Meillä 5 kuukauden mittainen suhde, alkuun sovittiin että kumpikin on tosissaan ja kummankin lapset otetaan mukaan, koska tuntui heti 1. kuukauden jälkeen että tässä tämä ihminen on jota olemme etsineet.
Kesällä asiat oli hyvin puuhasimme ja touhusimme kaikkea. Kuljimme paljon yhdessä, lomallakin kävimme.
Miehen kanssa myös sovimme että, pistämme toisemme ykköseksi, ja kuuntelemme ja neuvottelemme asioista menoista yhdessä.
Pikkuhiljaa asiat alkoikin menemään siihen suuntaan että neuvottelut päättyi siihen että mies sanoi EI, kaikkeen oli EI, minnekään ei halunnutkaan lähteä yhdessä, minun lapset eivät enää olleetkaan tervetulleita hänen luo, mies myös ivaili poikani lievällä ylipainolla.
Sitten asiat meni niin että kun miehen lapset tulivat isälleen, niin minäkään en saanut enää käydä edes kylässä miehen luona, saati että olisin saanut soittaa hänelle silloin.
Kun mies tuli luokseni viettämään iltaa ja yötä, hän komenteli minua, "laitapa sitä ruokaa" "alappa keittää sitä kahvia" "eikä täällä sitä teetä saakaa"
Alussa tuntui niin hyvälle olla miehen kanssa, nykyään on vain iso suuri palakurkussa koko ajan ja tuntuu että pakahdun pahaan olooni.
Ei kai tässä auta kuin erota suosiolla, en jaksa tuollaista kohtelua
Kesällä asiat oli hyvin puuhasimme ja touhusimme kaikkea. Kuljimme paljon yhdessä, lomallakin kävimme.
Miehen kanssa myös sovimme että, pistämme toisemme ykköseksi, ja kuuntelemme ja neuvottelemme asioista menoista yhdessä.
Pikkuhiljaa asiat alkoikin menemään siihen suuntaan että neuvottelut päättyi siihen että mies sanoi EI, kaikkeen oli EI, minnekään ei halunnutkaan lähteä yhdessä, minun lapset eivät enää olleetkaan tervetulleita hänen luo, mies myös ivaili poikani lievällä ylipainolla.
Sitten asiat meni niin että kun miehen lapset tulivat isälleen, niin minäkään en saanut enää käydä edes kylässä miehen luona, saati että olisin saanut soittaa hänelle silloin.
Kun mies tuli luokseni viettämään iltaa ja yötä, hän komenteli minua, "laitapa sitä ruokaa" "alappa keittää sitä kahvia" "eikä täällä sitä teetä saakaa"
Alussa tuntui niin hyvälle olla miehen kanssa, nykyään on vain iso suuri palakurkussa koko ajan ja tuntuu että pakahdun pahaan olooni.
Ei kai tässä auta kuin erota suosiolla, en jaksa tuollaista kohtelua
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuulostaa että olet löytänyt narsisitisen kukonpojan. Tunnistan lajin sillä itse sokaistuin joku vuosi sitten lajitoveriin. Suhde kesti vajaan vuoden minä aikana sain melkein vatsahaavan ja hermoromahduksen ahdistavasta olosta jota koin. Samoin meillä lapseni lakkasivat mahtumasta kuvioihin. Älä anna miehen satuttaa lastasi. Mieti todella mitä haluat elämässä. Minun pahaolo helpotti kun ovi painui kiinni viimeisen kerran.
ulos suhteesta jossa joudun jatkuvasti olemaan se anteeksipyytäjä ja alistettu, tuntuu kuin minun omalla elämällä ja ystävilläni ei ole mitään virkaa.
Helpompi lähteä nyt kuin vuosien päästä.
Kuuluuko narsistin tapoihin myös tällainen, seksissä on aina ottajana, odottaa että minä hyväilen häntä, kiihotan hänet, ja itse ei tee mitään minua kiihottaakseen. Odottaa vain palvelua
elää suhteessa vain itselleen ja odottaa toisen olevan palvovan häntä joka suhteessa. Ei seksi tee siinä asiassa poikkeusta. Kynnysmattona vain toista käyttää. Itselle viimeinen pisara oli pelko lasten puolesta, kun huomasin miehen alkaneen inhota heitä. Veiväthän osan huomiostani.
netistä narsistin kuvauksia, suurin osa kyllä osuu täydellisesti mieheen.
Odottaa että tulen ja menen silloin kun hänelle sopii, itse ei ole valmis joustaan tuumaakaan omista menoistaan.
Nyt kun miettii kesää ja millainen mies oli silloin ja millainen hän on nyt eroa on kuin Kivellä ja pumpulilla.
Kesällä oli niin mielin kielin, soitteli monta kertaa päivässä, kävi tapaamassa joka päivä, pelasi lasteni kanssa yms. Nyt kaikki on toisin.
Samoin mies kehuu rakentamillaan ja myymillään taloilla, suurilla tuloillaan, tuntemillaan ihmisillä.
No, opinpa ainakin katsomaan useampaan kertaan ennen kuin hyökkään suhteeseen.
Jotenkin kun tuossa lenkillä käydessä päätin että suhde on minun osaltani loppu, nousi suuri kivi pois päältäni, askel keveni ja olo parani.
Onks sil rakennusfirma ? Etelä-Suomessa ?
Rakentaa omakotitaloja ja myy kahdenvuoden kuluttua... Jos niin kuulostaa tutulta...
Pohjois-suomessa, on kyllä asunut aiemmin etelässä.
Eronnut useamman kerran viimeksi muutaman vuoden suhteesta vajaa kaksi vuotta sitten, sen jälkeen ollut lyhyitä muutaman kuukauden suhteita, niin kuin tämä meidänkin suhde tulee jäämään.
Lähetin tekstiviestin jossa toivottelin hyvää jatkoa ja onnea elämälle.
En minä ainakaan jaksa kun aikuinen mies kiukuttelee ja käyttäytyy kuin pahainen teinipoika, en vastaa puhelimeen kun sä ärsytät minua.
Jatkan vielä, tunteistaan mies ei halua tai kykene puhumaan, ja jos minä kerron hänelle omista tunteistani, niin ei hän halua kuunnella.
Miehelle, ei voi sanoa mitään poikkipuolista tai edes sellaiseksi tulkittavaa, hän vetäytyy murjottamaan, mököttämään, ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin, vastassa on jäänkylmä seinä.
Aika epämiellyttävä soittaa ihmiselle joka saataa alkaa syömään muroja kesken puhelun, rouskrousk, eikä kuuntele mitään. Tai katsoo telkkaa ja hokee vain hmh, hmh, joooo, hmh. Eikä minun puhelut yleensä kestä kuin 2-5 minuuttiin.
Enpä ihmettele, että mies on jo eronnut. Kuka tuollaista, hei, muka jaksaa?
Narsisti.
jo useamman kerran, ja aina on naisissa ollut vikaa, milloin ne on ollut minkäkin laisia, rahan ahneita ja ilkeitä, saas nähdä mikä se minä olen. No, ei haukku haavaa tee.
Itsepähän lähdin nöyristelemään ja anteeksi pyytelee mieheltä, vaikka en mitään väärää ollut tehnytkään. Se on pohjaton kuilu näköjään.
No, ero viesti on lähetetty, pääministerin tapaan, kun ei mies kerta vastaa puhelimeen vaan katkaisee aina puhelun kun yritin soittaa.
Hirveän aikuismaista käytöstä, en vastaa sun puheluihin lällällää, ja mies on muka 40v.
ihmettelet, miksi ex-nainen erosi miehestä?
Asian toisen puolen.
Miehellä on todennäköisesti jokin syy, miksi on alkanut epäilemään tai katumaan suhdetta sinuun.
Alussa varmaan tuntui hyvälle olla yhdessä kanssasi, mutta jokin on muuttunut...
en tiedä, mikä tästä olisi minun syy.
Vaikka voihan olla ainahan suhteessa on kaksi ihmistä ja tässä vielä muuta lapsi päälle.
Voihan olla etten ollut sellainen kuin mies halusi, olin liian kiltti, liian puhelias, liian tunteellinen, liian kaikkea.
Kyllä minä omat vikani tiedän, olen vähän omanlaisen.
Mutta en minä silti ymmärrä tätä miestä, yhtenä päivänä suunnittelee yhteistä kodin rakennusprojektia, toisena päivänä ei vastaa puhelimeen/viesteihin. Kolmantena päivänä tulee kylään ja on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Haukkuu minun ystävät ja perheen eikä halua että käyn heidän luonaan kylässä, ei pidä huumorintajustani vaan kysyy että jäikö aamulla pillerit ottamatta pitäisiköhän sun käydä ne nyt ottamassa.
Mies myös odotti että jättäisin omat lapseni 11 ja 14 -vuotiaat yksin öiksi ja menisin hänen luo. Ja kun en sellaiseen suostunut suuttui siitäkin ja mökötti useamman päivän kunnes olin lähettänyt ainakin 15 anteeksipyyntö viestiä. Sitten leppyi.
En minä vain tiedä mikä vika minussa on tai tiedän halusin miellyttää liikaa. Kai hän kyllästyi minuun mutta ei osannut sanoa sitä. Siksi puhuminen parisuhteessa olisi tärkeää että tietäisi missä mennään.
Selkeesti sä yrität miellyttää liikaa. Mieshän tavallaan polkee sut maahan. Sä et saa olla oma itsesi ja sun täytyy totella ja käyttäytyä juuri niin kuin hän haluaa, tai muuten alkaa mökötys ja muu paska. Sitten vielä haukkuu sun ystävät ja perheen! Herää nainen! Mikä ihme saa sut vielä pysymään moisen idiootin kanssa, joka ei arvosta, eikä välitä susta juuri sellaisena kuin sä olet?
laitoin viestin jossa toivotin hyvät jatkot ja onnea elämään.
Huomasin itsekin että aloin miettimään mikä minussa on vikana, enkö ole tarpeeksi seksikäs, enkö ole tarpeeksi jotain tai olen liikaa jotain.
ei kelpaa sellaisena kun on, ei kannata turhaan etsiä vikoja itsestään.
Mutta kyllä ihmisen itsetunnon saa aika joutuin rikottua, jos koko ajan väheksytään ja arvostellaan.
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Hyvää syksyä sinulle "toveri" ja onnea elämäntielle.