Mieluummin vapaa kasvatus kuin auktoriteettipelkoinen.
Eivät lapset mitään koiria ole, joiden tahto kuuluu nujertaa.
On vähän liikaa esimerkkejä nähtävissä nuorista tytöistäkin, jotka puukko kädessä juoksevat isänsä perässä kun on mitta tullut täyteen alistamisen osalta.
Tämän siitä saa, kun lapsista pyritään tekemään kilttejä yhteiskuntaan sopeutujia.
Eivät lapset mitään koiria ole, joiden tahto kuuluu nujertaa.
On vähän liikaa esimerkkejä nähtävissä nuorista tytöistäkin, jotka puukko kädessä juoksevat isänsä perässä kun on mitta tullut täyteen alistamisen osalta.
Tämän siitä saa, kun lapsista pyritään tekemään kilttejä yhteiskuntaan sopeutujia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ikinä kuullu sellasesta jutusta kuin kultainen keskitie? Se pätee aikas hyvin kai tässäkin asiassa.
Kyllä rajojen asettaminen ja lapsen tahdon totaalinen nujerrus on kaks täysin eri asiaa.
tuntuu lipsuvan liialliseen rajojen asettelemiseen se lapsen ja nuoren kasvatus.
Mielestäni olisi tärkeä kasvattaa lapsista itseohjautuvia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa asioita sitten aikuisenakin.
osaa ajatella,että uhmaikäisenä tai yhteiskuntaa vastaan kapinoivana kiukkuisena teininä olisin ymmärtänyt käyttäytyä niin kuin mun omaks parhaaks olis. Kyllä mä olen kiitollinen,että oma äiti oli tiukka mutta ymmärtäväinen ja kykenevä kompromisseihin.
Kukin taaplatkoon tyylillään.
kallistuisin lapsikeskeiseen johdonmukaiseen kasvatukseen eli siihen kultaiseen keskitiehen ja lapsikeskeiseen, koska 500:n lapsenkaan kasvattaminen onnistuneesti ei takaa onnistumista kaikkien lasten kasvatuksessa onnistuneesti.
Vapaassa kasvatuksessa on se huono puoli, että lapsi kokee totaallista turvattomuutta. Sama asia, ettei meillä olisi Suomessa lakeja, eikä tuomio-istuimia, saatika poliiseja..jne.. Kaikki tehtäis mitä lystää, niin kuka aikuinen ei kokisi turvattomuuden tunnetta? Että onko vapaa kasvatus hyvä?
ja lapsen vapaus toimia itseään toteuttavalla tavalla tukevat toisiaan.
Kritisoin vanhempia, jotka vaativat liikaa lapsiltaan. Kritisoin ammattikasvattajia, jotka kasvattavat lapsia/nuoria "ylhäältä käsin" eli alistavasti.
marjat, kyllä jokainen meistä jotain rajoja ja kuria tarvii. Miten sä kuvittelet et joku vapaan kasvatuksen tulos pärjää esim. jossain intissä tai muussa vastaavassa mestassa.
vanhemman lahinnä ohjaavassa roolissa kuin rajojen asettelijana tai kurin pitäjänä.
Ruumiillista kuritusta ei tietenkään saa hyväksyä. Mutta mitä mieltä olette vanhasta nykyään aliarvostetusta kasvatuskeinosta eli huutamisesta? Tehokasta, nopeaa ja tunteita kuohuttavaa, lopputulos usein kasvatuksellisesti hyvä. Se siis on eri asia kuin jatkuva nalkutus ja valittaminen. Muuten siis vapaa kasvatus, mutta jossain menee raja.
rauhallinen puhe,normaalilla volyymilla mene paremmin jakeluun kuin hirveä huutaminen (mistä lopulta tulee myöskin jatkuvaa).
Sama kait pätee miehiinkin.
kun aikuinen ryhtyy lapselle huutamaan, niin on jo pelin menettänyt ja tosi köyhät eväät menossa.
Eihän lapsen kuulossa mitään vikaa normaalisti ole. Tossa huutamisessa se huono jutska, että siitä tulee noidankehä:aikuinen huutaa-lapsi huutaa-aikuinen huutaa vielä kovempaa-ja lapsi vielä kovempaa.
Esim. 30-päinen luokallinen kakrui hiljentyy aikuisen hiljaisuudesta nopeammin, kuin huutamisesta. Samoin leikki-ikäisestä-murkkuihin takuu varma keino saada asiat perille paremmin, kun ei menetä malttia silloin, kun lapsi sitä odottaa.
Huutamiset on niitä varten, jotka eivät osaa muita keinoja ja kenellekään eikä kukaan saa huutaa, paitsi metsässä ja alikulkutunneleissa. :))
hommansa taitava eskariope aloitti kuiskaamalla aina uuden ryhmän parissa - lapset keskittyivät hyvin kuuntelemaan ja tilanne pysyi hallinnassa.
edelleen ammattikasvattajissa on niitäkin, jotka käyttävät ruumiillista kuritusta.
Niin, mutta se huutamisen tunteita kuohuttava vaikutus. Nyt siis ollaan tosissaan. Kasvatuksessa voisi ottaa enemmän tunteita peliin. Saa enemmän sisältöä omaan elämäänsä.
saa muilla keinoin. Huutaminen on naurettavan näköistä ja koomista ja saa aina vasta rantakiiskin reaktion aikaiseksi. Monesti lapset, jotka huutamisella tottelee, niin pelkäävät muita seuraamuksia mitä huutamisesta johtaa. Hyvin useasti huutava äiti/isä samanaikaisesti fyysisesti satuttaa lasta, koska ihminen joka huutaa ei kykene hallitsemaan itseään ja liikkeitään.
>Saa enemmän sisältöä omaan elämäänsä.< Aikas monesti ihminen,joka huutaa ja mesoo ympäriinsä on elämänhallinta, jollakin osa-alueella kaaoksessa ja sen selkiydyttyään ihminen lakkaa huutamasta, mutta kasvatukseen se ei liity mitenkään, eikä tosissaan näyttämiseen. Saatika tunteiden näyttämiseen. Tietysti kun ihmisellä on paha olla, niin yksi purkautumiskeino voi olla huutaminen, mutta jos sitä käytetään lasten kasvatuksessa, niin ollaan väärillä jälillä. Tiedänhän minä sen itsekin, niihin aikoihin kun minun oli pahaolla emsimmäinen reaktioni oli ristiriita tilanteissa huutaminen. En kyllä lapsille huutanut, enkä töissä, mutta sitäkin enempi jokaisessa muissa tilanteissa.
sama ihminen joka oli opinnoissani harjoittelujaksolla vastuu henkilöni? Hyvin ihana ja ammattitaitoinen ihminen :))
Vanhemmillakin on tunteet, eikö niitä saisi näyttää lapsille? Mistä lapsi sitten oppii normaalit elämään kuuluvat tunnereaktiot?
Kun on paha olla. Mitä sitten pitäisi tehdä? Huutaminen on nopea tapa päästä pahoista fiiliksistä eroon nopeasti. Se, että huuto assosioituisi fyysiseen väkivaltaan, ei mielestäni ole totta.
Huutaminen on naurettavan näköistä ja koomistakin, mutta siihen sen teho voi juuri perustua. Riitely ainakin parisuhteessa puhdistaa ilmaa kivasti. Eikö lastenkin kanssa pitäisi pyrkiä tunneilmaisun aitouteen, että elämä tuntuisi joltakin.
Negatiivisten tunteiden patoutuminen on myös ongelma. Jotkut jopa liittävät sen lisääntyneisiin syöpäkuolemiin.
näyttää ja pitääkin näyttää ja riidellä saa ja kuuluu elämään, mutta vielä tärkeämpää on lasten nähdä sopimiset.
Siltikään lapsen käyttäydyttyä ei toivotulla tavalla, niin ratkaisu ei ole huutaminen. Ylipäätänsä minkään riita tilanteen ratkaisu ei ole huutaminen, varsinkaan aikuinen huutamassa lapselle, niin ei todellakaan ole normaalin kuvion ja tunteiden näyttämistä lapselle. Joo, äiti on nyt tosi vihainen sulle ja huutaa. Mitä lapsikin oppii huutamisesta ei mitään muuta kuin sen et aikuinen huutaa, eikä sitä miksi aikuinen huutaa. Syy/seuraussuhteet jäi selvittämättä. Huutamisen voi todellakin lapsen kasvatuksessa jättää pois ja hyvin yleistä on äidin huutaessa-äiti nostaa kovakouraisesti lapsen maasta ylös lapsen käden vääntyessä taaksepäin-äiti huutaa edelleen ja kovakouraisesti retuttaa lasta huoneeseen/rattaisiin/bussiin, että kyllä huutaminen ja lapsiin kohdistuva fyysinen väkivalta kulkee käsikädessä.
Lasten pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät pysty kasvattamaan lapsiaan. Ongelma johtuu siitä, että naiset eivät kykene hillitsemään vauvakuumettaan. Tärkeintä on päästä äidiksi riippumatta siitä, miten lapselle pelissä käy. Naiset synnyttävät lapsia, vaikka tietävät jo etukäteen, etteivät pysty huolehtimaan niistä. Kierrettä pahentaa se, että äideille maksetaan verovaroista monenlaisia tukia ja etuuksia. Summa on vuosittain useita miljardeja euroja. Syntyvyyttä pitäisi rajoittaa voimakkaasti myös ilmaston muutoksen vuoksi.
Meinaat, että lasten tulee saada tehdä mitä ne haluaa, ilman rajoja?
Joo joo sen oman huonon vanhemmuuden voi kyllä noinkin naamioida.
Lapsille tulee asettaa rajat ja kasvatuksen tulee olla johdonmukaista.
Lapsi nimen omaan tarvitsee aikuisen auktoriteettia, että tuntee olonsa turvalliseksi.
Lapset eivät ole mitään vanhempien kavereita, vaan lapsia, joita todellakin tulee opastaa elämänsä alkumetreillä.