Moro!
Olen nyt jättänyt mieheni 3vko sitten (tuuri)juoppouden ja siitä johtuvien valheiden takia. Hyvä minä.
Mutta ongelmana on se, että asutaan vielä tämä viikko yhdessä kodissa ennen kuin hän muuttaa. Vaikeaa on, tunteet menee edes takasin, välillä olen helpottunut ja iloitsen tulevasta lasteni kanssa. Välilä taas tulee kova kaipuu niihin hyviin hetkiin, niitäkään ei ollut vähän.
Missä edes menee tottumuksen, kiintymyksen ja rakkauden raja? Aina sanotaan, että puolisot kasvaa erilleen, mutta minusta usein tuntui, että me oltiin erillään kun tavattiin, ja ikäänkuin vasta nyt alettiin vähän ymmärtää toisiamme, olin varma että tämä on se juttu. Vitsi että olen pettynyt itseeni.
Lisäksi pelottaa, että mitä tästä aiheutuu lapsille, koska hän on ollut hyvä isä. Meneekö pienet maailmat heiltä pilalle kun isä muuttaa pois. Antkaa rohkasua että pääsen taas kintuilleni =)
Olen nyt jättänyt mieheni 3vko sitten (tuuri)juoppouden ja siitä johtuvien valheiden takia. Hyvä minä.
Mutta ongelmana on se, että asutaan vielä tämä viikko yhdessä kodissa ennen kuin hän muuttaa. Vaikeaa on, tunteet menee edes takasin, välillä olen helpottunut ja iloitsen tulevasta lasteni kanssa. Välilä taas tulee kova kaipuu niihin hyviin hetkiin, niitäkään ei ollut vähän.
Missä edes menee tottumuksen, kiintymyksen ja rakkauden raja? Aina sanotaan, että puolisot kasvaa erilleen, mutta minusta usein tuntui, että me oltiin erillään kun tavattiin, ja ikäänkuin vasta nyt alettiin vähän ymmärtää toisiamme, olin varma että tämä on se juttu. Vitsi että olen pettynyt itseeni.
Lisäksi pelottaa, että mitä tästä aiheutuu lapsille, koska hän on ollut hyvä isä. Meneekö pienet maailmat heiltä pilalle kun isä muuttaa pois. Antkaa rohkasua että pääsen taas kintuilleni =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Mä en sen suuremmin osaa auttaa koska oma tilanteeni näillä näkymin tulee olemaan sama.
Meillä oli muutto muutama kuukausi sitten. Muutto jota minä vastustin, mutta päätin kuitenkin lähtä, lasten takia. Muutimme kaupungista maalle. Mies sanonut suhteen alusta asti (7½ vuotta) muuttavansa joskus. Minäkin luulin haluavani maalle, mutta ajan kuluessa mieli muuttui.
Nyt tilanne on se että olen kahden vaiheilla muutanko takaisin kaupunkiin vai jäänkö maalle.
Pidemmän aikaa olen jo miettinyt tunteitani miestäni kohtaan. (Siis jo kauan ennen muuttoa)
On päiviä jolloin tuntuu siltä että pitäisi jäädä, mutta sitten taas tulee tunne että haluan täältä pois samantien.
Miehen kanssa on puhuttu tunteista, muutosta, kaikesta. Olen kertonut mitä häneltä kaipaan ja toisin päin. Hän on kovasti yrittänyt ottaa minut enemmän huomioon, mutta minusta tuntuu että sekään ei ole tilanteeseen auttanut.
Tilaahan täällä tulisi olemaan, kunhan remppa on valmis. Ja lääniä puuhastella kaikenmoisia askarteluja joista tykkään. Ja tuntuu että se miksi tänne haluaisin jäädä onkin juuri tila ja mahdollisuus niihin kättentöihin joista pidän, eikä niinkään se että haluaisin jatkaa mieheni kanssa.
Hyvä mies hän on ja hyvä isä, sitä en voi kiistää. Mutta pelkään että hän ei ikinä tule antamaan niin paljon aikaa minulle ja perheelle kuin toivoisin. Hän kun tykkää puuhata aina jotakin ja joutenolo on jotain mitä hän ei voi sietää. Minusta taas olisi joskus kiva olla vaan, tekemättä sen suurempia.
Tunteita häntä kohtaan minulla on vielä, mutta samaa olen miettinyt kuin aloittajakin että onko se tottumusta, kiintymystä vai rakkautta?
Hellyyttä ei ole ollut viikkoihin, enkä toisaalta sitä häneltä kaipaakkaan. Olen monesti miettinyt että nyt vois halata ja viimeksi tänäaamuna kun hän lähti töihin että suukon voisi antaa, mutta en antanut. Osittain varmasti siksi että kun en tiedä haluanko jatkaa, niin en halua antaa turhaa toivoa.
Todella vaikea tilanne..
...
ei se lasten maailma pilalle mene... varsinkin jos lapset sielä ovat jo hieman vanhempia eli noin 8 ne tajuavat kyllä että näin on parempi... ihan tasapainoisia omista lapsistani tuli vaikka isä pois muuttikin... myöhemmin on tyttäreni sanonut kuinka onnellinen oli isän lähdettyä vaikka ikävä olikin. enää ei tarvinnut katsella riitelyä, alkoholin kanssa läträämistä ja äidin kyyneleitä iltaisin.