Tähän on siis tultu.Minä kirjoitan ja haen apua tältä palstalta... Naimisissa ja kaksi alle kaksikymppistä lasta.Mies ryyppää; se alkoi jo vuosia sitten - pikkuhiljaa lisääntyen.Tämä viikonloppu ollut ihan täyttäkänniä (niin kuin yleensä joka viikonloppu).Sohvalla käydään nukkumassa torkut ja sitten taas lähibaariin kavereiden luokse.Jos rahat on aika ajoin loppu hyvät baarikaverit lainaa ja tilipäivänä maksetaan takaisin.Itse olen luottokorttikierteessä kun rahat eivät tahdo riittää edes ruokaan.Parisuhteesta ei voi enää puhua- ei moneen vuoteen- pelkästä läheisriippuvuudesta minun osaltani ja hölmöhän minä olen kun uskon niihin vakuutteluihin "nyt se on loppu" (juominen).Äsken tuli mies(?) kotiin naama vertavuotavana, silmälsit rikki; oli ilmeisesti käynyt tieposken kautta.pakoitin juuri suihkuun, koska hän on alkanut luistaa myös omasta hygieniastaan.Minulla alkaa olla pinna jo liian täynnä...Naurettavaa on vielä se, että uhkailen lähteväni yhteisestä talosta.No, onhan meille lapsilleni ja minulle näytetty ulko-oveakin jo monta kertaa.Lapsetkin ovat jo ilmaisseet "isä ei merkitse enää mitään"- asennetta.A-klinikalla on käyty yhdessä toissa kesänä, siellä suositeltiin pariterapiaa- mies ei suostunut lähtemään.Oikeastaan ainoat asiat mitkä pitävät minua kiinni tässä tilanteessa on elintaso ja asumismuoto.Miten voisin kestää tilannetta edelleen tai miten voisin omaksua "alhaisemman" elintason elämääni?
Alkoholi tuhoaa perheeni
48v.
7739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
et lähdet jos hän ei lopeta juomista koska tuo ei ole oikein kenellekään eikä sun tarvii kestää sitä.Lapset varmasti ymmärtäisivät jos ette jatka suhdetta ja tuo tilanne on mennyt jo liian pitkälle.Terapia auttaisi mutta jos hän ei suostu niin minkä sille voi mutta yritä puhua hänelle vielä.Itekin varmaan ymmärrät ettet voi elää tuollaisessa suhteessa?
Ihemmettelin tässä itsekin eronneena alkoholistimiehestä, että mitä tarkoitat sillä elintasolla. Olen itse todennut, että parempi asua kerrostalo kaksiossa, kun on oma rauha, eikä tarvitse katella kännäävää miestä kuin maalla isossa omakotitalossa. Eli loppujen lopuksi elintasolla ei ole juurikaan väliä, kun muut asiat ovat paljon paremmin. Näin jälkeenpäin olen todennut ja myöntänyt itselleni, että turhan kauan katselin sitä kännäämistä. Ja sen lisäksi kuuntelin aina haukkuja. Miehestä on tullut todella ilkeä juotuaan viinaa vuosia. Hän luuli, että kaiken voi kuitata sillä, kun kännissä haukkuu ja sitten selvin päin väittää, että ei muista mitään ja muka pyytelee anteeksi. Sanoisin sinulle, että harkitse vakavasti eroa.
itsesi siltä läheisriippuvuudelta. Miehelle et vaimona varmasti mahda mitään. Elintason voi nähdä myös henkisenä hyvinvointina ja sitä ei kuvaamasi tilanne sinulle tarjoa. Asunto on vain seinät ja koti siellä missä on hyvä ja turvallinen olla. Eihän tuollainen meno voi jatkua.
ja nyt on koti-elämä tasaisempaa ja turvallisempaa.
Joten elää voi ilman alkkis-miestäkin
Ja sitten vaan ostat kaverin ulos asunnostanne, otat asunnon omiin nimiisi ja se on sillä siisti.
Elät siis mielummin tossa tilanteessa surullisena, kuin vaikka kerrostaloasunnossa lapsien kanssa onnellisena? Muutenkin, oletko tyhmä vai masokisti vai kumpaakin? Meinaan et rakasta häntä, olet pulassa hänen kanssaan. Mieskö on sitten se jonka pitäisi laskut sun muut kaksaa ja tuhlaako se nyt sitten sinunkin rahojasi?
Nyt nainen HERÄTYS! Ei enää anteeksiantoa, et kuuntele enää, etsit asunnon vaikka sossun avustuksella, tai sitten asut vanhempien tai jonkun muun katon alla kunnes löydät sen oman. Pistät avioeron vetämään, otat kaikki tarpeelliset omat kamat asunnosta. Etköhän sä muuttoapua saa. Sä tiedät ettei se lopeta juomistaan ja te olette nykyään muutenkin vaan pelkät kämppäkaverit. Ota itseäsi niskasta kiinni, kun lapsetkin vaatii jo sitä.
ei varmaan elintaso tuota vauhtia pysy samassa, kun olet jo luottokorttikierteessä...
On paljon ihanampi olla lasten kanssa rauhallisessa harmoonisessa kodissa kun aina odottaa että mitä seuraavaksi tapahtuu...
elämänlaatu on tärkeämpi kuin elintaso, itse asuisin mielummin mökissä jossa on ulkovessa, mutta minulla hyvä olo sisälläni, kuin linnassa vankina....
Kaikenlainen stressi-henkinen myös aiheuttaa sairauksia, ja elämä on liian lyhyt hankkia turhaan sairauksia jos niitä voi välttää elämällä onnellisempaa elämää ...
Onnellinen ja vapaa =)