Avoliittoa takana useampi vuosi. Ollaan aina pidetty raha-asiat erillään ja ollaan maksettu kaikki yhteiset kulut puoliksi yhteiseltä tililtä, eli käytännössä asuntolainaa (joka tietty puoliksi), yhtiövastikeet, sähkö, TV-lupa, laajakaista jne. Homma siis pitäisi olla ok, mutta kun ei... Olen maksanut parin vuoden ajalta kaikki ruokaostokset, taloustarvikkeet, matkat, koiran lääkärikäynnit, huonekaluhankinnat ynnä muut semmoiset. Syynä tähän on se, että avopuolisolla on ollut jonkinasteinen summa kulutuslainoja taustalla, ja olen katsonut, että hänen on parempi keskittyä niiden maksamiseen ja antanut "korottomana lainana" nämä hankinnat.
Nyt avopuoliso on keksinyt sitten alkaa erota minusta. Pystyn lunastamaan hänet ulos kerrostalo-osakkeestamme normaaliin markkinahintaan, josta sitten maksetaan hänen osuus asuntolainasta pois. Tässä ei olekaan mitään epäselvää. Nyt kuitenkin avokki ilmoitti, että ei hän ole minulle mitään velkaa ja huonekalut (en edes pidä osasta niistä ja koira on mm. tuhonnut sohvankin jo osittain) saan pitää. Tämä kaikki maksaminen onkin ollut hänen mielestään lahjaa hänelle, huolimatta siitä että kaikki, siis aivan kaikki ihmiset ympärillämme tietävät, että ollan tosi tarkkoja raha-asioista ja jaetaan kaikki hankinnat puoliksi.
Mitään valkakirjaa ei paperilla asiasta ole. Sitävastoin aivan jokainen kuitti (oli sitten ruokakauppa, matka tai mikä vaan) on tallella. Summatkin olen laskenut yhteen ja eritellyt asiat. Millaiset mahdollisuudet on periä velkaa? Ja vaikka nuo ruokalaskut ym. saisinkin perittyä, niin ei oikein huvittaisi jäädä yksin asumaan kuluneiden huonekalujen keskelle. Voinko siis vaatia niistäkin kulumisen perusteella korvausta? Sanomattakin selvää, että rahaa avokilla löytyy sen jälkeen kun asunto on myyty.
Mainittakoon vielä että kaiken lisäksi olen se osapuoli joka joutuu jätetyksi. Miksi? Avokki ei vain enää rakasta minua. Ei siis ole kyse siitä että olisin esim. pettänyt ja nyt sitä kostettaisiin tätä kautta.
Nyt avopuoliso on keksinyt sitten alkaa erota minusta. Pystyn lunastamaan hänet ulos kerrostalo-osakkeestamme normaaliin markkinahintaan, josta sitten maksetaan hänen osuus asuntolainasta pois. Tässä ei olekaan mitään epäselvää. Nyt kuitenkin avokki ilmoitti, että ei hän ole minulle mitään velkaa ja huonekalut (en edes pidä osasta niistä ja koira on mm. tuhonnut sohvankin jo osittain) saan pitää. Tämä kaikki maksaminen onkin ollut hänen mielestään lahjaa hänelle, huolimatta siitä että kaikki, siis aivan kaikki ihmiset ympärillämme tietävät, että ollan tosi tarkkoja raha-asioista ja jaetaan kaikki hankinnat puoliksi.
Mitään valkakirjaa ei paperilla asiasta ole. Sitävastoin aivan jokainen kuitti (oli sitten ruokakauppa, matka tai mikä vaan) on tallella. Summatkin olen laskenut yhteen ja eritellyt asiat. Millaiset mahdollisuudet on periä velkaa? Ja vaikka nuo ruokalaskut ym. saisinkin perittyä, niin ei oikein huvittaisi jäädä yksin asumaan kuluneiden huonekalujen keskelle. Voinko siis vaatia niistäkin kulumisen perusteella korvausta? Sanomattakin selvää, että rahaa avokilla löytyy sen jälkeen kun asunto on myyty.
Mainittakoon vielä että kaiken lisäksi olen se osapuoli joka joutuu jätetyksi. Miksi? Avokki ei vain enää rakasta minua. Ei siis ole kyse siitä että olisin esim. pettänyt ja nyt sitä kostettaisiin tätä kautta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Varmaa vastausta en osaa sanoa, mutta kuulostaisi siltä, että kauheasti ei kannata alkaa riitelemään. Sen verran pienistä asioista ilmeisesti on kyse.
Jos olet esimerkiksi huonekaluhankinnat maksanut tähän mennessä yksin, niin sinunhan ne sitten ovat. Oli sohva kulunut tai ei, niin vaikea sitä on jakaakaan, jos avokkisi maksaisikin osuutensa. Silloin hän myös voisi sanoa omistavansa osuutensa.
Käytännössä taitaa olla niin, että olet tullut ruokakulujen sun muiden osalta elättäneeksi avokkia nämä pari vuotta. Ja ostanut siinä sivussa itsellesi huonekaluja, joista ei avioeroissakaan koskaan saa kulumiskorvausta. ;-) Avoerossahan ei mitään lakipykäliä sinänsä ole, vaan avokki vie mennessään sen, minkä omistaa ja sinä pidät sen, minkä omistat. Kuluneen sohvankin. Ellei sitten avokki tule juuri esimerkiksi ruokakulujen osalta maksusuotuisalle tuulelle.
asiat päälaelleen. Kuten huomaat, ei eroissa ole reilua tai oikeudenmukaista naista olemassakaan.
Väkivaltapalstallakin pelkkiä "häiriintyneitä" nais-immeisiä, koskahan asiat OIKEAA lopullisesti?
...ja kaikki naiset tapettu niin sinä ja minä voidaan homoilla rauhassa keskenämme. Aaaah.
Tämä oli niin loistava!
Olethan tainnut ne itse syödäkkin.
En minä ainakaan rupeasi kaksi vuotta sitten syötyjä ruokia maksamaan. HAH. Olisit perinyt aikoinaan.
Taitaa se eukko tollasen kitsaan ukon just siks jättääkin. Tollai pidät kirjaa joka pennistä. On niitä paremmin tienaavia, rakastavia, anteliaita miehiäkin olemassa, jotka ei joka pennin päälle laske.
Itsestään selvää on se että Naisen pito maksaa miehelle! Naisen euro on 80 senttiä, ja lastenhoito estää luomasta uraa. Jossaihan meidän miesten on tultava vastaan, jos halutaan että eukko voi hyvin. Suuremman ja vahvemman on tarkoitus tukea "heikompaa astiaa"
Mistä tiedät, että ap. on mies ja lähtijä nainen, ei se tullut esille kysymyksessä?
summista, rahaa on kulunut yhteensä noin 10000 euroa. Kaikki on selvästi ja helposti luettavissa niistä kuiteista ja asiakirjoista joihin olen asiat listannut (näin sovittiin avopuolison kanssa jo alun perinkin), ja myös kun katsoo elämistämme yleensä ja vaikka tiliotteita, on asia helposti ymmärrettävissä.
Aikanaan periminen ei ollut mahdollista sikäli kun koko juttu perustui siihen, että avokki maksaisi mahd. nopeasti oman kulutusluottonsa pois, siinä kun korot juoksivat lähes pari tonnia vuodessa. Turhaa rahanmenoa siis.
Kaiken takana on siis meidän keskinäinen sopimus siitä, että näin tehdään koska on kokonaisuuden kannalta paras (korkomenot "perheen" taloudessa minimoitu).
Ai niin, ja olen sitten nainen 30v. En vain halunnut sitä korostaa tuossa ap:ssa koska en halunnut tästä sukupuolten välistä taistelua.
Mietinkin, että kumpi tilanteessanne on kumpi, kun selvästikään et sitä sanonut, mutta toki jokainen lukee sen omalla tavallaan.
Asiaan mennäkseni, avioliittolaissa on velvoite, jonka mukaan molempien puolisoiden tulee kykyjensä mukaan osallistua perheen elatukseen. Tyhjäksi jäävä sana se velvoite voi olla monessa avioliitossakin, jos tiukaksi menee. Mutta kun avoliittoa ei lain silmissä ole, niin eihän siihen sisälly mitään velvoitteitakaan. Eli kuten jo aiemmin sanoin, olet nyt tullut elättäneeksi avopuolisoasi (niin kuin olisit elättänyt mitä tahansa kämppäkaveria) kuluneen ajan. Ja antanut hänelle kätevän mahdollisuuden käyttää tulojaan oman velkatilanteensa parantamiseen. Siinä sivussa olet ostanut itsellesi muutaman mööpelin.
Toki, jos asia paljon jurppii, niin voit kysäistä apua joltain juristilta, mutta mainitsemastasi summasta huolimatta en usko monenkaan heistä tarttuvan toimeen kovin innokkaasti. Jos kymppi oli kokonaissumma, niin voidaan katsoa, että siitä puolet on mennyt joka tapauksessa omaan kulutukseesi. Eli jäljelle jää enää 5000, josta kisata. Ja vaikka kymppi olisikin ollut avokin osuus, niin silti olet aika heikoilla, koska tosiaan olet saanut kauppojen yhteydessä esim. ne mööpelit.
Jos mitään avokin allekirjoittamaa velkakirjaa ei ole, niin teillä on sana sanaa vastaan siitä, että mistään takaisinmaksusta on koskaan mitään sovittu. Olisihan se kiva, jos tilanteesi olisi valoisampi, mutta tuo nyt vain on avoliiton karua totuutta.
Jos sulla kuitit on tallella niin voit todistaa velan. Toinen juttu on näätkö koskaan rahojas, mutta periaatteessa velan voisi yrittää sopia perittäväksi asunnon lunastushinnasta. Kolmas asia on se, että saatat joutua käräjille rahat saadaksesi.
Avoliitossa omaisuus tai raha ei ole yhteistä vaan se omistaa, jonka nimi on paperissa.
Inhimilliseltä kannalta totean seuraavaa: Et varmaan ruokia ostellessas koskaan ajatellut periväsi niitä rahoja takaisin... vai oliko niissä joku "rakkauspantti"? Nyt siis jäitä hattuun ellet halua pitkää ja riitaisaa eroa.
Kiitos kaikille vastanneille tähän mennessä! Eri mielipiteitä on hyvä kuulla. Asia saattaa kuulostaa aika hassulta monenkin korvissa, etenkin jos ajattelee minun itkevän avomieheni vuosi sitten syömien ruokien perään. Näin ei kuitenkaan ole.
"Inhimilliseltä kannalta totean seuraavaa: Et varmaan ruokia ostellessas koskaan ajatellut periväsi niitä rahoja takaisin..." -Päinvastoin, näinhän juurikin oli sovittu meidän välillä. Kuka tahansa asiaa tutkisikin, huomaisi hyvin pian vaikka ihan pelkästään omia tiliotteitani ja Visa-laskua katsomalla, että olen kustantanut kaikki, siis kaikki menot meidän välillä. Vielä helpommaksi, joskin työläämmäksi menisi jos katsoisi kaikki kuitit ja niiden sisällön lävitse. Kyse ei tosiaan ole pelkästään ruuasta joka on mennyt kurkusta alas ajat sitten, vaan kaikesta muustakin, oli kyseessä sitten etelänmatka, autonvuokraus, hotelliyö vieraalla paikkakunnalla, ravintolalasku, konserttiliput tms.
Asiassa on vielä sekin puoli, että monet tuttavamme (ja mm. avomiehen vanhemmat) tietävät järjestelystämme hyvinkin. Joku on joskus kysynytkin miksi maksan ja ollaan sanottu että pidetään raha asiat erillään ja maksetaan kaikki puoliksi, mutta on niin helppoa kun toinen kuittaa kaikki yhteiset menot ja tekee siitä sitten tiliä. Oma virheeni on taas ollut siinä, että olen suhtautunut leväperäisesti takaisinmaksuun, kulutusluottokin on jo kuitattu puoli vuotta sitten loppuun. Yhdet tuttavammekin tekivät juuri samalla tavalla kunnes menivät kesällä naimisiin (nyt heillä siis on vain yksi yhteinen tili ja rinnakkaiskortit ym). En vain haluaisi raahata yhteisiä tuttaviamme meidän keskinäisiä riitoja selvittelemään, koska joutuisivat todistamaan toista vastaan.
(HUOKAUS...) Luotan edelleen siihen, että asiat sujuisivat kivuttomasti ja että avokin ilmaisu siitä ettei maksaminen kiinnostakaan olisikin vain ollut jokin hetkellinen ajatus. Miehet... Mutta tosiaan viimeisen viivan alla paperilla näyttäisi olevan noin 10000 euroa se summa jonka avokki on velkaa, huomiotu siis jo minun osuus kuluista pois. Ja tosiaan taitaa olla viisainta unohtaa se huonekalujen kuluminen ja hankintahinnat pois ja pitää ne vain suosiolla itselläni...
Niinkuin muut ovat sanoneet, kaveriaan saa elättää ihan vapaasti. On erittäin vaikea todistaa, että teillä oli velkasuhde, jos olette siitä nyt eri mieltä. Jos taas olet ostamassa kumppaniasi ulos teidän yhteisestä kämpästä, voisi olla mahdollista saama omiaan pois tarjoamalla hieman alle markkina-arvon olevaa summaa, kunhan olet tarpeeksi ovela. Usein sovinnolla lapaan luettu setelipino houkuttelee enemmän kuin epävarma saatava tulevaisuudessa. Eikö ollutkin niin, että kaverisi ei raha-asioissa ole ihan skarpimmasta päästä? Hän saattaisi jopa kuvitella voittaneensa, kun ei joutunutkaan vanhoja menojaan maksamaan.
Jos asiasta on tosiaan sovittu siten , etä vanhemmat ja kaverit ovat siitä selvillä, voi olla mahdollisuuksia todistaa velka, varsinkin jos tiliotteista näkyy selvästi, että sinä olet maksanut kaiken.
Lisäksi se, että asunto on vielä myymättä, auttaa pitämään rahat tallessa. Asutko sinä vielä yhteisessä asunnossa? Silloin voi olla mahdollista tarjota käteistä velan verran vähemmän. Kannattaa kuitenkin huonekalut ym. pitää tappionaan, saathan pitää ne risaisenakin.
En usko, että se toinen osapuoli maksaa sulle mitään. (ottaen huomioon, että tällä oli negatiivinen ennuste eli luottohistoriassa skäbää)
Paras saamasi neuvo tuli jo täällä: yritä upottaa joko osa tai koko velka kämpän hintaan.
Muista sitten, että sohva tappioneen on kuitenkin puoliksi myös sinun. Niinhän te olitte suullisesti sopineet?
Aika halvalla pääsit, jos velka on vain 10000 euroa. Paljon pahempia kupruja kuuluu tapahtuneen.
Ensinnäkin olen pahoillani suhteesi päättymisestä. Sitten pikkuneuvo. Jos tulevaisuudessa löydät uuden rakkaan, kannattaisi ehkä tuo tilikirjan ylläpito ja jokaisen kuitin mapitus unohtaa. Rakkaussuhde kun ei ole liikesuhde tai bisnes.
Minusta ainakin tuntuisi tosi kylmältä ja ällöttävältä, jos noin sentilleen kaikki syynättäisiin. Etovaa.
AVOliitto ei ole liitto, olet asuskellut vuosia "jonkun miehen" kämppiksenä ja ainoastaan kirjalliset sopimukset pitää.
Ei auta visakuitit tai kuittimapit...
Jossain teevee-sarjassa oli tähän hyvä lause: mitäs läksit kikkeliskokkelis
elätit ja se siitä..toivottavasti edes seksi oli hyvää
Että ei tuosta rahapuolesta tule sulle asetta, jolla voisit kostaa lähtevälle yhtään mitään.
Ilman velkakirjaa olet heikoilla jäillä. Toisaalta sulla on kuitit elikkä ne on sitten sun omaisuuttasi. Kaikki, koiraa myöten.
Eipä sulla tuossa ole oikein saumaa yritellä mitään.
Jos nyt aivan päivänselvä elantokulu on, esim. lääkärissä käynti, jonka olet maksanut sen toisen puolesta, niin sitä voisit yrittää. Summana sekin lienee niin pieni, ettei sen vuoksi kannata oikeuteen lähteä.
Minä vähän epäilen, että tulit hyväksikäytetyksi. Kirjaa tappiot tyynesti liiketoimintakuluiksi ja ota opiksi.
Erosimme mieheni kanssa kuukausi sitten, ja suhteemme viimeisen vuoden ajan minä ostin pienillä tuloillani ruuat jääkaappiin, uusia lakanoita, pyyhkeitä, tällaisia perusjuttuja.
Miehellä hyvät tulot, mutta sattuneista syistä hän on ollut rahaton hetken aikaa. Se on sitä yrittäjän elämää, kun on töitä niin paljon, ettei ehdi asiakkaitaan ajoissa laskuttaa.
Eron jälkeen raha-asiat eivät ole edes käväisseet mielessäni. Se on vain rahaa. Ja yhdessähän me ne ruuat söimme, lakanoissa nukuimme ja bensatankit tyhjiksi ajelimme.
Suren suhteemme loppumista, sitä, kuinka yhteinen tulevaisuutemme pimeni. En rahaa, sillä se on luotu kiertämään.
Voimia sinulle.
tässä sen näemme. Et siis saanut rahalla ostettua rakkautta? Miksi olit miehen kanssa noin pitkään jos jouduit elättämään häntä ja se ei mielestäsi ollut oikein? Tyydyit sen hetkiseen elämäntilanteeseesi ja nyt olet perimässä velkojasi. Miksei mies osallistunu ruoka-laskuihin. No kerroit sen itsekin tuolla "olen katsonu, että hänen on parempi keskittyä niiden maksamiseen" (kulutuslainat).... mikset aikanaan vaatinut häntä maksamana osuutensa?