Onko kellään kokemusta seurustelusta vanhemman naisen kanssa! itse olen 25 ja nainen 9 vuotta vanhempi. Ollaa tapailtu salaa noin kaksi vuotta ja luultu et homma loppuu sit omineen. Näin ei kyl sit käynykää..välil ollaa yritetty säätää jotain toisten kanssa mut aina ollaa samaa sänkyy päädytty ku kuka muu ei tunnu miltää.Kokemuksia....
Ikäero...nainen vanhempi
pulassa
92405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikäs siinä sitten ongelmana, ei kai toi 9- vuotta nyt järin suuri ikäero ole, kun molemmat kuitenkin aikuisia?
kekkonen kekkonen kekkonen.....................
turhia paineita ikäerosta,ne ovat vain numeroita jos toisesta oikeasti välittää. kyllä sen luulisi jo tietävän kenen kanssa on hyvä olla....Harvoin tässä maailmassa noita sielunkumppaneita noin vain löytää....
itse seukkasin seitsemän vuotta nuoremman miehen kanssa, ekä se ikään kaatunut. Mutta me ei tapailtu salaa, Miks pitäis ?
Tunnen 31v naisen joka kulkee 48 v yh-isän kanssa.
Kyllä on ikäeroa liika, hyi sairasta.
Katsois ikäistään seuraa.
itse rakastu, vaikka 15- vuotta vanhempaan naiseen :)
Antaa ihmisten rakastaa ja tuntea ikää, kokoon ja näköön katsomatta
Minä olen miestäni 15 v. vanhempi. Kun tapasimme, luuli hän minua paljon nuoremmaksi, minä taas häntä vanhemmaksi. Kun todelliset iät paljastuivat, ei sillä ollut enää merkitystä.
Ennen yhteen muuttoamme toki punnittiin ikäeroa monelta kantilta, ihmisten reagointia, vanhuutta ym ym. Kun hän täyttää 50 v. olen minä jo eläkkeellä (nyt olen 56 v.)
Kun asiat olemme itsellemme selvittäneet, ei näitä ongelmia ole. Myöskään muiden ihmisten kanssa ei ole tullut sanomista, ei edes ihmettelyä ole kantautunut korviini.
Loppujen lopuksi : ihminen on tärkein, ei hänen fyysinen ikänsä.
PS. Seksi sujuu hyvin. En voisi kuvitellakaan sänkykumpaniksi omaikäistä miestä viagroineen !
Silti suhteemme ei ole seksikeskeinen.
mun ihastukseni on hieman enemmän nuorempi. Olisin herkästi rakastumassa häneen, mutta arveluttaa, miten hän lähestymiseni ottaakaan. Näemme harvoin.Varmaan asia selkiäisi ainakin itselleni, jos pääsisin kunnolla juttusille hänen kanssaan.
Puhelimessa ollaan juteltu, ja hän vaikutaa ihan postiiviselta, eikä mitenkään vaivautuneelta tai kiusaantuneelta, mutta silti näen itseni jotenkin niin paljon vanhemmaksi, että emmin, miten niin nuori mies oikeastaan suhtautuukaan.
Kyse ei ole siis siitä, mitä ympäristö kommentoisi asiaa, vaan se, etten ole miehen tunteista oikein selvillä. Hän kuin näyttäisi vihreää valoa, mutta valo on aika kaukana. En usko sanontaan hitaasti hyvä tulee, vaan vieläkin vuosista huolimatta, menen mielummin täysillä tai sitten ei ollenkaan.
Mies taas sanoi, että varmasti tavataan, ja varmasti vietetään yhteistä aikaa, mutta nyt vaan pitää ottaa vähän rauhallisemmin.
eihän tuo ole ikäero eikä mikään!