Ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä, joista 3vuotta naimisissa. Vaikeaa on ollut oikeastaan koko ajan, ei väkivaltaa, mutta paljon riitoja, lähinnä siitä kun tähän asti on koko ajan ollut jompikumpi masentunut, mies oli 3vuotta ilman töitä, ja minä tein töitä sit sitäkin enemmän. No nyt mies siis ollut töissä ja muuttunut todelliseksi kusipääksi. En käsitä, nyt pitäisi kaiken olla hyvin, on saatu lyhennettyjä lainoja, eikä enää ole rahan kanssa tiukkaa. Mutta mies on koko ajan pahalla päällä ja kyttää kännykkäänsä 24/7. Siihen ei jätä koskaan vastaamatta, paitsi jos minä soitan. Noin kerran viikossa kertoo mulle että pitäisikö meidän asua erillään, edellis iltana on saattanut sanoa että mulla on tosi kivaa sinun kanssa ja rakastaa mua paljon. Minä en oikeasti ymmärrä...hän muuttaa mieltään jopa viiden minuutin välein samasta asiasta...mikä ihme hänelle on tullut, olen yrittänyt kysyä ja ei kuulemma mikään...
Jos teillä olisi tälläinen suhde, jaksaisitteko yrittää, ei ole lapsia, ja 3,5vuotta ollut suht vaikeaa, ja nyt kun olisi mahdollisuus onneen, hän ei salli sitä vaan alistaa ja on pahalla päällä. Koskaan ei ole kummankaan puolelta ollut pettämistä, mutta nyt se miehen puhelimen kyttääminen häiritsee, tulee koko ajan mieleen että hänellä on toinen, ei ole aiemmin ollut sellainen puhelimensa kanssa...APUA
Jos teillä olisi tälläinen suhde, jaksaisitteko yrittää, ei ole lapsia, ja 3,5vuotta ollut suht vaikeaa, ja nyt kun olisi mahdollisuus onneen, hän ei salli sitä vaan alistaa ja on pahalla päällä. Koskaan ei ole kummankaan puolelta ollut pettämistä, mutta nyt se miehen puhelimen kyttääminen häiritsee, tulee koko ajan mieleen että hänellä on toinen, ei ole aiemmin ollut sellainen puhelimensa kanssa...APUA
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähde suhteesta ennen kuin lapsia siunaantuu. Minä menin tuollaisen tuuliviirin kanssa naimisiin ja kadun sitä lopun elämääni. Usko pois, ei kannata pilata elämäänsä. Tapaat vielä ihanan miehen, jonka kanssa hankit kodin ja perustat perheen.
Hei!
Ei varmasti ole helppo tilanne sinulle!
Voisiko olla siitä kyse, että kun sinä olet tehnyt paljon töitä ja et ole ollut niin paljon kotona niin silloin tulee helposti ajateltua ettei tarvitse toista. Tämän huomasin itse kun olin vaan töissä niin rupes tuntumaan etten tarvitse miestäni enää kun nähtiin niin vähän.
Eli voisiko sinun miehestäsi tuntua oudolta, että olette taas yhdessä kotona ja tilanne tuntuu oudolta. Jos asia on niin, hyvä olisi viettää laatuaikaa yhdessä esim. mennä ravintolaan syömään tai elokuviin.
Kirjoitit että teillä on ollut koko avioliiton ajan muutenkin vaikeata, miten tämä aika eroaa siitä? Koetko, että haluat kuitenkin yrittää miehesi kanssa?
Kaikista paras neuvo on kuitenkin, että istutte miehesi kanssa pöydän ääreen ja puhutte mitä hän on mieltä. Voi olla kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty...
Jos keskustelut siitä mitä kumpikin parisuhteeltaan odottaa, haluaa, mihin on valmis, eivät onnistu kahdestaan, kannataisikohan mennä keskustelemaan jonkun ammattiauttajan läsnä ollessa. Esimerkiksi kirkon perheasiain keskukseen tai julkisessa terveydenhuollossa tai yksityisesti toimivan perheterapeutin pakeille. Ammattilainen voisi kysymyksillään autaa teitä alkuun keskusteluissanne. Tuskin siinä mitään menettäisi.
Kuullostaa siltä että te molemmat ette ole tehneet sitä mitä teidän olisi pitänyt tehdä jo alunalkaen: Pitää ensi kädessä huolta suhteestanne, molemmat olette päästäneet sen tuohon tilanteeseen.
Siitä onnesta pitää nauttia joka hetki, eikä vasta sitten kun taloudellisesti siihen on mahdollisuus.
Kuullostaa siltä että miehes empii teidän suhteessanne, ja mahdollisesti siellä langan toisessa päässä voi olla toinen harkitsemisen arvoinen ihminen.
Sinuna en enää ihmettelisi tilannetta, tai hakisi syyllistä, koska syyllisiä olette molemmat tilanteeseen. Ala yrittää toisissasi tai lähde kavelemään. Se on sinusta itsestäsi kiinni mihin olet valmis, ja mitä olet valmis tekemään.
Skitsofrenia(selvitä onko suvussa) tai toinen nainen (kysy).
Valitettavasti, juurikin näin on tilanne. Surullista mutta totta.