pien muistuman tekee se, että sen tapahtumapaikka oli Länsinummi, joka oli ainakin tuolloin viattomalla 60-luvulla eittämättä turvallisin ja riskittömin miljöö maapallolla. Se oli lähes sataprosenttisesti ruotsinkielistä seutua, jossa ei ainakaan näkyvästi tapahtunut mitään ruokotonta. Siellä ei ollut työttömyyttä, siellä ei juotu keskiolutta, tuskin edes tupakoitiin tai edes kiroiltiin. Silloinkin kun tupakoitiin isännät polttelivat korkeintaan joviaalisti piippua auton vahauksen ja nurmikon leikkuun lomassa. Kielipolitiikka viimeistään takasi sen, että jälkipolven ei tarvinnut käydä taistelua elintilasta ja paikasta yhteiskunnasta. Jokaiselle oli valmis peritty tai määrätty paikkansa Muumilaaksossa. Vain suomalaiset saivat lähteä muualle etsimään onneaan.

Niinpä kun taistelu oli Tähtitalon kukkulalla viimein vaimennut ja eräässä läheisessä omakotitalossa oli väki painumassa yöpuulle, saattoi talon isäntä omatunto keveänä illan päätteeksi kierähtää vaimonsa päälle ja parin hätäisen työnnön jälkeen röhkäistä tyytyväisenä ja todeta, että ”äääh.... tulipahan laitettua alulle kaupungin rakennusviraston tarkastusosaston putkiosaston ventiiliosaston ylitarkastaja, joka tulee astumaan virkaan minun jälkeeni." Sen jälkeen hän ähkien järjesteli muniaan ja mietti, että pitäisiköhän vielä nousta ylös ja sulkea ikkuna, kun tuolta Tähtitalolta päin tulee niin kummallista hajua.
Toi mieleen eräään henkilön 70-luvulta
Sumovaari kirjoitti:
niin, styroxilautalla haminan metsässä, siellä oli sellainen isolampi, jossa "harjoiteltiin" merikelpoisuutta, ennenkun "merelle" lähdettiin, ikään kun Huckleberry Finn.
Oli se sellaista ikuista seikkailua, haminan mtsään kun ei enään pääse sisäänkään käveleen, niin on kaikki raivaamatta ja sotkussa.
Olis kiva mennä katsoon vanhoja tupakka askien piilopaikkoja, sekä missä majoja rakenettiin jne...
Taidankin kesällä mennä metsään ja etsiä siellä hyvän paikan itselleni ja tehdä itselle "leirin" sinne, niinkun metsän miehet aikanaan.
Muistan myös kun kaupan mainoksia jaettiin aikanaan taskurahaa vastaan, työn antajana Pedersören kauppa, Maskenin edustalla, sekä mentiin kerään "pampuloita" joita myös sai myytyä ihmisille talosta taloon menetelmällä.
sittemmin tuli murkkuikä ja alkoi romumopojen keruu ja olin aina paskasena ja bensanhajusena koulussa, joka ei ainakaan tyttösiä kiihottanut.
Muistan myös romumopojen aikaan, ihailimme aina "Lycke Lefan" uutta sinistä Tunturi Sport mopoa, kun hän sillä ajeli melkein tavaratelineellä istuen ja nuoria kun oltiin niin aateltiin että mitähän toikin lykke tollasella mopolla tekee kun verkkarit päällä ajaa Sport mallisella mopolla :))))
Joskus muistelen sitä nuorta kaunista tyttöä joka aina silloin tällöin kävelytti kahta Afganistanin vinttikoiraa haminan metsäpoluilla 70-luvulla jolloin vielä kävin lenkillä siellä eli kuinka sennyt sanoisi.."poltat silmiäni,mutta koskaan en ole nöhnyt mitään yhtä ihanaa..
No lienee hänkin nykyisin viiden lapsen äiti ja onnellisesti naimisissa
parempi varmaan näin mutta silti joskus kuvittelen kuinka voisi olla jos ...jos
no niin iltanitrot ja petiin
sumovaari kirjoitti:
Mahtava cheste että taas sai viikonloppunamia ja jopa erotiikkaakin sisältävän viestin, vai oliko se jopa pornoa ?, niin hyvin kuvailtu kumminkin että suosittelisin sinun ottavan yhteyttä aikuisten lehtiin, saisit varmaan töitä sieltä kirjoittamalla fiktiivisiä seksitarinoita, hehehe. Nyt tiedän melkein jo henkilötkin mihinkä "vihasi" tai "inhosi" kohdistuu kun aikaisemmin olet maininnut jalkapalloilijat ja piste iin päälle oli tämä Teräksen myyjät (purskahdin hersyvään nauruun).
Asiasta toiseen, sait minut jopa itsekseen puhumaan ja mutiseen tässä tietsikan äärellä, esim, ai joo hitto siinä oli se kivenhakkaajan laitos, sekä HYI HELVETTI se paskalaitos, jne..., minussa on se ihmeellinen seikka että jos asiat tulevat vahvasti hyökkäämällä mieleeni, esim paperitehdas tai tupakkatehdas, niin tunnen hajun nenässäni ja se on tosi ja nyt valitettavasti se paskalaitoksen muistiintuleminen osoitti että en vieläkään ole menettänyt tätä aistia, jouduinpa vavihkaa jopa kurkkaamaan alusinkihousuihin että onko kaikki OK näin kun alkkareissa tässä nyt koneen äärellä istun (viestini eroottinen osuus).
Tuntuu niin omituiselta, kun kaikki mitä cheste sanoo muistuu niin vahvasti mieleen kun itsekkin olen elänyt suhtkoht samanlaista viikarin elämää ja muistan nuo spurgut haminan metsässä ja mitä legendoja niistä kulki. kiitos Cheste taas.
Harmi vaan että itselläni ei tänäviikonloppuna löydy inspiraatiota enempää muisteloihin, johtunee ilmeisesti kuivasta viikonlopusta jonka sinnikkäästi aion pitää ja hyvinhän se näyttää sujuvan kun yksin sa olla ettei vaan tarvi kuulla kommentteja että voihan sitä hauskaa olla selvinkinpäin ja niinpoispäin, ja vielä mitä näihin haminan metsän kummitusjuttuihin tulee niin itse kyllä uskon yliluonnollisiin voimiin, koska juuri käänsin pääni jossa kasvoni ovat kiinni kohti baarikaappia ja olen varma että se ainut täyspullo likööriä kuiskasi minulle että tule ja ota minusta huikka:)
Eemeli katseli ulos hotellihuoneen ikkunasta.Ulkona satoi ja sadepisarat rummuttivat ikkunaa.
Hänen alapuolellaan kadulla huutelivat humalaiset nuoret toisilleen ja autot näkyivät ajelevan edelleen samaa pillurallia kuin vuosikymmeniä sitten.
Eemeli otti uuden ryypyn lasistaan ja irvisti.Glenfiddichin maku ei todellakaan hivellyt hänen olueen tottuneita makunystyröitään ..
Hän avasi ikkunan ja työnsi päänsä ulos sateeseen,sade kasteli hetkessä hänen kaljun päänsä mutta se virkisti.
Hän sulki silmänsä ja nautti lämpimästä kesäsateesta.
Muistot tulvivat mieleen,oli kuin yhä yltyvä sade olisi avannut ikkunan palaamattomaan menneisyyteen--
Hän nousi seisomaan ja käveli pienen kirjoituspöydän luo,avasi läppärinsä ja etsi juutubesta kappaleen "sade".
Eeemeli sulki silmänsä ja kuunteli tuota herkkää ja kaunista kappaletta-
Hän oli taas nuori ja komea,hiukset olivat pitkät ja vartalo oli kuin nuorella jumalalla--
Ja ne tytöt.Kuinka monta heitä olikaan ollut? Oli olllut tummaa ja vaaleaa,oli myös punapäitä ja kaikki olivat olleet kauniita ainakin hänen mielestään.Mitähän heille kuuluikaan?Mahtoivat olla kaikki naimisissa.Olivatko he unohtaneet hänet ja kuumat yöt joita hän oli nuoruuden kiihkossaan heille suonut? Uupumaton rakastaja,aina valmis naisen toiveiden täyttäjä,hän oli aina pannut parastaan.Niin ,hän hymyili muistoilleen, jopa enemmänkin..
Mutta,oli ollut se yksi,se saavuttamanton .Tyttö,jota hän ei koskaan ollut unohtanut,ehkä siksi että tyttö oli kohdellut häntä,Eemeliä kuin ilmaa--
Silloinkin oli satanut,oli ollut lauantai-ilta ja Eemeli oli seisoskellut hieman humalassa Terazzon kulmalla.
Hän naukkaili Aperitaa pullon suusta ja odotteli jotain,,ehkä sitä oikeaa..
Sitten hän näki tytön joka seisoi muutaman metrin päässä pylvään toisella puolella.Tytöllä oli punainen takki ja leveälahkeiset hippityyliset farkut,vaaleita pitkiä hiuksia kiersi kirjava otsanauha. Sade oli kastellut tytön hiukset ja meikkikin oli valunut mutta hän oli Eemelin mielestä kaunein nainen minkä hän oli koskaan nähnyt.
Valitettavasti tyttö ei ollut yksin vaan hän oli jengissä jonka Eemeli oli usein nähnyt istuskelevan Kafiksessa..
Mutta Aperita antoi rohkeutta ja Eemeli astui empimättä ryhmän luo ja alkoi tehdä tuttavuutta.
Hän uskaltautui puhumaan tuolle kauniille tytölle jonka nimi oli oli Lisa,hän oli ruotsinkielinen mutta puhui sujuvasti suomea
Eemeli jutteli hänelle,katsoi silmiin ja tarjosi aperitaa. Lisa hymyili hänelle ja lausui silloin tällöin jonkun sanan Eemelille joka puhui kuin ruuneperi ja yritti kaikki temppunsa,mutta turhaan.
Tytön tummansiniset silmät olivat kuin kuunvalo lammessa ja Eemeli tunsi rakastuneensa ensimmäisen kerran.
Mutta aivan liian pian Lisa ja hänen ystävänsä lähtivät .
Eemeli jäi yksin ja Aperitakin oli loppu..
Sen illan jälkeen hän näki Lisaa silloin tällöin,Kellarissa,Ludwigissa,Centralissa,kaupungilla ,Hollanderilla,
Lisa kohteli Eemeliä ystävällisesti mutta viileästi.
Eemeli näki unia Lisasta,hän lakkasi juomasta,alkoi kuntoilla ja vietti lähes munkin elämää,mutta mikään ei auttanut,Lisa pysyi ystävällisenä mutta etäisenä,saavuttamattomana unelmana.
Eräänä päivänä Eemeli sitten kuuli että Lisa oli lähtenyt ulkomaille,minne ,sitä ei kukaan tiennyt,huhuttiin kanadasta.
Se oli isku nuorelle miehelle.
Eemeli alkoi ryypätä taas vanhaan tapaansa ,mutta jokin kaihersi sisimmässä; ehkä jos olisin ollut ns kunnon mies,koulutettu ja raitis..ehkä silloin..
Viinakaan ei auttanut,tuttu kaupunki alkoi ahdistaa ja niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä Eemeli nousi junaan Pännäisissä .
-Siitä on nyt kolmekymmentä vuotta - ,muisteli eemeli sateen rummuttaessa ikkunaruutua.
Ennen uneen vaipumistaan Eemeli näki edessään nuo tummansiniset niin sanomattoman kauniit ja surumieliset silmät
-Hyvää yötä Lisa,mutisi Eemeli ja sammutti pöytälampun.
Sumovaari kirjoitti:
niin, styroxilautalla haminan metsässä, siellä oli sellainen isolampi, jossa "harjoiteltiin" merikelpoisuutta, ennenkun "merelle" lähdettiin, ikään kun Huckleberry Finn.
Oli se sellaista ikuista seikkailua, haminan mtsään kun ei enään pääse sisäänkään käveleen, niin on kaikki raivaamatta ja sotkussa.
Olis kiva mennä katsoon vanhoja tupakka askien piilopaikkoja, sekä missä majoja rakenettiin jne...
Taidankin kesällä mennä metsään ja etsiä siellä hyvän paikan itselleni ja tehdä itselle "leirin" sinne, niinkun metsän miehet aikanaan.
Muistan myös kun kaupan mainoksia jaettiin aikanaan taskurahaa vastaan, työn antajana Pedersören kauppa, Maskenin edustalla, sekä mentiin kerään "pampuloita" joita myös sai myytyä ihmisille talosta taloon menetelmällä.
sittemmin tuli murkkuikä ja alkoi romumopojen keruu ja olin aina paskasena ja bensanhajusena koulussa, joka ei ainakaan tyttösiä kiihottanut.
Muistan myös romumopojen aikaan, ihailimme aina "Lycke Lefan" uutta sinistä Tunturi Sport mopoa, kun hän sillä ajeli melkein tavaratelineellä istuen ja nuoria kun oltiin niin aateltiin että mitähän toikin lykke tollasella mopolla tekee kun verkkarit päällä ajaa Sport mallisella mopolla :))))
Kuuskymmentä vuotta on kai lyhyt aika iäisyydessä mutta ihmiselle se on pitkä--
Vaikeaa on ymmärtää että tuo vuosimäärä on kohta takana,minähän olen nuori viriili uros ainakin sisimmässäni.

Naisia tulee katseltua edelleen yhtä paljon kuin ennekin,eikä pikku jormakaan vielä tunnu kokonaan rauhoituneen vaan vaatii huomiota aina silloin tällöin.
Kummasti kaipuu kotikaupunkiin välillä iskee, vaikka useimmat muistot ovat ei niin kivoja..

Mitähän muistelisin? Ehkä ,sitä kuinka kouluaikana istuin hiljaa pulpetissani, kadehtien toisia niitä jotka juttleivat ja nauroivat tositensa kanssa, punastuen aina kun opettaja kysyi jotain, kuinka pelkäsinkään nousta seisomaan ,toisten katsoessa ja virnuillessa kuinka häpesinkään itseäni,halveksin ja häpesin.

Vuodesta toiseen vanhempien käskystä istuin kiltisti pulpetissani,joskus satunnaisina rohkeuden puuskina uskalsin katsoa tuota kaunista tyttöä joka silloin tällöin vaivautui kiusoittelemaaan minua, tuo kiusoitteluk toi hiukan vaihtelua murmelin elämääni..haaveksin hänestä ja vieläkin näen joskus unia..

Viidennnellä luokalla ollessani löysin siten ystävän itselleni, ja todella hyvän sellaisen, nimittäin kuningas alkoholin,,

Ensimmäinen humala oli järkyttävä kokemus; tunsin olevani puhelias, rohkea valmis mihin tahansa,, kävelin Isoakatua kuin euroopan omistja ,taputtelin tyttöjä pyllylle , hastoin riitaa ,olin kingi,,,alkoholi oli lääkettä ujouteeni,muutuin aivan toisenlaiseksi,itsevarmaksi ,rohkeaksi Kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde.ja tosiaankin , sain jopa pesää , mistä en ollut uskaltanut edes haaveilla selvinpäin..

Silti,alkoholilla oli huonotkin puolensa; krapula ja morkkis, kouluun en kehdannut mennä moneen päivään juopottleun jälkeen,selvänä muutuin entistä ujommaksi,suorastaan pekuriksi,.'

T'mä johti vähitellen koulunkäynnin lopettamiseen, lähes päivittäiseen juopotteluun,tappeluihin,putkareisuihin yms..

Muutin Ruotsiin sieltä Tanskaan jossa oli helpompi saada sosiaaliavusstusta ja j jotain hanttihommia välillä. Join siellä ollessani joka päivä,, asuin Kristiniassa mutta huumeisiin en silti koskenut, Viina riitti hyvin ja pimpsaakin sai hyvin hippitytöiltä---muistikuvat ajalta ovat melko sumuisia mutta muutama vuosi siellä meni-kunnes

Kerran syksyisenä sateisena iltana satuin asemalla pummatessani törmäämän kauniiseen suomalaiseen tyttöön,.hoikkaan ja aivan kouluaikojejn ihastukseni kaksoisolentoon..
t.pisara kirjoitti:
Kuuskymmentä vuotta on kai lyhyt aika iäisyydessä mutta ihmiselle se on pitkä--
Vaikeaa on ymmärtää että tuo vuosimäärä on kohta takana,minähän olen nuori viriili uros ainakin sisimmässäni.

Naisia tulee katseltua edelleen yhtä paljon kuin ennekin,eikä pikku jormakaan vielä tunnu kokonaan rauhoituneen vaan vaatii huomiota aina silloin tällöin.
Kummasti kaipuu kotikaupunkiin välillä iskee, vaikka useimmat muistot ovat ei niin kivoja..

Mitähän muistelisin? Ehkä ,sitä kuinka kouluaikana istuin hiljaa pulpetissani, kadehtien toisia niitä jotka juttleivat ja nauroivat tositensa kanssa, punastuen aina kun opettaja kysyi jotain, kuinka pelkäsinkään nousta seisomaan ,toisten katsoessa ja virnuillessa kuinka häpesinkään itseäni,halveksin ja häpesin.

Vuodesta toiseen vanhempien käskystä istuin kiltisti pulpetissani,joskus satunnaisina rohkeuden puuskina uskalsin katsoa tuota kaunista tyttöä joka silloin tällöin vaivautui kiusoittelemaaan minua, tuo kiusoitteluk toi hiukan vaihtelua murmelin elämääni..haaveksin hänestä ja vieläkin näen joskus unia..

Viidennnellä luokalla ollessani löysin siten ystävän itselleni, ja todella hyvän sellaisen, nimittäin kuningas alkoholin,,

Ensimmäinen humala oli järkyttävä kokemus; tunsin olevani puhelias, rohkea valmis mihin tahansa,, kävelin Isoakatua kuin euroopan omistja ,taputtelin tyttöjä pyllylle , hastoin riitaa ,olin kingi,,,alkoholi oli lääkettä ujouteeni,muutuin aivan toisenlaiseksi,itsevarmaksi ,rohkeaksi Kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde.ja tosiaankin , sain jopa pesää , mistä en ollut uskaltanut edes haaveilla selvinpäin..

Silti,alkoholilla oli huonotkin puolensa; krapula ja morkkis, kouluun en kehdannut mennä moneen päivään juopottleun jälkeen,selvänä muutuin entistä ujommaksi,suorastaan pekuriksi,.'

T'mä johti vähitellen koulunkäynnin lopettamiseen, lähes päivittäiseen juopotteluun,tappeluihin,putkareisuihin yms..

Muutin Ruotsiin sieltä Tanskaan jossa oli helpompi saada sosiaaliavusstusta ja j jotain hanttihommia välillä. Join siellä ollessani joka päivä,, asuin Kristiniassa mutta huumeisiin en silti koskenut, Viina riitti hyvin ja pimpsaakin sai hyvin hippitytöiltä---muistikuvat ajalta ovat melko sumuisia mutta muutama vuosi siellä meni-kunnes

Kerran syksyisenä sateisena iltana satuin asemalla pummatessani törmäämän kauniiseen suomalaiseen tyttöön,.hoikkaan ja aivan kouluaikojejn ihastukseni kaksoisolentoon..
Valitettavasti tila ei riittänyt joten jääköön loppu milelikuvituksen varaan , minulle se oli Happy end,,
t.pisara kirjoitti:
Valitettavasti tila ei riittänyt joten jääköön loppu milelikuvituksen varaan , minulle se oli Happy end,,
Ilman alkoholia elämä olisi ollut tosi tylsää 4 seinän sisäpuolella istumista ehkä vaimon ja ison kakaralauman kanssa. EI KIITOS.

Ihanaa että sai mennä ja olla vapaana kun taivaan lintu ja naisia/tyttöjä riitti !!!. Alkoholi jos siitä ei jää riippuvaiseksi on tosi hauska juttu. Saa itse päättää että ollaanko sitä rauhassa tänäviikonloppuna vaan kotosalla vai muututaanko sitä taas villiksi huumorimieheksi:)
t.pisara kirjoitti:
Kuuskymmentä vuotta on kai lyhyt aika iäisyydessä mutta ihmiselle se on pitkä--
Vaikeaa on ymmärtää että tuo vuosimäärä on kohta takana,minähän olen nuori viriili uros ainakin sisimmässäni.

Naisia tulee katseltua edelleen yhtä paljon kuin ennekin,eikä pikku jormakaan vielä tunnu kokonaan rauhoituneen vaan vaatii huomiota aina silloin tällöin.
Kummasti kaipuu kotikaupunkiin välillä iskee, vaikka useimmat muistot ovat ei niin kivoja..

Mitähän muistelisin? Ehkä ,sitä kuinka kouluaikana istuin hiljaa pulpetissani, kadehtien toisia niitä jotka juttleivat ja nauroivat tositensa kanssa, punastuen aina kun opettaja kysyi jotain, kuinka pelkäsinkään nousta seisomaan ,toisten katsoessa ja virnuillessa kuinka häpesinkään itseäni,halveksin ja häpesin.

Vuodesta toiseen vanhempien käskystä istuin kiltisti pulpetissani,joskus satunnaisina rohkeuden puuskina uskalsin katsoa tuota kaunista tyttöä joka silloin tällöin vaivautui kiusoittelemaaan minua, tuo kiusoitteluk toi hiukan vaihtelua murmelin elämääni..haaveksin hänestä ja vieläkin näen joskus unia..

Viidennnellä luokalla ollessani löysin siten ystävän itselleni, ja todella hyvän sellaisen, nimittäin kuningas alkoholin,,

Ensimmäinen humala oli järkyttävä kokemus; tunsin olevani puhelias, rohkea valmis mihin tahansa,, kävelin Isoakatua kuin euroopan omistja ,taputtelin tyttöjä pyllylle , hastoin riitaa ,olin kingi,,,alkoholi oli lääkettä ujouteeni,muutuin aivan toisenlaiseksi,itsevarmaksi ,rohkeaksi Kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde.ja tosiaankin , sain jopa pesää , mistä en ollut uskaltanut edes haaveilla selvinpäin..

Silti,alkoholilla oli huonotkin puolensa; krapula ja morkkis, kouluun en kehdannut mennä moneen päivään juopottleun jälkeen,selvänä muutuin entistä ujommaksi,suorastaan pekuriksi,.'

T'mä johti vähitellen koulunkäynnin lopettamiseen, lähes päivittäiseen juopotteluun,tappeluihin,putkareisuihin yms..

Muutin Ruotsiin sieltä Tanskaan jossa oli helpompi saada sosiaaliavusstusta ja j jotain hanttihommia välillä. Join siellä ollessani joka päivä,, asuin Kristiniassa mutta huumeisiin en silti koskenut, Viina riitti hyvin ja pimpsaakin sai hyvin hippitytöiltä---muistikuvat ajalta ovat melko sumuisia mutta muutama vuosi siellä meni-kunnes

Kerran syksyisenä sateisena iltana satuin asemalla pummatessani törmäämän kauniiseen suomalaiseen tyttöön,.hoikkaan ja aivan kouluaikojejn ihastukseni kaksoisolentoon..
Tunnistan T. Pisaran tarinasta myös omia ongelmiani. Perimmältään on kaiketi kysymys epävarmuudesta. Alkoholi on tunnetusti siihen erinomainen lääke. Itse tosin en tohtinut iskeä tyttöjä edes kännissä, vaikka muuten tuli sekoiltua muidenkin edestä. Siinä olin niin huono, että aloite olisi pitänyt tulla tytöltä. Näin vain oli, vaikka muuten turha vaatimattomuus katosi heti, kun pullo oli korkattu

Elämä oli tuolloin jatkuvaa heiluriliikettä älyttömän mahtailun ja sekoilun ja sitä seuraavan häpeän välillä. Morkkikset paisuivat välillä psykoosiksi asti. Muistan kuinka saatoin saada mitä omituisemmissa paikoissa kouristuksia, kun muistiin palautui pätkittäin, mitä olin viikonloppuna jollekin tytölle puhunut. Ehkä tuo häpeä oli turhaa itsen kieltämistä. Voi olal, että olinkin muiden ihmisten ihan mukava kaveri. Elämässä ei kannataisi katua eikä hävetä. Meidän pitäisi olla avoimempia. Jos jotain noista kännäilystä kadun, niin rähinöitä ja tappeluita. Niitä käytiin monesti verissä päin. Kaiketi nekin olivat seurausta epävarmuudesta ja häpestä. Hengissä kuitenkin vielä ollaan.
+Lisää kommentti
Todella synkältä näyttää tänäänkin,pitkänä perjantaina ja selvinpäin
Ennen olisin jo vetänyt huiviin vähintään kaksi pulloa vermettoa,nyt tissuttelen keskikaljaa ja kattelen me hirviöitä
o tempora o mores sanoivat jo vanhat larsmolaiset
Ilmoita
Matilainen! Yksi legenda on taas pois keskuudestamme, lepää rauhassa.
Ilmoita
Matilainen! Yksi legenda on taas pois keskuudestamme, lepää rauhassa.
24 VASTAUSTA:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä.
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä
Cheste kirjoitti:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä
etelänummen koulun legendaarisin opettaja, heti Matturin jälkeen, tai ehkäpä jopa jakavat ensimmäisen sijan... Hän oli se vitsikäs partasuu.
fgffgfgfg kirjoitti:
etelänummen koulun legendaarisin opettaja, heti Matturin jälkeen, tai ehkäpä jopa jakavat ensimmäisen sijan... Hän oli se vitsikäs partasuu.
No tunsinhan minäkin miehen! Olen useampaankin kertaan jutellut hänen kanssaan. Olipa surullinen uutinen. Sitä paitsi hänellä tosiaan oli joku tietty rooli, vaiheikas tehtävä ja elmänvaiheet - nimittäin matematiikan opettajuus yhdistyneenä persoonalliseen habitukseen - joiden ansiosta hän ansaitsee ainakin Jeppiksen mittakaavassa oikeuden tulla nimetyksi legendaksi.

Sitä vastoin monien muiden tällä palstalla legendoiksi mainittujen elämäntarina voitaisiin varmaankin tiivistää yhteen virkkeeseen: "Hän syntyi, ryhtyi ryyppäämään, rähisemään, mulkoilemaan ja uimaan liiveihin, ja sen jälkeen hän kuoli pois."
Cheste kirjoitti:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä
Legendat palsta on minulle kun huumetta, olen jokapäivä täällä ja jopa nais seikkailussakin saatan rakastelujen välissä jollain verukkeella päästä koneelle jos sellainen sattuu olemaan.
Minuutin hiljaisuus Matilaiselle, ........ Noin, eikö häntä sanottu myös "skipiksi" se sanoo chestelle jotain ehkä ja cheste tämä palsta ja etenkin sinun muistelot ovat palauttaneet minut välillä lapsuuteen niin vahvasti että olen jopa voinut aistia määrätyt hajut ja nyt en puhu erikoisvalmisteisista molotovincocktailista vaan esim ristikarin metsässä aikoinaan oleva KUSISUO, niin aivan oikein, älkää säikähtäkö mutta se oli aika vaarallista leikkiä siihenaikaan, kusisuolla oli pelottava maine ja paljon paljon muuta, ja uskon että on niin paljon vielä muistoja jäljellä ja stooreja. Tässä yksi niistä Matilaisesta nimittäin, oli kevätmarkkinat torilla, olimme ryyppyreissulla jenkinrämällä kun kaverini takapenkiltä huomasi Matilaisen ja käski kuskin pysähtyyn, hän huusi että mitä Matilainen, tuu ottaan ryyppy, Matilainen tuli autolle, katsoi oikealle ja vasemalle ja vielä kerran oikealle ja otti Aperiitasta kunnon ryypyn ja poistui ihmisvilinään.
Cheste kirjoitti:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä.
Legendat palsta on minulle kun huumetta, olen jokapäivä täällä ja jopa nais seikkailussakin saatan rakastelujen välissä jollain verukkeella päästä koneelle jos sellainen sattuu olemaan.
Minuutin hiljaisuus Matilaiselle, ........ Noin, eikö häntä sanottu myös "skipiksi" se sanoo chestelle jotain ehkä ja cheste tämä palsta ja etenkin sinun muistelot ovat palauttaneet minut välillä lapsuuteen niin vahvasti että olen jopa voinut aistia määrätyt hajut ja nyt en puhu erikoisvalmisteisista molotovincocktailista vaan esim ristikarin metsässä aikoinaan oleva KUSISUO, niin aivan oikein, älkää säikähtäkö mutta se oli aika vaarallista leikkiä siihenaikaan, kusisuolla oli pelottava maine ja paljon paljon muuta, ja uskon että on niin paljon vielä muistoja jäljellä ja stooreja. Tässä yksi niistä Matilaisesta nimittäin, oli kevätmarkkinat torilla, olimme ryyppyreissulla jenkinrämällä kun kaverini takapenkiltä huomasi Matilaisen ja käski kuskin pysähtyyn, hän huusi että mitä Matilainen, tuu ottaan ryyppy, Matilainen tuli autolle, katsoi oikealle ja vasemalle ja vielä kerran oikealle ja otti Aperiitasta kunnon ryypyn ja poistui ihmisvilinään.
Cheste kirjoitti:
No tunsinhan minäkin miehen! Olen useampaankin kertaan jutellut hänen kanssaan. Olipa surullinen uutinen. Sitä paitsi hänellä tosiaan oli joku tietty rooli, vaiheikas tehtävä ja elmänvaiheet - nimittäin matematiikan opettajuus yhdistyneenä persoonalliseen habitukseen - joiden ansiosta hän ansaitsee ainakin Jeppiksen mittakaavassa oikeuden tulla nimetyksi legendaksi.

Sitä vastoin monien muiden tällä palstalla legendoiksi mainittujen elämäntarina voitaisiin varmaankin tiivistää yhteen virkkeeseen: "Hän syntyi, ryhtyi ryyppäämään, rähisemään, mulkoilemaan ja uimaan liiveihin, ja sen jälkeen hän kuoli pois."
Niinpä,ikävä uutinen,mutta elämä on tällaista,ei tänne kukaan jää..Muistan hänet hyvin kouluajoilta,mukava ja persoonallinen opettaja.Sai lempinimen "Skippy" silloisen tv-sarja kengurun mukaan.
T.Pisara kirjoitti:
Niinpä,ikävä uutinen,mutta elämä on tällaista,ei tänne kukaan jää..Muistan hänet hyvin kouluajoilta,mukava ja persoonallinen opettaja.Sai lempinimen "Skippy" silloisen tv-sarja kengurun mukaan.
Kuudes aistini sanoo, että hänkin ehti vierailla tällä palstalla. Eräässä kommentissa, jossa hänen olinpaikaansa ja olemassaoloaan arvuuteltiin, todettiin, että "kyllä ja hyvin palvelleena."

Kuinkahan paljon joskus tuntemiani henkilöitä täällä onkaan? Vielä en ole keksinyt ainuttakaan. Edellä maintsemani esimerkki oli ehkä todellisuusviittauksista ainut, enkä ole siitäkään varma. Se oli vain aavistus.
Sumovaari kirjoitti:
Legendat palsta on minulle kun huumetta, olen jokapäivä täällä ja jopa nais seikkailussakin saatan rakastelujen välissä jollain verukkeella päästä koneelle jos sellainen sattuu olemaan.
Minuutin hiljaisuus Matilaiselle, ........ Noin, eikö häntä sanottu myös "skipiksi" se sanoo chestelle jotain ehkä ja cheste tämä palsta ja etenkin sinun muistelot ovat palauttaneet minut välillä lapsuuteen niin vahvasti että olen jopa voinut aistia määrätyt hajut ja nyt en puhu erikoisvalmisteisista molotovincocktailista vaan esim ristikarin metsässä aikoinaan oleva KUSISUO, niin aivan oikein, älkää säikähtäkö mutta se oli aika vaarallista leikkiä siihenaikaan, kusisuolla oli pelottava maine ja paljon paljon muuta, ja uskon että on niin paljon vielä muistoja jäljellä ja stooreja. Tässä yksi niistä Matilaisesta nimittäin, oli kevätmarkkinat torilla, olimme ryyppyreissulla jenkinrämällä kun kaverini takapenkiltä huomasi Matilaisen ja käski kuskin pysähtyyn, hän huusi että mitä Matilainen, tuu ottaan ryyppy, Matilainen tuli autolle, katsoi oikealle ja vasemalle ja vielä kerran oikealle ja otti Aperiitasta kunnon ryypyn ja poistui ihmisvilinään.
Osa viesteistä jää saapumatta perille tai seilmaan bittiavaruuteen. Siksi samat viestit voivat tulla toiseen kertaan tai niistä voi esiintyä erilaisia versioita.

Kusisuo. Tuo oli minulle joko uusi asia tai olin sen unohtanut. Mielenkiintoisia paikkoja palaa keskustelun tuoksinassa mieleen ja niiden nimistä voi jo päätellä, ettei tämä "paska" Peltonen aivan turhaan ole tekemässä ohjelmaa Jeppiksestä. Paskakanaali, Kusisuo, Sontameijeri jne. Ja sitä paitsi meille huudettiin Terazzossa, että "siiit sakki yyyt"!
Cheste kirjoitti:
Kuudes aistini sanoo, että hänkin ehti vierailla tällä palstalla. Eräässä kommentissa, jossa hänen olinpaikaansa ja olemassaoloaan arvuuteltiin, todettiin, että "kyllä ja hyvin palvelleena."

Kuinkahan paljon joskus tuntemiani henkilöitä täällä onkaan? Vielä en ole keksinyt ainuttakaan. Edellä maintsemani esimerkki oli ehkä todellisuusviittauksista ainut, enkä ole siitäkään varma. Se oli vain aavistus.
Tuota samaa olen itsekin miettinyt,en tunnista ketään täällä krjoittanutta.
Sehän on tietysti nimimerkkien tarkoituskin,ei siinä mitään.
Ja vain muutama henkilöhän tänne kirjoittelee ja pitää keskustelua hengissä,luulisin kuitenkin että jossain vaiheessa olen tavannut Chesten ja Sumovaarin,lienevät samaa ikäluokkaa.
Sumovaarin tarinoista mieleeni on usein noussut hämärä mielikuva eräästä henkilöstä,joka kerran pelasti käytännöllisesti katsoen henkeni,kiitokset tässä hänelle näin 30 vuoden viiveellä!
Täytyy myöntää että olen itsekin jäänyt koukkuun tähän keskusteluun,vaikka en osaakaan kuvailla erilaisia tuntemiani legendoja niin värikkäästi kuin Cheste ja Sumovaari,mutta yritän silti välillä kirjoitella jotain omalla vajavaisella tyylilläni.
Aihe kiinnostaa muitakin päätellen 20000 kävijästä.
T.Pisara kirjoitti:
Tuota samaa olen itsekin miettinyt,en tunnista ketään täällä krjoittanutta.
Sehän on tietysti nimimerkkien tarkoituskin,ei siinä mitään.
Ja vain muutama henkilöhän tänne kirjoittelee ja pitää keskustelua hengissä,luulisin kuitenkin että jossain vaiheessa olen tavannut Chesten ja Sumovaarin,lienevät samaa ikäluokkaa.
Sumovaarin tarinoista mieleeni on usein noussut hämärä mielikuva eräästä henkilöstä,joka kerran pelasti käytännöllisesti katsoen henkeni,kiitokset tässä hänelle näin 30 vuoden viiveellä!
Täytyy myöntää että olen itsekin jäänyt koukkuun tähän keskusteluun,vaikka en osaakaan kuvailla erilaisia tuntemiani legendoja niin värikkäästi kuin Cheste ja Sumovaari,mutta yritän silti välillä kirjoitella jotain omalla vajavaisella tyylilläni.
Aihe kiinnostaa muitakin päätellen 20000 kävijästä.
Ilmeisesti kuitenkin Sumovaari on ainakin muutamista repliikeistä päätellen hyvinkin tunnnettu henkilö paikkakunalla, mutta minulla ei ole hänestä syntynyt minkäänlaista mielikuvaa.

Keskustelua on todellakin seurattu tiiviisti. Kävijämäärä on ylittänyt paikkakunnan asukasluvun. Mitä tulee sensuroituihin viesteihin, niin ne olivat ihan minun omasta aloitteestani tehtyjä poistoja, koska voi olla, että niissä muutamissa (joista kaikkein kovimmat eivät olleet omiani) mentiin turhien henkilökohtaisten paljastusten tielle ihan nimeltä mainiten. On tietenkin ikävää, että ne on poistettu, koska niihin sisältyi oikeastaan kaikki räväkimmät ja konkreettisimmat tapaukset, jotka luonnehtivat Jeppiksen historiaa.

Sain kuitekin niin vahvoja skitsoja yhdestä viestistä, jossa puhuttiin "palikoitten keräämisestä poliisiasemalle", että sen jälkeen katsoin viisaammaksi harrastaa tiukkaa itsesensuuria. Olin välillä vaatimassa jopa keskustelun sulkemista. Sitä paitsi nämä "te puhua baskaa jeppiksestä ja ihmisistä" - tyypit (joiden olemassaolon olin jo välillä ehtinyt onnellisesti unohtaa) alkoivat käydä sen verran aggressiivisesti palstan kimppuun, että aloin pelätä, että paikalliset älyvapaat voimat alkavat kerätä voimiaan. Niinpä katsoin viisaammaksi madaltaa profiilia.

Totuus on kuitenkin se, että ihmisillä pitää olla oikeus muistella. T. Pisaran havainnollinen kuva koulupuistossa istuvasta lajinsa viimeisestä oli kuitenkin se, joka pani koko tämän Pietarsaarelaisten muistelon liikkeelle. Kaikki alkoi koulupuiston pastoraalista, joka eteni burleskiksi karnevaaliksi, jossa eritteet ovat roiskuneet ja monet pyhinä pidetyt asiat on käännetty nurinniskoin.
Cheste kirjoitti:
Ilmeisesti kuitenkin Sumovaari on ainakin muutamista repliikeistä päätellen hyvinkin tunnnettu henkilö paikkakunalla, mutta minulla ei ole hänestä syntynyt minkäänlaista mielikuvaa.

Keskustelua on todellakin seurattu tiiviisti. Kävijämäärä on ylittänyt paikkakunnan asukasluvun. Mitä tulee sensuroituihin viesteihin, niin ne olivat ihan minun omasta aloitteestani tehtyjä poistoja, koska voi olla, että niissä muutamissa (joista kaikkein kovimmat eivät olleet omiani) mentiin turhien henkilökohtaisten paljastusten tielle ihan nimeltä mainiten. On tietenkin ikävää, että ne on poistettu, koska niihin sisältyi oikeastaan kaikki räväkimmät ja konkreettisimmat tapaukset, jotka luonnehtivat Jeppiksen historiaa.

Sain kuitekin niin vahvoja skitsoja yhdestä viestistä, jossa puhuttiin "palikoitten keräämisestä poliisiasemalle", että sen jälkeen katsoin viisaammaksi harrastaa tiukkaa itsesensuuria. Olin välillä vaatimassa jopa keskustelun sulkemista. Sitä paitsi nämä "te puhua baskaa jeppiksestä ja ihmisistä" - tyypit (joiden olemassaolon olin jo välillä ehtinyt onnellisesti unohtaa) alkoivat käydä sen verran aggressiivisesti palstan kimppuun, että aloin pelätä, että paikalliset älyvapaat voimat alkavat kerätä voimiaan. Niinpä katsoin viisaammaksi madaltaa profiilia.

Totuus on kuitenkin se, että ihmisillä pitää olla oikeus muistella. T. Pisaran havainnollinen kuva koulupuistossa istuvasta lajinsa viimeisestä oli kuitenkin se, joka pani koko tämän Pietarsaarelaisten muistelon liikkeelle. Kaikki alkoi koulupuiston pastoraalista, joka eteni burleskiksi karnevaaliksi, jossa eritteet ovat roiskuneet ja monet pyhinä pidetyt asiat on käännetty nurinniskoin.
Niin, tämä sunnuntai on itsellekkin ollut oikein juhlava ( ilman alkoholia ), eli sopii myös tähän Legendapalstan juhlasunnuntaihin ja muistanettahan cheste ja T Pisara että suomalainen on hidas syttymään, eli sillä tarkoitan sitä että sillointällöin sieltä putkahtaa uusia ihmisiä tänne juttuja korjaamaan ja omia juttujaan laatimaan.
Se tässä onkin ollut mielenkiintoista että on kaikenlaista ihmistä täällä liikkeellä, väliin hienoilla sivistys sanoilla keikailtuja stooreja Verbaallisia kermakakkuja ja sitten väliin ihan tällasia, "mä muistan kun kerran oli siellä kaupungisa yks mies, en muista sen nimeä enkä sen ulkonäköjänkää, mut se oli ainakin yks legenda", ja eikö siinä mitään, kivaa kun kaikenlaista löytyy, se miten kirjoittaa tai esittää asiansa ei ole suurtakaan merkitystä, niistä sa aina uusia vinkkejä, ja sitten vielä kerran se että asia ei ole näin LEGENDA = JUOPPO, vaan Legenda on henkilö joka on jollainlailla jäänyt erikoisella elämäntavallaan tai persoonallisuudellaan Pietarsaaren historiaan.
NIIN olisihan se jännää jos vaikka yhtä äkkiä näkisimmekin toistemme, siis ketkä täällä ovat kirjoittaneet, Chesten ja T Pisaran varmasti tiedän tai "tuntisinkin teidät jos näkisimme, olen kuitenkin nuorempi teitä ja olen monesti hymyillyt täällä kun ollaan puhuttu jopa nimellä ERITTÄIN läheisistä "tutuista" ihmisistä, jopa niin läheisistä että olen joutunut saman katon alla asumaan "heidän" kanssa.
Tosin jos tunnistamme toistemme niin minä en ainakaan nimiä mainitse sillä miksi tekisin sen ?, tämä on hauskaa ja mielenkiintoista ajanvietettä, monestakin eri perspektiivistä katsottuna, on huumoria, surullista tarinaa, Historiaa jne..., monestikkin viestejä pitää osata tulkita, se mikä kuulostaa jopa pilkalta, onkin ehkä hieman mustaa huumoria käyttäen tunnistettavissa surulliseksi tarinaksi johonka kirjoittaja on yrittänyt viljellä hieman huumoria.
Cheste kirjoitti:
Osa viesteistä jää saapumatta perille tai seilmaan bittiavaruuteen. Siksi samat viestit voivat tulla toiseen kertaan tai niistä voi esiintyä erilaisia versioita.

Kusisuo. Tuo oli minulle joko uusi asia tai olin sen unohtanut. Mielenkiintoisia paikkoja palaa keskustelun tuoksinassa mieleen ja niiden nimistä voi jo päätellä, ettei tämä "paska" Peltonen aivan turhaan ole tekemässä ohjelmaa Jeppiksestä. Paskakanaali, Kusisuo, Sontameijeri jne. Ja sitä paitsi meille huudettiin Terazzossa, että "siiit sakki yyyt"!
yle.fi elävä arkisto- jakobstad haulla jotakin
kattonut kirjoitti:
yle.fi elävä arkisto- jakobstad haulla jotakin
Voi hurja, täällähän on nauhoitteita 80 luvulta ja heti tuttuja autoilla pillurallilla, nyt oon töissä ja kiire kotiin katsoon lisää kun en aamulla ehtinyt, Kliffaa hei.
Viljami Hautaviita, VANHA legenda, tuli Ristikarille ja sai oppilaat nousta lavalle nyrkkeileen ja lyödä Viljamii täysillä naama nimiseen turpavärkkiin, hehehehehe, kiitti vielä
Sumovaari kirjoitti:
Legendat palsta on minulle kun huumetta, olen jokapäivä täällä ja jopa nais seikkailussakin saatan rakastelujen välissä jollain verukkeella päästä koneelle jos sellainen sattuu olemaan.
Minuutin hiljaisuus Matilaiselle, ........ Noin, eikö häntä sanottu myös "skipiksi" se sanoo chestelle jotain ehkä ja cheste tämä palsta ja etenkin sinun muistelot ovat palauttaneet minut välillä lapsuuteen niin vahvasti että olen jopa voinut aistia määrätyt hajut ja nyt en puhu erikoisvalmisteisista molotovincocktailista vaan esim ristikarin metsässä aikoinaan oleva KUSISUO, niin aivan oikein, älkää säikähtäkö mutta se oli aika vaarallista leikkiä siihenaikaan, kusisuolla oli pelottava maine ja paljon paljon muuta, ja uskon että on niin paljon vielä muistoja jäljellä ja stooreja. Tässä yksi niistä Matilaisesta nimittäin, oli kevätmarkkinat torilla, olimme ryyppyreissulla jenkinrämällä kun kaverini takapenkiltä huomasi Matilaisen ja käski kuskin pysähtyyn, hän huusi että mitä Matilainen, tuu ottaan ryyppy, Matilainen tuli autolle, katsoi oikealle ja vasemalle ja vielä kerran oikealle ja otti Aperiitasta kunnon ryypyn ja poistui ihmisvilinään.
juttua kehiin, myös uudet alokkaat juttua nyt. Kuinhan pitkälle voi taakspäin mennä Legendoissa, kukahan on tähän astisissa legendoissa ollut vanhin hahmo ?, Muistan kun Ebba Brahe tuli kännissä.....
Eli kirjoittakaa nyt edes yhdellä kädellä, kyllä se grogilasi yhdessäkin kädessä pysyy :)))
Cheste, ei kai sinullekkin ole iskenyt tämä "nykterhets" innostus, no itse kumoan sen luultavasti huomenna.
Cheste kirjoitti:
No tunsinhan minäkin miehen! Olen useampaankin kertaan jutellut hänen kanssaan. Olipa surullinen uutinen. Sitä paitsi hänellä tosiaan oli joku tietty rooli, vaiheikas tehtävä ja elmänvaiheet - nimittäin matematiikan opettajuus yhdistyneenä persoonalliseen habitukseen - joiden ansiosta hän ansaitsee ainakin Jeppiksen mittakaavassa oikeuden tulla nimetyksi legendaksi.

Sitä vastoin monien muiden tällä palstalla legendoiksi mainittujen elämäntarina voitaisiin varmaankin tiivistää yhteen virkkeeseen: "Hän syntyi, ryhtyi ryyppäämään, rähisemään, mulkoilemaan ja uimaan liiveihin, ja sen jälkeen hän kuoli pois."
Oli sateinen huhtikuun päivä,kun nousin viimeistä kertaa yhteiskoulun pääovelle johtavat portaat.
Kuinka usein olinkaan haaveilut tästä hetkestä,silti en tuntenut itseäni erityisen onnelliseksi tänä päivvänä.
Nyt kun koulu vihdoinkin olisi osaltani lusittu, tunsinkin yllättäen eräänlaista haikeutta,niin melkeinpä surua..
Hymähdin ajatuksilleni,mutta samalla muistelin ikimuistoista kesäpäivää viisi vuotta sitten,jolloin olin löytänyt oman nimeni tähän samaan oveen teipatusta listasta,siinä olivat ne onnelliset jotka olivat läpäisseet yhteiskoulun pääsykokeen
Niin ,silloin olin ollut oikeasti onnellinen,taisi ollakin viimeinen kerta tässä koulussa
Palasin äkkiä nykyisyyteen kun koulun isokokoinen vaksi ilmestyi eteeni
-Noh mitäs se P täältä enää hakee,eikös teirät jo potkittu pois täältä?
-Tulin vaan hakeen sen viimesen todistuksen,hra vahtimestari vastasin synkästi
Noh hra P hakoo sitten sen vaa. Hän kääntyi ja palasi takaisin koppiinsa tärkeänä kuten aina
Jatkoin matkaanin tyhjän aulan halki,olin ajoittanut tuloni oppituntien ajaksi,jotten vain tapaisi ketään ,en vain enää kehdannut..
Nousin hitaasti portaita ja väkisinkin monet muistot palasivat mieleeni,enimmäkseen kuitenkin ikäviä sellaisia
Kolmannessa kerroksessa törmäsin kuitenkin Lise-Lotteen.Hän oli tapansa mukaan myöhässä,ja tuli juosten vaatenaulakoilta päin
-Oh sori vaan,on vähän kiire hän huudahti ,mutta pysähtyi kumminkin hetkeksi ja kysyi-eikö sun pitänyt lopettaa?
Kuten aina hänen lähellään,tunsin itseni kömpelöksi ja sanat takertuivat kurkkuuni katsellessani hänen tummansinisisiä silmiäään.Rakastin häntä.
-Niin,tota,tulin vaa hakee se tokarin,lopputokarin, M . lupas olla paikalla tähän aikaan sain sitten änkytettyä.
Ai niin joo totta kai,sanoi Lise-Lotte ja jatkoi sitte -pärjäile,eiköhän me vielä joskus nähdä,heido sitte!Joo hei vaan sanoin hänen selälleen ja katselin kun tuo kaunis vaalea tyttö katosi 5 b luokan ovesta.
-Se siitä sitten mutisin itsekseni ja jatkoin kuudenteen kerrokseen jossa opetajainhuone sijaitsi,
Koputin ovelle ja hetken kuluttua M:n partaiset kasvot kurkistivat oven raosta
-Tulin hakeen sitä todistusta ,sanoin vain.
ok,odotas hetki ja M hävisi ovelta.Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja ojensi minulle ison valkean kirjekuoren.
-Siinähän se,ole hyvä.Hän katseli minua paksujen silmälasiensa läpi ilkikurisesti ja jatkoi -Sä olet vielä nuori mies joten ei tästä kannata masentua,pidät vähän taukoo opiskelusta ja meet sitte vaikka iltakouluun.Onko sulla jo työpaikka tiedossa,kysyi hän vielä.
Joo,on mulla sellanen varastohomma
No kaikkee hyvää sitten sanoi hän ja puristi lujaa kättäni.
Hän heilautti vielä kättän ja iski silmää ja sulki oven.
Siinä minä seisoin ja nieleskelin kyyneleitä,muka kovakin jätkä.
Cheste kirjoitti:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä
Niinpä niin,muistan vieläkin elävästi kun istuin Kellarissa iltaa ja kyseinen herra sattui istumaan siinä viereisessä pöydässa
Taisi olla arki-ilta sillä baarin viereinen , muistissani punainen sali oli lähes tyhjä.
Katseltiin siinä ensin hiljakseen tosiamme mutta äkkiä
tokaisi M sitten, hymyillen hyväntahtoiseen tapaansa , että -sinähän taisit olla mun luokalla silloin ja silloin,olit se viiksekäs rauhallinen tyyppi joka aina vain hymyili itsekseen, silloin harvoin kun olit tunnilla .
Myonsin että hän oli oikeassa ja siitä alkoi juttu lentää ja ilta meni mukavasti, niin luulisin sillä loppuosa siitä on kadonnut muististani---
Harvinaisen hyvä opettaja jonka tunnilla ei ollut tylsää vaikka aine sinänsä oli vaikeaa matemaatisesti lahjattomalle kuten meikäläinen-
rip
T.Pisara kirjoitti:
Niinpä,ikävä uutinen,mutta elämä on tällaista,ei tänne kukaan jää..Muistan hänet hyvin kouluajoilta,mukava ja persoonallinen opettaja.Sai lempinimen "Skippy" silloisen tv-sarja kengurun mukaan.
Matilainen oli minun matikan ope. Upea tyyppi, aivan loistava. Heitteli poikia liiduilla päähän, kun eivät olleet hiljaa ja makoili silloin tällöin mahallaan open pöydälla jalat pystyssä ja liitu sormien välissä selittäen matematiikkaa. Ihan vain hänen takiaan otin lukion kolmannella vapaaehtoisesti lyhyen matikan, koska hänen tunnit olivat niitä parhaimpia.

Ulkoilutti myös aina kissaansa, kantoi sitä aina. Kissalla oli komea nimikin, mutten muista sitä enää.

Hänen poismenonsa oli todellinen menestys. Hän se oli legenda.
fgffgfgfg kirjoitti:
etelänummen koulun legendaarisin opettaja, heti Matturin jälkeen, tai ehkäpä jopa jakavat ensimmäisen sijan... Hän oli se vitsikäs partasuu.
Matturin legendaariset ulkoskommenukset välitunnilla. Kuka muistaa? ;D
Keskusradion kautta. ;)
ex jeppisläinen kirjoitti:
Matilainen oli minun matikan ope. Upea tyyppi, aivan loistava. Heitteli poikia liiduilla päähän, kun eivät olleet hiljaa ja makoili silloin tällöin mahallaan open pöydälla jalat pystyssä ja liitu sormien välissä selittäen matematiikkaa. Ihan vain hänen takiaan otin lukion kolmannella vapaaehtoisesti lyhyen matikan, koska hänen tunnit olivat niitä parhaimpia.

Ulkoilutti myös aina kissaansa, kantoi sitä aina. Kissalla oli komea nimikin, mutten muista sitä enää.

Hänen poismenonsa oli todellinen menestys. Hän se oli legenda.
Yritti opettaa minullekin fysiikkaa,mutta eihän se mennyt näin kovaan päähän.
Mukava opettaja ja huumorintajuinen,hyppeli luokan edessä kuin kenguru josta syystä häntä kutsuttiinkin skipiksi(sen aikainen tv sarja jonka pääosasa oli kenguru Skip)..
Siitä on varmaan kolmisenkymmentä vuotta kun sattumalata näin hänet kellarissa ja musitihan hän minutkin,oli oikein rattoisa ilta jonka loppuosa tosin on jäänyt hämärän peittoon
ex jeppisläinen kirjoitti:
Matturin legendaariset ulkoskommenukset välitunnilla. Kuka muistaa? ;D
Keskusradion kautta. ;)
Muistan hyvin samoin kuin ne varhaisaamun käynnit radiotiellä, näyttämässä että kädet olivat puhtaat ja kynnet leikattu..ja tukastakin oli välillä sanomista ei saanut olla piitkät hiukset no no
autsiideri kirjoitti:
Muistan hyvin samoin kuin ne varhaisaamun käynnit radiotiellä, näyttämässä että kädet olivat puhtaat ja kynnet leikattu..ja tukastakin oli välillä sanomista ei saanut olla piitkät hiukset no no
Ja jos tuli myöhässä, niin ovet menivät lukkoon aamunavauksen ajaksi (perjantaisin) ja sai sit odotella ulkopuolella. Ei mitään pakkasrajoituksia. ;) Ja kun viimein pääsi sisään, piti laittaa nimi vihkoon. Kaipa se oli enempi symbolinen juttu, koska kaikkihan sinne sellaisia nimmereita veti, ettei jälkikäteen mitään selvää nimestä saanut. :D

Nykypäivänä saisi heti vanhemmat niskaansa, jos moista yrittäisi... :P
Cheste kirjoitti:
Sanot häntä legendaksi? Kuka tämä Matilainen oli? Keiden kanssa hän "pyöri"? Millaisia mainetekoja hän teki? Mitä ikäluokkaa hän oli? Nimittäin nimi tuntuu jotenkin tutulta, mutta mitään muistikuvaa ei kuitenkaan synny. Oliko hänellä mitään liikanimeä, tai mikä hänen etunimensä oli? Minkä näköinen henkilö hän oli?

Aika hiljaiselta alkaa näyttää täällä legendaosastolla. Toivo Pisara, Sumovaari ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Mutta näin hiljaista oli Jeppiksen todellisuus muutenkin. Tällä saitilla on ainakin minulle vähän samanlainen merkitys kuin kapakoilla aikanaan. Nimittäin vuorotöissä ollessani minulla oli päivittäisenä pakkomielteenä käydä vilkaisemassa baareissa tai kapakoissa ainakin ovelta tyyliin, "näkyykö ketään." Kipparit, Ebbat, Terazzot ja Kafikset tuli kierrettyä. Lopputulos oli aina sama: ei paljon mitään. Mutta siihen se elämä paljolti perustuukin - ei oikeastaan mihinkään. Tällaisella ei-mitään voi olla suurikin merkityksensä.
Skipi oli fyssan ja matikan opettaja lyseossa 70-luvulla ehkä myöhemminkin.Huumorimies ,jonka tunnit eivät olleet ikäviä.
Muistan nähneeni hänet joskus Kellarissa ja viahtaneeni muutaman sanan.
Yhteiskoulun opettajista hän oli aninoa joka hiukan ymmärsi ujoa poikaa.
Muutenhan koulu oli pitkä painajaisuni josta vieläkin näen unia..
Toisaalta välillä jonkinlainen nostalgia valtaa milen kun muistan tuota aikaa jolloin kaikki olisi voinut olla vielä mahdollista ja olihan minullakin oma fantasia tyttäni jonka näkeminenkin aamulla auttoi kestämään koulupäivän tylsyyden ja yksinäisyyden.

Mutta joo, siis Matilainen oli hyvä opettaja ja reilu mies!
sumovaari kirjoitti:
juttua kehiin, myös uudet alokkaat juttua nyt. Kuinhan pitkälle voi taakspäin mennä Legendoissa, kukahan on tähän astisissa legendoissa ollut vanhin hahmo ?, Muistan kun Ebba Brahe tuli kännissä.....
Eli kirjoittakaa nyt edes yhdellä kädellä, kyllä se grogilasi yhdessäkin kädessä pysyy :)))
Cheste, ei kai sinullekkin ole iskenyt tämä "nykterhets" innostus, no itse kumoan sen luultavasti huomenna.
Alias T.pisara ilmeisesti mutta Askon nimisen henkilö muistan joka matkusteli ja savustetun ilmeiseti kalasta erityisesti muistan taiteilijana eräänlaisena joo kyllä. Ite eksyin asumaan tai muutin Jeppikseen asumaan perheväkivalta pakoon ja vanhemmat olivat jo eroamassa niin what the hell , ja juu kyllä kaljaa juotiin kiljua tehtiin elettiin niin kun muut aikuiset (vielä alaikäinen koulut kesken ilman vanhempia tai tuttuja ruotsinkielisenä Suomenkielisessa Jeppiksessä✌🏻 90luvun alussa siis tähän asti Legendoja lukenut, muistakin Kippari kellari Bronxi sosiaalitoimisto oli silloin torilla tai siinä missä on apteekki nyt oli sininen? puusta rakennus vanha talo eiku höpösis ei ollut kun siitä eteenpäin samalla oikealla puolella. Pieni paikka paljon muistaisin punaisen värimaailma vallitsi en tykännyt punainen väri oli niin kun meillä kotona punainen puutalo ja postraumaattinen stressi yhdistettyinä nuori ikä ja känni jep jep. Niin kuka muita tämän paikan nimen? oliko tämä trixi? No joka tapauksessa sulki lopullisesti ja hetki myöhemmi Kippari.
Kamalasti äijiä täällä Legendoja naisia ollenkaan ,vielä ehtii. Tuttuja ovat meillekin kaikki toiset vähemmän ja osasta tiedä ovatko Legendoja tai mokomat juodaan Leijonaa ja muututaan Leijoniksi hiihiijaa mono poistunut ikuisuuteen ehtikö Legendaksi ennen sitä en edes vielä vakuuttunut tästä huolimatta tunnen kiitollisuutta ja jätän tämän tähän tekeytymään <3
+Lisää kommentti
No Sumo vaan täällä toivottaa alkoholin aiheuttaman väsymys ja pelkotilojen vallassa yksinään täällä yksiössäni ykköskaljaa juoden hyvää sunnuntaita meille eläville sekä myös taivasten valtakuntaan Legendoille.
Tapasinkin tässä eilen Pubissa pietarsaresta kotoisin olevan nuoremman henkilön ja kuten jo arvaatte että tuntematomia kun olimme toisilemme niin kävimme läpi eri legendoja jeppiksestä ja näin ollen tutustuminen olikin helppoa kun kilpaa lähes huusimme että tunnetko sinä sen ja sen, ja kun viimein hahmot alkoi loppuun ja olimme jo tukkihumalassa niin tulikin pitkä hiljaisuus kunnes sain mieleeni taas yhden hahmon ja pöhnässä karjasin että HEI siiten oli vielä se, no kaveri säikähti niin että kaljalasi kaatui sanoen että hitto kun säikäytit.
12 VASTAUSTA:
Hiljaistahan täällä tuntuu olevan ,kuten Cheste tuossa aiemmin totesikin, tunnelma on kuten ennen pietarsaarelaisissa rafloissa viikolla ja nykyisin taitaa olla samanlaista viikonloppuisinkin.
Kävin viime kesänä tosiaan Jeppiksessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998.
Paljon oli muuttunut eikä suinkaan parempaan päin..kai se pitäis käydä siellä jaakonpäivien aikaan,silloin kuulemma on jonkinlaista elämää illallakin..
Älä Sumovaari lannistu,kyllä se elämä voittaa,onhan meitä muutama vanhan liiton jeppisläisiäkin hengissä ja still kicking..
Taitaa tosin olla niin että meidän ikäluokan legendoista vain harvat osaa edes käyttää tietokonettaa saat sitten kirjoittaa johonkin chattiin
Noissa yle.fi klipeissä oli joitain tuttuja naamoja,,muistan nuo kaksi pitkää veljestä toisen kanssa joskus oltiin samassa duunissakin..
no hyvää sunnuntaita enivei
t.pisara kirjoitti:
Hiljaistahan täällä tuntuu olevan ,kuten Cheste tuossa aiemmin totesikin, tunnelma on kuten ennen pietarsaarelaisissa rafloissa viikolla ja nykyisin taitaa olla samanlaista viikonloppuisinkin.
Kävin viime kesänä tosiaan Jeppiksessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998.
Paljon oli muuttunut eikä suinkaan parempaan päin..kai se pitäis käydä siellä jaakonpäivien aikaan,silloin kuulemma on jonkinlaista elämää illallakin..
Älä Sumovaari lannistu,kyllä se elämä voittaa,onhan meitä muutama vanhan liiton jeppisläisiäkin hengissä ja still kicking..
Taitaa tosin olla niin että meidän ikäluokan legendoista vain harvat osaa edes käyttää tietokonettaa saat sitten kirjoittaa johonkin chattiin
Noissa yle.fi klipeissä oli joitain tuttuja naamoja,,muistan nuo kaksi pitkää veljestä toisen kanssa joskus oltiin samassa duunissakin..
no hyvää sunnuntaita enivei
Paljon muistoja nämä filminpätkät todellakin palauttivat mieleen. Eikös yhdessä filminpätkässä haastateltukin itse Lavilampea Terazzon parvekkeella. Hän taisi esittää siinä oman analyysinsä siitä, miten luokkajako näkyy katukuvassa muka siten, että työläisnuoret kävelevät kadun toista puolta ja koululaiset toista.

Pietarsaari ilman Terazzon parveketta ei ole oikeastaan enää yhtään mitään, mutta ilman näitä filmillä esitettyjä tyhjänpäiväisiä mielipiteitä tultaisiin toimeen varmaankin ihan mukavasti. Miljöön muuttuminen huonompaan suuntaan vetää vähän haikeaksi. Tulee ikävä vanhaa kanavapuistikkoa, Grandia, Centralia ja noita vanhan liiton ajan kunnon kahviloita, Kafista ja Terazzoa. Tätä kadonnutta aikaa täytyy varmaankin vielä yrittää verbalisoida, jos vain aikaa ja tarmoa riittää. Nimittäin eihän asia saa olla niin, että vain ruotsinkielisellä Jeppiksellä on ääni ja kasvot.

Yhdessä otoksessa näkyi se hoopon näköinen meikattu punkkari tukka pystyssä, jonka muistan oikein hyvin. Filmi oli kuvattu ilmeisesti 80-luvun puolivälin aikohin, vähän ennen kuin muutin pois. Muistan kun erään jo edesmenneen kaverini kanssa ajelimme eräänä talvisena iltana oikein tukevissa holkeissa hymyillen ympäri kaupunkia ja kuinka tämä kuvatus laahusti silmiemme eteen. Olimme kuolla nauruun kun katsoimme tätä kaveria, jolla oli ainakin viidenkymmenen numeron sklobot jalassa ja niittinahkarotsi, jonka selässä luki valtavan kokoisella präntillä sana "Kaaos." Funtsimme, että mitähän tälle häiskälle tapahtuisi, jos se talutettaisiin peilin eteen ja sille vedätettäisiin jotain sellaista droppia, että se todellakin joutuisi katsomaan itseään ulkopuolelta. Tämä peilaaminen, tai sen mahdollisuus, on itse asiassa aika iso filosofinen kysymys.
t.pisara kirjoitti:
Hiljaistahan täällä tuntuu olevan ,kuten Cheste tuossa aiemmin totesikin, tunnelma on kuten ennen pietarsaarelaisissa rafloissa viikolla ja nykyisin taitaa olla samanlaista viikonloppuisinkin.
Kävin viime kesänä tosiaan Jeppiksessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998.
Paljon oli muuttunut eikä suinkaan parempaan päin..kai se pitäis käydä siellä jaakonpäivien aikaan,silloin kuulemma on jonkinlaista elämää illallakin..
Älä Sumovaari lannistu,kyllä se elämä voittaa,onhan meitä muutama vanhan liiton jeppisläisiäkin hengissä ja still kicking..
Taitaa tosin olla niin että meidän ikäluokan legendoista vain harvat osaa edes käyttää tietokonettaa saat sitten kirjoittaa johonkin chattiin
Noissa yle.fi klipeissä oli joitain tuttuja naamoja,,muistan nuo kaksi pitkää veljestä toisen kanssa joskus oltiin samassa duunissakin..
no hyvää sunnuntaita enivei
Paljon muistoja nämä filminpätkät todellakin palauttivat mieleen. Eikös yhdessä filminpätkässä haastateltukin itse Lavilampea Terazzon parvekkeella. Hän taisi esittää siinä oman analyysinsä siitä, miten luokkajako näkyy katukuvassa muka siten, että työläisnuoret kävelevät kadun toista puolta ja koululaiset toista.

Pietarsaari ilman Terazzon parveketta ei ole oikeastaan enää yhtään mitään, mutta ilman näitä filmillä esitettyjä tyhjänpäiväisiä mielipiteitä tultaisiin toimeen varmaankin ihan mukavasti. Miljöön muuttuminen huonompaan suuntaan vetää vähän haikeaksi. Tulee ikävä vanhaa kanavapuistikkoa, Grandia, Centralia ja noita vanhan liiton ajan kunnon kahviloita, Kafista ja Terazzoa. Tätä kadonnutta aikaa täytyy varmaankin vielä yrittää verbalisoida, jos vain aikaa ja tarmoa riittää. Nimittäin eihän asia saa olla niin, että vain ruotsinkielisellä Jeppiksellä on ääni ja kasvot.

Yhdessä otoksessa näkyi se hoopon näköinen meikattu punkkari tukka pystyssä, jonka muistan oikein hyvin. Filmi oli kuvattu ilmeisesti 80-luvun puolivälin aikohin, vähän ennen kuin muutin pois. Muistan kun erään jo edesmenneen kaverini kanssa ajelimme eräänä talvisena iltana oikein tukevissa holkeissa hymyillen ympäri kaupunkia ja kuinka tämä kuvatus laahusti silmiemme eteen. Olimme kuolla nauruun kun katsoimme tätä kaveria, jolla oli ainakin viidenkymmenen numeron sklobot jalassa ja niittinahkarotsi, jonka selässä luki valtavan kokoisella präntillä sana "Kaaos." Funtsimme, että mitähän tälle häiskälle tapahtuisi, jos se talutettaisiin peilin eteen ja sille vedätettäisiin jotain sellaista droppia, että se todellakin joutuisi katsomaan itseään ulkopuolelta. Tämä peilaaminen, tai sen mahdollisuus, on itse asiassa aika iso filosofinen kysymys.
Cheste kirjoitti:
Paljon muistoja nämä filminpätkät todellakin palauttivat mieleen. Eikös yhdessä filminpätkässä haastateltukin itse Lavilampea Terazzon parvekkeella. Hän taisi esittää siinä oman analyysinsä siitä, miten luokkajako näkyy katukuvassa muka siten, että työläisnuoret kävelevät kadun toista puolta ja koululaiset toista.

Pietarsaari ilman Terazzon parveketta ei ole oikeastaan enää yhtään mitään, mutta ilman näitä filmillä esitettyjä tyhjänpäiväisiä mielipiteitä tultaisiin toimeen varmaankin ihan mukavasti. Miljöön muuttuminen huonompaan suuntaan vetää vähän haikeaksi. Tulee ikävä vanhaa kanavapuistikkoa, Grandia, Centralia ja noita vanhan liiton ajan kunnon kahviloita, Kafista ja Terazzoa. Tätä kadonnutta aikaa täytyy varmaankin vielä yrittää verbalisoida, jos vain aikaa ja tarmoa riittää. Nimittäin eihän asia saa olla niin, että vain ruotsinkielisellä Jeppiksellä on ääni ja kasvot.

Yhdessä otoksessa näkyi se hoopon näköinen meikattu punkkari tukka pystyssä, jonka muistan oikein hyvin. Filmi oli kuvattu ilmeisesti 80-luvun puolivälin aikohin, vähän ennen kuin muutin pois. Muistan kun erään jo edesmenneen kaverini kanssa ajelimme eräänä talvisena iltana oikein tukevissa holkeissa hymyillen ympäri kaupunkia ja kuinka tämä kuvatus laahusti silmiemme eteen. Olimme kuolla nauruun kun katsoimme tätä kaveria, jolla oli ainakin viidenkymmenen numeron sklobot jalassa ja niittinahkarotsi, jonka selässä luki valtavan kokoisella präntillä sana "Kaaos." Funtsimme, että mitähän tälle häiskälle tapahtuisi, jos se talutettaisiin peilin eteen ja sille vedätettäisiin jotain sellaista droppia, että se todellakin joutuisi katsomaan itseään ulkopuolelta. Tämä peilaaminen, tai sen mahdollisuus, on itse asiassa aika iso filosofinen kysymys.
Terazzon ulkoterassi kuumana kesäpäivänä oli todella mukava paikka,sääli että sekin on kadonnut historian hämärään
Vielä nykyäänkin muistan terazzon sellaisista kappaleista kuin "Rivers of Babylon "tai "Kelpaisiko seksi" Nämä kaksi kappaletta soivat mielestäni siellä aina tuona kuumana kesänä armon vuonna 1978
Ja olihan siellä silloin myös niin syntisen seksikäs nuori tarjoilijaneiti joka ikävä kyllä ei koskaan suostunut tuohon kelpaisiko seksi ehdotukseeni..
t.pisara kirjoitti:
Terazzon ulkoterassi kuumana kesäpäivänä oli todella mukava paikka,sääli että sekin on kadonnut historian hämärään
Vielä nykyäänkin muistan terazzon sellaisista kappaleista kuin "Rivers of Babylon "tai "Kelpaisiko seksi" Nämä kaksi kappaletta soivat mielestäni siellä aina tuona kuumana kesänä armon vuonna 1978
Ja olihan siellä silloin myös niin syntisen seksikäs nuori tarjoilijaneiti joka ikävä kyllä ei koskaan suostunut tuohon kelpaisiko seksi ehdotukseeni..
Vieläkin karmaisee ja etoo Pietarsaaren työvälitystoimiston "raakuus", elettiin 80 lukua Pietarsaareessa, sattuneesta syystä olin työttömänä, eli ammattina silloin sekatyöläinen (voiko häpeällisempää titteliä saada), no silloin työttömänä ollessani piti ottaan vastaaan työ kun työ, kuten myös otinkin vastaan aina suunilleen kuukauden tai pari kestävät työt (muuten karenssi), sitä en kumminkaan ikinä unohda kun väkisin uhkaamalla pakotettiin minkkitarhalle töihin Nykarlebyyhyn, AJATELKAA, minut joka piti eläimistä ylikaiken, vain 16 vuotiaana aamuyöstä pakkaseen murhaamaaan ja kiduttamaan, sekä näkemään sitä teurastusta, sitä en ole vieläkään unohtanut, kiitos työkkärin naisille, varmaan olette ehkä saaneet edes kokeilla minkkiturkkia joskus, etten aivan turhaa työtä tehnyt.
Sumovaari kirjoitti:
Vieläkin karmaisee ja etoo Pietarsaaren työvälitystoimiston "raakuus", elettiin 80 lukua Pietarsaareessa, sattuneesta syystä olin työttömänä, eli ammattina silloin sekatyöläinen (voiko häpeällisempää titteliä saada), no silloin työttömänä ollessani piti ottaan vastaaan työ kun työ, kuten myös otinkin vastaan aina suunilleen kuukauden tai pari kestävät työt (muuten karenssi), sitä en kumminkaan ikinä unohda kun väkisin uhkaamalla pakotettiin minkkitarhalle töihin Nykarlebyyhyn, AJATELKAA, minut joka piti eläimistä ylikaiken, vain 16 vuotiaana aamuyöstä pakkaseen murhaamaaan ja kiduttamaan, sekä näkemään sitä teurastusta, sitä en ole vieläkään unohtanut, kiitos työkkärin naisille, varmaan olette ehkä saaneet edes kokeilla minkkiturkkia joskus, etten aivan turhaa työtä tehnyt.
Työttömyyttä enkä viranomaisten pompotusta en itse ehtinyt Jeppiksessä eläessäni kokea; elettiin nimittäin huikean täystyöllisyyden aikaa. Sellaisista ajoista ei voi nykyisin edes unissaan haaveilla. Mutta turkistarhausta kerkesin minäkin ainakin jonkin verran vierestä seurata. Yhdessä vaiheessa kävin Nykarlebyssä asennushommissa Fram Frysin laajennustyömaalla, jossa rakensimme maailman suurinta rehusekoittamoa.

Minusta tämä koko turkiseläinrehunvalmistus kaikkine näkyineen ja hajuineen oli äärimmäisen vastenmielistä. Nälkäkään ei tullut koko päivänä, eikä tosin Nykarlebyssä mitään kunnnon ruokaa olisi saanutkaan. Mitä nyt joskus käytiin ruokkiksella väkisin huonoa grilliruokaa nielemässä. Ja joskus kun tupakkatauolla käveleskelin joen rantaa, tuntui jotenkin etovalta nähdä läjittäin kuolleita lokkeja rannalla mätänemässä. Olivat kaiketi heittäneet henkensä syötyään ahneuksissaan liikaa rehumönjää, jota tuntui tursuavan joka puolelta. Voi vain kuvitella, mitä tuhoa luonnossa tämän talousalueen turkistarhat ja sekoittamot vesistöihin valuvine paskoineen saivat aikaiseksi. Sitä paitsi jo tarhojen hajukin oli jotain sanoin kuvaamatonta. Näitä tarhoja oli jopa Jeppiksen rajojen sisäpuolella, jopa minun elämäni kalliiden muistojen tien, Fäbodan tien varrella. Muistan miten Fäbodaan pyöräillessäni tuo haju teki minut hyvin surulliseksi kauniinakin päivänä.

En ole mikään eläinaktivisti enkä viherpipertäjä, mutta pidin koko tätä rehutuotantoa epäeettisenä. Olin pannut merkille, miten minkin rehua varten sekoittamoon kuskattiin rekkakuormittain ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa pakastekalaa. Tiedämme, miten paljon nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla.

Puolestaan ketunrehun valmistus perustui kannibalismiin. Sekoittamoon kuskattiin kuorma-autolasteittain nyljettyjä kettunraatoja myllyyn jauhettavaksi ja lajitovereilleen syötettäväksi. Täyskuormallinen ketunraatoja auton lavalla on kyllä näky, jonka muistaa vieläkin.
Pakostakin tulee natsi-Saksa mieleen. Tehdäänköhän meillekin näin, kun ruoka loppuu maapallolta?

Fram Frys ei ollut ainoa työmaani tällä toimialalla. Sahasin noihin aikoihin tiiviisti Jeppiksen ja Vaasan väliä asennushommissa myös kettutarhojen nahoittamoissa, joita tuohon aikaan toinen toistaan mahtavammat turkiskeisarit pyörittivät. Nämä pienet kuningaskunnat, joiden asukkaiden olemukseen oli verenvähyys ja sukurasitus painanut näkyvät jälkensä, eivät olleet minusta mitenkään mieluisia kommennustyömaita. Voitte kuvitella, miltä tuntuu kykkiä iltaisin pimeässä, haisevan työmaan vieressä ja miettiä, että mitähän näiden työmaan liepeillä kyttäävien vajaamielisten näköisten tyyppien päässä liikkuu. Joskus kävi mielessä, että mitäpä jos nämä tyypit yhtäkkiä keksivät hiipiä haulikon tai puukkojen kanssa asuntovaunuun sisään. Olin näet päiväsaikkaan työmaaruokalassa piipahtaessani havainnut, miten nämä paskaisissa haalareissaan ja pesemättömillä käsillään ruokailevat kummajaiset mulkoilivat meitä vihamielisesti.

Nämä suomenruotsalaiset kuningaskunnat edustivat minulle tuohon aikaan itse pimeyden ydintä. Kyse ei ollut niinkään ruotsinkielestä sinänsä, vaan ihan jostakin muusta. Nimittäin kuljin samoihin aikoihin töissä Ruotsin puolella. Ajelimme tuohon aikaan Uumajan ja Öviikin välistä tieosuutta oikeastaan koko ajan, mutta siellä puolella en tuntenut koskaan oloani mitenkään epämukavaksi.

Jeppiksen katukuvassa tämä turkisrahojen mukanaan tuoma öykkäröinti ja pimeys aina viikonloppuisin kyllä näkyi, kun nämä kuningaskuntien mahtavat hospodarot lähtivät letukoillaan liikkeelle rähisemään ja naisia hurmaamaan. Monikohan tyttö näihin autoihin ja viiksiin haksahti?
Sumovaari kirjoitti:
Vieläkin karmaisee ja etoo Pietarsaaren työvälitystoimiston "raakuus", elettiin 80 lukua Pietarsaareessa, sattuneesta syystä olin työttömänä, eli ammattina silloin sekatyöläinen (voiko häpeällisempää titteliä saada), no silloin työttömänä ollessani piti ottaan vastaaan työ kun työ, kuten myös otinkin vastaan aina suunilleen kuukauden tai pari kestävät työt (muuten karenssi), sitä en kumminkaan ikinä unohda kun väkisin uhkaamalla pakotettiin minkkitarhalle töihin Nykarlebyyhyn, AJATELKAA, minut joka piti eläimistä ylikaiken, vain 16 vuotiaana aamuyöstä pakkaseen murhaamaaan ja kiduttamaan, sekä näkemään sitä teurastusta, sitä en ole vieläkään unohtanut, kiitos työkkärin naisille, varmaan olette ehkä saaneet edes kokeilla minkkiturkkia joskus, etten aivan turhaa työtä tehnyt.
ja mä olin lakasemassa katuja, harjan ja luudan voimin. Pentuna oltiin jalkapallo peleissä hoitamassa kelloa urheilukentällä, sai pari markkaa.
kellolli kirjoitti:
ja mä olin lakasemassa katuja, harjan ja luudan voimin. Pentuna oltiin jalkapallo peleissä hoitamassa kelloa urheilukentällä, sai pari markkaa.
Ei voi sanoa muuta kuin jaaha. Tämä keskustelu näyttää olevan muutaman henkilön parodiointi jeppiksen elämästä. Oletteko todella asuneet siellä ollenkaan? Täysin vääränlainen ihannointi ihmisiä ja heidän kohtaloitaan kohtaan. Ensinnäkin täältä ovat jäänet kaikki todelliset ns. legendat pois. Mukaan on otettu vain koheltavia ja köyhän ja kurjan lapsuuden saaneita ihmisiä jotka olisivat toivoneet itsellensä toisenlaisen elämän jossa jokapäiväinen leipä olisi turvattu ja jossa olisi saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä. Useat näistä henkilöistä ovat tänä päivänä ns. kunnon kansalaisia :). Se joka ei itse ole elänyt heidän elämäänsä ei pidä olettaa että he ovat luonnostaan ns koviksia, heistä on vain olosuhteiden pakosta muotoutunut sellaisia. Terveisin eräs joka tuntee kaikki nämä tässä keskustelussa mainitut ihmiset.
Naisen näkökulmaa kirjoitti:
Ei voi sanoa muuta kuin jaaha. Tämä keskustelu näyttää olevan muutaman henkilön parodiointi jeppiksen elämästä. Oletteko todella asuneet siellä ollenkaan? Täysin vääränlainen ihannointi ihmisiä ja heidän kohtaloitaan kohtaan. Ensinnäkin täältä ovat jäänet kaikki todelliset ns. legendat pois. Mukaan on otettu vain koheltavia ja köyhän ja kurjan lapsuuden saaneita ihmisiä jotka olisivat toivoneet itsellensä toisenlaisen elämän jossa jokapäiväinen leipä olisi turvattu ja jossa olisi saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä. Useat näistä henkilöistä ovat tänä päivänä ns. kunnon kansalaisia :). Se joka ei itse ole elänyt heidän elämäänsä ei pidä olettaa että he ovat luonnostaan ns koviksia, heistä on vain olosuhteiden pakosta muotoutunut sellaisia. Terveisin eräs joka tuntee kaikki nämä tässä keskustelussa mainitut ihmiset.
on laulun arvoinen,vai miten se Lavi lauloikaan..itse olen yrittänyt muistella jeppistä sinä aikan a kun siellä asuin kohtalaisen rehellisesti tuntemieni ihmsten oikeita nimiä mainitsematta tämähän on eräänalaista terapiaa ihmiselle joka ei koskaan ole osannut avautua kenellekään
Kukaan ei estä sinua kirjoittamasta ns oikeista legendoista, sanahan on aika vapaa täällä
outsiideri kirjoitti:
on laulun arvoinen,vai miten se Lavi lauloikaan..itse olen yrittänyt muistella jeppistä sinä aikan a kun siellä asuin kohtalaisen rehellisesti tuntemieni ihmsten oikeita nimiä mainitsematta tämähän on eräänalaista terapiaa ihmiselle joka ei koskaan ole osannut avautua kenellekään
Kukaan ei estä sinua kirjoittamasta ns oikeista legendoista, sanahan on aika vapaa täällä
Tässä viellä todellinen paikallinen legenda on Eikka J. yksi TODELLINEN 80-luvun elgenda oli edesmennyt Tolsa. Tuo Rambo joka vilahti tuolla keskusteluissa onko hän se rambo joka kolkutteli mustalaisten ovea swedenissä nimimerkit R M
Cheste kirjoitti:
Työttömyyttä enkä viranomaisten pompotusta en itse ehtinyt Jeppiksessä eläessäni kokea; elettiin nimittäin huikean täystyöllisyyden aikaa. Sellaisista ajoista ei voi nykyisin edes unissaan haaveilla. Mutta turkistarhausta kerkesin minäkin ainakin jonkin verran vierestä seurata. Yhdessä vaiheessa kävin Nykarlebyssä asennushommissa Fram Frysin laajennustyömaalla, jossa rakensimme maailman suurinta rehusekoittamoa.

Minusta tämä koko turkiseläinrehunvalmistus kaikkine näkyineen ja hajuineen oli äärimmäisen vastenmielistä. Nälkäkään ei tullut koko päivänä, eikä tosin Nykarlebyssä mitään kunnnon ruokaa olisi saanutkaan. Mitä nyt joskus käytiin ruokkiksella väkisin huonoa grilliruokaa nielemässä. Ja joskus kun tupakkatauolla käveleskelin joen rantaa, tuntui jotenkin etovalta nähdä läjittäin kuolleita lokkeja rannalla mätänemässä. Olivat kaiketi heittäneet henkensä syötyään ahneuksissaan liikaa rehumönjää, jota tuntui tursuavan joka puolelta. Voi vain kuvitella, mitä tuhoa luonnossa tämän talousalueen turkistarhat ja sekoittamot vesistöihin valuvine paskoineen saivat aikaiseksi. Sitä paitsi jo tarhojen hajukin oli jotain sanoin kuvaamatonta. Näitä tarhoja oli jopa Jeppiksen rajojen sisäpuolella, jopa minun elämäni kalliiden muistojen tien, Fäbodan tien varrella. Muistan miten Fäbodaan pyöräillessäni tuo haju teki minut hyvin surulliseksi kauniinakin päivänä.

En ole mikään eläinaktivisti enkä viherpipertäjä, mutta pidin koko tätä rehutuotantoa epäeettisenä. Olin pannut merkille, miten minkin rehua varten sekoittamoon kuskattiin rekkakuormittain ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa pakastekalaa. Tiedämme, miten paljon nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla.

Puolestaan ketunrehun valmistus perustui kannibalismiin. Sekoittamoon kuskattiin kuorma-autolasteittain nyljettyjä kettunraatoja myllyyn jauhettavaksi ja lajitovereilleen syötettäväksi. Täyskuormallinen ketunraatoja auton lavalla on kyllä näky, jonka muistaa vieläkin.
Pakostakin tulee natsi-Saksa mieleen. Tehdäänköhän meillekin näin, kun ruoka loppuu maapallolta?

Fram Frys ei ollut ainoa työmaani tällä toimialalla. Sahasin noihin aikoihin tiiviisti Jeppiksen ja Vaasan väliä asennushommissa myös kettutarhojen nahoittamoissa, joita tuohon aikaan toinen toistaan mahtavammat turkiskeisarit pyörittivät. Nämä pienet kuningaskunnat, joiden asukkaiden olemukseen oli verenvähyys ja sukurasitus painanut näkyvät jälkensä, eivät olleet minusta mitenkään mieluisia kommennustyömaita. Voitte kuvitella, miltä tuntuu kykkiä iltaisin pimeässä, haisevan työmaan vieressä ja miettiä, että mitähän näiden työmaan liepeillä kyttäävien vajaamielisten näköisten tyyppien päässä liikkuu. Joskus kävi mielessä, että mitäpä jos nämä tyypit yhtäkkiä keksivät hiipiä haulikon tai puukkojen kanssa asuntovaunuun sisään. Olin näet päiväsaikkaan työmaaruokalassa piipahtaessani havainnut, miten nämä paskaisissa haalareissaan ja pesemättömillä käsillään ruokailevat kummajaiset mulkoilivat meitä vihamielisesti.

Nämä suomenruotsalaiset kuningaskunnat edustivat minulle tuohon aikaan itse pimeyden ydintä. Kyse ei ollut niinkään ruotsinkielestä sinänsä, vaan ihan jostakin muusta. Nimittäin kuljin samoihin aikoihin töissä Ruotsin puolella. Ajelimme tuohon aikaan Uumajan ja Öviikin välistä tieosuutta oikeastaan koko ajan, mutta siellä puolella en tuntenut koskaan oloani mitenkään epämukavaksi.

Jeppiksen katukuvassa tämä turkisrahojen mukanaan tuoma öykkäröinti ja pimeys aina viikonloppuisin kyllä näkyi, kun nämä kuningaskuntien mahtavat hospodarot lähtivät letukoillaan liikkeelle rähisemään ja naisia hurmaamaan. Monikohan tyttö näihin autoihin ja viiksiin haksahti?
Ah noita nuoruuden kultaisia päiviä jolloin itsekin vietin pari päivää tuossa ympäristn tu lyhyeksi jääneen työsuhteeni kyseisessä paikassa..
se haju...se oli jotain se
-75 kirjoitti:
Tässä viellä todellinen paikallinen legenda on Eikka J. yksi TODELLINEN 80-luvun elgenda oli edesmennyt Tolsa. Tuo Rambo joka vilahti tuolla keskusteluissa onko hän se rambo joka kolkutteli mustalaisten ovea swedenissä nimimerkit R M
Mitä ite luulet? Rambo se sama Rambo onko Jeppiksessä asunut useita saman nimisiä Rambo hahmoja joka seikkailee ympäriinsä mainitsemani on hieno ihminen ja ystävä! Niistä ovista minä en tiedä mutta voi olla veikkaan tarina.
+Lisää kommentti
Puhaltelee täälläkin -Näin elämäni syksyssä muistan tällaisena tuulisena iltana niitä kauniita ja lehteviä puita joita aina ihailin ajellessani pyörällä kesäisinä iltoina ja öinä satamaan johtavaa tietä.Tien varrella kasvavat tuuhealehtiset tammet joiden oksat huojuivat hämärässä kesäyössä saivat minut usein pysähtymään ja vain katselemaan niitä.Puut olivat kuin eläviä olentoja varsinkin yöllä-
Muutenkin tuo ympäristö,valtava tehdaskompleksi ,satama-alue ja sahan alueet oli niin kiehtova nuorelle miehelle Paperitehdas oli silloin niin suurta ja ihmeellistä kesätyöntekijälle
Usein katselin samassa laivojen lähtöä ja tuloa.Mielessäni lähdin usein niiden mukaan kauas pois kaukaisiin maihin joista olin lukenut kirjoista ja nähnyt vain elokuvissa
Mutta toiset lähtivät ja minä jäin,yövartija vain
Ilmoita
Manniska on legenda, en tiedä elääkö enään. Muistan ku pikkupoikana ihailin Manniskan sääriä kun hän pyöräili minihameessaan :)
16 VASTAUSTA:
aivan, manniskan sääret mustissa sukkahousuissa, mmmmmmmmm, huomasin juuri että Legendojen Legenda mitä näihin taivaallisiin juttuihin tuleman, eli ALF KARSTEN on poistunut kuvioista, hänhän vasta persoona oli, Legendaarinen Pappi, kuuluisa siitä että vihreä nortti (ilman filtteriä), oli lähes aina huulissa, oikea boheemien boheemi, eli krapulainen useinkin, jollei sitten pienissä vielä useimmin.
sumovaari kirjoitti:
aivan, manniskan sääret mustissa sukkahousuissa, mmmmmmmmm, huomasin juuri että Legendojen Legenda mitä näihin taivaallisiin juttuihin tuleman, eli ALF KARSTEN on poistunut kuvioista, hänhän vasta persoona oli, Legendaarinen Pappi, kuuluisa siitä että vihreä nortti (ilman filtteriä), oli lähes aina huulissa, oikea boheemien boheemi, eli krapulainen useinkin, jollei sitten pienissä vielä useimmin.
Tuulalla joka asui siellä teboilin takana oli isot rinnat.Nännitkin olivat ,kuin radion nappulat.Ja pysty tissit.Niitä imeskeltiin 1980 luvulla.Missähän Tuula nykyään on ja kuka imee.=???
Veikko TY kirjoitti:
Tuulalla joka asui siellä teboilin takana oli isot rinnat.Nännitkin olivat ,kuin radion nappulat.Ja pysty tissit.Niitä imeskeltiin 1980 luvulla.Missähän Tuula nykyään on ja kuka imee.=???
Muista muistan,Taisi muuttaa Jyväskyylään.Oli ne valtaisat.Rush meyer olisi ilahtunut niistä.Nännit olivat kuin viinipullon korkit!
Imua kokeillut kirjoitti:
Muista muistan,Taisi muuttaa Jyväskyylään.Oli ne valtaisat.Rush meyer olisi ilahtunut niistä.Nännit olivat kuin viinipullon korkit!
Häirikkö Legenda M L on poistunut kuvioista huhujen mukaan, hänhän oli jo 70 luvusta asti häiriköinyt pietarsaaren kaduilla, toisille sitten tulee traaginen ja merkityksetön elämä ja komeakin oli mies, tumma ja oikein naisten makuun.
Sumovaari kirjoitti:
Häirikkö Legenda M L on poistunut kuvioista huhujen mukaan, hänhän oli jo 70 luvusta asti häiriköinyt pietarsaaren kaduilla, toisille sitten tulee traaginen ja merkityksetön elämä ja komeakin oli mies, tumma ja oikein naisten makuun.
Olivatko nämä legenda-häiriköt ruotsinkielisten maanviljelijöiden poikia lähimaakunnista??
Sumovaari kirjoitti:
Häirikkö Legenda M L on poistunut kuvioista huhujen mukaan, hänhän oli jo 70 luvusta asti häiriköinyt pietarsaaren kaduilla, toisille sitten tulee traaginen ja merkityksetön elämä ja komeakin oli mies, tumma ja oikein naisten makuun.
Oliko tuo ML lyhennelmän takana se Irwin Goodmanin tai hiukan myös Jimi Hendrixin täi Röllin näköinen kaveri. Onko hän tosiaankin vasta nyt poistunut? Sitkeä sissi.
Kiiski kirjoitti:
Oliko tuo ML lyhennelmän takana se Irwin Goodmanin tai hiukan myös Jimi Hendrixin täi Röllin näköinen kaveri. Onko hän tosiaankin vasta nyt poistunut? Sitkeä sissi.
Juuri sama henkilö, eli vasta nyt poistunut, jotkut kestää vain kuukausia ja toiset taas kymmeniä vuosia, itse tätä juuri viimeks eilen ajattelin kun yhden päivän olin tossa ottanut reippaasti, siis lauantaina otin ja nyt vieläkin on hirvee olo, väsyttää ja tiedän että painajaisia tulee yöllä, eli miten hitsi joku voi juoda jokapäivä:)))
sumovaari kirjoitti:
Juuri sama henkilö, eli vasta nyt poistunut, jotkut kestää vain kuukausia ja toiset taas kymmeniä vuosia, itse tätä juuri viimeks eilen ajattelin kun yhden päivän olin tossa ottanut reippaasti, siis lauantaina otin ja nyt vieläkin on hirvee olo, väsyttää ja tiedän että painajaisia tulee yöllä, eli miten hitsi joku voi juoda jokapäivä:)))
no myönnän tässä nyt sympatiasta että satuinpa itsekkin muutamia vuosia hairahtumaan ja seurakseni sattuikin M L, siinä hän jutelesssa muitten kanssa katsahti minuun ja totesi että AI hitto meillä on uusi tulokas näihin kuvioihin ojentaen mehukannussa olevaa kiljua minulle, no siitä vaan ajattelin ja annoin palaa. Toi uusi tulokas sai tosin minut raiteilleen hyvin äkkiä, sen jälkeen ei enään ole hairahduksia sattunutkaan.
sumovaari kirjoitti:
no myönnän tässä nyt sympatiasta että satuinpa itsekkin muutamia vuosia hairahtumaan ja seurakseni sattuikin M L, siinä hän jutelesssa muitten kanssa katsahti minuun ja totesi että AI hitto meillä on uusi tulokas näihin kuvioihin ojentaen mehukannussa olevaa kiljua minulle, no siitä vaan ajattelin ja annoin palaa. Toi uusi tulokas sai tosin minut raiteilleen hyvin äkkiä, sen jälkeen ei enään ole hairahduksia sattunutkaan.
Niin täältä vain lähdetään kaikki vuoronperään ja nyt oli hänen vuoronsa.
Samaa ikäluokkaa ja muistan miehen jo ristikarin pihalta
rip
t.pisara kirjoitti:
Niin täältä vain lähdetään kaikki vuoronperään ja nyt oli hänen vuoronsa.
Samaa ikäluokkaa ja muistan miehen jo ristikarin pihalta
rip
Montakohan tämän Irwin ikäluokan heeboa on Jeppiksessä vielä jäljellä? Montakohan legendaa siellä vielä pelaa taskubiljardia Terazzon kulmilla? Kuka näistä legondoista voi olla vielä jäljellä? Vai onko lähetysluettelo jo kokonaan täynnä? Paikkakunalta poismuuttaneet ovat tietenkin oma lukunsa. Mutta heitähän ei tällä palstalla legendoina näämmä edes pidetä eikä heitä muistella.

Pietarissa miesten keski-ikä on vähän päälle 50. Oisikohan se Pietarsaaressa vähän samaa luokkaa? Pulaakiurheilijat ja hyvin pärjäävät perusruotsalaiset ovat tientenkin asia erikseen.
Kiiski kirjoitti:
Montakohan tämän Irwin ikäluokan heeboa on Jeppiksessä vielä jäljellä? Montakohan legendaa siellä vielä pelaa taskubiljardia Terazzon kulmilla? Kuka näistä legondoista voi olla vielä jäljellä? Vai onko lähetysluettelo jo kokonaan täynnä? Paikkakunalta poismuuttaneet ovat tietenkin oma lukunsa. Mutta heitähän ei tällä palstalla legendoina näämmä edes pidetä eikä heitä muistella.

Pietarissa miesten keski-ikä on vähän päälle 50. Oisikohan se Pietarsaaressa vähän samaa luokkaa? Pulaakiurheilijat ja hyvin pärjäävät perusruotsalaiset ovat tientenkin asia erikseen.
Niin nyt voinkin hyvin Pisaran Topia siteerata kun syksyä ja pimeetä tässä eli Legenda palstojen legendaarinen sanonta," vain kylmä tuuli käy viheltäin Jeppiksen usvaisilla kaduilla..kaikki vanhat legendat ovat muuttaneet autuaimmille metsästysmaille" eli kokoajan tippuu legendoja ja ei legendoja.
sumovaari kirjoitti:
Niin nyt voinkin hyvin Pisaran Topia siteerata kun syksyä ja pimeetä tässä eli Legenda palstojen legendaarinen sanonta," vain kylmä tuuli käy viheltäin Jeppiksen usvaisilla kaduilla..kaikki vanhat legendat ovat muuttaneet autuaimmille metsästysmaille" eli kokoajan tippuu legendoja ja ei legendoja.
Pietarsaaren lehdessä juttua suuresta Legendasta nimeltään Håkan, eli tämä puvut päällä oleva mies joka omistaa musiikkikeskuksen, tulipa hilpeä olo kun hän lehdessä kertoo että kesäsin siirtää palvelunsa kävelykadulle, suihkulähteen äärelle, siinäpä vasta Relax meininkiä, puhelin numerot muu info lukee ovessa johonka hän suihkulähteen lomasta pääsee tiirailemaan jos vaikka sattuis asiakas tuleen, joillakin on sitten hyvin asiat, bongaan tässä muutamat naiset vielä niin tuun sinne kohta kyllä, odotelkaas nyt vähän aikaa.
ei kyllä voi muuta kun hattua nostaa hänelle ja kumartaa syvään tälle herralle, muistan hänet jo ihan lapsesta ja sitten kun alettiin hengailla kaupungissa niin hieman maisteissa taidettiin olla sekä me että .... hehehe
sumovaari kirjoitti:
Niin nyt voinkin hyvin Pisaran Topia siteerata kun syksyä ja pimeetä tässä eli Legenda palstojen legendaarinen sanonta," vain kylmä tuuli käy viheltäin Jeppiksen usvaisilla kaduilla..kaikki vanhat legendat ovat muuttaneet autuaimmille metsästysmaille" eli kokoajan tippuu legendoja ja ei legendoja.
Suurkuluttajia, joille alkoholi muodostaa terveysriskin, on Suomessa 300000-500000.

Terveydenhuollon naispotilaista joka kymmenes ja miehistä joka viides on alkoholin suurkuluttaja.
Raitis Kari III kirjoitti:
Suurkuluttajia, joille alkoholi muodostaa terveysriskin, on Suomessa 300000-500000.

Terveydenhuollon naispotilaista joka kymmenes ja miehistä joka viides on alkoholin suurkuluttaja.
Chestelle tiedoksi, kivileijonat kuuluvat Romu-Saarisen taloon. Saarinen oli rikastunut romukaupoilla.
Kiiski kirjoitti:
Montakohan tämän Irwin ikäluokan heeboa on Jeppiksessä vielä jäljellä? Montakohan legendaa siellä vielä pelaa taskubiljardia Terazzon kulmilla? Kuka näistä legondoista voi olla vielä jäljellä? Vai onko lähetysluettelo jo kokonaan täynnä? Paikkakunalta poismuuttaneet ovat tietenkin oma lukunsa. Mutta heitähän ei tällä palstalla legendoina näämmä edes pidetä eikä heitä muistella.

Pietarissa miesten keski-ikä on vähän päälle 50. Oisikohan se Pietarsaaressa vähän samaa luokkaa? Pulaakiurheilijat ja hyvin pärjäävät perusruotsalaiset ovat tientenkin asia erikseen.
Mutta Jeppiksessä ei varmaan enää monta..ne jotka muuttivat pois ovat useinkin muuttaneet radikaalisti myös elintapojaan,tiedä sitten mistä johtuu
ne jotka jatkoivat samalla linjalla stokiksessa,stadissa,köpiksessä ,hampurissa damissa ym
ovat luultavasti myös jo rajan toisella puolella-
Raitis Kari III kirjoitti:
Suurkuluttajia, joille alkoholi muodostaa terveysriskin, on Suomessa 300000-500000.

Terveydenhuollon naispotilaista joka kymmenes ja miehistä joka viides on alkoholin suurkuluttaja.
Olin joskus,,nyt kilpailen veteraanien kehonrakennuksessa ja menestykeskkäästi ,vaikka itse snaonkin..
niin,enkä käytä muitakaan kiellettyjä aineita---
jaksaa painaakin taas tuntitolkulla toisin kuin silloin nuorempana
+Lisää kommentti
Siäkö sä viä oot?
Ei ne legentat oo kuin menny sisälle
ja mee sääkin edes talaveksi, muutoon voi
käyrä huonosti.
Ilmoita
Muistaako kukaan tätä tämän irwinin näköisen kaverin kanssa ainakin myöhemmässä vaiheessa "roikkunutta" lyhyttä pyöreäkasvoista kaveria? Taisi liikkua nimellä Hanski tai joku vastaava. Yleensä viikset oli jätkällä, ja pitkä arpikin jossainpäin kasvoja. Taisi olla ainakin jonkunsortin musiikkimiehiä, tai ainakin halusi olla jossen nyt ihan väärin muista. Mahtaako pyöriä vielä jeppiksessä?
2 VASTAUSTA:
Olikos kyseessä Pave?
ehkä honkonen mustat vaatteet aina päällä ja sikari huulessa--
+Lisää kommentti
Ei ollut Pave. Mielestäni hän oli juuri Hanski, Hande tai joku vastaava. Mielestäni hän muutti jostain nykabin lähistöltä tänne 60-70 luvun vaihteessa. Hitto kun en muista sukunimeä, tai muistan sen että se oli hyvin erikoinen. Mielestäni se ei ollut suomea eikä ruotsia. Eikä varmasti olisi kovinkaan järkevää sitä täällä koko seurakunnalle kirjoittaakaan vaikka mieleen tulisikin. Tälläiset jää vaivaamaan vuosiksi kun ei muista!!
1 VASTAUS:
björkvist hannu ehkä jos puhutte läski kepan kavereita.
+Lisää kommentti
pernun veljekset huusivat aina ennen cherry autosta 80-90 luvulla ja sai aina ongelmia
Ilmoita
riittaa tuli niin paljon kaikkien kanssa et lopuksi niitten äiti kävi ostamassa pojille ruokaa ettei tulis ongelmia.
Ilmoita
missä pernut menee nyktään?
1 VASTAUS:
Robert vain elää enää.
+Lisää kommentti
Moni on mennyt toki, et kylläkään mainitse nimeltä ketään..Itse näin kun Tolsaa tuotiin puistosta kylmänä 20v sitten..Häntä ennen olivat toki tippa-Topi ja tonni--Kepa. Tuttuja olivat myös Kentsu, Saarinen,Vesa,Uffe,Leivo,Sypä ja Mika Pettersson, vaikka he eivät puistossa aikaansa viettäneetkään, rauha heidän sieluilleen. Jos vastausta tulee, niin kerron lisää, jopa hengissä olevistakin, (included).
3 VASTAUSTA:
Kerro toki lisää legendoista! Tullut monet vuodet pyörittyä aivan muilla paikkakunnilla. Pettersonin tunsin, tai oikeastaan tiesin aikoinaan myös. Tuttavani poika pyörii nykyään Pettersonin pojan kanssa.
Oliko Tonni-Kepa sama henkilö, joka ennen ajeli Saarisen kans Volvolla ja istu rikki useamman pelkääjän penkin Saarisen Volvosta. Yleensä aina käsi kattoluukusta ulkona..
Jeba6t36363 kirjoitti:
Oliko Tonni-Kepa sama henkilö, joka ennen ajeli Saarisen kans Volvolla ja istu rikki useamman pelkääjän penkin Saarisen Volvosta. Yleensä aina käsi kattoluukusta ulkona..
Muistan myös pernun veljekset 80luvun lopulla olivat hulluja huusivat täysillä datsunista kaikkea paskaa niin et nuoret pelästyivät isollakadulla.
+Lisää kommentti
Nytkö siihen on tultu että tämä ketju hiljenee niinkuin moni muukin pietarsaarelainen?
1 VASTAUS:
Ketjun aloittajalla ja useilla muillakin kirjoittajilla alkaa ikä painaa pikku hiljaa,on kaikenlaista vanhojen ukkojen vaivaa,prostata vinkuu ja keuhkot pihisee,,ei oikein enää jaksa kirjootella vaikka juttuja olis vieläkin varastossa,,
+Lisää kommentti
Se on valitettava mutta ymmärrettävä syy. Harmi sinäänsä koska tämä on ollut keskustelualueen arvostetuin viestiketju. Etenkin nyt kun syksy tekee tuloaan ja vinetto alkaa maistumaan normaalia enemmän niin olisi ollut mukavaa lueskella tuoreita juttuja kuorutettuna muutamalla terävällä siivulla hyvää viskiä.
Ilmoita
Kävelen pitkin permontietä,ohitan entisen kaupan jota vastapäätä on näköjään rakennettu päiväkoti,
Tuossa oli ennen pelto jossa pelasimme jalkapalloa tai lentopalloa,muistelin.Tuon pellon reunalla myös pojat ottivat ensimmäiset kiljukännit.Oli kiva katsella kuinka ne toikkaroivat ympäsriinsä ja oksensivat siihen ojan pientarelle ,kun itse olin silloin vielä raitis ja viaton poika,,
jatkan matkaa ,näyttää rälläkkäkin vielä olevan pystyssä,joitain muistoja siitäkin rakennuksesta nousee mieleen, ei niin hyviä.
Wärtsilän muuntajakin vai mikä tuo punatiilitorni nyt onkaan, seisoo paikallaan niin kuin silloin kauan sitten koulutiellä,mutta kovinpa matala on tuo kallio jossa leikimma Alamoa ja deivi krokettia,
On näköjään amerikkalainen hampurilainenkin saapunut jeppiksee, taitaa nakkigrillit mennä konkkaan.
Pakkohan se on mennä jeppiksen mäkkäriin ja menenkin,Tilaan tavanomaisen big macin ja istun ikkunan viereen syömään tuota rasvaista herkkua,
Vastapäätä,tien toisella puolella oli aikoinaan invalidikioski josta tuli vuosikaudet ostettua Villin lännen liuskoja ja texiä, klassikoja ym sarjiksia No ,se oli ennen olin kurjuutta naurahdan itsekseni.
Katsahdan ympärilleni,en tunne ketään,nuoria suurin osa joukossa muutama ikäisenikin ,mutta kenenkään kasvot eivät tunnu tutultä.
Eilisillan juominen alkaa tuntua ,hikoilen ja hampurilainen tuntuu juuttuvan kurkkuun,
Mietin laiskasti menisinkö katsomaan jaakonpäivien toria,mutta hotellin viileä huone houkuttelee enemmän ja lähden sinne ottamaan pienet iltapäivä siestat.,
Ehkäsitten illalla baarissa voisi törmätä tuttuihin,,,
1 VASTAUS:
Kävelen pitkin permontietä,ohitan entisen kaupan jota vastapäätä on näköjään rakennettu päiväkoti....kenenkehän entistä kauppaa tuossa muistelet? Muistan myös kyseiset kalliot kuin myöskin tuon muuntajan eikös se muuntaja ollut sähkölaitoksen ei wärtsilän,myös invalidikioskista ostettiin aikoinaan mainitsemasi lehtien lisäksi pikkubostonit ym:tupakit...rälläkän ohitse menty monta monituista kertaa, kun kotio menin...käyn kiertämässä permon ja katselen paikkoja kuinka paljon ovat muuttuuneet,seuraavalla "jeppiksen" reissullani..
+Lisää kommentti
selailin googlemapsin karttaa,ja sieltähän tämä entinen kauppa löytyi,kauppiaan nimeä en kylläkään muista,muistan sen kun kyseisen talon alakerrassa oli mankeli,missä meidän äiti ja monen muun äidit kävivät mankeli touhuissa...samaiselta mäeltä näkyi myös permofladan..missä aikoinaan leikittiin "heikoilla jäillä" ne oli aikoja ne...jotka eivät enää palaa...vain muistoissa..
1 VASTAUS:
Tuo Blomqvistin kauppa oli lähellä nykyistä muonamiehentietä.Lopetti varmaan jos 80-luvulla,.
Muistan myös Kortmannin kaupan nykyyisen prisman kohdalla vanhassa puutalossa,joita oli enemmänkin silloin sen tien varrela molemmin puolin, mutta nyt ovat hävinneet maailman tuuliin nekin .
Permolammen jäät olivat tosiaan petolliset; eräänä kevät talvena sinne hukkui pieni poika..
Tuon lammen vesi on aina ollut liian likaista uimiseen,en tiedä onko siinä koskaan uitu, ei varmaan sataan vuoteen..
Uimassa käytiin pirilössä ja karhusaaressa ja ne kesät olivat aina kuumia ja aurinkoisia-
Juodessani tätä pernodia,muistuu myös mieleeni kaunis riikinuotsalainen tyttö,joka monena kesänä vieraili suuressa maatalossa permolla sukuloimassa.
Hänellä oli puolipitkät kullanvaaleat hiukset,vihreät silmät ja häikäisevä hymy,
Noina kesinä radiossa soi usein "jag tror på sommaren" ja aina kun kuulen tuon kappaleen muistan Anettea ja palaan tuohon kultaiseen nuoruuteeni;)

Hän oli päivänsäde ja minä menninkäinen eikä meille tullut happy endiä-
Neljäntenä kesänä odotin häntä turhaan,samoin sitä seuraavana; hän ei enää koskaan palannut---Anette.
+Lisää kommentti
Onko tuo kyseinen kaupparakennus permontiellä nykyään asuintalo?
Ilmoita
Siltä näytti ,kyllä,permolla oli siihen aikaan ainakin 4 kauppaa,; Bomqvistin ,Ruusin , ja tämä permontien ? kauppa ja yksi vielä ,oliko se rauhantiellä ?
Sokos ja Stocmanni tulivat joskus 60-luvulla ja varsinkin stocmann oli elämys pienelle pojalle joka ei muuta maailmaa ollut nähnytkään; ne rullaportaat vasta oli jotain ihmeellistä
Ilmoita
Ei ollut rauhantiellä kauppaa vaan kotirinteentiellä kivikangas...roosin kaupan muistan myös,tämä bomqvist ihan outo...eiköhän joskus selvinne...niin ja tämän permontienkaupan osti aikoinaan asuintalokseen Aatos H....
1 VASTAUS:
Muistaakseni nimi oli Blomqvist ja kauppa sijaitsi siellä lähempänä Muonamiehentietä -
+Lisää kommentti
soitto "jeppikseen" henkilö muisteli että kyseinen kauppa oli permo-boden omistaja rydnäs...olisikohan kyseinen henkilö omistanut myöhemmin jäätelöbaarin isollakadulla...
Ilmoita
hämärä muistikuva tuosta blomgvistin kaupasta..ei ollut permonlammikko uintikelpoinen...ainoat kalat joita katiskan rohjolla saimme oli ruutanat...uimapaikkoja karhusaaren ja pirilön lisäksi tomsundin kanava sekä hiekkakuopat..harvemmin kävimme feebuudassa...muistan kyllä tämän mainitsemasi suuren maatalon..
1 VASTAUS:
Kuinka autio Pirilän ranta olikaan kun siellä viime kesänä käväisin ,Hiekkaranta täysin nurmettunut,pukukoppi hävinnyt , ei ristinsielua näkynyt.
Onko vesi nykyän niin likaista ettei siellä voi uida?
Östanpoon ranta oli aikoinaan myös suosittu,vaikka sen vesi näytti paljon likaisemmalta.
Hiekkakuopille pyäräiltiin silloin tällöin uimaan,muistan että vesi oli kylmää ja käärmeitä usein..
+Lisää kommentti
Mielenkiinnolla olen lueskellut näitä juttuja ex-jeppisläisenä:) Vanhemmissa viesteissä joku kirjoitti, että JAPA oli koottu vanhoista spurguista. Itse pelasin JAPAssa 80-luvun puoivälissä, seilattiin kutos ja nelosdivareiden väliä, mutta hauskaa oli, eikä jengi todellakaan ollut koottu vanhoista spurguista, vaan pelimiehistä!
Ilmoita
Yleisö sai nauttia JAPAN loisteliaiden peliesitysten lisäksi myös heidän verbaalisista tadoistaan. Muistaakseni juuri verbaliikan ja kaiken ulkopelillisen teatterin takia heidän pelejään käytiin katsomassa vähintäänkin yhtä paljon kuin jalkapallon. Yleisö nauroi toisinaan vedet silmissä, kun japalaiset haukkuivat vastapuolen lisäksi härskeillä kirosanoilla höystäen myös toisiaan. Harvoin sellaista kuulee. Kyllä nämä pelimiehet monasti raivosivat, sättivät ja itkivätkin kentän pinnassa. Taitaisi nykyään olla satoja oikeisjuttuja rosiksessa sellaisesta kielenkäytöstä. Saunakentällä nauruhörähdykset kajahtelivat .

Ehkäpä aivan spurguja nämä pelimiehet eivät olleet. Korkeintaan runsaasti baareissa viihtyviä hurmureita niskatukkineen, länkisäärineen, pillifarkkuineen ja viiksineen. Todellisia naisten miehiä ja koviksia, jotka mulkoivat ja huutelivat Terazzon kulmilla ja sisällä siihen malliin, että "painetaanko päähän." Kuka voisi olla ihailematta sellaisia miehiä? Ei mitään hiirulaisia vaan pelimiehiä varmaan matkatoimistovirkailijaopiskelijoidenkin mielestä.
1 VASTAUS:
Juuri näin,itse en ole koskaan jaksanut katsella pallon perässä juoksemista mutta muistan nuo kovaääniset palloilijat kellarissa ja terazzossa,,ehkä naisia viehättää macjho miehet vaikka usein varmaankin saivat pettyä sänkykamarissa kuten eräskin neito minulle kertoi--,mutta se on jo toinen juttu ..
+Lisää kommentti
Ei ihme, että löytyy pettyneitä. Alkoholi ja naisten kanssa pelehtiminen eivät sovi yhteen, Elävästi on jäänyt mieleen Terazzon baaritiskiltä penkkiurheilijat ja potkupalloilijat naama halvaantuneena. Siinä joukossa oli myös paikallisesti arvostettuja liikemiehiäkin. He olivat juoppoudestaan huolimatta paikallisen urheiluelämän eliittiä, urheilun suurkuluttajia, jota paikalliset potkupalloilijat kuuntelivat tiskillä hartaasti. Sai sellaisen kuvan, että he viihtyivät loppujen lopuksi parhaiten vain poikaporukassa. Naiset olivat vain ikään kuin rekvisiittaa, jota kohdeltiin halventavasti tai pidettiin maskotteina taka-alalla piilossa. Aika monet näistä olivat joka päivä kännissä, selvänä korkeintaan Ristivedossa aamusumpilla kerskailemassa ja vetoa lyömässä. He olivat tärkeitä tappeja, joista huonosti kirjoitetut paikalliset ilmaisjakelulehdet kirjoittivat. Vieläköhän ovat elossa?
Ilmoita
Kyllä meistä vanhoista JAPA " spurguista " suurin osa vielä elää ja hengittää ihan komeesti. Jotenkin noista kirjoituksista paistaa läpi jonkinlainen kateus meitä kohtaan, johtuiskohan siitä et tytöt tykkäs meistä:) eikä toisaalta ainakaan minun aikana oltu tappelemassa Kellarin nurkilla, päinvastoin, meistähän moni työskenteli Kellarissa. Kentällä toki meuskattiin, mutta sitä tapahtuu muissakin seuroissa:) Nykyään asun muualla ja olen pelannut jalkapalloa, joten kokemusta löytyy muistakin seuroista.
2 VASTAUSTA:
Muistan hyvin kun maukka maalivahtina ja pelasi 45min sen jälkeen veti lonkeroita loppu pelin katsomossa.Kävin katsomassa hyvin usein.
Muistatko kun tein maalin maalivahtina pelatessani siellä kråkholman metsässä olevalla kentällä jallasin jokaisen vastaantulijan yhtä lukuunottamatta se ohitettiin seinäsyötöllä ja viimeisenä molke meni sekin samaan vipuun vasemmalta ohi ja häkki heilahti Valte ja Artsin isä kannustivat kentän reunalla mukavia aikoja
+Lisää kommentti
Tarkoitus ei ollut mustamaalata kaikkia japalaisia. Varmaankin heissäkin oli ihan kunnon "pelimiehiä." Herättelin mielessäni tässä vain henkiin muistoja ja mielikuvia Kellarin tunnelmista laajemminkin. Kyse oli vähän muistakin kuin japalaisista. Hehän olivat vain yksi osa Terazzon Kalustoa. tse en osaa oikein kadehtia japalaisia; hehän olivat niin ylivertaisia naistenmiehiä, etten osaa itseäni heihin edes verrata. Mehän kadehdimme useimmiten sellaisia, jotka ovat ikään kuin samalla viivalla.
2 VASTAUSTA:
Tämän Legenda-palstan jutut heilahtelee hauskasti ympäri rakkaan Suomen:)
Minulla on henkilökohtainen vuosien kokemus varsinaisesta legendasta Hyvinkäältä, vuodesta 1971 alkaen.

Minulla oli onni tulla tuntemaan nöyryyteen, itsehillintään ja viimeisen päälle toisen kunnioittamiseen opettanut, vaativa opettaja ja valmentaja karateka Ilkka Muraja.
14-vuotiaana aloitin Hyvinkään Bushidonissa Shotokan-karaten harjoittelun ja täytyy sanoa, että osui ja uppos.

Muistan kuin eilisen päivän kun Ilkka palasi Japanista 2.dan mustan vyön suorittaneena. Meistä jokainen ymmärsi mitä se tarkoitti. Kunnioitin Ilkkaa niin paljon, että en koskaan uskaltanut kysyä hänen perhesuhteistaan, mahdollisista lapsistaan, asuinpaikastaan jne.
Tiesin vain että hän oli mm. ollut helmenkalastajana. Tuo vanttera taitaja!

Mieletön laji. Upeita ihmisiä - erityisesti lajin grand old man ja legenda Ilkka - niin ja tietenkin Asko ja muut mainiot jepet.

Laji antoi terveen itsetunnon, hurjan kunnon, elämäntyössä sittemmin tarvitsemani itsehillinnän ja laadukkaan itsepuolustustaidon.

Nytkin vielä kuuttakymmentä ikävuotta lähestyvänä joskus kun kertailen kotipihallani katojen liikeratoja, tulee lämpimästi mieleen ne ulkona pakkasessa pelkkä karatepuku päällä tehdyt juoksulenkit, toinen toisemme pallean päällä suoritetut hypyt, rystyset puulattiaa vasten punnerrukset ym. Paljain jaloin juoksulenkit pakkasessa ja lumessa. Karaistuminen oli rautainen, kuten kuntokin.

Olen tarvinnut taitojani nuoruusvuosina kerran ja työssäni vuosikymmenten aikana useasti monia, tuhansin toistoin harjoiteltuja pyyhkäisy- ja sitomisotteita, sekä torjuntoja.
Minulla oli vakavissakin tilanteissa aina varmuus siitä, että tästä selvitään ilman "turhaa väkivaltaa".

Toivottavasti nykyään karate-koulutuksen ideologia on edelleen yhtä kurinalaista itsehillintää ja säännöllistä kovaa harjoittelua vaativaa. Toisen kunnioittaminen oli lähtökohta. Aina. Myös voitetun ottelun jälkeen.

Siksi en ymmärrä lainkaan joidenkin itsepuolustusjoukkioiden ja jopa karate-seurojen palstoilla käytyjä keskusteluja.
Siellä mietitään ihan vakavissaan mikä on kovin laji, jutun yhteydessä kuva verisestä ja tikatusta naamasta. Hampaat irvessä. Nyrkki pystyssä. Pää kaljuksi ajeltuna.

Se karate-oppi, jonka Ilkka Muraja opetti - oli jotain aivan muuta. Oikeasti ja kestävällä tavalla.

Ei liity mitenkään Karateen sellaiset toisten murjomiset ja vahingoittamiset. Ei. Itsensä puolustamisesta kyse - vieläpä niin, että ei käytetä tarpeetonta voimaa vastarinnan torjumiseksi. Siinäkin tilanteessä piti Murajan opetuksen mukaan säilyttää kunnioitus laajassa mielessä. Viha ei saanut nousta päällimmäiseksi tunteeksi.

Olen varma, että ikätoverini ja lajia vuosikymmenet seuranneet ja harrastaneet jakavat kanssani tämän näkemyksen.

Kiitos Ilkka, toivottavasti siellä jossain voit hyvin ja kenties vielä luet tämänkin viestin - vaikka sen aivan liian myöhään myöhään kirjoitin.
Buena suerte, Ilkka!
Arvi
oisuki - jakusuki kirjoitti:
Tämän Legenda-palstan jutut heilahtelee hauskasti ympäri rakkaan Suomen:)
Minulla on henkilökohtainen vuosien kokemus varsinaisesta legendasta Hyvinkäältä, vuodesta 1971 alkaen.

Minulla oli onni tulla tuntemaan nöyryyteen, itsehillintään ja viimeisen päälle toisen kunnioittamiseen opettanut, vaativa opettaja ja valmentaja karateka Ilkka Muraja.
14-vuotiaana aloitin Hyvinkään Bushidonissa Shotokan-karaten harjoittelun ja täytyy sanoa, että osui ja uppos.

Muistan kuin eilisen päivän kun Ilkka palasi Japanista 2.dan mustan vyön suorittaneena. Meistä jokainen ymmärsi mitä se tarkoitti. Kunnioitin Ilkkaa niin paljon, että en koskaan uskaltanut kysyä hänen perhesuhteistaan, mahdollisista lapsistaan, asuinpaikastaan jne.
Tiesin vain että hän oli mm. ollut helmenkalastajana. Tuo vanttera taitaja!

Mieletön laji. Upeita ihmisiä - erityisesti lajin grand old man ja legenda Ilkka - niin ja tietenkin Asko ja muut mainiot jepet.

Laji antoi terveen itsetunnon, hurjan kunnon, elämäntyössä sittemmin tarvitsemani itsehillinnän ja laadukkaan itsepuolustustaidon.

Nytkin vielä kuuttakymmentä ikävuotta lähestyvänä joskus kun kertailen kotipihallani katojen liikeratoja, tulee lämpimästi mieleen ne ulkona pakkasessa pelkkä karatepuku päällä tehdyt juoksulenkit, toinen toisemme pallean päällä suoritetut hypyt, rystyset puulattiaa vasten punnerrukset ym. Paljain jaloin juoksulenkit pakkasessa ja lumessa. Karaistuminen oli rautainen, kuten kuntokin.

Olen tarvinnut taitojani nuoruusvuosina kerran ja työssäni vuosikymmenten aikana useasti monia, tuhansin toistoin harjoiteltuja pyyhkäisy- ja sitomisotteita, sekä torjuntoja.
Minulla oli vakavissakin tilanteissa aina varmuus siitä, että tästä selvitään ilman "turhaa väkivaltaa".

Toivottavasti nykyään karate-koulutuksen ideologia on edelleen yhtä kurinalaista itsehillintää ja säännöllistä kovaa harjoittelua vaativaa. Toisen kunnioittaminen oli lähtökohta. Aina. Myös voitetun ottelun jälkeen.

Siksi en ymmärrä lainkaan joidenkin itsepuolustusjoukkioiden ja jopa karate-seurojen palstoilla käytyjä keskusteluja.
Siellä mietitään ihan vakavissaan mikä on kovin laji, jutun yhteydessä kuva verisestä ja tikatusta naamasta. Hampaat irvessä. Nyrkki pystyssä. Pää kaljuksi ajeltuna.

Se karate-oppi, jonka Ilkka Muraja opetti - oli jotain aivan muuta. Oikeasti ja kestävällä tavalla.

Ei liity mitenkään Karateen sellaiset toisten murjomiset ja vahingoittamiset. Ei. Itsensä puolustamisesta kyse - vieläpä niin, että ei käytetä tarpeetonta voimaa vastarinnan torjumiseksi. Siinäkin tilanteessä piti Murajan opetuksen mukaan säilyttää kunnioitus laajassa mielessä. Viha ei saanut nousta päällimmäiseksi tunteeksi.

Olen varma, että ikätoverini ja lajia vuosikymmenet seuranneet ja harrastaneet jakavat kanssani tämän näkemyksen.

Kiitos Ilkka, toivottavasti siellä jossain voit hyvin ja kenties vielä luet tämänkin viestin - vaikka sen aivan liian myöhään myöhään kirjoitin.
Buena suerte, Ilkka!
Arvi
Muistan lukeneeni jutun Ilkka Murajasta joskus 70-luvun alkupuolen Nyrkkipostista ja sen otsikko oli suunnilleen näin:" Siinä missä hevonen hikoilee niin Ilkka muraja vain hymyilee tai jotain,.
Joka tapauksessa tuo juttu herätti kiinostukseni tuohon salaperäiseen itämaan lajiin samoin kuin halun matkustaa.
Oma karaten harrastukseni alkoi armeijassa ja jatkui sitten Kööpenhaminassa Jossa suoritin vihreän vyön 70-luvun lopussa kyokushinkai tyylissä.
Kyokushinissa pääsin ruskean vyön tasolle mutta en koskaan suorittanut mustaa vyötä joten tiedän kuinka kovaa harjoittelua ja spiritiä sen suorittaminen vaatii,
Kova kundi tosiaan ,
oikea legenda ..
+Lisää kommentti
Minäkin kirjoitan vain omista kokemuksista ja tuntemuksista. Ehkä jotkut meistä olivatkin ylivertaisia naistenmiehiä, yleisestihän meillä oli parisuhde melkein kaikilla:)
Mutta kaikesta huolimatta Kellari oli kaupungin ykkösmesta ja muistan hyvin jos halus päästä sisälle, niin jonotettiin viikonloppuisin ovella jo kuuden aikaan. Tänä päivänä taitaa tilanne kaupungissa olla aivan toisin ja eikös koko kortteli panna matalaksi?
Ilmoita
Jo pelkkä Terazzon-kulma itsessään oli itsessään käsite. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän ne tyypit, jotka siinä päivystivät. Kerrankin kun näin telkkarissa ohjelman, jossa esiintyi tutunnäköinen mannekiini ja muotikuvaaja, niin muistin, että jaaaa... tuonkin muistan Jeppiksesta, tuohan seisoi USA ARmy -rotsi päällä samoilla kulmilla. Niin ja varsinaiset legendat. En viitsi ruveta listaamaan nimiä enkä kertomaan tarinoita (vaikka niitä tuhansia muistaisinkin), ettei kukaan yliherkkä nosta älämölöä ja rupea uhkailemaan kanteilla,

Terazzon kulmilla seisoi aina joku päivystämässä ja aamusta iltaan, pyhää arkea. Jeppiksen ohi ajaessa olen aina melkein pettnyt, kun kaupungissa pikaisesti viivahtäessäni näen, ettei siinä seiso enää ketään. Myös se yläkerran baari on muistoissani tärkeä, vaikka meidänlaisimme siellä "paskasakiksi" haukuttiinkin. Tuohon aikaa baariapulaiset katsoivat oikeudekseen puhutella asiakkaita siihen tyyliin. Ei ihme että paikka meni aina konkkaan. Kirjaili Sund käytti hiukan fiksummin esikoiskirjassaan nimitystä "banditer" meidänlaisistamme.
1 VASTAUS:
Kesällä yläterassi oli hyvällä kelillä aina täynnä,kalja virtasi ja välillä sekoiteltiin lasiin koskistakin,anita puuttui välillä siihen mutta yleisesti ottaen siellä sai vapaasti lantrata,kunhan ei muuten häiriköinyt.
Siihen aikaan laiva kulki ja ruotsalaiset tytöt toivat silmäniloa ja väriä samoin kuin ne matkailualan opiskelijatypykät t jotka jäivät kesäksi kaupunkiin.
Nuo tytöt olivat jeppisläisiin verrattuina kuin toisesta maailmasta; iloisia, välittömiä ja muutenkin estottomia .
Muistikuvat kellarista ovat melko hämäriä,sillä minulla oli aina hyvät pohjat sinne mennnessäni,onneksi poket tunsivat siihen aikaan ,varsinkin kun aina annoin kunnon tipit..,
+Lisää kommentti
Chappe tukka taaksepäin kammattuna:)
Ilmoita
sehän se nimi olikin ,,oliko siellä myös pokka niminen joskus?
Ilmoita
Muistuuko mieleen sellainen kauhea tapaus 70 luvulta kun Pietarsaaressa ammuttiin kotikäynillä oleva sosiaali työntekijä ?
Ilmoita
Olkio se adl....?
Ilmoita
saisko houtsosista juttua vähän lisää??
3 VASTAUSTA:
Täysin outo nimi , i,taitaa olla näitä uudempia legendoja..
ennen oli miehet rautaa jne...kuten esim korsto ja vidoq:)
kaikuisti kirjoitti:
Täysin outo nimi , i,taitaa olla näitä uudempia legendoja..
ennen oli miehet rautaa jne...kuten esim korsto ja vidoq:)
Nimi taitaa olla tutumpi kavereille ketkä pyöri kaupungilla -90 luvulla.
14+2 kirjoitti:
Nimi taitaa olla tutumpi kavereille ketkä pyöri kaupungilla -90 luvulla.
Tai 80-luvulla...
+Lisää kommentti
kuka on / oli kutsumanimeltä '' NYRKKI ''
Ilmoita
On kulttuurillisesti Pietarsaaren suurin menetys että tämä viestiketju on alkanut mitä ilmeisimmin saavuttamaan tiensä pään. Kaiholla jään odottamaan Chesten, Sumovaarin, T.pisaran yms. loistavia muisteloita vanhoista hyvistä ajoista. Etenkin Chesten kirjoituksia, joka oikeasti osasi kirjoittaa helvetin hyvin. Kaihoisaa, mutta onhan tämä ketju aloitettu jo mileti 7 vuotta sitten.
2 VASTAUSTA:
Harmittaa, kun tilasin ulko-oven Pihlalta.
Pihlan asennus meni pieleen ja kärsin nyt ovesta eikä tehdas tai muu
ole auttanut.
Lukonkieltä joudun viilaamaan, laudat on hakattu kiinni jättinauloilla, laudan reunuksiinkin on vasara osunut ja siten mennyt laita rikki.
Harmittaa tuo Pihla-oven hankinta!
Aikansa kutakin, sano pässi ku päätä leikattiin..
Olisi kyllä hienoa jos Cheste vielä kirjoittelis,miehellä on oikeasti kyky kertoa vanhoista ajoista mukaansa tempaavasti

Huolimatta kusikallein yms naurettavista ja lapsekkaista provoista,on legendat ylivoimaisesti luetuin ketju joten ilmeisesti siinä on ollut sitä jotain
Itse olen palannut vanhan kotikaupungin kaduille näiden juttujen myötä mutta käydesäsäsni jeppiksessä pari vuotta sitten, huomasin ikävä kyllä saman tosiseikan, minkä Juha vainio niin hienosti tuo esiin laulussaan.." Ei ole Kööpenhamina kuin ennen - eikä ole Jeppiskaan,,
+Lisää kommentti
Aaveita - Muistoja ilman nimiä

Yhtenä keväänä hän ilmestyi kuin tyhjästä Sokoksen kahvilaan ja pyysi lupaa istahtaa pöytääni, vaikkei hän tuntenut minua ennestään. Rupattelimme sen jälkeen useamminkin ja yleensä aina keväällä tai alkukesästä, silloin kun kahvila oli aivan tyhjä ja ikkunaruudut auringon valossa likaiset. Korkeintaan jokunen Wärtsilän aikamiespoika pistäytyi tyhjinä tunteina kabinetin puolella syömässä kello viiden mannapuuronsa ennen maata menoa. Muulloin häntä ei noihin aikoihin muulloin näkynyt. Myöhempinä aikoina ehkä useammin, jopa talvisin, ja silloin varsin tukevasti humalassa mutta asiallisena. Centrumin ravintoloissa, Kipparissa ja Montussakin tapasin hänet sittemmin usein. Ajat olivat erilaisia silloin.

Sokos Cafeterian aikoihin, silloin kun olin alaikäinen, hän vuosikellonsa oli erilainen. Hän vaikutti tuolloin hieman salaperäiseltä. Pidin häntä keksijänä, joka piilottelee jossain laboratorioissa ja joka ilmestyy ihmisten ilmoille vasta keväällä saatuaan jonkun prototyypin tai keksinnön valmiiksi. Yleensä hän puhui ja minä kuuntelin. Hän otti punaisen North State askin esille, kaatoi naarmuuntuneeseen lasiin olutta alkoi suoltaa puhetta isoista asioista.
Hänen puheensa kosketteli fysiikkaa, matematiikka, lujuusoppia ja filosofiaa jollakin tavalla ymmärrettynä, mutta hänen lempiaiheitaan oli myös musiikki. Hän osasi kuvailla vaikutelmiaan Hendrixistä ja tietenkin Beatlesistä ja Rollareistä kiinnostavasti. Hän kertoi myös siitä, miten hän oli soittanut skittalla näiden tuotantoa, jossakin mielenkiintoisessa esitystilanteessa, kuten merenrannalla. Hänen kanssaan oli helppo olla näistä asioista samaa mieltä. Hän puolestaan piti minua hyvänä kuuntelijana ja muutaman repliikkini perusteella ”helvetin älykkäänä tyyppinä”, mikä oli vanhemman tyypin suusta tietenkin imartelevaa. Hän ei ollut vain musiikin kuuntelija, kuten minä, vaan itsekin muusikko – näin ainakin uskoin – ja käsittääkseni varsin lahjakas. Hän soitti käsittääkseni useampaakin instrumenttia.

Hän oli hiukan ehkä jonkun Beatlesin tyypin näköinen. Sama tukka, viikset ja parta kuin Harrisonilla Let it Be –levyn kannessa. Tai ei. Ehkä hän näytti enemmän yhden Leone-filmin Il Tucolta tai pikemmin James Coburnilta kasvojen muodon ja kävelytyylinsä perusteella. Hän oli farkkutakissaan ikään kuin poppari ja lännenmies samalla kertaa . Ja sen lisäksi jonkun sortin filosofi. Politiikka häntä ei kiinnostanut. Ehkä juuri sen takia meillä mielikuvitus pääsi lentelemään vapaasti. Hän oli käsittääkseni varsinainen monilahjakkuus. Hän oli varsin lahjakas tappelija ja fyysisesti muutoinkin lahjakas, vaikka hän ei ulospäin miltään atleetilta näyttänytkään. Hän oli ikään kuin Kino Cityn leffojen sankari. Yleensä paikkakunnan tappelijat olivat poikkeuksellisen tyhmiä. Hän ei sitä ollut, vaikka oli muistikuvieni mukaan koulunsa keskeyttänyt (Kukapa noihin aikoihin ei olisi).

Tämä edellä kuvattu olkoon muualle muuttaneen muistelijamme johdantona itse johtopäätöksiin tai kysymyksiin, jotka jostain syystä nousivat mieleeni jälkeenpäin. En ole aiemmin asiaa ajatellut. Kiinnostavaa minusta on kaikki, joka on kätkössä ja joka on tullut tietoon vain puheen kautta. Mitään noista hänen kertomistaan asioita en ole itse ollut kokemassa. En ole nähnyt hänen tappelevan. En ole kuullut hänen koskaan soittavan enkä edes nähnyt hänen pitävän mitään instrumenttia käsissään. En ole myöskään tavannut yhtään hänen työkaveriaan, joka olisi kertonut hänen töistään. Mutta silti olen vakuuttunut, että kaikki mitä hän on kertonut, pitää ehdottomasti paikkansa. Olen kuullut, että hänen itsekritiikkinsä on vain niin kova, että hän on välttänyt julkisia esiintymisiä, samalla kun häntä surkeammat tyypit ovat soitelleet bändeissä ja pitäneet itsestään suurta ääntä. Hän on ikään kuin täyttämättä jäänyttä potentiaalia. Hän tulee ikään kuin tyhjästä ja häviää tyhjyyteen. Itsevarmalta vaikuttavan olemuksen takana on täytynyt olla hirvittävän paljon epävarmuutta tai vaihtoehtoisesti filosofista kieltäytymistä maisesta kunniasta. Ehkä ympäristövaikutusta.

Jotenkin olen kuvitellut, että hänen elämässään ei ole suuria seikkailuja tai dramaattisia vaihteluita muutoin kuin ne tavalliset avioerot, jotka ovat useimmilla edessä tai takana. Herättelin mielessäni yhtä ajatuskoetta. Kysyin itseltäni että onkohan hän koskaan käynyt missään muussa kaupungissa. Ulkomailla. Epäilen. Ruotsissa? Tai edes Uudessakaarlepyyssä tai Kokkolassa. Voin olla täysin väärässä, Mutta jotenkin leikittelin tällä ajatuksella. Hän olisi siinä tapauksessa tässä uskollisuudessaan ikään kuin Pietarsaaren henkilöitymä tai oikeastaan suurkaupunkilainen. Eurooppalaisissa suurkaupungeissahan ihmiset elävät tavallaan ikään kuin pienessä kylässä, asuvat samassa kaupunginosassa, josta eivät poistu muuten kuin pakollisille asioille.
1 VASTAUS:
Hyvä kirjoitus taas Muistan itsekin aina joskus Jeppiksessä asuessani kiinnittäneeni huomiota eräisiin , jollain tavoillla persoonallisiin tyyppeihin.

Chesten kuvaamaa henkilöä en muista , vaikka pitäisi , ilmeisesti samoissa paikoissa suurin piirtein samoihin aikoihin kun pyörittiin.

Itse tapasin tällaisen hieman persoonalllisemman tyypin Terazzon kahvilassa.Pieni , hoikka , tumma mies , palavat silmät.

Nuorelle miehelle hänestäkin tuli eräänlainen eiskuva, seikk
ailijahahmo, jota sittemmin yritin huonolla menestyksellä matkia.
Merimies, legioonalainen , taiteilija ,kaikkea näitä hän kertomansa mukaan oli .

Jutut olivat kiinostavia mutta ehkä nyt voin paremmin arvioida niiden realistisuutta,kyyniseksihän sitä iän mukana tulee,

Siitä jo aikaa yli kolemkymmentä vuotta.

Mutta mielenkiintoinen persoona ja tulinen tappelija pienestä koostaan huolimatta.
+Lisää kommentti
Kafis josku 70-luvulla?
2 VASTAUSTA:
70-luvun puolivälistä? Henkilöistä en tiiä?
Kyllä
+Lisää kommentti
Niin se käy ,kuten sanotaan jossain kirjassakin.
Koulupuisto ,monia muistoja ja monia muistamattomia. Lapsena siellä oli jännittävä leikkiä ja katsella kultakaloja, puissa kiipeiltiin kun tultiin katsomasta Tarzan elokuvia Centralista .
Isona poikana siellä oli tyttöjen kanssa kiva seurustella rauhaisissa pensaikoissa,,

Koin siellä myös kerran ikävän herätyksen; onneksi kuitenkin heräsin sillä kertaa koska oli talvi ja melkoisen kova pakkanen, joka tapauksessa jokin tai joku herätti minut, ehkä oma suojelusenkelini, makasin maassa ja yritin nostaa päätäni, mutta se oli jotenkin jumissa. Pienessä paniikissa kiskaisin sitä rajusti ja irtosihan se ja samalla melkoinen kaistale ihoakin poskesta, kuten myöhemmin totesin. .olin sammunut sinne koulupuiston jäiselle polulle turvalleni ja ei siinä enää kauan olisi tarvinnut maata niin eipä tässä kirjoiteltaisi,,

Olin muutenkin aivan jäässä ,kankea kuin vanha ukko ja vain vaivoin pääsin istumaan ja vielä vaivalloisemmin seisomaan.
Olin ytimiä myöten jäässä ,ja hampaat kalisten ja robottimaisin askelin lähdin apaattisesti kävelemään kohti kotia joka oli ikävä kyllä muutaman kilometrin päässä.

Tuon yön jälkeen ,taisin herätä joskus puolen yön jälkeen, tiedän mitä tarkoittaa Via Dolorosa.
Ehkä nuoruuden kuntoni ja jonkinlainen halu vielä tallata tätä maapalloa pitivät minut liikkeellä , sillä joka askel vaati tietoisen ponnistuksen ja pelkäsin kuolevani millä hetkellä tahansa silkkaan hypotermiaan. Houkutus istua hetkeksi maahan lepäämään oli kova mutta alitajunta sanoi ettet perkele istu..Ja totta kai olin edelleen kännissä ja ajatukset sen mukaisia, eipä tullut mieleen edes yrittää mihinkään lämpimään rappukäytävään vaan sitkeästi putkiaivoisena suunnistin kohti omaa kotitaloa, eikä se pieni mökki ole koskaan tuntunut ihanammalta kuin silloin kun viimeisilläni kolistelin sen tuttua ovea--
Ilmoita
Tunsin tuon kylmän tuulen puhaltavan ylitseni vaikka oli kuuma kesäpäivä, lähempänä 30 astetta, mutta hautausmaalla , puiden varjossa tunsin kylmän tuulen pyyhkivän hikistä otssani,,
Tapani mukaan olin käymässä hautausmaalla, en tiedä miksi , se vain tuntuu hyvältä,,ehkä kuolleet arvostavat sitä että joku käy heidän haudoillaan,muistelee millaisia he olivat eläessään, ehkä sureekin , joka tapauksessa se tuntuu jotenkin oikealta..ja siellä on niin rauhallista , välillä jopa kaipaan sinne..
Joka tapuksessa ,Jaakon päivien kohinasta tuntui hyvältä päästä sinne rauhoittumaan, miettimään omaa elämäänsä,joka ei nyt ihan mennyt nappiin,mutta kuitnekin,on eletty ja koitettu olla ihmisiksi,,
Yht'äkkiä kuitenkin, lähestulkoon 10 metrin alueella,huomsin kolme melko tuoretta hautaa,kaikissa kivissä tuttu nimi, kaikki entisiä luokkatovereita,samanikäisiä ,suunnilleen.
Jotenkin tuntui pahalta, aikka en ollut kenenkään heidän parhain kaverinsa edes kouluaikoina, päinvastoin,,
Mutta silti,elämän rajallisuus ,sen lyhyys ja turhuus, miksi miksi,

Kolme entistä luokkalaista.. J.näin viimeksi 40 vuotta sitten ja silti muisitikuva hänestäkin on selvä ja kirkas ,painimme lumihangessa ja hävisin,, p.: n näin kolmekymmentä vuotta sitten Tukholmassa ja M.n parikymmnetä vuotta sitten sattumalta Pariisissa , .nuoria elinvoimaisia miehiä siloin ja nyt tuolla, maan alla,,

Seisahdun hetkeksi kunkin haudalle ja mieleen nousee kuvia yhteiskoulun ensimmäisiltä luokilta , kuinka äkkiä 40 vuotta meneekään, ja pian on minunkin vuoroni' ja edelleen mietin miksi ???
Ilmoita
Hyvä kirjoitus t.pisara,minullekkin on iskostunut pakonomainen tarve käydä hautausmaa kierros käydessäni jeppiksessä,siihen mistä johtuu en osaa sanoa,mutta kuitenkin....useita minunkin luokkatovereita on mananmajoilla ja monta muutakin tuttua,,kyllä siinä laittaa ajattelemaan joidenkin kohdalla lähditte liian nuorena.
Ilmoita
Parempaa paikkaa ei ole rentoutua kun Hautausmaa kesällä. Siellä haluaisi olla pitempääkin ja tutkia eri hautakiviä, siis etsiä tuttuja jne..... Ehkä sitä on sisimissään halu nähdä heitä niin suuri...., tai ehkä pelko tulevasta, tai kummatkin.

Minä ainakin tapaan tutun hautakiven luona pysähtyä ajattelemaan että "ai jaa, tuossa oli tuokin kaveri/tuttu joka teki sitä ja tätä ennen" ja useinmiten se saa hymyn suupieliin, kun muistuu juttuja mieleen.

T.Pisaraa kompaten olen samaa mieltä että hautausmaalla vasta ymmärtää täysin tämän elämän lyhyyden, ja myös senkin että kohtahan mekin ollaan siellä tasavertaisina muitten joukossa.
Tosin monilla ökyillä ei se pröystäily ole vielä loppunut kuolemaankaan, vaan hautakivet ovat siihen malliin että tässä sitä nyt ollaan.....

Varmaan moni muukin haluaisi siellä vaelella kavereitaan muistellen, mutta kiusallisinta siellä on se kun ihmiset ovat niin kovia kyttäämään ja tuijotteleen hautakivien välistä, ja jotkut röyhkeimmät seisovat käsi auringon suojana tiiraamassa että tuokin on nyt täällä. Hyvä ettei kiikarit ole mukana.
Ilmoita
Kesäisin, usein Jaakopäivien aikoihin, kun piipahdan Jeppiksessä käyn hautasmaalla viemässä kukan vanhempieni haudalle. Niillä reissuilla tulee joskus kierreltyä myös hautausmaan tuoreinta laitaa, josta tosiaan nykyisin löytää enemmän tuttuja kuin kaupungin hulinasta... Luokkakavereita, pelikavereita, tuttuja saman kadun varrelta... ’Tuossa lepää näköjään V. joka oli joukon paras futaaja ja tuossa melkein vieressä A. poika jota monet kiusasi kun sillä oli isonsiskonsa pyörä ja välillä joku pipokin... Ja tuossa L. tyttö johon me kaikki lähikulmien kaverit oltiin lätkässä... tuossa taas se tiukka alakoulun ope jolla oli vääpelin ääni.’
Siinä koivujen varjossa kulkiessa muistoja tulvii mieleen, sellaisiakin jotka jo on ehtinyt ajat sitten unohtaa.
Viimeksi hautausmaalla käydessäni otin kukkakaupasta vanhempien haudalle tarkoitetun purkkipelargonian lisäksi myös yhden punaisen ruusun jonka laskin L:n haudalle, ajatellen: ’Et sinä taitaisi enää minua muistaa, mutta minä kyllä muistan aina sinut ja sen miten iloisesti hymyillen aina moikkasit jokaista, meitä vähän nuorempiakin sällejä. Muistosi on minulle rakas.’
Ilmoita
Lisää tällasia viestejä. Näistä tulee jotenkin hyvä ja rauhallinen fiilis. Pääsee des hetkeksi pois tästä pinnallisesta maailmasta.
Ilmoita
Permon "kauppias lefa" te, jotka tunsivat ,hänestä voisi myös kirjoittaa omat muistelmansa positiivisessa mielessä.Hän jos kuka oli myös aikansa ellei legenda,niin oma persoona,edelleen positiivisessa mielessä.. Ette osaa edes arvata niitä muistoja jotka palautuvat mieleeni tätäkin tekstiä naputeltaessa..Olihan meillä monta monituista hauskaa ja rattoisaa hetkeä, siitäkin huolimatta,että ajauduit silloin tällöin lain väärälle puolelle..Naputtelen joskus pikkutarinan kun KTK-auto keskus oli wärtsilän aidan takana nykyisen prisman parkkipaikan kohdalla suurinpiirtein.....Tällä hetkellä irtoaa pikku hymynkare sitäkin alkuyötä muistellessani.. Käydessäni jeppiksessä olen vienyt kukan hänen haudalle, samassa haudassa myös hänen vanhemmat... Nuorena oli hänenkin lähdettävä 31 kesäisenä ja elämä edessä.. näin se vaan menee jokaisen kohdalla,ennemmin tai myöhemmin..Kiitos "Lefa" olet muistoissani...
Ilmoita
Täällä oli ennen aika erikoisia mustalaisia teeri kukko piimä vankka.
Ilmoita
Olihan täällä myös Laila Kinnunen,kuuluisa laulaja puisto porukoissa.
Ilmoita
Luulin että tämä ketju on haudattu kuten legendatkin.
Ilmoita
Olipa karmea järkytys kun ajelin maskenin ohi..........jumalaton pusikko entisen kaupan tilalla.......yli puolet asunnosta tyhjinä......matotalon päässä olevalla futiskentällä aivan jumalattomasti juhlapaikanhakijoita pelaamassa........muistan kun 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa etupihalla oli pellavapäisiä pojankloppeja ja tytöntylleröitä leikkimässä turnajaisia, pallopaikalla leikkiä, neljää maalia.......saattoi olla jopa pusuleikkejäkin......talvisin järjestettiin ankaria lumisotia jakolosalaisia vastaan.......syksyn pimeydessä leikkimässä haminanmettässä valopiiloa aneemisilla taskulampuilla lähes eksyen sinne......fiukella ajeltiin korslundissa raparallia nykyisen Fanta Sean paikalla.......mäskiä ostettiin markalla skatan kioskeista ja kaupoista......mutta nyt ovat ajat muuttuneet, klopit ja tylleröt ovat omillaan omissa taloissaan.......osa muualla Suomessa......osa pilven reunalla.......haikea olo valtaa mielen kun nykyistä matotaloa katselin.....matotalo lehtien mukaan puretaan......Pietarsaaren tulevaisuus ei ole kaksinen.....pakolaisia otetaan lisää.....moskeijoita nousee.....taidan minäkin nostaa kytkintä täältä ja muuttaa rauhalliseen maaseutuympäristöön nauttimaan loppuelämästä.........
Ilmoita
Kukko, rikki ,teeri . Vilkku max , "musta-make" ,lefa ...

Houtsoset. Skeitti jenssi . Rambo . Virpi h. s "lasanteri" ,rambo ,manninen ,silveri,

Tässä muutama mitä äkkiseltään tuli mieleen...
2 VASTAUSTA:
KUKko ja teervi vainaa kummatkin sukulaisia. Ja houtoset hyviä miehiä levätkää kaikki rauhassa
kaikki pedoja spurguja paskaa homoja
+Lisää kommentti
Kävelen jeppiksen katuja, ilman kummempaa päämäärää, kunhan kertelen, on syyskuu ; sataa ja tuulee. Harvat vastaantulijat ovat minulle outoja,yleensä nuorempiakin ja yleensä ruotsinkielisiä; eikö suomalaiset uskalla liikkua tällaisellä säällä ?

Mutta tuttuja paikkoja tulee kyllä vastaan, ohitan entisen Hollanderin kioskin.Siellä tuli luettua monia lehtiä kouluaikoina hyppytunneila.Nyrkkipostit, Hymyt ja Vipit ja Jermut, olihan niitä miesten lehtiä siihen aikaan,J alluakin teki mieli lukea ,mutta en koskaan kehdannut ..

Jatkan kävelyä kohti kirkkoa.Tuo vanha puukirkkokin herättää muistoja; aina syksyisin ,koulun alettua, marssimme pitkissä jonoissa kirkkoon jumalanpalvelukseen ja yleensä juuri tällaisella sateella.Olihan se jotenkin liikuttavaa ja pelottavaa pienne pojan mielestä, jotenkin mieleeni on jäänyt erään luokkatoverini hoikat sirot soermet hänen pitäessään virsikirjaa käsissään vieressäni tuolla epämukavalla puupenkillä.Tunsin silloin jonkinlaista sääliä häntä kohtaan, sääliä yhteistä kohtaloamme kohtaan ; syntyä ihmiseksi , kasvaa ja kuolla..niin viaton hänin oli syntymäänsä , samoin kuin minäkin.

No joo...jatkan eteenpäin yltyvässä sateessa, kävelen kirkon ohi palokunnantalon viereistä katua jonka nimeä en nyt saa päähäni.
Tuossa on paikka jossa kauan sitten pidin sadetta isäpuoleni kanssa.Se oli niitä harvoja onnellisisia muistoja tuosta miehestä.Olin kai 5-6 vuotias siilloin , Satoi ja ukkosti salamat välähtelivät tiuhaan , sen muistan vieläkin, mutta isäpuoleni piti minua kädestä ja lohdutti sanomalla että kyllä Jumala meitä varjelee.
Tuo palokunnantalon vanhanaikainen ovisyvennys on samaninen kuin silloin joskus ja jään hetkeksi siihen sadetta pitämään.
Ilmoita
Vielä on jokunen näistä mainituista nimistä elossa tässä olen yksi heistä satuin lukemaan tän palstan
Ilmoita
Luin palstaa ja tunnistin monia.

R.I.P. Heille

Moni vielä kukoistaa, kaikista en tiedä
Ilmoita
Tällä palstalla on kirjoitellut monta "hyvää" ihmistä, kunpa voisi joskus tavata livenä ja pitää vaikka muistelo iltamat, vaikka legendaaristen juomien kera, legendaarisella paikalla :)
1 VASTAUS:
Koulupuistossa aperitaaa ja nutikkaa ehkapa myos jallua ja vinettoa.Saakohan noita alkosta nykyisin?
70- luvun kuteissa, korkeakorkosis saapahis tai puukengis jalas ne farkut jotka pillt reisist ja laajat lahkeet... jo vain ohan niit muitakin nostagiatapaamisia
monet tulee jaakonpaiville niin minakin ensimmaisen kerran.
muisteltas mennehia
e
+Lisää kommentti
Toi olis hyvä ehdotus tavata näitä henkilöitä jotka vielä on elossa näistä mainituista itseni mukaan lukien joka mainittiin myös listassa
1 VASTAUS:
Pikalukuna yhdeksän vuotta vanhaa jeppistä,paljon tuttuja nimiä,monet tunsin,monet kuolleet.kiva että jotkut jaksaa muistella.tuli haikea olo näin yövuorossa ,siis selvin päin niinkuin nykyään pääosin muutenkin,mutta jutuista tuli oma nuoruus jeppiksessä eloisasti mieleen.ellen olisi niin saatanan laiska saattaisin osallistua enemmänkin tähän päättyneeksi julkistettuun keskusteluun
+Lisää kommentti
Haikean ja tuskaisen härskinä yövuorossa valvon ja vettä juon. Vesi tuo on nykyään elämäni tehtävä, kaukana ovat kaikki vanhat kilistelevät ystävät. Työtäni nykyään vettä pyhää valmistaa on, kaukana ajat särpimisen punaviinin apassin ajat on.

Koirani pieni kotona tassua ojentaa, se taas ulos kakalle haluaa. Se vapaa päivälleni tyhjälle tarkoituksen antaa, ilo on kakkapussia kotiin takaisin kantaa.

Elämäni luolamiehenä tästä eteenpäin jatkukoon, luomuiset onkaloni pelastuneiden ystävieni hengestä täyttyköön. Selvinpäin en silti ole, sen ilmentää tiukka halailua hakeva ote.
Aivot narikkaan olen jättänyt, pääni on pyhänhenki täyttänyt.

Eipä silti ole elämän kirvely, tuska ja polte helpottanut, siksipä voiteen pelastavan lääkäriltä olen hankkinut. Tuubista kun onkalon reunoille sormilla pyöräyttää, jo loppuu tuska polttava alapään. Sheriffin tähden sakaraiset haavat parantuu, pyöreäksi o-renkaaksi jälleen muotoutuu.
Antidemoninen ominaisuus voiteella myös on, kaukana pysyy myös pahat henget nuo.

https://www.youtube.com/watch?v=tX02L6ZAIPs
Ilmoita
Haikein mielin muistakaamme elon taistelussa, saappaat jalassa kaatuneita veljiämme ja siskojamme.
Ottakaamme osaa ja muistakaamme, myös. Elämänsä elon aikana, aivonsa narikkaan luovuttaneita. Pelastuneita.

Kohottakaamme heille malja. Kolminkertainen eläköön huuto kajauttakaamme.
Eläköön ! Eläköön ! Eläköön !

https://www.youtube.com/watch?v=csmfoNEY8F8
Ilmoita
Olkoon sitten näin jos tekstin ennakointi niin päättää,ehkä olen aktivoidutaan keskustelua,tai jotain .tunnen varmaan joitakin osallistujia,mutta eihän se minulle kuulu.kiinnostaa joka tapauksessa,joku näkee vaivaa.onko razzon kulma tosiaan purettu,en tunne jeppiksestä enää juuri ketään
Ilmoita
VIha-rakkaus suhde kaupunkiin, tulee käytyä ain joskus , oikeastaan vain Jaakon Päivillä.
Silloin tällöin siellä ihmisvilinässä huomaan jonkun tutun, vaikka hiuksensa ovat jo harmaat ja olemus muutenkin rapistunut, jostain sitä tuntee sen vanhan luokkatoverin tai työtoverin, ehdinhän olla muutaman vuoden Jeppiksessäkin töissä, eri paikoissa, mm Scaumannnilla ja Narsilla ja kaupparatsunakin jossa työssä oli omat hyvät puolensa eli Irwiniä mukaillen; "jotain ehkä tiesin minäkin.."sat sapienit

Sen jälkeen Narsille , jossa tein kolmivuorotyötä liukahihnalla, tylsää työtä, yövuorot varsinkin.
Vuorotyön takia jouduin juhlimaan silloin kun oli vapaata joten ei ollut harvinaista että oli kännissä maanantaina, lähes tyhjässä Kellarissa..
Juopottelu alkoi mennä liiallisuuksiin joten ajatteli että jossain muuallakin voisi viettää tämän ainokaisen elämä ja niin lähdin eräänä harmaana talvipäivänä junalla kohti Turkua , matkatavaroitakin oli muovikassin verran, enkä nykyäänkään paljon enempää omista mutta ;" huoleton on hevoseton poika."
Ilmoita
Mina taas istun taalla yksin valtameren toisella puolella ja toivon joskus viela paasevani tuohon puistoon..
Istuin kerran elokuisena leutona iltana siella penkilla sinun kanssasi.Nain haluaisin muistella mutta todellisuudessa sita ei tapahtunut.
Tuossa puistossa olen toki harrastanut seksia tyttojen kanssa jotka eivat merkinneet mitaan ja eraanlainen haikeus valtaa mielen kun muistan noita nuoruuden kuumia hetkia tumman kesaisen yon katkoissa.
Mutta sinua en koskaan saanut, en edes romanttiselle kavelylle.

Rakastuin sinuun lukion toisella luokalla Muistan etta oli historian tunti ja sina istuit takanani. Olin joutunut taas kerran kiinni likaisista kasistani< reksi matturin tarkastuksessa ja sina kiusasit minua niista .Kaantyessani ujosti vastaamaan sinulle nain silmasi ja jostain syysta mieleeni tuli tummansininen meri jonka olin nahnyt laivamatkalla .Kirjaimellisesti uppuduin silmiisi, unohdin mita piti sanoa ja vain tuijotin.
Sinakin hiljenit ja hetken luokassa ei ollut muita kuin me kaksi.

Toinen unohtumaton muisto sinusta on koulun joulukuisesta konvasta . Ujoudesta huolimatta pidin tanssimisesta siihen aikaan,vaikka ne olivat vain joitain lapsellisia piiritansseja joita juonsi legendaarinen Topi.

Joka tapauksessa hait minut pariksesi ja laulun nimi oli Hans vili vile vei tai jotain.
Sydameni hakkasi, punoitin ja katselin ihania silmiasi, olin onnellinen.

Mutta vuodet kuluivat ja lopetin koulun enka ole sen jalkeen sinua nahnyt.

Silti liikutun nytkin melkein kyyneliin muistellessani sinua ja sita mita olisi voinut olla jos olisin ollut toisenlainen mies.
Ilmoita
Melankoliaa ja suuria tunteita hyvä vielä niin. itsekin rakastuin itseasiassa useammankin kerran varmaan silloin nuorena milloin mihinkin naapurin tyttöön vailla varsinaista vastakaikua. Yksi toki saattoi harata silloista Jim Henrix tukkaa tovin tietenkin ja joku toinen istua sylissäkin bileissä jne. Mutta ehkä tämä nykyaika on sitten jotenkin niin kovin kaavoihin kangistunutta ym. Että ihminen kaipaa salaa vielä sitä jotain toteutumatonta unelmaa niin siellä Pohjanmaalla kuin täällä Rööperissäkin? Mene ja tiedä aika näyttää mitä tapahtuu vai tapahtuuko enää yhtään mitään varsinaisesti edes?
Ilmoita
Jaloviina Göran oli kova tyyppi.
Ilmoita
Joulukuisessa hämärässä kävelen vielä kerran ympäri kaupungin säälittävän pientä keskustaa.

Pilluralliahan täällä silloin 70-luvula harrastettiin, kuplavolkkareilla ja mini coopereilla , joillakin onnellisilla tosin oli isompiakin , jopa komeita amerikanrautoja.

No , saihan sitä pimpsaa välillä volkkarillakin, tosin tilat olivat ahtaat ja talvella todella kylmät, mutta nuori veri oli kuumaa, eikä siinä kauan tarvinnu siihen aikaan touhutakaan..

Niin, ne olivat aikoja ne .Kuinka nopeasti tämä elämä meneekään,'äsken nuoruuden parhaissa voimissa ja nyt yhtäkkiä ollaan jo eläkeläisiä eikä ole enää suurempaa tarvetta piilluralliinkaan, tosin vielä muiitaa sen miksi sitä harrastettiin.

Tämä jäätävän kylmä luihin ja ytimiin puhaltava tuuli saa minut kuitenkin kääntymään takaisin , hotellin lämmin huone houkuttelee enemmän kuin harhailu nostalgisissa muistoissa pitkin pimeää ja synkkää keskustaa.

Tosin on pakko pysähtyä entisen Hollanderin kioskin kohdalla; niin monet lehdet siellä tuli luettua ja selailtua oppikoulun juoksutunneilla. Kesällä kävin siellä vian sen kauniin kesä myyjättären takia ja taisin joskus ostaakin jotain vain nähdäkseni hänet lähempää.

Niinpä niin , ne olivat aikoja ne..
Ilmoita
Svartin veljekset veijjo eetu henkka harri
3 VASTAUSTA:
mitä legendoja nuo ovat. r.i.p eetulle! mutta harri ja veijjo ja henkka sillä oli vilkas elämä mutta naisia ei pahemmin tainnut arvostaa.minä muista siitä sen että rakastui ja ei sille naiselle saanu puhuakkaan. hurjahan se luonteeltaan oli henkka sai vielä iskettyä yhden jeppiksen kauneimmista naisista marjon . kulkivat käsikädessä niin rakastuneina nainen jätti ja kaikki muistaa miksi ja sillon näin etten ollut ainoa mies jonka sydämen särkee nainen. silti oikea ratkasu sai se väriä kasvoihin
Tyttö sai väriä kasvoihin miehen voimalla . Sateenkaaren värit siloisissa kauniissa kasvoissa kulki sekin tyttö . Perseeseen asti pitkä tukka ja täydellinen silloin silloin kun sai pitää oman värin naamalla Muistan jopa minäkin nämä kaksi kyyhkyläistä. Hurja on oikea sana mutta näky vaihteleva
Pienempien ja heikompien hakkaajat ovat raukkoja.Kun on surkea luuseri , niin pitää sitä itsetuntoa jollain laillla nostaa.Ikävä kyllä nykyään raukat kerääntyvät isoiksi laumoiksi jotta voivat leikkiä kosaa jätkää ja pahoinpidella jonkun avuttoman kännikalan .

En nyt muista ketään naisenhakkaajaa Jeppiksen ajoiltani, Ehkä 60 luvulla vielä oli olemassa jonkinlaista herrasmies henkeä, jopa katutappeluissa.Naisia ei lyöty, ja potkimistakin pidettiin raukkamaisena ennen bruce leen tuloa.
+Lisää kommentti
Kuka haluaa asua noin pahassa kaupungissa.
Ilmoita
Helsingissä syntyneenä jouduin tuohon sekundahurriläävään jo vuonna 1962.
Riittänee?
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

legendat

vain kylmä tuuli käy viheltäin Jeppiksen usvaisilla kaduilla..kaikki vanhat legendat ovat muuttaneet autuaimmille metsästysmaille,täällä istun yksin koulupuistossa,minä, viimeinen mohikaani.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.