Mieheni on entinen ( ja kai nykyinenkin) mammanpoika, joka asui äitinsä kanssa tähän vuoteen saakka ja ikää liki 40. Mieheni muutti luokseni puoli vuotta sitten ja menimme kuukausi sitten naimisiin. Mieheni on hoitanut kaikki äitinsä ja omat raha-asiat aiemmin.
Anoppi asuu mieheni omistamassa asunnossa, jonka lainaa mieheni lyhentää yksin. Anoppi maksaa 300€ kuussa mieheni säästötilille, joka ei ole päivittäisessä talouskäytössä. Lisäksi anoppi maksaa ruokaostoksensa kaupassa, mutta mieheni maksaa KAIKKI MUUT KULUT vastikkeita, sähköä, puhelinlaskuja yms. myöten omistaan.
Mieheni asuu omistamassani talossa, josta maksan vuorostani kaikki kulut yksin. Hän osallistuu suurilta osin ruokakustannuksiin ja esim. auton suuriin menoihin (tuulilasi esim.). Hän maksaa myös yksittäisiä laskuja.
Mutta nyt tarvitsisin hyviä neuvoja. Koska olemme naimisissa, taloutemme on yhteinen, eikö? Miten minun tulisi suhtautua anopin laskuihin? Hän tilasi juuri typerän sairaan kalliin silityslaitteen TV-shopista "meille". En huolinut laitetta, koska sille ei olisi ollut meillä mitään käyttöä ja se oli kohtuuttoman kallis (160 €). Olin sitä mieltä, että laite pitäisi palauttaa kokonaan.
Anoppi ei halunnut laitetta palauttaa. Puhuin miehelleni kalliista ostoksista laitteen tullessa, mutta mieheni oli sitä mieltä, että anoppi maksaa omistaan. Todellisuudessa anoppi maksaa omistaan vain ne ruokansa ja mieheni loput. Maksoin juuri em. laskun mieheni tililtä. Vaikka olemme mieheni kanssa molemmat työssäkäyviä, ei moisiin laskuihin olisi varaa.
Mieheni ikään kuin elättää anoppia. Mutta koska olemme naimisissa mieheni kanssa koen, että anopin tuhlaamiset menevät myös minun taloudestani, koska miehelläni ei ole varaa maksaa enää muuta ylimääräistä. Minusta voisimme käyttää tulomme meihin itseemme esim. sisustamalla kotia, matkustelemalla yms. yhteiseen. Mitä voisin tehdä asian kanssa?
Anoppi asuu mieheni omistamassa asunnossa, jonka lainaa mieheni lyhentää yksin. Anoppi maksaa 300€ kuussa mieheni säästötilille, joka ei ole päivittäisessä talouskäytössä. Lisäksi anoppi maksaa ruokaostoksensa kaupassa, mutta mieheni maksaa KAIKKI MUUT KULUT vastikkeita, sähköä, puhelinlaskuja yms. myöten omistaan.
Mieheni asuu omistamassani talossa, josta maksan vuorostani kaikki kulut yksin. Hän osallistuu suurilta osin ruokakustannuksiin ja esim. auton suuriin menoihin (tuulilasi esim.). Hän maksaa myös yksittäisiä laskuja.
Mutta nyt tarvitsisin hyviä neuvoja. Koska olemme naimisissa, taloutemme on yhteinen, eikö? Miten minun tulisi suhtautua anopin laskuihin? Hän tilasi juuri typerän sairaan kalliin silityslaitteen TV-shopista "meille". En huolinut laitetta, koska sille ei olisi ollut meillä mitään käyttöä ja se oli kohtuuttoman kallis (160 €). Olin sitä mieltä, että laite pitäisi palauttaa kokonaan.
Anoppi ei halunnut laitetta palauttaa. Puhuin miehelleni kalliista ostoksista laitteen tullessa, mutta mieheni oli sitä mieltä, että anoppi maksaa omistaan. Todellisuudessa anoppi maksaa omistaan vain ne ruokansa ja mieheni loput. Maksoin juuri em. laskun mieheni tililtä. Vaikka olemme mieheni kanssa molemmat työssäkäyviä, ei moisiin laskuihin olisi varaa.
Mieheni ikään kuin elättää anoppia. Mutta koska olemme naimisissa mieheni kanssa koen, että anopin tuhlaamiset menevät myös minun taloudestani, koska miehelläni ei ole varaa maksaa enää muuta ylimääräistä. Minusta voisimme käyttää tulomme meihin itseemme esim. sisustamalla kotia, matkustelemalla yms. yhteiseen. Mitä voisin tehdä asian kanssa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi anoppi ei itse maksa laskujaan?
Sanoit täysin väärin: siis mieheni elättää äitiään.....
Olet itsekäs pissis, miehesi äiti on miehellesi erityisen rakas ja sitä sidettä et ikinä et ikinä pysty katkaisemaan ja jos sen teet, on avioero tulossa ehkä pikaisestikin.
Olisit nuorena matkustellut.
Minä olin 25-vuotiaana kahden pojan äiti ja mieheni oli paljolti veljensä kanssa elättänyt äitiään, joka oli ollut kotona, ja hoiti lapsensa hyvin, sitä samaa ei voi nykynaisten tarhahoitolapsista sanoa.
Nykyisin ei ole mitään väliä, se oma suu on aina ensimmäisenä.
Rupea vaan tappelemaan miehesi kanssa, niin huomaat, että veri on vettä sakeampaa.
Pokaalimamma taas kehissä, pysyisit vaan ilmastonmuutoksessa.
Tää menee taas tähän.....
asioista.
Sain juuri kaksi kirjaa kustantajalle ja jäi juuri ja juuri vähän tyhjää aikaa, joten kirjoittelen tässä muutamalle kanavalle vähän järkeä, siis on ihan pakko.
Ilmastonmuutoksen saa jokainen vielä tuta, siitä on turha vääntää kättä.
No, minä tiedän tasan tarkkaan, että äidin ja pojan suhdetta ei mikään riko ja jos haluat, että liittosi jatkuu, niin arvostat miehesi ja hänen äitinsä läheistä suhdetta.
Ei miehesi sinua arvostaisi, jos ei omaa äitiään arvostaisi.
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?????
keittiön jääkaapin viereisen kaapin ylähyllyltä vasemmalta, jos unohdit, missä ne sun tabusi on.
mielenterveyspotilas, joka ensin juotti känniin potilas kolleegansa ja sitten sai munaa...
sisaruksia? Mikä on heidän roolinsa tässä asiassa? Oletettavasti anoppisi on jo eläkeiässä. Kuinka paljon hänen eläkkeensä on? Mihin hän sitä käyttää? Onko säästöjä? Eikö olisi kohtuus että tietäisit(tte) nämä, koska anopin kuluja maksetaan miehesi tuloilla.
Jos eläke on kohtuullinen, miksei hän maksa omia menojaan? Onko äidillä ja pojalla jonkinlainen sopimus? Syytinki?
lainat kulut kuuluukin mielstäni miehellesi, koska omistaa asunnon. Mutta muuten tuohon yhteisten rahojen käsitykseen. olemme olleet naimisissa 22 vuotta. Koko ajan meillä on ollut omat rahat. kaikki on maksettu puoliksi ja loput omistaan kumpikin on käyttänyt kuten itse haluaa ilman tilinteko velvollisuutta.(säästänyt tai käyttänyt vaikk anopin elatukseen) Ei ole riittaa tullut.
hyvä ajatella näitäkin asioita ennen avioitumista.
Etkä oikein tainnut edes tietää, mitä otit?
Oletkos sä raskaana?
Anoppi ei lakkaa "olemasta olemassa" vaikka menittekin naimisiin, tiesit sen jo hyvin etukäteen.
Ja hänelle kuuluu sama elintaso kun mihin on ennenkin tottunut. Vai tulitko ryöstämään ruuan vanhuksen suusta?
kuitenkin tuumaan että sinulla pitäisi olla myös sellainen säästötili johon ainakin pantaisiin sivuun tuo 300e kuussa.
Lopun tasoitatte miten parhaaksi näette.
Ei kallista laitetta olisi kannattanut maksaa. Olisit sen palautanut. Ei siihen tarvitse lupaa pyytää keneltäkään.
Jos sinulla oli lasku, kuten vaikuttaa, niin siinä olisi ollut laitteen tilausnurmerot ja muut tiedot.
Ei ole pakko maksaa esinettä, jota ei ole tilannut eikä tarvitse.
Miehesi ei olisi edes huomannut koko asiaa, koskapa tuskin osaisi silityslaitetta edes käyttää.
Jos taas laite oli anopin nimellä laskuineen päivineen, niin olisit vain jättänyt maksamatta. Saisi anoppi sitten huomata, mitä seuraa, kun holtittomasti tilailee tavaraa.
Älä mene mukaan tuohon pyöritykseen.
Mieheni oli peräkammarin poika. Enhän minä sitä arvannut, kun menimme naimisiin, sillä puheet olivat suuret, suunnitelmat myös.
Sitten kävi ilmi, että poika oli aina asunut kotona ilmaiseksi, kaikki omat rahat olivat menneet omiin huvituksiin ja menoihin aina. Kun muutimme yhteiseen huusholliin, ja odotin mieheni osallistuvan talousmenoihin, alkoi koko elämän pituinen kissanhännän veto rahasta ja rahan käytöstä.
Vaikka esitin nipun laskuja, joiden yhteissumma oli sejase, hän sanoi minun tuhlaavan kaikki rahamme. Mikään ei sinulle riitä, sanoi hän. HÄN ei rupea minun asioitani kustantamaan, sen kun maksat itse vaan.
Asunto oli "minun", lapset olivat "minun", ja heidän koulumenonsa, harrastuksensa, vaatteensa, ruokansa, kaikki oli pelkkää ahneutta, ja tapoja yrittää ryöstää häneltä hänen tulonsa ja palkkansa.
Vuosia tein kahta työtä, koska päiväpalkkani ei riittänyt kaikkeen.
Tyypillistä oli, että kun teimme veroilmoituksia, hän sanoi ivallisesti tienaavansa enemmän kuin minä, vaikka minä olen kahdessa työssä. Osoitus vain siitä, kuinka paljon paremmin mies tienaa tässä yhteiskunnassa.
Olin vuosia aikaisemmin jo lopettanut rahan pyytämisen ja siitä puhumisen. Minusta on nöyryyttävin asia avioliitossa, kun mies panee vaimon kerjäämään rahaa perheen ruokamenoihin. Siihen en suostunut sen päivän jälkeen, kun havaitsin selviytyväni ilman häntä. Jos hän joskus maksoi satasen kouraani pyytämättä, odotti hän siitä kiitollisuutta.
Hän siis eli ilmaiseksi täydessä ylöspidossa, ja lapsistaan maksamatta, ja satasesta olisi pitänyt kiittaa! No kun en erityisen onnellisena kiitellyt, sai hän taas todeta, kuin ahne olin, joten seuravaa saturaista saan kyllä odottaa.
Olen kyllä tehnyt asian selväksi kaikille niin lapsilleni kuin muillekin. Kaikki laskut, tilaukset ja hankinnat tulevat minun nimelläni, ja jos jotain tavaraa tai tarviketta hankitaan, korostan, että maksan tilauksen siten ja siten.
Minä neuvottelen kaikki, ja jos mies on jotain tilannut tietämättäni, otan yhteyttä tilaajaan ja ilmoitan, että joko tilaus perutaan, tai sitten saavat taistella maksut itse mieheltäni.
Hän on muuttunut peräkammarin pojaksi meidän perheeseemme, enkä pysty ajattelemaan häntä järjellisenä aikuisena. Minulle hän on lapsi, joka ei vartu, vaan pysyy miehen kokoisena teini-ikäisenä loppuun asti.
Tämä on taas tätä, että ihmiset tekevät tällä palstalla omia oletuksiaan ja tuomitsevat sen perusteella.
En ole raskaana. Olen 38 v. Minulla on kouluikäinen lapsi ennestään, jonka elatuksesta ja huollosta huolehdin yksin (alaikäisen elatuksesta kuuluukin huolehtia). Asunto, jonka omistan ja jonka kulut ja menot maksan on omakotitalo. Seurustelimme yli kaksi v. ennen naimisiinmenopäätöstä ja tiesin mieheni hoitavan anopin ja hänen talouden raha-asiat ja tiesin meiheni osin elättävän äitiään.
Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että taloutemme on yhteinen. Ap. tekstissä ollut laskukin tuli minun hoidettavakseni, koska maksoin muitakin laskuja nettipankissa mieheni tililtä. Hän on siis antanut minulle tunnukset hoitaa raha-asioitaan/-amme. Hoidan mieheni maksut hänen tililtään ja omat omaltani. Tätä kautta kävi minulle selväksi, että anopin laskut tulevat mieheni maksettavaksi.
En ole viemässä "anopilta leipää suusta". Pidän vain kohtuuttomana, että anoppi tekee älyttömiä ja ylettömän kalliita ostoksia, jota tulevat loppujen lopuksi meidän maksettavaksemme.
Anopin menot ovat muutenkin kohtuuttomat. Hän ja poikansa käyttivät kahdestaan RUOKAAN 600€ kuussa. Minulla ja lapsellani ruokakulut olivat yhdessä n. 200€/kk. Anopin "elintaso" vaatii edelleen sisäfilettä, jota ostetaan kerralla kilo yms. kalliita ruokia suuria määriä. Ruokaa menee selkeästi hukkaan tai sitten hän pukkaa sitä meille pakastimen kautta kierrätettynä. Olen yrittänyt puhua, että meillä ei mene niin suuria ruokamääriä, vaan joudun kantamaan niitä pilaantuneena kompostiin. olen puhunut miehelleni useaan otteeseen, että tuollakin tavalla rahaa menee hukkaan.
Olemme keskituloisia. Maksamme tällä hetkellä siis kahta asuntoa, kahta autoa, kahden asunnon kuluja (TV-lupamaksut, lehdet, sähköt, vedet, vastikkeet miehen osakkeesta, omakotitalon kiinteistökulut, korjaukset, vaatteet jne.). Meidän taloutemme kulut ovat luonnollisesti nousseet mieheni muutettua meille mm. ruoan ja veden kulutuksen lisääntyessä. Mieheni työmatkakin piteni huomattavasti ja matkakulut siis kasvoivat.
Olen näinä päivinä miettinyt, että anopin kanssa on pakko ottaa puheeksi raha-asiat. Koska mieheni on hoitanut talousasiat yksin, voi olla, että anoppi ei edes tiedä tulojaan ja menojaan. Siksi tilailee TV-shopista mitä sattuu, kun ajattelee rahaa olevan. Tilanne vain on kiusallinen, koska yleensähän jokaisen raha-asiat ovat yksityisasia (etenkin periaatteesa eri taloutta elävän anopin).
Et varmaankaan vastannut minulle, mutta lisään nyt tähän, että en toki väheksy sinun tilannettasi kertomalla omastani. Haluan vain osoittaa, että niin monin tavoin voi joutua ahtalle oman perheensä takia.
Raha-asiat ovat varmaankin vaikeimpia asioita avioliitossa, koska niistä on niin hankala puhua kiihtymättä. Toisen puhe joko ymmärretään tai halutaan ymmärtää väärin.
Monissa perheissä ei puhuta rahasta, ja saattaahan olla, että anoppisi perheessä mies aina hoitanut raha-asiat, ja nyt sitten poika. Anoppi ei ymmärrä mitään koko asiasta ja poika ei osaa häntä siten pitää aisoissa kuin aviomies on aikanaan osannut.
Anopin eläke menee ilmeisesti toiselle tilille, joten et tiedä, mitä sillä tilillä tapahtuu.
Täytyy vain sanoa, että hyvin on anoppisi asiansa junaillut!!
Ei enää liity suoraan aiheeseen, mutta joskus vanhoilla ihmisillä rahan arvon tajuaminen lähtee hallusta. Pula-ajan lapset voivat kitkuttaa ostamatta juuri mitään eivätkä huolehdi edes perustarpeistaan. Jotkut nostavat kaikki rahat pankista aina kun eläke tulee. Toisaalta he saattavat ostaa kaappeihin älyttömiä määriä tavaraa. Se tuo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Omat lapset joskus ovat mielellään huomaamatta koko asiaa, koska vanhemman tolkun heikkeneminen on kova paikka ja ihminen voi skarpata paljon kun muita on paikalla.
Lähipiirissä on toimittu niin, että nykyään mennään yhdessä kauppaan ja katsotaan, mitä ja minkä verran pitää ostaa. Ei se helppoa ole kun lapsistakaan kaikki eivät ole olleet aluksi tilanteesta samaa mieltä. Sitten onneksi käytiin terveyskeskuksen kyselytesteissä ja todettiin tilanne. Nyt alkavaan Alzheimeriin on lääkitys ja tilanteen etenemistä seurataan. On vaikea hoitaa asia niin, että henkilö kokee sen avuksi eikä asioihinsa puuttumiseksi.
Jos anoppi ei itse hoida raha-asioitaan, hän ei välttämättä ymmärrä esim. euron arvoa, vaikka muuten järki pelaisi. Tuo tv-shopista tilaaminen kuulostaa huolestuttavalta, oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä.
ei ollut sinulle. "Vastaa viestiin" tuli napattua väärän otsakkeen alta. Ajattelin itsekseni kotona sinunkin tilannettasi. Tuli kyllä mieleen, että vähästä saivartelen, kun toisilla on noin hankalaa. juuri naimisiin mentyämme on avioliittolaki tuoreena mielessä: puolisot ovat velvollisia taloudellisesti "elättämään" toisiaan. Miehellesi tuo ei ole tainnut mennä perille.
Ei tullut puhuttua, sitten asioista ennen kun menit naimisiin,neuvoksi vaan että kaikista asioista on hyvä keskustella jatkossakin !!
Mies on ollut koko ajan sitä mieltä, että taloutemme (siis minun ja hänen) on yhteinen. Haluaa jakaa tulot ja kaikki menomme puoliksi. Ei varmaankaan ollut itse tullut ajatelleeksi, että kun osallistuu meidän yhteiseen talouteen, ei enää pysty toiseen talouteen (anopin) samalla tavalla osallistumaan. Rahaa kun ei tule rajattomasti.
No, olimme eilen yhdessä anopin kanssa kaupassa. kaupan pihalla anoppi antoi automaattikorttinsa miehelleni ja pyysi nostamaan rahaa. Mieheni meni vaikeaksi, katsoi minua ja minä sanoin suoraan, ettei tilillä ole rahaa, kun laskut maksettiin. Anoppi oli ensin hämmästynyt (luonnollisesti), sitten loukkaantunut ja sanoi, että "entäs S-tili". Minä vuorostani hämmästyin, sillä S-tili on _mieheni ja minun_ yhteinen ruokatili. sanoin, että saldo kyseisellä tilillä on 70€ (siis aika vähän, mutta riitti meidän ostoksiin). Olin myös hyvin loukkaantunut (mitä en näyttänyt), sillä en ollut kuvitellutkaan, että mieheni maksaa anopin ruokia MEIDÄN ruokatililtä. Voi kiesus!
No, anoppi otti nokkiinsa, nappasi kärryt ja sanoi, että sitten ei osteta mitään. Mieheni kävi nostamassa rahat omalta tililtään. En TIETENKÄÄN mene tuollaista estämään, mutta tilanne kuvaa hyvin sitä, että mieheni tosiaan makselee äitinsä kuluja.
Anopilla yhden hengen talouteen meni ruokaan 63€. Meillä _kolmen_ hengen ruokiin meni 70€. Sen verran olin v-tumainen, että kun mieheni tuli kysymään, millaista majoneesia hakee, sanoin, että mahdollisimman kevyttä ja halpaa. Anoppi oli vieressä kuuntelemassa.
Kuvaannollista lienee sekin, että mieheni tuli 5 kg omenapussin kanssa luokseni. Sanoin, että miten sinä nyt noin paljon menit ottamaan, ei meillä mene nuo kaikki (ennen nahistumista). Mies sanoi, että ei ne ole meille, vaan anopille.
Keskustelimme kotimatkalla mieheni kanssa laskuista. Teimme karkean laskelman joka kuun menoista, ynnäsimme molempien laskut ja tulot yhteen. Aika vähän jäi "käyttämättä". yhteinen palkka-/laskutili jäi ajatuksena roikkumaan, mutta ainakin tuli selväksi, että anopin kuluja meillä ei yhdessä ole varaa maksella. Kun ynnäsimme laskuja, sanoin, että esim. anopin TV-maksut eivät kuulu laskelmiin. Toivon, että mieheni ymmärtää asian pikkuhiljaa.
By the way. anopin eläke on käteen 700€ kuussa, eli ei ihan pieni sekään. 300€ mieheni korkeakorkoiselle on aika vähän isosta kaksiosta "vuokraa". Ei kata edes vastiketta. Olen ajatellut, että maksakoot mieheni asunnon, mutta anoppi maksakoot omat juoksevat kulunsa.