Ero tuli noin kuukausi sitten. Suhdemme oli hyvä, viihdyimme yhdessä, ei olla pahemmin riidelty mistään, mut jokin puuttui...rakkaus?... Minä halusin erota. En nähnyt enää syytä jatkaa näin, olin masentunut ja ahdistunut. Mies ei halunnut eroa ja päätettiin, että asutaan vähän aikaa erillään, sovittiin että ollaan kuitenkin tekemisissä. Välitän hänestä, haluaisin joka tapauksessa pysyä kavereina sen kanssa.(Hän sanoi, että EI KÄY, JOS ERO TULEE. Ymmärrän, mutta harmittaa.)
Mitä tapahtuu nyt..
-emme ole tekemisissä ollenkaan
-mies poisti kaikki yhteiset kuvat
-elää täysiin poikamies elämää
-varmasti on jo ollut muita naisia kuvioissa
(ja hän halua näyttää, et sillä menee HYVIN todella avoimeesti!)
aivan kun meidän suhdetta ei ikinä ollutkaan!
Käyhän tämä mulle ja kyllä minäkin pystyn jatkaa tästä eteenpäin. Mutta miksi näyttäisin niin avoimeesti missä käyn, mitä teen ja kenen kanssa nyt heti eron jälkeen? En vielä edes osa ajatella mitään suhdetta, eikä muitakaan juttuja. Eikö hän välitä mun tunteista? vai onko tämä joku "naamio"?
En pystyisi nyt jatkamaan suhdetta sen kanssa, miks silti tuntuu siltä, että se heitti meidän 6 vuotta roskiksen tosta vaan! Missä kunnioitus?
olenko väärässä?
Mitä tapahtuu nyt..
-emme ole tekemisissä ollenkaan
-mies poisti kaikki yhteiset kuvat
-elää täysiin poikamies elämää
-varmasti on jo ollut muita naisia kuvioissa
(ja hän halua näyttää, et sillä menee HYVIN todella avoimeesti!)
aivan kun meidän suhdetta ei ikinä ollutkaan!
Käyhän tämä mulle ja kyllä minäkin pystyn jatkaa tästä eteenpäin. Mutta miksi näyttäisin niin avoimeesti missä käyn, mitä teen ja kenen kanssa nyt heti eron jälkeen? En vielä edes osa ajatella mitään suhdetta, eikä muitakaan juttuja. Eikö hän välitä mun tunteista? vai onko tämä joku "naamio"?
En pystyisi nyt jatkamaan suhdetta sen kanssa, miks silti tuntuu siltä, että se heitti meidän 6 vuotta roskiksen tosta vaan! Missä kunnioitus?
olenko väärässä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
eron ja nyt yrität vielä vääntää miehen valinnat vääriksi?
Typerä akka, anna jo miehen olla rauhassa.
Ei voi olla "vaan kaveri" kun vielä rakastaa.
Etkö tuota tajua?
Ja jätetyn mielessä rakkaus muuttuu aika helposti vihaksi. Tiedän tuon, kun olen kokenut saman.
Mies yrittää selvitä jättämisestä hengissä ja suhtkoht järjissään hävittämällä kaiken sinuun liittyvän, koska kaikki sinuun liittyvä tuottaa kipua.
Jos et halua satuttaa, jätä se mies rauhaan.
Miehes ei halunnu susta erota. Sä kuitenkin tahdoit eroa ja erosit. Nyt kun se ei itke sun perään vaan jatkaa elämäänsä oot sitä mieltä, että se heitti teidän 6-vuotta roskikseen eikä kunnioita sua...
Siis ihan tosi. Oletko 12-vai 13-vuotias?
-sinä olit se joka heitti ne 6vuotta roskikseen. -jos on 6 vuotta yhdessä elänyt ei rakkauden kuulu noin vain hävitä. Eikä se mihinkään häviä, elämä vain muuttuu arkipäiväiseksi. Jolloin välillä rakkaus muuttuu ns. vuoristoradaksi. -Taisit kuitenkin vain loukata liian verisesti toista joka kuitenkin rakasti sinua... -Kun toinen saa tarpeeksi lokaa niskaansa niin käytös voi muuttua sellaiseksi ettei sitä itse oikeasti edes halua. -Lisäksi vielä tuskinpa kukaan "täysipäinen" ihminen hyppää noin vain suhteesta toiseen noinkin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ainakin on tervettä olla jonkinaikaa ihan vaikka yksin/kavereiden seurassa ja "tutkia" itseään ihmisenä. Vupden parin päästä taas tuntee itsensä paremmin ja voi olla jopa valmiina taas terveeseen suhteeseen. -Naisia kaverillasi on voinut olla mutta ajatukset taitavat olla kuitenkin luonasi.
Jo päättyneeseen suhteeseen ai kannata jäädä roikkumaan, se pidentää eroprosessia. Kun minut kerran jätettiin, laitoin välit poikki samantien. Riidoissa emme eronneet, muutta en halunnut nähdä miestä, enkä kuulla hänestä mitään, ihan oman itseni takia. Tätä hän ei ollut odottanut; olisi silti halunnut jatkaa tapaamisia kaverimeiningeissä. Ei onnistu minulta, jos olen ollut todella rakastunut!
"Kerrasta poikki" -on paras metodi päästä elämässä eteenpäin, jos kerran erota täytyy. En ole katunut että toimin aikanani juuri noin. Pahaltahan se tuntui, mutta pääsin helpommin elämässä eteenpäin.
Erostanne on kuukausi aikaa.. Pitkän suhteen jälkeen kaveruus tulee aikanaan, jos on tullakseen. Hänellä on vain oma tapansa selvitä erostanne. Sinä satutit häntä haluamalla erota, hän haluaa satuttaa sinua takaisin. Anna hänelle aikaa.
Typeryyden huippu, todella "itsekäs" naaras !!! Tähän pystyy vain SUOMALAINEN läskipohja !
enkä läski.
Olen vaan ihminen ja se on erehtyväinen, eikä kone!
Mukavaa syksyä
etkö huomaa, "suhteemme oli hyvä, ..."??? Taisit loukata miestä pahemman kerran.
Mene eteen päin niin kuin miehesikin menee. Ei hän välitä sun tunteista nyt koska et sinäkään välittänyt hänen tunteistaan.
Mikä (ihme) laittaa sinut ajattelemaan että ansaitsisit minkään laista kunnioitusta, sen jälkeen kun olet käyttäytynyt niin kuin olet tehnyt?
Sen lisäksi, miksei mies nyt saisi viimein toteuttaa itseään vapaasti kun kerran on vapaa mies? miksi haluat pitää häntä "hyllyllä" jotenkin otettavissa vielä, vaikka olette jo eronneet?
Ei sun miehes HALUA sua takaisin, missään muodossa, koita tajuta se.
Mun mielestä sulla mättää päästä, ja syvältä.
ei se tee minusta huonoa ihmistä, eikä kenestä muustakaan!
Muksi pitää olla väkisin yhdeessä? Kenelle siitä tulee parempi mieli? sanokaa?
.. sitten miehesi pitäisi olla yhdessä nyt sinun kanssasi, eron jälkeen? Sait mitä tilasit, elä sen kanssa.
kunnioitusta olisi se, että mies itkisi perääsi ainakin muutaman kuukauden, vollottaisi ystävillesi kuinka sinua ikävöi ja soittelisi vaikka kännipuheluita yöllä?
Älä nyt viitsi! Häpeä...
Hän luultavasti tuntee sinua kohtaan vielä jotain ja tossa on vähän ylireagoimisen tuntua. Uhoa.
Älä ole tietävinäsikään asiasta.
Muuten, sinäkin taidat tuntea vielä jotain, kun vaivaudut välittämään? Olikohan sittenkään aivan niin, että teidän kannatti vielä erota? Kummallakin vaikuttaa olevan jäljellä tunteita toista kohtaan?
Haudatkaa sotakirveet ja lopettakaa toistenne raatelu.