Avioliittoa takana yli kaksikymmentä vuotta. Olen kauan pohtinut, mikä tässä eniten mättää. Mieheni tärkeimmät asiat parisuhteessa ovat: 1. Hesarin lukeminen (1 tunti arkena, lauantai-sunnuntai 3-4 tunnin lukemismaraton per aamu), 2. ruoka (tunnesyöminen), 3. viinin litkiminen, 4. television katselu, 5. vaimo.
Tärkeysjärjestys voi vaihdella numeroiden 1-4 välillä, mutta numero 5 on vakiopaikassa. Eli tästä parisuhteesta puuttuu miehen läsnäolo vaimolleen. Hän on fyysisesti paikalla, mutta on läsnä vain itselleen. Aktiivista vaimon huomioimista on maksimissaan 1/2 tuntia per päivä.
Olen yrittänyt vääntää hänelle rautalangasta, millaista yhdessäoloa kaipaisin. Viimeisimmän keskustelun jälkeen teimme yhdessä asioita kaksi viikkoa. Nyt mies on taas tutussa ja turvallisessa omassa maailmassaan.
Olkoon sitten. En odota loppuelämääni, että minun maailmani olisi hänelle tärkeä. Taidan vaihtaa maisemaa joku päivä. Mahtaakohan hän huomata sieltä Hesarin takaa, että vaimo ei enää istukaan häntä vastapäätä? Epäilen.
Tärkeysjärjestys voi vaihdella numeroiden 1-4 välillä, mutta numero 5 on vakiopaikassa. Eli tästä parisuhteesta puuttuu miehen läsnäolo vaimolleen. Hän on fyysisesti paikalla, mutta on läsnä vain itselleen. Aktiivista vaimon huomioimista on maksimissaan 1/2 tuntia per päivä.
Olen yrittänyt vääntää hänelle rautalangasta, millaista yhdessäoloa kaipaisin. Viimeisimmän keskustelun jälkeen teimme yhdessä asioita kaksi viikkoa. Nyt mies on taas tutussa ja turvallisessa omassa maailmassaan.
Olkoon sitten. En odota loppuelämääni, että minun maailmani olisi hänelle tärkeä. Taidan vaihtaa maisemaa joku päivä. Mahtaakohan hän huomata sieltä Hesarin takaa, että vaimo ei enää istukaan häntä vastapäätä? Epäilen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eroon se minun tapauksessani johti.
Miehelle harrastukset ja veneen korjaaminen olivat tärkeämpiä kuin minä. Viikonloppuisin ja lomilla hän lähes aina lähti aamusta venettä korjaamaan ja tuli sieltä illalla. Koko elämä pyöri hänen harrastustensa ympärillä, ihmiset eivät merkinneet mitään.
Äiti nosti poikansa jalustalle, ihailee kaikkea mitä poika tekee. Poika ei koskaan älynnyt, että kukaan muu nainen kuin äiti ei halua alistua hänen tahtoonsa. Mielestäni jatkuva toisen ihmisen laiminlyönti on itsekkyyttä, johon syyllistyy sellainen mies, joka uskoo olevansa muiden yläpuolella.
Mies itse soitti minulle aina heti jos olin pois kotoa.
Eräänä päivänä en enää jaksanut.
Nyt on kivaa, saa tavata ystäviä kaikessa rauhassa eikä tarvitse olla yksin jollen itse sitä halua.
Tuttua juttua meilläkin.
Mies tulee kotiin minun jälkeeni töistä ja odottaa ruuan olevan heti valmis kun ilmestyy pöydän viereen.Sitten istuu telkkarin viereen ja ottaa kaljan.
Ei kiitä ei moiti,syö vaikka mitä ilman kommenttia.Ei ikinä edes yritä korjata astioita.
Sitten lähtee harrastuksiinsa.
Sama juttu meillä anopin kanssa.Olen yrittänyt esittää erilleenmuutoa ja katsottais miten menis,jos vaikka olis kummallekkin parempi.Poika tukeutuu äitiinsä ja anoppi pauhaa.meidän pojalle ei kyllä noin tehdä,mitä tututkin sanois.te pysytte yhdessä.
Tässä sitä nyt pohdin mitä tehdä.
Jatkan hieman aloittamaani viestiä. Mielestäni miehelläni on läheisyyden pelko. Hän vetäytyy parisuhteesta ja perhe-elämästä Hesarinsa, viinin lipittelynsä ja tv:n katselunsa taakse. Kun ei ole läsnä läheisilleen, ei tarvitse antaa itsestään mitään muille. Mieheni ei todella anna itsestään mitään, hän pitää ajatuksensa, tunne-elämänsä, kaiken salassa perheeltään. Tuskin tiedän mitään hänen elämästään päivittäin. Aamulla hän lähtee töihin, illalla takaisin. Koskaan hän ei kerro asioitaan vapaa-ehtoisesti. Kun kyselen jotain hänen asioistaan, vastaus on usein:"Mitä se sulle kuuluu?" Ilmeisesti hänen mielestään hänen elämänsä kuuluu vain hänelle. Todella itsekästä ja surullista.
Unohdin mainitsemastani listasta hänen sukulaisensa eli äidin ja sisarukset. He tietysti ovat tai nykymuodossa olivat tärkeysjärjestyksessä AINA ennen minua. Mieheni äiti haluaa olla kaikkien keskipiste, jota lapsensa mielistelevät ja toteuttavat hänen tahtonsa. Kun kyllästyin tähän näytelmään, jota aikuiset ihmiset esittävät, sain tietysti mieheni vihat päälleni. Minä olin liian suora ja näin ulkopuolisena enemmän kuin he omassa sokeudessaan. Nykyään mieheni välit ovat kylmenneet äitiinsä, ja sisarukset pitävät vähän yhteyttä mieheeni. Kun "rakas lapsuuden perhe" on muuttunut eripuraiseksi, ei miehelläni ole enää kiintokohdetta, jossa hän tietäisi oman roolinsa.
Minulla on sellainen olo, että taustastaan johtuen mieheni haluaa hallita omaa elämäänsä, koska hänen äitinsä alisti häntä lapsuuden perheessä. Mieheni haluaa hallita elämää, omaa elämäänsä ja perhe-elämää. Hän ei ymmärrä, mitä tasa-arvoinen parisuhde on. Se on vastavuoroisuutta, heikkouden sallimista itsessään ja muissa, toisen seurassa viihtymistä ja yhteistä kokemista. Miehelläni ei ole yhtään ystävää, harrastukset minimissään yksin puuhastelua. Hän elää yksin, vaikka hänellä perhe onkin.
Olen siirtynyt pois Hesarin etusivua tuijottamasta ja etsin itselleni omia kiinnostuksen kohteitani. Uudet harrastukset ja uudet ihmiset saavat minut varmaan ajan oloon vakuuttuneeksi siitä, että minä olen mielenkiintoinen ihminen aivan omana itsenäni. On aika siirtyä elämässä eteenpäin.
harrastuksiis sinäkin. Hanki itsellesi ELÄMÄ.
toisen hengiltä kuristava ihminen. Mietippä mitä sinussa olisi muutettavaa?
Yrität elää toisen kautta, et omaa elämääsi.
Miksi ihmeessä vaimon pitäisi istua siinä vartomassa, jos mies sattuisi lehdenluvun välissä tai jälkeen suomaan katseen? Miksi vaimon pitäisi olla paikallaan sillä viidennellä sijalla, turvallisesti ja varmasti ?
Jos se mies jotenkin mielessään taikoo sivu sivulta, että vaimo olisi tämän sivun jälkeen hävinnyt pöydän toiselta puolelta, ja taika ei vai toimi. Pitää kääntää taas seuraava sivu ja toivoa uudelleen!
Kuten sanottu, olen eronnut, jo aikaa sitten, eikä se elämä päässyt ihan tuohon vaiheeseen; ero tuli jo lasten ollessa pieniä. Ei keretty lukea hesareita aamuisin, eikä muutenkaan suhde edennyt vaiheeseen, jossa olisi vuosien kyllästyminen iskenyt.
Siksi en ole missään vaiheessa edes tajunnut, että naisen pitäisi olla varttumassa vieressä.
En ymärrä sitäkään, miten vaimot jää pyytämään huomiota, ikään kuin koirat; jospa tuo vähän rapsuttaisi, antaisiko jotain hyvää.
Mulle miehen kanssa eläminen oli sen hetken mitä meni parin lapsen siittämisessä. Olen varmasti kasvanut vähintään vinoon, ellen kieroon, kun en edes aloittaisi suhdetta, jossa saisin olla kaksin yksin.
Rouvat varmaan sanovat, että heidän elämänsä on vain mennyt sellaiseksi. Tjaa, miksi näin on käynyt?
Olen tietysti eri asemassa, kun en ole kenenkään huomiosta riippuvainen. Ehkä pystyn katsomaan teidänkin tilannetta omin silmin.
Jos minulle joku säännönmukaisesti tekisi noin, jos yhteiselämän sisältö olisi sohvalla istumista, viinin litkimistä, säännöllistä poissaoloa, ymmärtäisin sanattoman viestin siten, ettei minua tarvita, kaivata.
Tällä taustalla en jäisi kauaksi aikaa katsomaan ja odottamaan, vaan kuunneltuai omassa hiljaisuudessani itseäni tarkkaan, lähtisin siitä elämästä omaan. Jos mies säännönmukaisesti ignooraisi minut, tekisin sen mukaan. Yhden kerran miehen sanomalehtitaika toteutuisikin: seuraavan kerran kun hän on kääntänyt sivun ja nostaa katseen vilastakseen toimiko taika, HUps!! se olisinkin viimein toiminut, vaimo olisikin hävinnyt.
Meillä se meni pikkuhiljaa siihen, että mies muuttui aina vaan itsekkäämmäksi.
Nuo sinun huomionkipeysletkautukset jätän omaan arvooni, en viitsi kommentoida niitä.
En ymmärrä miksi eronneiden naisten pitää aina vakuutella kanssaihmisiä siitä, etteivät he tarvitse miehen huomiota.
Minä en suostuisi seksiin sellaisen miehen kanssa, jolta en saa naisena huomiota. ikinä en asiasta sanoisi ääneen, en siis kerjää.
esimerkiksi minä en sanonut enkä niin ajateltavaksi tarkoittanut, etten tarvitse miehen huomiota. Toki sellainen lämmittää mieltä, ja se pelastaa joskus jopa huonommankin päivän, mutta: minun elämäni sujuvuus ei ole kiinni siitä, huomioiko mies minua sen puolituntia enemmän tai vähemmän. Minun arkeni sujuu ilman että ihmettelisin, onko miehelle maailmassa kaikki muu tärkeämpää kuin minä. Koska miestä ei tässä arkipäivässä ole! Simple.
Jos taas jossitellaan, en kauaa katselisi miestä, jolle kaikki muu olisi tärkeämpää kuin minä. Jos hän istuisi sohvalla muissa maailmoissa, panostaisi enemmän veneen tai auton rapsutteluun, tuhlaisi kaikki energiansa omaan itseensä, saisi aika pian olla keskenänsä. En todennäköisesti jäisi odottamaan että lehti on luettu, viini litkitty, ohjelmat telkkarista katsottu.
Huomionkipeys- asia lie kipeä, koska koit sanomani letkautuksena, jota se mielestäni ei ole. Se oli vain mielikuvani tilanteesta, jossa mies kääntää toistamiseen hesarin sivua, ja vaimo odottaa silmä rävähtämättä, että mies havaitsisi tämän edes seuraavan sivun jälkeen. Eikö tämä ainakin viitteellisesti ole huomion toivomista?
Kipeäksihän siinä tulee, jos sitä ei saa, vaikka on jo vuosia odottanut.
Ainoa ongelmahan tässä on se, että nykyajan nainen ei tiedä paikkaansa.
Voi voi tätä tasa-arvoa!
Vaimon paikka on olla kodin sydän: hän siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapset ja miehen, vai mitä tarkoitit "Orjattarella" ?
Herää ikäiseni yksilö nykypäivään - itse en ole feministi enkä hyväksy sovinistejakaan...
TASA-ARVO ei ole sitä, että mies ja nainen tekevät kaiken samoin - TASA-ARVO on sitä, että sekä nainen että mies ovat samanarvoisia = Mies arvostaa naista ja nainen arvostaa miestä...
TÄRKEINTÄ parisuhteessa ON tunnistaa itsessään, että "MINÄ olen onnellinen sinun kanssasi" ! Mikäli näin ei ole, niin on "peiliin katsomisen" = itsetutkiskelun paikka...
SE EI VAIN TOIMI NIIN, että "toisen pitää toimia tavalla tai toisella siten, että hän tekee minut onnelliseksi" !
SIIS "Näin meillä...", "Nyt eronnut", ym. ketjun vastaajat:
Nainen on yhtä velvollinen kuin mieskin hakemaan oman paikkansa tässä yhteistkunnassa, parisuhteessa, kaikessa toiminnassaan ja olemisessaan. Tarkoitan paikkansa hakemisella sitä, että itsetutkiskelun myötä löytää ne tekijät, jotka hänet tekevät onnelliseksi.
Mikäli puolisosi ei mielestäsi huomioi sinua riittävästi, niin onko tilanne millainen toistepäin: huomioitko sinä puolisoasi ???
Mikäli puolisosi käyttää mielestäsi liikaa aikaa harrastuksiinsa, niin miksi et toimisi samoin = ala harrastamaan itseäsi kiinnostavia asioita. Mikäli perheessänne on lapsia, niin tällöin sovitte, mitkä päivät ovat sinun ja mitkä päivät ovat puolisosi velvollisuus huolehtia lapsista.
Läheisriippuvuus puolisosta on rasite sekä itselle että puolisolle. Parisuhde on merkittävästi onnellisempi, kun suhteessa on kaksi itsellistä aikuista. Yhdessäolo ja -tekeminen tuntuvat uskomattoman ihanilta, kun välillä käy "tuulettumassa" omien mieltymysten mukaan.
Tosin onnellisessa parisuhteessa myös luottamus ja uskollisuus ovat tasapainossa :O)
En tiedä mistä tuollaisia miehiä kehittyy, mutta kuulostaa aika hurjalta, PAITSI jos hän tahtoo asioiden olevankin noin.
Minä en ymmärrä minun vaimoa koska minun vika on aina kaikki mikä parisuhteessa ei miellytä häntä.
"Olkoon sitten. En odota loppuelämääni, että minun maailmani olisi hänelle tärkeä. Taidan vaihtaa maisemaa joku päivä. Mahtaakohan hän huomata, että mies ei enää istukaan häntä vastapäätä? Epäilen."
Kuinka monta tuntia viikossa/viikonlopun aikana haluaa tavata puolisoaan?
Jos mies lähtee aamulla klo 8 korjaamaan venettä ja tulee sieltä klo 19 kotiin, onko vaimo silloin läheisriippuvainen, jos on tyytymätön avioliittoonsa. Jos mies ei kaipaa vaimon seuraa, niin jotain sekin kertoo.
Kun itse olin pois, mies soitteli ahkerasti itse. Eli outoa käytöstä jos ei seurani kuitenkaan kiinnostanut silloin kun olisin ollut paikalla.
Pikkuhiljaa meillä tosiaankin meni siihen, ettemme viettäneet vapaa-aikaa kovin paljon yhdessä, minua kun tuo veneen korjaaminen ei niin kiinnosta etenkään talvella kun ulkona on niin kylmä.
Läheisriippuvaiseksi haukkuvista olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni viihtyy sellaisessa parisuhteessa jossa toista tavataan 2 tuntia iltaisin, myös viikonloppuna.
Tietenkin jokainen on vastuussa omasta onnellisuduestaan, mutta näitä palstoja lukiessa tulee mieleen kertakäyttökulutustavarana ihmisiä kohtelevat, joilla ei ole mitään tunteita toista kohtaan.
Rakkaus on se syy, miksi nainen sietää huonoa parisuhdetta, täsmälleen niin kauan kun tunteiden tappamiseen menee aikaa. Kun tunteet ovat kuolleet, jäljelle ei jää mitään.
Minulla ei ole exää kohtaan mitään tunteita enää, mutta aikaa siihen meni ja kyyneleitä ennen kuin pääsin irti alistavasta miehestä.
Toisaalta epäilen näiden tänne kirjoittavien naisten juttuja kun näen miten onnettomia lähes kaikki naiset ovat elävässä elämässä. Tänne kirjoitellaan ja esitetään kovaa, riippumatonta ja eronnut naista, mutta tosielämässä samat naiset kärsivät huonossa parisuhteessa aivan samalla tavalla kuin muutkin.
Kyllä vain, läheisriippuvuudelta vaikuttaa jos ei kestä muutaman tunnin eroa.
Hanki elämä.
Ei parisuhteessa ole tarkoitus istua kylki kyljessä 24/7.
Moni läheisriippuvuudesta puhuva ei tiedä mitä se tarkoittaa, vaan tokasee oman pahan olonsa kuuluviin.
Pahalle ololle voi tehdä paljonkin ja helposti mutta läheisriippuvuudelle ei.
Pahaa oloa voi tuntea avioliitossa ilman että se on läheisriippuvuutta. Jos aviopuolisolta ei saa vastakaikua, pahaa oloaan voi itse helpottaa moninkin tavoin. Mutta pahaa oloa saa tuntea, se on normaali reaktio. Kun on riittävän paha olo, lähteminen voi olla joskus paras ratkaisu.
11 tuntia ei ole ihan "muutama tunti" (ja kun osa päivästä nukutaankin). Ja ei kai ollut kyse siitä, että mies joskus on muutaman tunnin pois ja nainen ei kestä sitä (ja haluaisi olla 24 tuntia joka päivä miehen kanssa)? Vaan tätä sattuu jatkuvasti (viikonloppuisi? Ennemminkin mies ei kestä muutamaa tuntia naisen kanssa? Mikähän sitten on vähän yhteistä aikaa? 15-30 min/päivä?
Tää sun teksti on kun minä olisin sen kirjoittanut. Näin se on varmaan monessa huushollissa. Vaimoa tarvitaan vaan sängyssä.
Ei pahemmin nappaa... Alkaa olla kans mitta täynnä. Tänäänkin meni muka töihin tekemään tarjousta. Soitin työpuhelimeen ja sieltähän vastas pirtsakka sihteerin ääni eli näin meillä.
Ans kattoo nyt?!!
Hyvää jatkoa kuitenkin teidän parisuhteelle:)
mitä korjatavaa teissä on, jos hesari kiinostaa enempi kuin te,,,,,,,,,,,,,aatella
pysähtynyt miettimään, miksi se hesari ym. kiinnostaa enemmän kuin sinä?
"Olen kauan pohtinut, mikä tässä eniten mättää."
Tuosta voisi päätellä, että on pysähtynyt miettimään.
Minulla ei ole ollut tylsä avioliitto.
Myös minun mieheni lipitteli aikansa sohvalla, mutta ei äänettömänä. Hän huusi ja komensi ankarasti meitä muita. Minua ja lapsia. Asiasta hän aina... Omasta mielestään. Juotuaan kävi joskus lapsiinkin käsiksi ja ajoi joskus lapsen ulos sisävaatteissa talvipakkaseen ja minä - äiti, juoksin pelastamaan lastamme. Ei ollut tylsää... Eikä ollut aikaa eikä tilaisuutta hakea apuakaan kaikkien niiden huutojen ja uhkailujen lomassa. Emmehän me muut saaneet edes suunvuoroa.
Välillä mieheni jaksaa tietysti kehua, kuinka hyvä ihminen minä olen ja seuraavassa hetkessä olenkin jo kaikkeen mahdolliseen syyllinen.
Juopottelu jäi pois aikanaan. Siis minulla on "raitis" mies nykyään. Syyllisyyteni tosin ei ole vieläkään loppunut. Olen anteeksiantamaton kun muistan vielä kauhukokemukseni. Kysymys minulle kuului: Kunka minä hellittelen miestäni ja mieheni on onnessaan, kun saa vaatia, että minun pitäisi tulla häntä tunteissani vastaan. Tunteeni eivät vain toimi käskemällä. Muistot ja menneisyyskin on minulle totta ja elettyä elämääni, joka on jälkensä jättänyt. Ja vieläkään ei ole tylsää: Mieheni ottaa pilkkansa kohteeksi vaikkapa entisen elämäni ennen häntä, vaikkei ole sitä itse elänytkään. Silti hän tietää minua paremmin, kuinka väärin olen elänyt. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen verrattuna moniin muihin. Eihän hän koskaan ole minua pettänytkään. Ja minä olen se huono ja syyllistävä ihminen. Myös kaikkea tekemistäni kontrolloidaan kaiken aikaa. Saa nähdä, koska jään tämänkin kirjoittamisesta kiinni. Täällä minä netissä kirjoittelen pahaa omasta miehestäni. Olen siis huono ihminen. Minulla ei ole pelkoa, että olisin liian vähällä huomiolla. Jopa ajatuksiani valvotaan ja kysellään kaiken aikaa. Ja jos haluaisin olla hiljaa ja omissa oloissani, niin sekään ei käy... Siis, miksi joku haluaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan. Syitä voi olla puolin ja toisin... Kunka itse toimit? Mitä itse annat puolisollesi? Ainako vaan vaaditaan ja vaaditaan - toiselta?
Ei kukaan jaksa kiinnostua 24/7. Siinähän hän on kotona.
Hanki sinä itsellesi elämä. Elämä ei tarkoita uutta miestä. Sitä sinä et ole käsittänyt vielä.
Ei elämää voi elää "toisen ihmisen kautta" , ja sitä sinä yrität vängällä tehdä.
Jokainen on itse oman onnensa seppä.
Ikävä kyllä on olemassa miehiä, jotka eivät huomaa avioliitossaan mitään korjattavaa ennen kuin vaimo jonain päivänä on lähtenyt. Kun mies ei edes halua keskustella avioliiton tilasta, viisas vaimo hankkii oman elämän ja lähtee.
eivät halua keskustella liiton tilasta, vaan kieltävät ongelmien olemassaolon.
Onko helpoin pettää itseään ?
Nainenkin voi olla se,joka ei halua keskustella asioista.On VAIN (vaimon) oma elämä.Vain se on tärkeätä,eikä siihen saa puuttua.
Se saa kelvata miehelle tai sitten ei.
Kuulostaapa tutulta! Meillä sanomalehden on korvannut netti ja vessa. Mieheni haluaisi kyllä olla ja tehdä kanssani KIVOJA asioita, mutta ei osallistua arkeen. Hän ei pidä lasten kanssa puuhastelusta, eikä kotitöistä (kukapa pitäisi). Mielummin hän hautautuu milloin minkäkin syyn varjolla surffailemaan.
Harrastan ja tapailen kavereitani nykyisin aika paljon, eli olen hankkinut sen kuuluisan oman elämän! Siinä vaan on se vika, että sitä on sen myötä etääntynyt lopullisesti puolisostaan. Hän on koneellaan istuva mörökölli, joka "vahtii" lapsia sen aikaa, kun olen kavereitani tapaamassa.
Yhdessä kivan tekeminen on sittemmin jäänyt, kun pettymys arkeen on syönnyt rakkauden.