Jos olette olleet jo useamman vuoden saman ihmisen kanssa ja suhteenne alkoi melko alkaisessa vaiheessa ihmissuhdekokemuksissanne, niin oletteko koskaan ajatelleet ja/tai kaivanneet sitä, että millaista olisi ollut joidenkin muiden ihmisten kanssa?
Ei siis välttämättä tarvitse olla kukaan tietty henkilö. Yleensäkin vain - oletteko tavallaan katuneet, että olette olleet tuon saman ihmisen kanssa jo "alusta alkaen", ettekä ole päässeet (tarpeeksi) kokeilemaan seikkailuja muiden ihmisten kanssa?
Ei siis välttämättä tarvitse olla kukaan tietty henkilö. Yleensäkin vain - oletteko tavallaan katuneet, että olette olleet tuon saman ihmisen kanssa jo "alusta alkaen", ettekä ole päässeet (tarpeeksi) kokeilemaan seikkailuja muiden ihmisten kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ollessani 14v. Ja nyt ollaan oltu yhessä 5,5v, josta ajasta 1,5v. naimisissa. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että millasta olis olla muiden kanssa, mutta ei siihen kuitenkaan mitään pakottavaa tarvetta ole.
Mulla ei ole nyt vertailukohteita, koska en ole ollut muiden kanssa, joten voin sanoa, että mieheni on ihanin mies maailmassa ja meillä on ihana toimiva avioliitto.
Mun mielestä siitä ei ole mitään haittaa vaikka ei vaihteliskaan miehiä kuin sukkia...!
erosin itse juuri lähes 8 vuotta kestäneestä ja yhteen lapseen johtaneesta suhteesta. seurustelu, yhteiselo ja kaikki perhekuviot ex-mieheni kanssa tuntuivat minusta epätodellisilta. Kaipasin muuta tai muita. Aivan vahingossa tutustuin toiseen mieheen. Hän kolahti niin etten kuvitellut sellaista enää kohdalleni tulevan vaikka en ole edes 30 täyttänyt. Jos mietit mitä haluat elämältä, parisuhteeltasi ja et yrityksistä huolimatta niitä saa niin sitten on parempi vaihtaa. niin kamalan vaikeaa kuin se onkin. ja kipeetä tekee varmasti.
Yhdenkin kumppanin kanssa voi kokea yhtä sun toista. Jos ajatellaan ihan selkeästi vain seksipuolta, niin löytyyhän sitä kaikenlaisia oppaita, joista voi opiskella uusia kikka kolmosia, ettei pääse kyllästymään siihen yhteen ja ainoaan vakiintuneeseen käytäntöön. Siihen vain tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kokeilla uutta.
Uuden kumppanin kokeilemisesta ei välttämättä aina ole automaattisesti iloa. Minun puolestani lähes kaikki menneisyyteni miessuhteet olisivat voineet jäädä kokematta (vaikken niitä kadukaan), sikäli epäonnistuneita systeemeitä ne olivat. Vain nykyisen mieheni pitäisin, ja ehkä yhden johon olin kovasti ihastunut.
Ei kaikkien ihmisten tarvitse noudattaa samaa kaavaa, eli että pitäisi väen vängällä erota kumppanista kun "kaikki muutkin niin tekevät".
Miehet varsinkin ovat loppujen lopuksi varsin tasalaatuista porukkaa mitä tulee kroppaan... Luonteet sitten tietysti vaihtelevat enemmän.
Niin, ongelmahan ei ole suhteen tylsyys tai mikään sellainen. Kysymys oli vain puhtaasti siitä, että nykyinen suhde loistaa aivan upeasti, mutta jos kuitenkin olisi hieman "utelias", että mitä elämällä (ja muilla ihmisillä) olisi tarjota tämän nykyisen ulkopuolella - jos mitään. Ja rupeaako helposti "katumaan" esim. joskus vuosien kuluttua sitä kaikkea mitä ehkä mahdollisesti olisi voinut kokea, ilman kyseistä suhdetta...
itsekkin olen tätä kovasti miettinyt.se jonka kanssa olen nyt ollut yhessä on ensimmäiseni kunnon kumppani ja 2 vuotta on jo hurahtanu ei sillä että olisin kyllästynyt tai mitään sellaista mielestäni meillä on ihanaa aikaa yhdessä.tulee vaan aina mietittyä että tämänkö kanssa olen vielä pitkäänkin ja että entäs noi muut?pitäisikö kokeilla nyt etten sit vanhempana kadu?mutta siltin en haluisi päästää tätä kultakimpaletta käsistäni.on se vaikeeta.varsinkin kun hän kysyin minulta että miten hän kuuluu minun tulevaisuuden suunnitelmiini.herranjestas kun en edes ole ajatellu koko asiaa ja nyt olen jo hiukan hämilläni.
ymmärrän hyvin pointtisi.itse ainakin olen utelias tietämään millaisia noi muut on.eli olenko valinnu itselleni sopivimman vai olisiko joku muukin joka sopisi vielä paremmin vai enkö enään ikinä tulisi löytämään niin ihanaa miestä jonka olen jo löytänyt?
...kun olin 15 vuotta vanha. Olimme yhdessä yli kolme vuotta, jonka jälkeen tuntui ettei meillä ollut enää mitää yhteistä. 18-vuotiaana lopetin suhteen ja koska mieleni oli tehnyt jo pitkän aikaa kokea jotain uutta jonkun toisen miehen kanssa, hyppäsin uuteen suhteeseen hyvin nopeasti. Mitä kylläkin kadun aina. Tämä mies oli sellainen kus...ä, että jos nykyään näen hänet jossakin, tekisi mieleni katkoa häneltä kaula.
Mutta kun olin eronnut hänestä, sinkkuelämäni kukoisti jonkun aikaa ja hienoa oli, mutta sitten tutustuin nykyiseen mieheeni, jonka kanssa olen uskomattoman onnellinen. Asumme yhdessä ja olemme hyvin tyytyväisiä elämäämme, molemmin puolin. Hän on paljon ihanampi ja rakastettavampi kuin mitkään muut miehet elämässäni, myös hän jonka kanssa seurustelin 3 vuotta. Esim yksi mihin on tullut selvästi parannusta on seksi. 3 vuoden suhteessa en koskaan saanut orgasmia, nyt lähes joka päivä... ;) Joten, seksi sujuu, juttua löytyy, harrastukset kohtaavat...
Joten olen sitä mieltä, että ehkä kokeilu kannattaa. Mutta tietenkin jos teillä hyvin menee niin onnea vaan, mutta jos seurustelunne tuntuu menevän huonompaan suuntaan ja olette onnettomia, niin muista ettei sellaisessa suhteessa mikä ei toimi ei kannata jäädä ruikuttamaan.
Hyvää kesää Sinulle (teille) !!