Táytyy myöntää että itsemurha käy mielessä koko ajan.Mies vei lähtiessään haluni elää.
Olen aika paljon maailmaa nänhyt ja nytkin asun ulkomailla(viim.8 v.asunut).Maassa missä 5 vuotta sitten tavattiin ja aloitettiin tämä vaihteleva suhde.
Tuntuu kamalalta olla yhteisessä kodissa mutta vielä musertavammalta tuntuisi Suomeen lähtö vanhempien nurkkaan pieneen kylmään kaupunkiin.
Mies sanoo että "katsellaan" ja vielá kaksi kk.sitten"rakastan sinua edelleen" ja oli uusia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia.Nyt hän ei halua puhua, katsoo vihaa täynnä, sanoo ettei saa mitá haluaa tästä suhteesta.Alusta asti on ollut tunne että hän ns.ikuinen sinkkumies,hyvin vaikeaa oli jaka ruokaostoksiakaan..eipä tarjonnut ikinä edes kahvia tms.
Nyt asuu tuttunsa nurkissa, ja minä syön rauhottavia joiden avulla ja jatkuvan puhumisen avulla yritán eteenpäin.mutta en näe mitään tulevsiuutta itselläni ilman häntä, tuntuu että eb löydä toista sielunveljeä (hän on)ja pelkään pahoin toteuttavani suunnitelmani..
Olen aika paljon maailmaa nänhyt ja nytkin asun ulkomailla(viim.8 v.asunut).Maassa missä 5 vuotta sitten tavattiin ja aloitettiin tämä vaihteleva suhde.
Tuntuu kamalalta olla yhteisessä kodissa mutta vielä musertavammalta tuntuisi Suomeen lähtö vanhempien nurkkaan pieneen kylmään kaupunkiin.
Mies sanoo että "katsellaan" ja vielá kaksi kk.sitten"rakastan sinua edelleen" ja oli uusia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia.Nyt hän ei halua puhua, katsoo vihaa täynnä, sanoo ettei saa mitá haluaa tästä suhteesta.Alusta asti on ollut tunne että hän ns.ikuinen sinkkumies,hyvin vaikeaa oli jaka ruokaostoksiakaan..eipä tarjonnut ikinä edes kahvia tms.
Nyt asuu tuttunsa nurkissa, ja minä syön rauhottavia joiden avulla ja jatkuvan puhumisen avulla yritán eteenpäin.mutta en näe mitään tulevsiuutta itselläni ilman häntä, tuntuu että eb löydä toista sielunveljeä (hän on)ja pelkään pahoin toteuttavani suunnitelmani..
Vastaukset 4
Vanhimmat
onkohan hänellä se 30 kriisi kun kyseenalaistaa aivan kaiken(ei ainostaan meidän suhdetta).tunnen itseni hyväksikäytetyksi, tuntuu että alan olla "valmis"(tai ainakin kovasti haluan)jossain vaiheessa perheen jne.tuntuu kuin olisin tuhlannut aikaa ja silti rakastan hántá niin paljon.
Rakkaus on yhtä tuskaa kriisien aikaan..onko ketään samassa tilanteessa?
Olet tuskaisessa tilanteessa, tiedän sen omasta kokemuksestani. Olen kokenut kovia ja hioutunut, elämänkoulua siis olen suostunut käymään; sitähän tämä on. Koettelemuksia on kaikilla vaihtelevassa määrin tässä ihmiselämässä. Emme elä ainaisessa suloisessa rakkaudentunteessa ja sen vallassa. Aluksi tätä on vaikea sulattaa omassa mielessään kun on tunteita vielä tuota toista osapuolta kohtaan. Mutta uskon että tässä sinunkin tilanteessa aika parantaa haavat JA onko sinulla ketään ystävää jolle voisit tästä kaikesta puhua...purkaa sydäntäsi? Tai mene jonkun ihmissuhde-"terapeutin" juttusille. Älä käperry nyt liikaa omiin oloihisi. Katso luontoa vaikkapa: Kylmän talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä! (ainakin näin täällä Suomessa vuodenajat vaihtelevat)... Oma taival meillä täällä jokaisella ja sinulla on vielä paljon hyvää koettavaa ja annettavaa...Positiivisin ajatuksin sinulle...
ja varaat, mikä sinulle on tärkeää ja välttämätöntä?
Arvomaailmasi ja identiteettisi tuntuu olevan hukassa, eipä hätä ole tämän näköinen, mielestäni.
Itse jouduin hylätyksi 15 yhteisen vuoden jälkeen, luulin kaiken hajoavan. Tutustuin mieheen, joka tuntui täydelliseltä ja ajattelin, että voiko tämä olla edes totta, komea-vapaa-varakas.
Välittömästi muutimme yhteen-miehen toiveesta ja halusta, kihlatkin saman tien-tää onnea on, lauloin.
Puoli vuotta asuttuamme, raskaana äitinä sain huomata asuvani psykopaatin kanssa. Elokuva Vihollinen vuoteessani sai Suomalaisen version, mielestäni shokeeraavamman, sillä lapsia oli myös kuvioissa.
Kymmenen vuotta erosta, voin vihdoin lasten kanssa huokaista-painajaisemme on ohi, kaikin tavoin laillisesti.
Siitä se lähti, että aloin pohtimaan omaa osuuttani ja valintojani, mikä tärkeintä:henki, ei mammona, meriitit, muiden mielipiteet jne. Eli huoli hengissä säilymisestä, myös lasten sai pohtimaan asenteitani ja maailmankuvaani.
Huomasin, miten jatkuva väkivaltapelko, eli kuoleman läheisyys sai etsimään vastauksia itse Luojalta, Jumalalta, joka ilmoittaa Sanassaan, ettei rakkaudessa ole pelkoa, sillä pelko sisältää jo rangaistuksen.
Lisäksi koin, että vaikeiden aikojen ahdistus testasi senkin tosiasian, että Sanassa Psalmi 50:15 kirjoitus "Huuda avuksesi Herraa hädän päivänä, Hän vastaa ja sinun pitää kunnioittaman häntä" piti ja pitää paikkansa.
Uskalsin erota tuhoavasta suhteesta, pelastuimme lasten kanssa, viime hetkellä. Kuluneet vuodet opettivat, että onneksi meidän ei tarvitse jäädä olosuhteiden vangiksi, voimme jopa eheytyä sisäisesti uudeksi, rajansa tiedostavaksi ihmiseksi.
Missä sinun rajasi kulkee, miten pitkälle annat itseäsi tuhottavan, etkö tiedä ja usko olevasi arvokas, Jumalan luoma ihminen, jonka ei tarvitse antaa tuhota itseään.
Rukoilen puolestasi, että saisit sinäkin tuntea, että vaikeat ajat ja tapahtumat voivat kääntyä voitoksi ja vahvuudeksi sinulle. Saat sinäkin, aivan kuin minäkin huokaista joskus, että mikä ei tappanutkaan, se todella vahvisti.
Eli sä annat yhden miehen määrätä ja ohjailla noin paljon sun tunteista, että sä olet jo itsemurhaan ajautumassa sen takia? Kasvattaisit selkärangan ja yrittäisit herätä tosta unestas. Mies ei selvästikään ole enää kiinnostunut sinusta ja nauttii enemmän poikamies elämästään.
Joko jäät sinne asumaan sinkkuna ja löydät jossain vaiheessa uuden miehen sieltä. tTai sitten muutat takaisin Suomeen ja etsit täältä jostain asunnon itsellesi ja aloitat puhtaalta pöydältä.