1. Työntekijä todetaan nykyisessä työpaikassaan tarpeettomaksi tai tuottamattomaksi.
t=0
2. Työssäoloajasta riippuen kestää 1-6 kk, että ko. työntekijästä pääsee eroon.
3. Työntekijä putoaa ansiosidonnaiselle, ja alkaa etsiä samaa/lähes vastaavaa työtä entisin ehdoin ja palkoin paikkakunnalta, jota ennenkin teki, muu ei kelpaa.
t=1-2 vuotta.
4. Ansiosidonnainen päättyy ja nyt kelpaisi jo muukin työ muualta. Aloittelijan palkat vaan tuntuvat niin huonoilta, joten ei kelpaa tarjolla oleva työ.
t=2-3 vuotta
5. Työmarkkinatuella oltu jo yli vuosi ja kaikki reservit ja säästötkin alkaa olla syöty. Nyt alkaisi kelpaamaan ne huonommin palkatut työtkin. Mutta kun ei enää työnantajia kiinnosta, ei pääse enää edes haastatteluihin, vain turhauttaviin työkkärin aktivointeihin, "työelämävalmennuksiin". Ei kukaan halua palkata pitkään työttömänä ollutta työsuhteeseen.
t=4-5 vuotta
6. Alkaa masentaa kun viimein tajuaa, että olisi silloin vuosia sitten pitänyt ottaa heti se "huonosti" palkattu työ vastaan. Syrjäytyminen on tapahtunut, ehkä myös alkoholi alkaa maistua.
t=6-8 vuotta.
t= aikaa kulunut siitä, kun työ edellisessä työpaikassa on loppunut
Järjestelmässä syntyy vilttiketjua jatkuvasti, kun työntekiöitä potkitaan töistä. Moni työtön ei edes tajuaa pelin olevan ohi ennen, kuin on jo selvästi syrjässä.
Uusi työpaikka pitäisi tajuta hommata jo kohdissa 1-3. Kohdasta 4 pääsee ylös tuurilla, tai ehkä suhteilla nousukaudella, mutta kohdassa 5 on jo aika myöhäistä. PALJON näitä parempia työntekijöitä löytyy ja saa ulkomaisistakin.
t=0
2. Työssäoloajasta riippuen kestää 1-6 kk, että ko. työntekijästä pääsee eroon.
3. Työntekijä putoaa ansiosidonnaiselle, ja alkaa etsiä samaa/lähes vastaavaa työtä entisin ehdoin ja palkoin paikkakunnalta, jota ennenkin teki, muu ei kelpaa.
t=1-2 vuotta.
4. Ansiosidonnainen päättyy ja nyt kelpaisi jo muukin työ muualta. Aloittelijan palkat vaan tuntuvat niin huonoilta, joten ei kelpaa tarjolla oleva työ.
t=2-3 vuotta
5. Työmarkkinatuella oltu jo yli vuosi ja kaikki reservit ja säästötkin alkaa olla syöty. Nyt alkaisi kelpaamaan ne huonommin palkatut työtkin. Mutta kun ei enää työnantajia kiinnosta, ei pääse enää edes haastatteluihin, vain turhauttaviin työkkärin aktivointeihin, "työelämävalmennuksiin". Ei kukaan halua palkata pitkään työttömänä ollutta työsuhteeseen.
t=4-5 vuotta
6. Alkaa masentaa kun viimein tajuaa, että olisi silloin vuosia sitten pitänyt ottaa heti se "huonosti" palkattu työ vastaan. Syrjäytyminen on tapahtunut, ehkä myös alkoholi alkaa maistua.
t=6-8 vuotta.
t= aikaa kulunut siitä, kun työ edellisessä työpaikassa on loppunut
Järjestelmässä syntyy vilttiketjua jatkuvasti, kun työntekiöitä potkitaan töistä. Moni työtön ei edes tajuaa pelin olevan ohi ennen, kuin on jo selvästi syrjässä.
Uusi työpaikka pitäisi tajuta hommata jo kohdissa 1-3. Kohdasta 4 pääsee ylös tuurilla, tai ehkä suhteilla nousukaudella, mutta kohdassa 5 on jo aika myöhäistä. PALJON näitä parempia työntekijöitä löytyy ja saa ulkomaisistakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On työnantajia, jotka palkkaavat vain tukityöllistettyjä. Tämä ns. parempipalkkaisten joukko pienee koko ajan ja häviää luultavasti vähitelleen lähes olemattomiin.
Työttömäksi joutuneella ei ole omaa päätäntävaltaa enää omiin tulevaisuudensunnitelmiinsa. Teoriasi on vanhahtava ja kaipaa ajantasaistamista.
1. Työntekijä todetaan 6:n työvuoden jälkeen soveltumattomaksi.
2. Ilman irtisanomisaikaa ulos.
Liiton juristin tukemana "kipurahat" mutta seurauksena 1/2- vuoden päivärahaton kausi.
3. Ennen ansiosidonnaista ( 1/2 vuoden katko ) töihin mihin vain. Kahden viikon kuluttua oli työmatka noin 200km. Määräaikainen 7kk.
EI työkkärin järjestämä!
4. Edellisen jälkeen ansiosidonnaiselle mutta ennen sen päättymistä uusi määräaikainen.
Työmatka 120km.
EI työkkärin järjestämä!
5. Edellinen kesti 9 työpäivää. Siviilitapaturma.
Työnantajalla ei velvotteita. Loppu.
6. Kainalosauvat tukena. Tarjotaan vuoden määräaikaista. Otan työn. Työmatka 250km.
Ehdotetaan vakinaistamista mutta olen hankkinut kotipaikkakunnalta määräaikaisen työn.
menen sinne.
EI työkkärin järjestämä!
Muija on tottunut poissaoloihini. Urputtaa ruuan kantamisesta ja paikkojen sotkemisesta. Tottuu.
Olen päässyt määräaikaisten makuun. En enää etsi vakituista työtä.
Kotipaikkakunnalta sitä ei saa eikä sitoutuminen kauemmas kiinnosta.
Taloudellisesti kyseenalaista ilman päivärahoja itse majoitus maksaen.
Teen itse hankkimiani pätkiä siellä sun täällä.
Lyhyet pätkät päivärahoilla ja majoitus järjestettynä.
EIVÄT ole työkkärin järjestämiä!
Tuossa loppuosassa olet luultavasti oikeassa.
Mikäli olisin jäänyt kotiseuturakkaasti nököttämään osoitteeni paikkakunnalle olisi kierteeni ollut kuvaamasi mukainen.
...syrjäytymisen kierre.
Niin, on todella tärkeätä että se saataisiin katkaistua mahdollisimman äkkiä.Ongelmat kasvavat vuoren kokoisiksi muutaman vuoden työttömyyden jälkeen.
Työnantajien ja työkaverien ennakkoluulot pitkään työttömänä ollutta kohtaan taitavat olla suurimpia esteitä työllistymisella.
Myös rahavaikeudet astuvatkuvaan. Eli miten elää ensimmäinen tiliväli on monelle työttömälle iso ongelma. Myös työnhaku maksaa.
Itse pääsin työvoimakoulutukseen vaihtamaan alaa.
Opiskelen itselleni uuden ammatin ja menen töihin (nyt on kyseessä ala jolla töitä riittää).
Uuden työnhakeminen aloitetaan heti kun irtisanoutumisilmoitus on annettu eikä vasta ansiosidonnaisen loppuessa! Ei ihme, että putoaa karusellista jos 1-2 vuodeksi jää sohvalle makaamaan ja kohtaloaan suremaan.
Listasi kohdat 3-6 johtuvat vain työttömän omasta tyhmyydestä, laiskuudesta tai ymmärtämättömyydestä nykyisistä työmarkkinoista ja työmarkkinakelpoisuudestaan.
Itse en kyllä uskaltaisi jäädä makaamaan hetkeksikään "töiden väliin" jos joutuisin irtisanotuksi vaan hoitaisin uuden työpaikan samantien.
Oletpa passiivinen!
Tuossa ylempänä kuvaamani työsopimuksen purun edeltävän vuoden etsin vaihtoehtoista työpaikkaa.
Haistoin johtajan halun päästä minusta eroon.
Samoin erään konkurssin edellä, ryhdyin valmistelemaan tulevaisuutta muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Kävin kahdessa haastattelussa ja niihin olisin päässyt.
Toisessa ei työmatkan (sijaintipaikkakunta) ja korvauksen suhde tyydyttänyt.
Toisessa olisi alaisuuteeni tuleva organisatio ollut ylimiehitetty onistajan sukulaisilla.
Siirryttyäni pätkätöihin ilmoitin aina työkkäriin aloittamani pätkän suunnitellun päättymisen.
Eihän sitä olisi tarvinnut tehdä eikä muuta hyötyä ollut kuin "aktiivinen imago", luulen.
Minä kyllä "makasin tulessa".
Ilmeisestä aktiivisuudestani johtuen minulle työt tarjottiin.
Aktiivisuuteni = milloin vain, mihin vain, tekemään mitä tahansa teetättäjä uskoi minun pystyvän tekemään.
Korvaustaso vaihteli huimasti. Tehtävien mukaan.
Oli useaan tehtävään ylikvalifioitunut mutta ei se haitannut.
Totta puhuen, olen itsekin ihmetellyt ihmisten passiivisuutta ja reunaehtoja.
Sinä se jaksat omasta ylemmyydestäsi viestiä. Saatko jotain kicksejä työttömien palstalla roikkuessasi? Hanki joku muu harrastus.
Mulla on ehtona ollut, ettei tarvitse ottaa velkaa työhön menon vuoksi. Mutta sekin on tulkittu passiivisuudeksi. Olen passiviinen, kun en pakota lapsiani lähtemään kouluistaan ja miestäni hyvästä työstään - tai sitten olen passiviinen, kun en ota velkaa ja lähde pk-seudulle. Kaikkien huvittavinta on, kun sanotaan, että jossain reunoilla ei maksa niin paljon kuin keskustassa, no maksaa enemmän kuin täällä ja juoksemallako se esim. 50 km työmatka pitäisi kulkea vai mistä nämä tyypit ovat keksineet, että on halvempaa ostaa kauempaa? Maratooninkin kun mnee jo kohtuukuntoiselta neljä tuntia. 49% työllistymiseni esteistä on omaa syytäni, kun en eroa perheestäni ja lähde pk-seudulle täältä 700 km;n takaa, mutta asennevammojen levittäjät ovat hyvin suuri syy. Kyllä se niin on, että joka sanoo että kaikki työttömät ovat työhaluttomia ja passiivisia, ei edes halua työttömien työllistyvän. Miksei? Oletteko te niitä, joiden oman työn elinehto on työttömyys?
Ukollasi on asiallinen työpaikka.
Minusta on kohtuutonta vaatia että avio /avo parin moelmmat osapuolet tavoittaisivat samalta, pienehköltä paikkakunnalta ihannetyöpaikat.
Meillä muija oli urputtamatta kotona penskojen kanssa useamman vuoden. Ei saanut mistään penniäkään!
Sen jälkeen markettiin iltakassaksi.
Mitä valittamista siinä on?
Penskojen tavoitettua yläasteiän lähdin hakemaan varhaisen eläköitymisen vaatimia pennosia kotipaikkakunnan ulkopuolelta.
Miksi hitossa naisten pitäisi olla tasa-arvoisempia päsmäreitä?
Jompi kumpi useimmiten joutuu joustamaan!
Henkilö joutuu työttömäksi tuta tms. syistä eikä suhteet/tuuri riitä vakitöihin. Joskus osaamista pitää päivittä, no hyvä mennään kouluun, mutta sitten onkin liian vanha/liian vähän työkokemusta.
Erityisen vaikeaksi tekevät työnsaannin aloittajan kaltaiset luulotaudin levittäjät, joiden mielestä työttömyys on kuin aids. Ovatko nämä luulotautiongelmaiset itse niin huonoja, että pelkäävät työttömän vievän työnsä ja siksi levittävät noita työllistymistä vaikeuttavia päin persettä meneviä päätelmiä, joihin toiset samanalaiset idiootit uskovat?