9-v. tyttöni haluaa aloittaa kitaran soiton. Opettajakin löytyi, vaikkakin kallis yksityinen. Ope aloittaa soiton tytön kanssa plektralla. Onko ok? Isänsä aloitti jokin aika sitten myös alkeet ja aikuisopiston ope oli ehdottomasti sitä mieltä, että sormin vain alkuun. Kehen uskoisi?
Onko hinta n. 24€/30min. linjassaan yksityisten hintojen kanssa? Kalliilta tuntuu, mutta kunnalliseen opistoon ei päästy, Yritetään uudelleen ensi vuonna.
Onko hinta n. 24€/30min. linjassaan yksityisten hintojen kanssa? Kalliilta tuntuu, mutta kunnalliseen opistoon ei päästy, Yritetään uudelleen ensi vuonna.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei se halpa ole, itse maksan saman verran kolmesta vartista ja ope on pätevä sekä opettajana että kitaristina ja lisäksi mukava. Toisaalta, automekaanikkoni on epäpätevä sekä ihmisenä että korjaajana ja ottaa 50mk/h.
Jos haluaa soittaa vaikka sähkäriä niin plekun opettelu on kyllä paikallaan. Itse halusin opetella klassista ja soitan sormin. En tiedä kummasta on parempi aloittaa.
Ihan klassista ajateltiin aluksi. Isänsä aloittaa nyt ilman plektraa, joten vähän ihmetellään miksi toinen opettaja aloittaa plektran kanssa.
Kallista on! Toisaalta mistä löytäisi yksityisiä opettajia? Meidän harkinassa oleva on pienen musiikkikoulun opettaja. Kunnalliseen musiikkikouluun jos pääsee, tippuu maksut noin puoleen.
miten olis tabulaattorit?? niitähän on netti pullollaan!! itekkään en ymmärrä nuotteista höykysen pölähtämään mutta kyllä tabsejen avulla meikkäläinen jotain osaa soittaa. eipän mene rahaa.
Sorry, mutta mikä on tabulaattori?
tabulatuuri on on eräänlainen yksinkertainen soitto-ohje jonka avulla voi soittaa kitaraa. Tuossa linkissä on jonkun moinen ohje asiasta. http://www.swingers.viihde.org/swdoc/tabulatuuri/tabulatuuri.htm
tabulaattori on sellaiset nuotit että siinä näytetään mistä kielestä pitää painaa milläkin hetkellä!! ei varmaan paljon valaissut mutta parhaiten sulle selviää ku laitat googleen haku sanaksi tabulaattori niin se kertoo paljon selkeämmin!! mutta sen tiedän että se on vanha keksintö!! ja jopa tälläin tollukka oppi niistä soittamaan.
Ok. Kiitos! Nyt pääsee jo tumpelokin jyvälle kitaran soiton alkeista. Itse olen yrittänyt pysyä taka-alalla, mutta selvästi pitää itsekin vähän tutustua. Olen ollut enemmän pianotyttö vuosia sitten:-)
Omat lapseni aloittivat kitaransoiton joku aika sitten molemmat, vähän vanhempia kuin tyttösi. Ihan ovat opetelleet itsekseeen kitarakoulukirjojen avulla. Ensi vuonna sitten haetaan tunneille. Itse en kallista opettajaa ottaisi, jos kokemusta ei ole yhtään, sillä mitä sitten jos into lopahtaa?
Edullisesti voi aloittaa mm. kansalaisopistoissa ja niissä voi muihin kansalaisopiston ryhmiin poiketen lopettaa keskenkin, sillä tulijoita on aina. Valitettavasti vain aika vaikea päästä.
Ihmettelen kyllä vähän, miksi teillä piti heti saada opettaja, jos isäkin kerran osaa soittaa? Alkuun pääsee ilman opettajaakin kirjojen ja tosiaan noiden tabulatuurien avulla ja opetusta ottamaan ehtii sitten kun kehittyy. Itse sanoisin, että kannattaa kokeilla sekä sormia että plektraa. Nailonkieliin sormet, mutta teräskieliin on plektra parempi, on oma mielipiteeni.
Hyvä kysymys, tarvitaanko opettajaa? Tyttö on aika itsepäinen ja ehkä vähän huono ohjaamaan itseään, joten tuntuu, että olisi hyvä olla ulkopuolinen ope. Tyttö on kuitenkin soittimen valinnut, emme me vanhemmat. Isän harrastus on vasta 3 oppikerran vanha, joten kovin kokenut ope hän ei olisi. Toisaalta isän reissutyö haittaisi tytön harrasusta. Henkisesti olen kyllä varautunut siihen, että into voi lopahtaa. Siksi kovin suuria investointeja en halua tehdä tässä vaiheessa. (Itse olisin toivonut perheeseen pianoa - olisin itsekin verestänyt ruostuneita taitojani.)
sellanen 15 euroo olisi ihan sopiva hinta 30-45 minuutin opetuksesta. Plektra on OK jos opetetaan myos sormin nappailya. Jos kyseessa on sahkokitara, on silloinkin hyva hallita seka sormin etta plektralla soitto.
Jos kyseessa on "haluan soittaa rokkia" mimmi, niin antaisin tabulat kateen ja opettele itse rampyttamaan pari helppoa biisia, vaikka kuukauden ajan, sitten opettaja peliin antamaan ohjusta jos enaa tarvitsee.
..siitä, onko tarkoitus opetella klassista (tai flamenco) kitaraa vai jotain muuta, esim säestämään omaa lauluaan. Klassinen ja flamenco pitää soittaa sormilla, muuhun musiikkiin käy plektrakin. Jotkut kitaristit ovat käyttäneet samaan aikaan sekä plektraa että sormia, esim Jimi Hendrix, Muddy Waters ja Cliff Gallup.
mun tunnit maksaa 25e/1tunti ja mun opettajakin on melkoinen tilukeisari. eli toi on kyl aika pirun kallis!!!
Kiitos paljon kommenteista. Tuntien hinta alkaa yhä enemmän mietityttää. Onneksi emme vielä ole sitoutuneet mihinkään. Uskon, että opettajaa tarvitsemme, mutta hinta näyttää olevan liian kova.
Kitaran me kuitenkin hankimme. Netin kautta (esim. Thomann) löytyy halpojakin kitaroita jopa alk. 33€. Tytölle (144cm pitkä) suositeltiin 3/4-kokoista kitaraa. Nailonkielinen, tavallinen. Onko kokemuksia halvoista kitaroista? Ei harmita niin, jos harrastus loppuu lyhyeen.
Tänään ope oli jo unohtanut plektran - eli näppäilemällä oli menty eteenpäin.
"Onko kokemuksia halvoista kitaroista? Ei harmita niin, jos harrastus loppuu lyhyeen."
Harrastus saattaa loppua lyhyeen juuri sen takia jos ensimmäinen kitara on paska. Eli kannattaa vähän panostaa siihen.
Onko ehdotuksia? Missä laadun eron huomaa? Ajattelin, että jos innostuu, ostetaan sitten parempi ja vaikka sitten normaalikokoinen. Esim. 220€ 3/4 kitarasta on aika paljon, jos tyttö ei innostukaan. Käytettynä en ole löytänyt netistä.
Yamaha tai Gibson.
Tässä linkissä aihetta soiton-opetuksesta yleisemminkin, voi tehdä vertailua. Jos olete pääkaupunkiseudulta niin Harjun nuorisotalo on edullinen, sieltä saa hyvää ja monipuolista opetusta.
http://muusikoiden.net/wanted/index.php?id=7&location=all&type=all
Instrumentista sen verran että siinä ei auttaisi tinkiä ja se olisi paras ostaa ihan kunnon isosta musiikkiliikkestä jossa hyvä valikoima, sen pitää sopia käteen, olla helpposoittoinen ja kaikinpuolin laadukas, joka tarkoittaa ettei kaula ole puolen vuoden kuluttua vääntynyt, sen täytyy pysy vireessä ja sen pitää "stemmata". Myös hyvä pussi tai kotelo on heti tarpeellinen, ja viritysmittari.
Hyvässä instrumentissa ei mene raha hukkaan kun jälleenmyyntiarvo säilyy ja joissain tapauksissa jopa nousee, päinvastoin kuin halpis-soittimissa.
Soitinta joutuu myös (varsinkin uutena kun puu vielä elää) aika ajoin huoltamaan ja säätämään, se kannattaa teettää ammattimiehellä.
Eli jos harrastuksen ottaa tosissaan niin ei se puoli-ilmaista ole. Toinen vaihtoehto on kyllä sitten "mustalaismetodi", lyödään vaan huokeahko mutta soittokuntoinen peli käteen ja sanotaan anna palaa beibi. sekin on ihan hyvä tapa, kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa jos intoa riittää.
Itse sain oman ekan skittani n.11v ja käväisin myös muutamalla tunnilla, tylsää oli, enkä oppinut oikeastaan mitään.
Varsinaisen soittoni alkoin vasta musadiggaamien kautta kun oli jotain mitä halusi soittaa, silloin olin jo 14v ja sain hommatuksi sähkökitaran, sen jälkeen edistys olikin nopeaa bänditouhuineen.
Tämä kimmoke oli Hurriganesin Roadrunner 1974, voi kyllä olikin ihanaa aikaa :)
Kiitos kommentista! Paljon miettimistä niin instrumentin kuin tuntienkin suhteen. Jopa se, onko tyttö riittävän vanha aloittamaan tätä harrastusta. No, ei kaiken tarvitse olla niin vakavamielistä - katsotaan miten käy. Olisi kiva antaa kuitenkin mahdollisuuksia ja uusia kokemuksia.
sanoisin vielä, että ehkä siellä soittotunneilla
ei tarvitse viikottain ravata. Mun mielestä turhaa
maksaa jos ei neiti ole ehtinyt/jaksanut harjoitella. Ja jos isäkin käy tunneilla niin kotoakin saa varmasti jotain neuvoa. Riippuu tosin miten neito jaksaa kuunnella neuvomista kun se tulee isältä.
Joka tapauksessa ostakaa 3/4 kitara. Innostus lopahtaa täysikokoisen instrumentin kanssa helposti kun kädet eivät riitä. Hauskaahan sen
soittamisen pitäisi olla myöskin.
Iästä vielä sen verran, että mulla on käynyt
kuusivuotiaskin kitaraoppilas, mutta se on ehkä
vähän liian aikaista. Tosin sekin on ihan
yksilökohtaista.
Itsellä on tämän kokoinen http://www.thomann.de/fi/hopf_junior_ii.htm olohuonekitara joka on mukava vaan napata kouraan ja rämpytellä niitä näitä, eikä ole liian snadi aikuisenkaan kouraan mutta lapselle varmaan paljon parempi kuin täysikokoinen.
Näitä pieniä (ja vielä pienempiäkin)on useilla valmistajilla, omani on merkkiä X ja ostin sen aikoinaan kirpputorilta markka-aikaan 10,- hintaan, vähän rikki sieltä täältä mutta voi semmoisellakin soittaa.
Itse olet siis tyytyväinen merkkiin X? Pari opea on ollut sitä mieltä että edullisemmatkin kitarat ovat ok. Täällä kommentoitiin muuta. Että kannattaa satsata merkkiin. Soitinysilöiden välillä tosin varmaan eroja.
Yksilöiden välillä on eroa. Ekassa kitarassa on tärkeintä, että sillä voi soittaa. Toisin sanoen, kielten tulisi olla sen verran alhaalla, ettei
äänten tuottaminen ole ylivoimaista. Jos virekin pysyy, niin hyvä. Ekaan kitaraan ei hirveästi rahaa kannata sijoittaa. Tokan kanssa on sitten toinen juttu. Aika näyttää riittääkö innostus.
Jos sulla on joku ystävä tai tuttu muusikonrent...soittaja, niin sen vois
yrittää raahata mukaan testaamaan.
Jos ostaa uuden liikkeestä niin mielestäni hinta ja laatu menevät aikalailla käsi kädessä, mutta varsinkin halvoissa voi olla suuriakin eroja keskenään ja jotkun on ihan hyviä. Postimyynnistä en halpaa uskaltaisi ostaa.
Mutta jos ostaa käytetyn niin sehän on puhtaasti tuuripeliä ja silloin pitää tietää mitä ostaa. Kirpputoreilta. huutokaupoista jne. voi tehdä hyviäkin löytöjä varsinkin jos ulkonäköön ei niin kiinnitä huomiota.
Tämä minun X kitarani on todella X kun siinä ei ole merkkiä ollenkaan, satulasta puuttuu pala jonka olen pikakorjannut stidinpätkällä, se on halki muutamasta kohdasta, yksi viritystappi on vääntynyt ja se on hirmuisen naarmuinen. Mutta sattuman kauppaa kaula nyt on suora ja kielet riittävän alhaalla jotta sillä kykenee vanha kettu soittelemaan niitä näitä tiluliluja. En ole toiseen vastaavaan törmännyt.
Sitä voi niin monella tavalla aloittaa. Itse ostin aikoinaan halvan sähkärin ja rämpyttelin, ja kivaahan se oli. Ei vaan oppinut mitään vuosiin. Sitten kun kitara seuraavan kerran tuli mukaan kuvioihin, halusin oppia soittoa enkä tiluttamista. Ostin kunnon klassisen ja otin tunteja, ja opin hitaasti mutta varmasti soittamaan. Mutta se on sitten taas vähän eri musiikkia...ei taivu rokkenroll eikä edes säestäminen oikein luonnistu. Oppiihan nekin muttei ihan ekana.
Luulisi että musiikkiopistojen kautta saisi jotain lainasoittimia ja sitten jos intoa piisaa 4/4 soittimeen tai vaikka ekaan tutkintoon asti niin ostaisi kerralla vähän edistyneemmän.
Kiitos kaikille kommenteista. Jos joku vielä eksyy keskusteluun, tässä lopputulos. Tytölle ostettiin eilen käytetty Admira infante. Kontakti myyjään löytyi sattuman kautta kitaraliikkeestä. Tosi siisti kitara vaikka ikää n. 10v. Myyjä vaikutti asialliselta kitaraharrastajalta. Kitara on aika pieni, ehkä puolikas tai pieni 3/4. Hinta meidän kukkarolle hyvin sopiva kantolaukkuineen kaikkineen. Katsotaan miten harrastuksen käy. Tunneilla tyttö saa nyt käydä aikankin jouluun "kalliilla" opella. Jos into on aitoa, mietitään kuvio kevääksi vaikka uudelleen. Pikkisisko, 5v. suunnitteli söpön kitaran nähtyään myös alkavansa soittaa kitaraa. Saa nähdä miten tyttöjen käy.:-) Mukavaa loppuvuotta!