Äijän käppyrä elikkäs Ludwig-poeka sävelsi tunteisiin vetoavia ns. nyyhkykiemuroita. Tällä tavoin Beetsi takasi myös vähän musiikkia ymmärtämättömämmän massan suosion itselleen. Esimerkiksi Prometheuksen vitos -ja kutoskipaleissa sekä viuluromanssissa nro 2 ja -konsertossa esiintyy näitä itkupillereitä, jotka ovat yhtä viattoman julmia kuin vanhakettu-hurmuriviiksikeikari liehitellessään kartanon neitsyitä. Tuo viiksimies kuten Hovenkin nyyhkykoukuissaan uskovat sinisilmäisesti oman asiansa hyvyyteen, huomaamatta sivuvaikutuksia elikkäs lukuisia rakkauden riivaamia rikkinäisiä sydämiä.
Beethovenin nyyhkykoukut
Beetsin täsmäase
3180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Betolla vain yksi idea. Sitä vähä varieeraa ja maustelee. P-sonaattien hitaat osat ja sit sinfot. Samaa kamaa kaikissa, kuten Mozankin musissa. Mutta mihinkäs immeinen hajustaan pääsisi. Persoonallinen pierunhaju seuraa sua vaikka Kiinaan.
Von Neumannin koneiden tavoin Beethoven tuotti itsestään lukemattomia kopioita jotka ovat kaivaneet länsimaisen musiikin kerran niin ehtymättömiltä vaikuttaneet luonnonvarat tyhjiin tyhjyyden nimessä.
Miten Beethovenin jälkeen olisi enää kukaan voinut uskoa aitojen tunteiden olemassaoloon, tai vielä vähemmän musiikin mahdollisuuksiin kuvata niitä?