Naapuriin muutti perhe, jonka äidille valitin siitä etten saa nukuttua riittävästi heidän lapsensa metelöinnin vuoksi aamuisin. Olen vuorotyössä.
En ollut hyökkäävä, vaan ystävällinen kanssakäymisessä äidin kanssa, joka lupasi lapsen olevan hiljempaa vastaisuudessa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi valitin asiasta äidin siskolle, joka asuu samassa taloudessa. Sisko suhtautui väheksyen ongelmaani ja käyttäytyi näkyvämmin agressiivisesti kohtaani kuin äiti, joka oli näennäisen kohtelias vuorovaikutuksessaan.
Viimein menin soittamaan perheen ovikelloa ja oikein mukavanoloinen isä ja suloinen tytär tulivat juttelemaan. Isä ei ollut kuullutkaan siitä, että naapuri oli valittanut sekä äidille että äidin siskolle lapsista. Myös lapsi kuuli asiasta ensimmäisen kerran ja lupasi olla hiljempaa aamuisin.
Itse olin jo ehtinyt valittaa asiasta pariinkin otteeseen isännöitsijälle.
Mikä ihme saa äidin olemaan noteeraamatta kokonaan naapurin valitukset ja jättämättä kertomatta asiasta miehelleen? Onko äidille niin vastenmielistä kuulla valitusta omaa lastaan kohtaan, ettei kykene asettumaan toisen asemaan? En ole niin kaunis nainen, että tavallisen persejalkaisen suomalaisnaisen luulisi olevan kateellinen minulle. Olenko nyt kokenut sitä paljon puhuttua naisen vihamielisyyttä muita naisia kohtaan?
En ollut hyökkäävä, vaan ystävällinen kanssakäymisessä äidin kanssa, joka lupasi lapsen olevan hiljempaa vastaisuudessa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi valitin asiasta äidin siskolle, joka asuu samassa taloudessa. Sisko suhtautui väheksyen ongelmaani ja käyttäytyi näkyvämmin agressiivisesti kohtaani kuin äiti, joka oli näennäisen kohtelias vuorovaikutuksessaan.
Viimein menin soittamaan perheen ovikelloa ja oikein mukavanoloinen isä ja suloinen tytär tulivat juttelemaan. Isä ei ollut kuullutkaan siitä, että naapuri oli valittanut sekä äidille että äidin siskolle lapsista. Myös lapsi kuuli asiasta ensimmäisen kerran ja lupasi olla hiljempaa aamuisin.
Itse olin jo ehtinyt valittaa asiasta pariinkin otteeseen isännöitsijälle.
Mikä ihme saa äidin olemaan noteeraamatta kokonaan naapurin valitukset ja jättämättä kertomatta asiasta miehelleen? Onko äidille niin vastenmielistä kuulla valitusta omaa lastaan kohtaan, ettei kykene asettumaan toisen asemaan? En ole niin kaunis nainen, että tavallisen persejalkaisen suomalaisnaisen luulisi olevan kateellinen minulle. Olenko nyt kokenut sitä paljon puhuttua naisen vihamielisyyttä muita naisia kohtaan?
Vastaukset 45
Vanhimmat
"Olenko nyt kokenut sitä paljon puhuttua naisen vihamielisyyttä muita naisia kohtaan?"
Voipi olla näin, toisaalta voipi olla jotain muutakin, ehkä se vaan oli unohtanut koko jutun?
Mutta tekis melkein mieli kysyä että miksi laitoit tämän Miehen logiikka -osastoon, kun naisen aivoituksia äimistelet? Ai niin, vuorotyö ja vähät unet, vähemmästäkin menee palikat sekaisin. Meepä nukkumaan.
/Nev
kanssa asiasta jutellut.
Laitoin siksi miesten logiikkaan, että minua kiinnosti saada myös miesten vastauksia ja arvauksia aiheesta ja poikkeavatko ne naisten vastauksista.
Voi kun saisikin unen päästä kiinni. Varmaan viiden tunnin päästä aikaisintaan.
ukkonsa yksinkertaisesti valehteli, koskapa sillälailla sinä poistuit nopeammin valittamasta ovelta, olet kuin piikki lihassa, kun valitat sellaisesta jota ei voi korjata.
Lapset pitävät tietyn määrän ääntä, ja se on luonnollista ja normaalia. Se taasen että siitä valitetaan on pikkusieluista ja kertoo valittajan lääkityksen puutteesta. Hanki korvatulpat, ja ymmärrä että et ole ainoa ihminen maailmassa. Samoin kun sinulla on tarve nukkua, on lapsilla tarve hälistä. Minkäs teet`?
Oli aidosti iloisen näköinen esittäytyessäni naapuriksi.
Kyllä lapsia voi kasvattaa, tiesitkö sitä? Lapsen tarve hälistä ei ole rinnastettavissa ihmisen primääritarpeeseen eli nukkumiseen. Ilman riittävää unta ihminen sairastuu, mutta sairastuuko lapsi, jos ei saa hälistä aamuvarhaisella, tuskin. Korvatulpat eivät auta asiaan, kokeiltu on. Mitäpä jos sinä poistaisit tulpan peräaukostasi.
parempi, että menet tuonne:
http://www.kyttaajat.net/
Ja mitä helvettiä tää aloitus tekee miehen logiikassa?
kyttääjästä. Ei kiinnosta naapureiden touhut lainkaan, ainoastaan oma nukkumisrauhani.
Kummallista logiikkaa sinulla.
stereo, jonka voi vääntää pienemmälle. Kerrostaloasuminen, jossa sinä ilmeisesti asut on sosiaalinen asumismuoto jossa on naapureita ja elämisen ääniä siedettävä.
Omaa rauhaa saa omakotitalossa. Extreme rauhaa saa kun hankkii sen talonsa maaseudulta.
Puhut, että lapsia voi kasvattaa, sulla varmaankaan ei itellä oo lapsia?
Lapsia nimittäin voi todellakin kasvattaa, mutta alistaminen on eri juttu.
Lapset leikkii se on niiden duunia, siten ne oppii juttuja.
Ei pidä asua asumismuodossa, joka ei itelle sovellu.
jos tietäisin naapureiden nukkumisen häiriintyvän lapseni liian äänekkäiden leikkien vuoksi. Koliikkivauvat ja aivan pienet lapset erikseen, mutta leikki-iässä oleville lapsille voi hyvin laittaa rajoja mitä tulee metelöimiseen. Siinä ei ole kysymys alistamisesta vaan kasvattamisesta.
Lasten kasvatus on hyvin pitkälle samanlaista koiran kasvatuksen kanssa, eikä tätä pidä lukea kuin piru raamattua. Eihän koiriakaan kasvateta alistaen. Nyky ajan vanhemmat eivät ymmärrä kasvatuksen ja rajojen asettamisen merkitystä lapselle. Lapset vain synnytetään maailmaan ja jätetään kasvattamatta.
Yhtä hyvin minä voisin sanoa, että muuttakoon lapsiperheet omakotitaloihin, jotta eivät häiritsisi ihmisten rauhaa, jos kerran eivät välitä kasvattaa lapsistaan muita huomioivia ihmisiä.
ei ole missään. Kyllä sitä maallakin käet kukkuu ja muurahaiset kolistelee nurkissa, jos niikseen on...
huvittaa kovin tiukkapipoiset naapurit jotka luulevat, että lapset voidaan kasvattaa hiljaisiksi hissuttelijoiksi :D ..Sulla ei todella taida lapsia olla?
Lapsista lähtee ääniä eikä meillä ainakaan kuiskimaan aleta, ei siitä kyllä kukaan ole valittanutkaan. Jos et nukkumaan kykene kun naapurista kuuluu ääniä niin todella kehoitan muiden vastanneiden tavoin harkitsemaan muita asumismuotoja tai hankkimaan ne korvatulpat. Kerrostaloon muutettaessa on yleensä tiedossa se,että siellä asuu monenlaista ihmistä,perhettä ja eläintä jolloin on vain hyväksyttävä se tosi asia,että muut talossa eivät ala elämään sinun työvuorojesi mukaan.
Jaa että lapsia "koulutetaan" niin kuin koiria? :D Anna mun kaikki kestää..
väittelyä me voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkään, mulla on kompetenssia puhua kahden lapsen isänä lasten kasvatuksesta jotakin ja kuule ei lapsia kasvateta niin kuin koiria.
En tietenkään tiedä, mikä on sun ärsytyskynnys, mutta jos muutat kerrostaloon, se ei saa olla liian alhainen.
Leikkivä lapsi ei todellakaan ole yhtä kuin kasvattamaton lapsi, leikki on lapsen työ. Lapsi oppii leikkimällä.
Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, joka käyttäytyy aikuisen tavoin, lapsi ei yleensä ole edes ilkeä, ainoastaan utelias ja kokeilunhaluinen.
snaippailla kiikarilla varustetulla pienoiskiväärillä ja kusiaiset voi myrkyttää toisin kuin vittumaiset naapurit.
Itsellänikin on lapsia ja täytyy sanoa, että välillä sitä itsekin toivoisi että lapsille olis kehitelty joku kuonokoppasysteemi, jotta saisi edes hetken hiljaisuutta. Toinen lapsista kun höpöttää/laulaa/inisee/kitisee/tmv taukoamatta koko hereilläoloaikansa ja kun ei pienet lapset niin kovin hyvin osaa säädellä sitä äänenvoimakkuuttaan, niin välillä puhekin tapahtuu omasta mielestäni liian kovalla äänellä.
Eli kyllä naapurienkin pitäisi miettiä ennen valittamista, miltä tuntuu sen lapsen vanhemmista! Tuskin se niillekään aina herkkua on, varsinkin sellaisille vanhemmille jotka joskus kaipaisivat myös sitä hiljaisuutta, mutta lapsi ei taas sitä voi käsittää pieni kun on.
on nykyisin niin paljon kurinpito-ongelmia ja opettajat joutuvat kokemaan jopa väkivaltaa, kun lasten kasvatus rinnastetaan hissuttelijoiksi opettamiseksi. Kun minä olin lapsi ja asuin kerrostalossa, niin meillä ei kotona "leikitty" aamulla niin että naapurit häiriintyivät. Lapsi ei saa traumoja siitä, että ottaa muita ihmisiä huomioon. Miten ihmeessä lapsi, jolle ei ole asetettu rajoja pystyy istumaan hiljaa koulunpenkissä? Eihän ne nykyisin pystykään.
Korvatulpat eivät peitä hillitöntä hyppimistä, juoksemista ja jytistelyä elementtitaloissa. Onko tosiaankin liikaa vaadittu äideiltä ja isiltä yksinkertaisesti sanoa lapselle, että älä riehu aamulla, ihmiset nukkuvat vielä? Ei kaikilla ihmisillä ole varaa hankkia tai vuokrata omakotitaloa. Mielestäni ihmisten, joilla on varaa hankkia lapsia tulisi olla varaa myös ottaa huomioon sen, että muut ihmiset eivät kärsisi heidän lastensa metelöinnistä. Varaa hankkia lapsia merkitsee siis sitä, että on varaa hankkia asunto, jossa lapset voivat elää häiritsemättä kohtuuttomasti muita kuin korkeintaan omaa perhettään. Miksi muiden pitäisi myös kärsiä metelistä? Jos joku hankkii vapaaehtoisesti meluisia lapsia, niin ole hyvä. Mutta muuta sitten omakotitaloon, ettei ihmisten tarvitse kärsiä liian lyhyistä yöunista.
Lasten kasvattaminen on loppujen lopuksi yhtä yksinkertaista kuin koirien kouluttaminen. Koiriakin kasvatetaan rakkaudella.
Meillä on kanssa nuorimmaninen varsinainen räpätäti, jonka suu käy heräämisestä nukahtamiseen ja välillä puppugeneraattori käynnistyy unissaankin.
Hauska, mutta välillä todella rasittava.
"Jos joku hankkii vapaaehtoisesti meluisia lapsia, niin ole hyvä."
:D Eiköhän tämä keskustelu kaikessa päättömyydessään pääty mun osalta tähän.
Palailehan sitten jutusteleen kun on omakohtaista kokemusta lasten hoidosta ja kasvatuksesta,jookos?
"Lasten kasvattaminen on loppujen lopuksi yhtä yksinkertaista kuin koirien kouluttaminen. Koiriakin kasvatetaan rakkaudella."
Sillon ei tule yhtä kummallisia väittämiä kuin tuo sun edellinen.
Koeta kestää, kahdesti jos pitää isännöitsijälle valittaa eikä mitään tapahdu niin se kertoo kai aika paljon miten lasten "metelöintiin" tulee suhtautua :)
niin kuin koiria. Näyttää selvästi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Lapsissa on vielä koiriin verrattuna se hyvä puoli, että heille voi vielä selittää järkeen käyvästi miksi joitakin asioita saa tehdä ja miksi ei. Oletko muuten eri mieltä tässä asiassa, että lapselle tulee sanoa mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Oletko sitä mieltä, että lapsi osaa itse päättää, mikä on hänelle hyväksi? Kauaskantoisesti katsoen lapselle on hyväksi elellä hiljaa aamuisin kerrostalossa, jos hänelle selitetään miksi niin tulee tehdä. Lapsi oppii siinä ottamaan muita ihmisiä huomioon. Nämä empatian siemenet on saatava lapsessa itämään lapsesta saakka. Lapsethan ovat hyvin itsekkäitä luonnostaan, vaikka suloisia ovatkin. Lapsen itsekkyys on suloista, ainakin omille vanhemmilleen, ei välttämättä naapureille. Jos lapsen itsekkyyteen ei millään tavalla "puututa" kasvatuksen keinoin, on seurauksena ihmisiä jotka ajattelevat vain ja ainoastaan itseään muista piittaamatta. Mielestäni vanhemmat, jotka eivät aseta rajoja lapsilleen ovat juuri sellaisen kasvatuksen tuloksia itsekin. Mennään siitä missä aita on matalin. Lapsen kasvatus on rankkaa puuhaa ja on helpompaa olla kieltämättä kuin kieltää.
Tuosta olen samaa mieltä että leikki on lapsen työ. Myös hiljaisia, aamuun sopivia leikkejä on olemassa ja aivan yhtä kehittäviä ja opettavia kuin pomppiminen ja juokseminen. Luovuutta ja ajattelevuutta kehiin vanhemmat! Keksikää lapsillenne kehittäviä leikkejä, mitkä sopivat kerrostaloon. Pelkkä pomppiminen ja juokseminen ei kehitä kovin paljon pientä ihmistä. Vanhemmille taitaa kuitenkin monesti olla miellyttävämpää hoitaa omia juttujaan ja antaa lasten vain pomppia.
Pitäähän lapsen käyttäytyä jollain tavoin myös tarhassa. Ei sielläkään saa olla aivan miten haluaa.
Kuka väitti, että lapset ovat ilkeitä? Niistä vanhemmista, jotka eivät ajattele lastensa vaikutusta ympäristölle voidaan jo puhua jonkinlaisina itsekeskeisinä ilkeilijöinä. Kasvattakaa nyt hyvät ihmiset sentään niitä lapsianne, vai onko se liian raskasta ja vaativaa?
paljon kokemusta lasten kasvatuksesta sekä omassa elämässä että työelämässä.
Aina kun näen kaupassa karkkihyllyillä rääkyvän lapsen ja tuskastuneen vanhemman tekee mieleni rauhallisen ystävällisesti, mutta samalla nuhtelevasti yrittää opettaa aikuiselle sitä, että lapsi suorastaan huutaa rajoja. Tähän voisi liittää sen, että lapsi suorastaan myös pomppii rajoja. :)
Tuon vertauskuvan lapsen kasvattamisesta kuin koiria kuulin erittäin viisaalta naiselta, jolla on kolme täysi-ikäistä tasapainoista ja hauskaa poikaa. Nainen kuuluu vanhempaan ikäpolveen, jolloin vielä osattiin kasvattaa lapsista ihmisiä.
Isännöitsijä oli jo kirjoittamassa muistutusta perheelle, mutta minä annoin asian raueta.
Tuleppa ens kerralla neuvomaan karkkihyllylle niin minä kerron mihin ne ystävälliset mutta nuhtelevat neuvosi voit työntää :D ..Puistattaa ajatuskin kaikkitietävästä tädistä neuvomassa kuinka mun kuuluis lastani kasvattaa, ei se ole sun asia alkuunkaan. Kasvatetaan kaikki vaan omat lapsemme.
Mutta niinhän se on; ne on parhaita kasvattajia kenellä ei omia lapsia ole (?) :D
Juu..ja yks kolmen lapsen äiti kun sanoo sulle noin viisaan lauseen niin näinhän sen on oltava. Kasvata lapsesi kuin kasvattaisit dobermannin. Kääk..
Vai että annoit raueta..kahdesti teit valituksen mutta et antanut isännöitsijän asiasta huomauttaa? Mitä valituksellasi sitten ajoit takaa? Teki vaan vähän mieli valittaa..ko?
koska meluaminen tapahtuu yleensä klo 7-22 välillä. Myös päiväsaikaan tapahtuvaan häiriköintiin voidaan puuttua lain mukaan. Annoin asian raueta toistaiseksi, koska minulla oli mahdollisuus jutella tytön ja hänen isänsä kanssa. Äidin kanssa on näköjään turhaa enää keskustella. On se niin vaikeaa äideille kieltää lastaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Aiheuttaako se ahdistusta itsessä (muistumia omasta lapsuudesta) vai onko selitys vain yksinkertaisesti se, että ei jaksa kasvattaa. On helpompaa antaa lapsen vaan olla ja mesota. Tällaista olen kuullut rasittuneiden kotiäitien minulle kertovan ja voin empatiseerata heitä, koska he eivät ole naapureitani. :)
En tietenkään tule neuvomaan sinua karkkihyllylle, lapsesi ovat sinun ja sinä ne kasvatat. Sinä vastaat ja kärsit "tuloksista". Ikävä kyllä niistä mahdollisesti joutuu kärsimään monet muutkin joko nyt tai tulevaisuudessa. Esim. naapurit?
En halua valittaa turhaan mistään tai kenestäkään, mutta jos ihmisellä alkaa terveys mennä pelkästään siitä syystä, ettei äiti jaksa pitää jotakin tolkkua lapsensa suhteen, niin silloin valitan. Ei ole ollenkaan mukavaa olla aamusta iltaan väsynyt. Sitähän äiditkin tietysti monesti ovat, mutta itsepä ovat soppansa keittäneet. Älä maistata sitä soppaa minulle! ;)
"Sinä vastaat ja kärsit "tuloksista". "
"mutta itsepä ovat soppansa keittäneet."
Niin kauan kuin pidät lasten elämisestä kuuluvia ääniä, leikkiä ja kiukutteluakin jonkin sortin soppana josta joutuu joka tavalla kärsimään niin kehoitan omien lasten yrittämistä lykkäämään :)
Kyllä kerrostalossa pitää muutkin ottaa huomioon eikä _yletöntä meteliä_ saa pitää mihinkään vuorokauden aikaan kukaan mutta mahdotonta on lapsiperheessä elää niin,ettei ääniä kuuluisi ja meteliäkin toisinaan syntyisi. Jos asumismuodokseen valitsee kerrostalon niin se on vain kestettävä,ettei hiljaista ole aina silloin kun sitä itse toivoisi.
Niin meidänkin talossa asuu mies joka tekee asunnossa remppaa enkä mäkään voi mennä sanomaan,että kello 11-13 on oltava hiljaista koska poika nukkuu. Enhän?
Lapsille tulee asettaa rajat ja niitä rajoja tulee vahtia.
Mutta jos sä luulet sen olevan sellaista, että Juokseminen, kiljuminen, tömistely, naruhyppely, karkeakuvioisilla pikkuautoilla leikkiminen, huonekalujen kolistelu ym. meteliä tuottava toiminta kielletty klo 08:00-14:00 naapurisovun säilyttämiseksi, erehdyt.
Ala neuvomaan vasta sitten kun tiedät asiasta jotakin.
Sanon vieläkin jos sua häirittee asua kerrostalossa, niin muuta pois, siinä asumismuodossa pitää sietää elämisen ääniä.
Riippuu koirasta, kouluttajasta ja koiran tulevasta käyttötarkoituksesta.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa kerrostalosta pois. Minulla esim tuskin olisi rahkeita asua yksin omakotitalossa vaikka se suureena haaveena onkin.
Samaa mieltä oon siitä että kerrostalossa on opittava elämään normaalien elämisen äänten kanssa mutta toisaalta kyllä niitä muksujakin voi hiukan komentaa pitämään pienempää mekkalaa, samoin kun sitä telkkua voi hiljentää illan tullen ja yölliset sänkyleikitkin voi yrittää pitää edes kohtuullisina ettei tarvitse kiljua kurkku suorana rautasängyn takoessa patteriin...
äiti menee päiväunille, hän takuulla käskee lastensa leikkiä hiljaa. Silloin lapsille voi laittaa rajoja vai? Rajojen laittamista ei pidä tarkastella vain vanhempien hyötynäkökulmasta katsoen. Nykyisin on yhteisöllisyys hukassa ja ihmiset ajattelevat vain itseään tai korkeintaan perhettään.
Minä teidän asiasta ja lapsista luultavasti enemmän kuin sinä. On kokemusta erittäin monista lapsista ja heidän kasvattamisestaan. Olen myös seurannut läheltä kavereiden ja sukulaisten lasten ja heidän perheidensä elämää.
Ei kai kukaan tekisi lapsia, jos heistä ei olisi väsymyksen lisäksi myös iloa. Minä valitsen mieluummin pirteyden ja ilon saan muista asioista.
Entäpä jatkuva joka aamuinen melu? Remppamelun kestää, koska tietää ettei se jatku kovin pitkään.
Jatkuva väsymys on vakava asia, eikä siihen pidä suhtautua välinpitämättömästi tyyliin minun lapseni saa pomppia niin paljon kuin haluaa naapurin terveydestä viis. Värittäköön väritysvihkoja aamuisin tai muuta vastaavaa. Täytyykö lapsen saada pomppia aina kun haluaa? Eihän tarhassakaan lapset saa pomppia, mesota ja huutaa ja tehdä mitä haluavat. He tekevät mitä lastenhoitajat ohjaavat heitä tekemään.
ja joustavuutta asioihin. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ei mistään tarvitse luopua, vaikka ottaisikin muut huomioon.
tavallinen perheen lemmikkikoira, jookosta. Oletetaan, että kasvattaja on täysijärkinen ihminen, eikä hullu sadisti.
siitä vanhetessaan hiljenee. Nyt se oma ääni tuntuu olevan maailman rakkain asia.
on ihan turha yrittää vääntää rautalangasta ihmiselle kenellä ei lapsia ole :)
Remppamelusta sen verran,että sen vuoksi lapsi ei nuku päiväunia jolloin väsymyksestä johtuva kiukuttelu ja huuto on koko päivän kestävää (illalla kaikista pahinta) jolloin jostain löytyy joku naapuri joka natisee lapsen metelöinnistä ;)
Ei, lapsi ei saa aina pomppia kun haluaa. Meillä ei vielä sen suuremmin pompita lainkaan. Ännenkäytön hallinta on lapsella kyllä vielä pahasti hakusessa jolloin meteliä tulee vaikka kuinka yrittäis kouluttaa kuten koiraa,että ei saa pitää meteliä.
Tarhassa lapset saa leikkiä,touhuta,kiljahdella ja kiukutella kuten kotonakin. Sellaista se lapsen elämä on ja saa luvan ollakkin ilman jatkuvaa käskytystä ja komentelua. Rajat on rajoja mutta aikuisten tavoille opettelu,heidän väsymyksen ymmärtäminen yms pienelle ihmiselle vaikeaa.
Ja btw..en mä ainakaan voi mennä nukkumaan ja sanoa pojalle,että ole hiljaa :D Voi kiesus mitä juttuja..
että voit joka aamu tunkea lapsen eteen värityskirjan ja sanoa,että ole hiljaa niin..heh..ei tosiaan toimi. Lapsissa ei ole nappulaa josta saa halutessaan äänen pois, pahoittelemme teknistä puutosta.
ole hiljaa kun nukun? Eihän sitä tarvitse vihaisesti sanoa.
Kaikkien vanhempien kohdalla on sama juttu: omaa lasta ei nähdä lähestulkoonkaan objektiivisessa valossa, vaan se oma lapsi on jotakin ihmeellistä ja erikoista. Minusta tämä on ihan tervettä vanhemmuuteen kuuluvaa asiaa, sillä onhan se lapsi ainakin niille omille vanhemmilleen jotakin mahtavaa ja erityistä, vaikka objektiivisesti katsoen ei muista lapsista erityisesti poikkeaisikaan. Ihan tavallinen lapsi, mutta ei omille vanhemmilleen. Tämän vanhempien epärealistisen tavan suhtautua omiin lapsiinsa tietää jokainen kasvatusalalla oleva ihminen, jopa ne joilla on omia lapsia.
Oma lapsi on aina erityislahjakas ja siitä voi tulla vaikka seuraava Räkä Räikkönen. Siinä ei paljon jonkun naapurin univelat merkitse, kun meidän tuleva Ringa Ropo kehittää potentiaaliaan pomppimalla aamuisin. :)
En tiedä nykyajan tarhoista, mutta minun lapsuudessa tarhassa leikittiin niitä leikkejä, mitä ohjaajat sanoivat, eikä kukaan erityisesti kiljunut. Ulkoleikit erikseen.
tärkeitä ja tuovat turvaa. Rutiinina voi tietysti olla se pomppiminenkin, jos siihen on asioiden päästetty menemään...
pirtti sekasin jos noin tekisin,tosin poika on vielä pieni. En kyllä osaa ajatella,että pystyisin nukkumaan turvallisin mielin silloinkaan kun poika on isompi.
Kyllä meidän lapsi on ihan tavallinen lapsi, miten ihmeessä tuo ja lapsen lahjakkuus nyt tähän liittyi? Kyllä tuolta naapuristakin meteliä kuuluu kun siellä asuu lapsiperhe myös enkä minä niiden touhuista häiriinny vaikkei omia lapsia olekkaan. Se kun lapsiperheeseen kuuluu, luonnotonta olisi jos ei sieltä ääniä tänne saakka pääsis.
Jestas..en jaksa enää vängätä näin selvästä asiasta. Luojan kiitos en asu naapurissasi, aamusta iltaan kuiskiminen kyllä hankaloittais elämää suunnattomasti.
Ai niin..huolestuttavaa on myös se,jos et pienenä saanut riemusta kiljahdella (kiljuminen erikseen). Mutta siinä tapauksessa ymmärrän ahdistuneisuutesi.
puhe. Ei minua häiritse lasten tai naapurien äänet silloin, kun olen nukkunut yöni hyvin.
Minäkin pompin ja kiljuin pienenä siinä missä muutkin lapset. En tehnyt sitä kuitenkaan seitsemän aikaan aamulla enää siinä vaiheessa, kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään, ettei aamulla saa kerrostalossa metelöidä.
Et siis ymmärtänyt tuota lahjakkaan lapsen vanhempien tragediaa? ;) Kertoo siitä, ettet ole ainakaan kasvatusalalla.
että miten se liittyi pomppimiseen ja metelöintiin.
erityinen pumppeli mussukka saa tietysti pomppia muista viis.
Erään tuttavani lapsi piti kurkku suorana kiljumisesta ja hänen äitinsä katsoi ihastuneena lastaan ja nauroi. Lapsella oli kaunis ääni hänen mielestään ja lapsi oli niin suloinen kiljuessaan. Minun mielestäni nainen oli vanhemmille tyypilliseen tapaan "pimahtanut". Tuskinpa nainen olisi kovinkaan ihastuneena kuunnellut jonkun toisen lapsen kiljuntaa?
Eiköhän näitä ääripäitä nyt löydy joka suuntaan. Toinen antaa kiljua ja toinen tunkee pullaa suuhun,että olis hiljaa.
Saman asian eri puolia. Niitä yhdistää se, että aamuisin naapurit eivät välittäisi herätä ennen aikojaan niitä kuulemaan.
Mulla on kaksi lasta, 2v. ja 5v.. En mä voi mennä nukkumaan, jos lapset on hereillä.Myönnän, olen joskus yrittänyt. Mitä tahansa voi tapahtua sillä aikaa! Ei siksi että olisivat "rajoja vailla", vaan ton ikäiset voivat keksiä mitä tahansa, eivätkä ymmärrä vaaraa. Syödä huonekasveja, kävellä ovesta ulos, ottaa veitsen/sakset tms. ja juosta ne kädessä, kaatua, piirtää tapetit täyteen(tämä ei tietty vaarallista)kiivetä kirjahyllyyn yms. yms. Kyllä lapsille on opetettu mikä on kiellettyä, mut ei ne sellaisia aina muista. Kaikkea ei voi kieltää, koska oma mielikuvitus ei yllä lasten tasolle... Ja silloin kun ne on hiljaa, on kaikkein epäilyttävintä!
pienten lasten äidit kyllä tarvitsisivat päiväunia, vaikkeivat niitä saisikaan...;)
se, että kotiäidit ja muutkin äidit ottavat päiväunia? Minä tunnen monta päiväunista nauttivaa kotiäitiä, enkä näe mitään pahaa siinä, että jos lapsi ei ole enää aivan pieni eikä järjettömimmästä päästä, niin äiti voi koko päivän touhuttuaan ottaa pienet nokoset. Eräskin äiti kertoi, että hänen lapsensa oppivat jo melko pieninä olemaan hiljaa sen aikaa, kun hän nukkuu.
Olen myös jutellut muiden kanssa samasta aiheesta. Jotkut ottavat riskin, mutta tällaisia on käynyt heille; lapsi juoksee talvipakkasella sukkahoususillaan ajotielle, syönyt myrkyllistä kasvia, telonut itseään... Itse en uskalla ottaa (lähinnä pienemmän takia) riskiä, mutta ehkäpä sitten kun lapset kasvaa...
Mies oli ehkä pelimies.
Heillä on jostain syystä perheessä sellainen vaihe, että tulee meteliä aamuisin, ja isännöitsijäkin on jo soitellut asiasta. Eivät ole saaneet katkastua tilannetta ja nyt kun tulit itse ovelle ni mies sit otti tilanteen positiivisen energian kannalta.
Sulle tuli tunne, että susta edes joku välittää ja saivat ite lisäaikaa, nythän se oikeestaan vasta ensimmäinen valitus annettiin ;)
Njaa, mies oli liian tavallisen näköinen pelimieheksi. Siinä olit oikeassa, että minulle tuli tunne, että on tuossa perheessä edes yksi ystävällinen aikuinen ihminen.